Tamperelainen rakennusalan yrittäjä Aleksi Katajala, 41, oli unelmoinut hotellin perustamisesta ulkomaille jo vuosikausia – tarkemmin vuodesta 2001 asti.
– Silloin matkustin ensimmäistä kertaa Thaimaahan ja tajusin, että mun paikka on maailmalla, Aleksi kertoo.
Töitä yksityisyrittäjälle riitti Suomessa vaikka yötä myöden, mutta takaraivossa kolkutteli jatkuvasti ajatus toteutumattomasta unelmasta.
– Elin sellaista konditionaali-elämää vuosien ajan: haluaisin, pitäisi, kunpa voisin, Aleksi muistelee.
Vuosien saatossa Aleksi matkusteli ympäriinsä ja laati listaa mahdollisista kohdemaista tulevalle yritykselleen.
”Jälkikäteen ajateltuna otin aika hurjan riskin.
Eräs illanvietto Itä-Timorissa uuden tuttavuuden kanssa laittoi kuitenkin yllättäen rattaat pyörimään, ja pian olikin jo liian myöhäistä peruuttaa:
– Istuimme suomalaisen Antin kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä iltaa ja selvisi, että hänellä on samankaltaisia haaveita kuin minulla. Silloin päätimme, että teemme tämän yhdessä, Aleksi kertoo.
Aleksi lähti toteuttamaan unelmaansa maailman toiselle puolen.
Antin vaimo on kotoisin Filippiineiltä, ja sinne kaksikko myös matkasi katsomaan potentiaalista paikkaa tulevalle majatalolle.
– Jälkikäteen ajateltuna otin aika hurjan riskin. Laitoin omakotitaloni myyntiin ja vastaanotin tarjouksen siitä jo ennen kuin edes ehdin nähdä majatalon tulevaa tonttia.
Tampereen-kodista oli kaupat sovittu, kun Aleksi lähti Filippiineille tonttimatkalle. Sieltä löytyi kuin löytyikin sopiva paikka majatalolle, Mindanaon saarelta, Surigaosta.
Tontin ostohetkestä Aleksilla oli puoli vuotta aikaa järjestää elämänsä Suomessa muuttoa varten. Matkaan lähtivät myös Aleksin vaimo ja alle kouluikäinen tytär.
Aleksi lopetti työnsä valomainosalalla ja myi omakotitalon irtaimistoineen.
– Se oli unelmieni täyttymys. Silloin tajusin, että nyt siitä vihdoin tulee totta.
Rahallisesti projekti hoitui miesten kesken puoliksi. Aleksi sijoitti unelmaansa 100 000 euroa.
”Oman kylän porukkaa”
Tammikuussa 2020 Aleksi, hänen vaimonsa ja pieni tyttärensä suuntasivat kohti uutta kotimaata.
Rakennustyöt lähtivät vauhdikkaasti liikkeelle ja Aleksi teki pitkää päivää työmaalla. Hän palkkasi noin 60 paikallista kalastajaa rakennusmaalle töihin.
– Minulle oli tärkeää, että käytän työvoimana oman kylän porukkaa, ja raha pysyy paikallisilla.
Aleksi teki pitkiä työpäiviä hotellia rakentaessaan.
– Alku oli hankalaa, sillä heillä ei ollut rakennuskokemusta. Ensin opetin heidät käyttämään vasaraa, mutta lopulta heistä kuoriutui varsinaisia ammattitimpureita.
”Minulle ilmoitettiin, että naulat ovat loppu vasta silloin, kun viimeinen naula oli jo lyöty paikoilleen.
Myös kulttuurierot ja kielimuuri hidastivat töiden etenemistä, suureen työporukkaan kuului vain muutama englantia puhuva työntekijä. Asiat hoidettiin pitkälti elekielellä.
Aleksi kuvailee, että filippiiniläiset elävät suomalaisia enemmän hetkessä, eivätkä juuri huolehdi huomisesta. Tämä oli hänelle aluksi hankalaa ymmärtää.
– Minulle ilmoitettiin, että naulat ovat loppu vasta silloin, kun viimeinen naula oli jo lyöty paikoilleen. Sitten työt keskeytyivät siihen saakka, että niitä saatiin lisää.
Synkkiä pilviä paratiisin yllä
Vain vähän rakennustöiden aloittamisen jälkeen Aleksin unelmien paratiisiin ilmaantui synkkiä pilviä, ja hänen neljä vuotta kestänyt avioliittonsa päättyi eroon.
”Ehkä maisemanvaihdos oli viimeinen yritykseni pelastaa suhde.
– Ehkä maisemanvaihdos oli viimeinen yritykseni pelastaa suhde. Minulla oli ruusuinen kuva elämästä etelässä, mutta todellisuudessa viiden päivän työviikot muuttuivat seitsemänpäiväisiksi ja stressitasot olivat aiempaa korkeammalla, Aleksi pohtii.
Aleksin vaimo ja tytär palasivat Suomeen.
Henkisesti raskaan avioeroprosessin keskellä myös miehen fyysistä kanttia koeteltiin, kun hän joutui moottoripyöräonnettomuuteen – kahdesti.
Aleksi moottoripyöräonnettomuuden jälkeen.
Toisen kätensä ja jalkansa murtanut Aleksi liikkui kivikkoisella työmaalla kainalosauvojen avulla. Hän pyrki parhaansa mukaan pitämään rakennustyöt yhä edelleen käynnissä.
– Ei minulla käynyt mielessäkään jäädä sairaslomalle. Jos en olisi ollut itse paikalla, niin hommat olisivat olleet jäissä, Aleksi kertoo.
”Päässä rullasi aika karmeita ajatuksia.
Työmaalla touhuaminen piti Aleksin ajatuksia muualla, mutta hän kertoo vastoinkäymisten keskellä tunteneensa olonsa paikoin masentuneeksi.
– Kyllä päässä rullasi silloin aika karmeita ajatuksia, Aleksi toteaa.
Samoihin aikoihin myös maailmalta kuului synkkiä uutisia: koronapandemia oli alkanut, ja Filippiineillä määrättiin laajoja sulkuja.
– Eihän sellaista spedeä olekaan, joka alkaisi rakentaa turismille perustuvaa bisnestä kuukausi ennen pandemian alkua, Aleksi vitsailee ja jatkaa vakavampaan sävyyn:
– Mutta eihän sitä voinut tietää, ei siihen olisi mitenkään voinut varautua.
Epäuskoinen Aleksi oli jälleen uuden ja odottamattoman haasteen edessä.
Aleksin ja Antin onneksi alueelle oli kuitenkin juuri valittu uusi pormestari, joka oli luvannut kehittää alueen turismia ja työllisyysastetta.
Oikeista naruista nykäisemällä Aleksi sai poikkeuksellisesti pitää rakennustyöt käynnissä pandemiasta ja koronarajoituksista huolimatta.
Pandemian jatkuessa kasvoi kuitenkin myös huoli turismin elpymisestä – olisiko valmistuvalle majatalolle enää edes kysyntää?
Loppu hyvin – vaan ei sittenkään
Joulukuussa 2021, vajaa kaksi vuotta Filippiineille muuton jälkeen Aleksin tilanne alkoi näyttää jo aurinkoisemmalta.
Koronapandemia jatkui edelleen, mutta valmistunut majatalo oltiin avattu paikallisille päivävieraille, jotka tulivat majatalolle ruokailemaan ja laulamaan karaokea.
Näin Aleksi ja Antti alkoivat vihdoin saada majatalosta myös tuloja.
Onnea ei kuitenkaan kauaa kestänyt. Torstaina 16.12.2021 Filippiineille iski supertaifuuni Rai.
– Ei sitä suomipoika aluksi hirveästi tajunnut tilanteen vakavuutta, hengailin vain menemään... ja sitten se olikin jo menoa, Aleksi muistelee kauhunsekaisia hetkiä.
Edessä oli yli neljän tunnin selviytymiskamppailu. Hotellin ikkunat pamahtivat rikki ja viilsivät syvät haavat Aleksin käsiin. Loukkaantuneena hän tarrautui kiinni pylvääseen selviytyäkseen hengissä.
– Ei siinä ollut aikaa miettiä mitään muuta kuin omaa ja naapurien selviytymistä. Naapureiden talot lensivät myrskyn voimasta, ja jäljelle ei jäänyt mitään.
Korkeimman luokan myrskyksi noussut Rai-taifuuni jätti jälkeensä lähes 400 kuolonuhria, 500 loukkaantunutta ja mittavat tuhot. Yli 400 000 ihmistä joutui pakenemaan kodeistaan tai lomakohteistaan.
Pahimman myrskyn hälvettyä Aleksi ymmärsi tarvitsevansa sairaalahoitoa. Hän joutui kävelemään 18 kilometriä lähimpään sairaalaan tikattavaksi. Teillä oli kaatuneita puita, eikä matkanteko muuten onnistunut.
”Nyt mä kyllä lähden Suomeen”
Myös Aleksin ja Antin juuri valmistunut hotelli oli taifuunin jäljiltä entinen:
– Katot olivat lentäneet viidakkoon, kaikki lasit olivat pamahtaneet sirpaleiksi ja uima-allas oli mennyt hajalle, toisin sanoen majatalosta ei ollut juuri mitään jäljellä, Aleksi kuvailee näkyä joka häntä oli vastassa sairaalalta palatessa.
Aleksi arvioi taifuunin tuhojen olleen rahallisesti mitattuna kymmeniä tuhansia euroja.
Rai-taifuunin tuhoja hotellilla.
– Oli myrskyn jälkeinen poutasää. Katselin taifuunin aiheuttamia tuhoja ympärilläni ja ajattelin, että: ’ei saatana, nyt mä kyllä lähden Suomeen’.
Lähtemisen sijaan Aleksi avasi olutpullon ja istahti tuoliin. Toisen oluen kohdalla ääni kellossa oli jo muuttunut: ”Paskan marjat, en varmasti luovuta.”
Aleksin mukaan tuo puolituntinen oli kaikkien vastoinkäymisten keskellä ainoa hetki, kun hän oli lähellä jättää leikin kesken.
– En olisi voinut millään elää itseni kanssa, jos olisin tiennyt, että Filippiineille jää tällainen hotellinraato muistuttamaan epäonnistumisestani.
Aleksi soitti Antille, joka hämmästeli, ettei Aleksi ollut hypännyt vielä Suomen- koneeseen.
– Sanoin vain, että arvaa mitä Antti: ’Me rakennetaan vielä hienompi kuin se edellinen.’
Hotelli taifuunin jälkeen.
Sana töiden aloittamisesta kiiri kylällä, ja innokkaat rakentajat palasivat takaisin hotellille.
Ensimmäiset kolme kuukautta töitä tehtiin ilman sähköjä, sillä taifuunin jäljiltä kaikki yhteydet olivat poikki.
Aleksi kuitenkin piti Antille antaman lupauksensa, ja vajaan viiden kuukauden rakentamisen jälkeen huhtikuussa 2022 hotelli avasi ovensa entistä ehompana.
Kovan hinnan unelma
Nyt, reilu vuosi supertaifuunin jälkeen, Aleksi kuvailee elävänsä elämää, josta hän haaveili yli kahdenkymmenen vuoden ajan.
Tältä hotellilta näyttää uudelleen rakentamisen jälkeen.
Valmis hotelli kantaa nimeä Surigao Dream – miesten toteutuneen unelman mukaisesti.
Hotellilla riittää kävijöitä, ja myös ulkomaalaiset turistit ovat löytäneet majataloon.
Aleksi viettää aikaansa töiden ohella tekemällä päiväretkiä ja nauttimalla suomalaisten vieraiden seurasta.
Aleksi tapaa tytärtään, kun tämä tulee vierailemaan Filippiineillä mummunsa eli Aleksin äidin kanssa.
Hotellille kuljetettu suomalainen sauna on paikallinen nähtävyys.
Aleksi kertoo olevansa kaiken jälkeen kiitollinen, ja arvostansa myös Suomea entistä enemmän.
– Kyllä tämä todella kannatti, vaikka kovan hinnan maksoinkin. En silti ihan kelle tahansa suosittelisi, Aleksi muotoilee.
Aleksin vahvuutena vaikeuksien keskellä on ollut hänen periksiantamaton luonteensa. Hän kertoo selvinneensä koettelemuksista sillä kuuluisalla suomalaisella sisulla:
– Tässä juuri vitsailin, että tulisipa toinenkin taifuuni. Kolmannella yrittämällä rakentaisin tästä hotellista täydellisen, Aleksi summaa.
Tällä viikolla Me Naiset pureutuu suomalaisten unelmiin verkossa, somessa, lehdessä ja Me Naiset Radiossa. Julkaisemme unelmointiin liittyviä juttuja joka päivä 20.–26.2.2023.
Me Naisten unelmaviikon muut jutut:
Lue lisää: 12 tunnettua suomalaista paljastaa kariutuneen unelmansa, joka mureni – ”Hinta oli kova”
Lue lisää: Mikä on suurin unelmasi? Vastaa 12 kysymykseen, ja testi kertoo vastauksen
