Vuoden 1968 lokakuussa Jyväskylän yliopiston osakuntatalossa vietettiin taas kerran juhlia. Risto Rantanen oli yläkerrassa juomassa olutta, kun ystävä tuli hänen luokseen. Löysin sulle naisen, tämä huudahti innoissaan ja talutti Riston osakuntatalon alakertaan.
Tanssilattialla seisoi vaaleatukkainen nainen.
– Aila oli niin nätti. Ja on vieläkin, Risto sanoo nyt, 54 vuotta ensikohtaamisen jälkeen ja katsoo vieressä istuvaa vaimoaan.
– Ja käteen sopiva!
– Niin, Risto siis tarkoittaa että osasin tanssia hänen kanssaan, Aila puuttuu puheeseen.
”Intohimo kukki jo ensimmäisenä yhteisenä yönä.
Risto ja Aila tanssivat tunteja yhdessä. Lopulta he menivät samaan osoitteeseen yöksi. Intohimo kukki jo ensimmäisenä yhteisenä yönä – se ei Rantasten mukaan ole mikään salaisuus. Intohimo on edelleen yksi suhteen kantavista voimista, kun avioliittoa on takana 52 vuotta. Nyt Risto on 77-vuotias ja Aila 76.
– Pussailemme monta kertaa päivässä, Risto kertoo.
Yli viiteenkymmeneen yhteiseen vuoteen on mahtunut monenlaista ajanjaksoa. Vaikka eivät Rantaset sitä itse niin ajattele: heistä elämä on ollut oikeastaan melko tasaista.
Tinahääpäivän onni
Aila ja Risto menivät naimisiin lokakuussa 1970. Yhteistä lasta ryhdyttiin yrittämään pian. Ailalla, joka oli tuolloin 23, oli jo entuudestaan kolmevuotias lapsi. Hän erosi lapsen isästä, kun lapsi oli muutaman kuukauden ikäinen, ja muutti lapsen kanssa vanhemmilleen asumaan.
”Lapsen saaminen luonnollisin keinoin tulisi olemaan tavallista vaikeampaa.
Koska Aila oli jo kertaalleen tullut äidiksi, sekä hän että Risto yllättyivät, kun lasta ei yrittämisestä huolimatta kuulunut. Risto meni Ailan kannustuksesta lääkäriin tutkimuksiin. Selvisi, että Ristolle lapsen siittäminen luonnollisin keinoin tulisi olemaan tavallista vaikeampaa.
– Se oli minulle tosi tiukka paikka, Risto muistelee.
– Mutta ei se mitään kriisiä aiheuttanut tai rikkonut välejämme, lähinnä vain yritimme sitkeämmin.
”Aila suhtautui tilanteeseen myötätuntoisesti sillä hän tiesi Riston haluavan isäksi.
Aila suhtautui tilanteeseen myötätuntoisesti, sillä hän tiesi, miten paljon Risto halusi biologisia lapsia. Risto oli ottanut Ailan lapsen kuin omakseen, ja uusperheen arki rullasi Urjalan Nuutajärvellä vuosien ajan omalla painollaan.
Sitten tuli Ailan ja Riston kymmenes hääpäivä, ja Aila huomasi olevansa raskaana. Terve tyttö syntyi vuonna 1981. Aila tuli melko pian uudestaan raskaaksi, mutta raskaus meni kesken. Sitä pari ei Ailan mukaan juurikaan ehtinyt surra: keskenmenoon liittyvässä jälkitarkastuksessa selvisi, että Aila oli jälleen raskaana. Ikäeroa Ailan esikoisen ja kuopuksen välille tuli 16 vuotta.
Toinen vähän löpsömpi
Aila ja Risto eivät käyttäisi lastensa pikkulapsiajoista nykytermiä ”ruuhkavuodet”. Kaikenlaista tapahtui, mutta ei se ruuhkalta tuntunut.
– Meillä ei ollut utopistisia tavoitteita arkeen, ja toisaalta arki oli yksinkertaisempaa. Ei ollut älypuhelimia ja tietokoneita. Elämä oli siinä hetkessä, Rantaset pohtivat.
”Lähikaupasta ostettiin ruokaa välillä velaksi.
Äitiysvapaan jälkeen Aila opiskeli ja Risto kävi töissä. Talous oli tiukilla, sillä pari oli ostanut Jyväskylästä ensimmäisen yhteisen asuntonsa, ja lainanlyhennykset söivät ison osan kuukausituloista. Lähikaupasta ostettiin ruokaa välillä velaksi, ja velka kuitattiin tilipäivänä Riston palkalla. Kun Risto sai uuden työn ja paremmat tulot, asiat helpottuivat.
Talousvaikeuksista huolimatta Rantaset ajattelevat elämän olleen tietyllä tavalla helppoa.
– Kun ei ollut paljoa, osasi arvostaa sitä, mitä oli. Se, että pystyi käymään lasten kanssa silloin tällöin halvassa ravintolassa jauhelihapihvillä, oli iso asia, Aila muistelee.
Ailalla ja Ristolla on ollut asti vahva kumppanuus ja ymmärrys toista kohtaan. Riitojakin on, mutta ne liittyvät enemmänkin toisen arkiseen tapoihin. Elämän isoista linjoista Rantaset ovat aina olleet yhtä mieltä.
Voisi ajatella, että parisuhde olisi ollut jo valmiiksi koetuksella, sillä toinen lapsista oli huono nukkumaan. Mutta ei.
– Ei me sellaisesta keskenämme kriisiydytty, sillä olimme halunneet lapsia todella, todella paljon, Aila kertoo.
Yksi syy voi olla se, että Risto osallistui lasten elämään enemmän kuin moni 80-luvun isä, ja se oli hänelle ”alusta asti ihan selvää”. Öisin Risto käveli valvova vauva olkapäällään asuntoa ympäri tai keinutteli keinutuolissa yrittäen saada vauvan nukahtamaan. Iltapäivisin, kun Risto tuli töistä, hän lähti lasten kanssa ulos, jotta Aila sai nukkua. Tämän jälkeen perhe söi Ailan valmistamaa päivällistä yhdessä.
”Risto nautti isänä olemisesta.
– Sinä kävit tyttöjen kanssa kirjastoissa ja lukupiireissä ja esittelit heitä ylpeänä. Sinusta näki, että nautit isänä olemisesta, Aila muistelee.
Kasvatusfilosofiakin parilla oli samanlainen. Molemmat olivat sitä mieltä, että parisuhteelle pitää olla aikaa, eikä kaikessa tekemisessä mennä lasten mukaan.
– Paitsi Risto oli kyllä välillä vähän löpsömpi.
Rakkaudentekoja hammastahnalla
Vaikka parin välillä ei ole ollut ikinä isoja riitoja kasvatusasioiden tai elämän isojen linjojen suhteen, ei kinastelulta ja tunteiden näyttämiseltä ole arjessa vältytty. Pelkkää auvoa ei Rantastenkaan liitto ole ollut.
Eniten eripuraa ovat aiheuttaneet arkiset tavat. Kuten se, että Ailalla on tapana kaataa kahvia vain vajaan kupillisen verran, tai se, että Risto jättää välillä kaapinovet auki. Näistä on annettu aina välitön palaute, joskus tulisestikin.
”Ärsyyntyessään Aila saattaa aloittaa mykkäkoulun.
– On pitänyt sielunsa näyttää, Aila sanoo.
Ärsyyntyessään Aila saattaa aloittaa mykkäkoulun, jonka Risto usein päättää pyytämällä anteeksi. Kunnon riidasta on kuitenkin aikaa jo vuosia – Rantaset ovat aina olleet hyviä puhumaan asiat läpi, joten eriävät näkemykset eivät päädy riidaksi asti.
– Hinkkaamme niitä yhteen niin kauan, että ne sopivat kummallekin, Aila summaa.
Me-henki on ollut kaikkien näiden vuosikymmenten ajan vahvana kaksikon välillä. Luotto siitä, että kyllä tässä pärjätään, tuli mitä tuli. Yhteistä venettä on soudettu aina samaan suuntaan.
”Olemme olleet hyvä tiimi.
– Olemme olleet hyvä tiimi. Olemme rakastavaisia, mutta myös parhaat kaverit, Risto summaa.
Rantaset kertovat tehneensä aina paljon asioita yhdessä, sillä heillä on samanlaiset kiinnostuksen kohteet, kuten musiikki ja matkustelu. Esimerkiksi kun Ailan viihdekuorolla oli keikka Prahassa, Risto tuli mukaan roudariksi. Aila puolestaan on ollut Riston mukana tämän työmatkoilla ulkomailla. Pubivisa on vieläkin parin yhteinen harrastus, ja kuntosalillekin lähdetään usein samaa matkaa: Risto Hyvät herrat -jumppaan, Aila pilatekseen.
”Risto rakastaa sitä, kun hiplailen hänen kasvojaan.
Rakkaus näkyy arjessa päivittäin.
– Se, joka menee ensimmäisenä pesemään hampaita, puristaa hammastahnan toiselle valmiiksi. Sunnuntaisin meillä taas on hipsutteluilta. Risto rakastaa sitä, kun hiplailen hänen kasvojaan, ja minä taas tykkään siitä, kun Risto rasvaa jalkojani, Aila kertoo.
Kun kumppania huomioi tasapuolisesti arjen pienillä asioilla, toiseen ei voi olla ärtynyt. Niin tuumaavat Rantaset.
