Tässä juttusarjassa tunnetut suomalaiset kertovat elämänsä tärkeimmistä oivalluksista.
RAKKAUS
”Tunteen voima ei ole tahdosta kiinni”
”Rakkaus on tunteista voimakkain, ja se vie mennessään, kun sen kokee. Olen rakastunut useammin kuin kerran elämässäni. Vaimoni Saritan kanssa olemme olleet yhdessä jo yli kolmekymmentä vuotta, ja viime syksynä meillä oli 30-vuotishääpäivä. Juhlimme sitä tänä keväänä, ehkä ulkomaanmatkalla.
Rakkautemme alkutaival ei ollut helppo. Olimme molemmat sitoutuneita tahoillamme. Saritalla oli pieni poika ja minulla kaksi jo teini-ikäistä poikaa. Yön tunteina tuskailin usein, miten pojat pärjäävät eron keskellä. Eronaikaiset syyllisyydentunteet olivat raastavia. Sarita sanoikin usein, että lepatin, millä hän tarkoitti, etten pystynyt silloin keskittymään hetkeen. Jaoimme sen kokemuksen.
Kesti aikansa asettua uuteen, mutta uudenlainen perhe-elämä arjen haasteineen löysi pian muotonsa.
Vuosi 1993. ”Sarita maalaa, Heikki komppaa.”
Kaikessa vaativuudessaan rakkaus oli ja on väkevää. Kun tunteen voima vie mukanaan, se ei ole tahdosta kiinni. Kolme vuosikymmentä yhdessäoloa on osoittanut, että tämä on kestävä olotila. Rakastan Saritan tietynlaista hulluutta, hänen huumorintajuaan ja älykkyyttään. Hän on skarppi, luovasti ajatteleva ja musikaalinen.
Kun aamulla herään hänen vieressään, kuuntelen hetken hänen hengitystään ja silitän hänen poskeaan. Pelkkä läsnäolo tuntuu hyvältä. Ja silti viiden minuutin kuluttua voi syntyä riidan aihe niinkin mitättömästä asiasta kuin herätyskellon toistuvista torkkuhälytyksistä, joita minä en silloin tarvitsisi, mutta hän tarvitsee.
Emme ole välttyneet ristiriidoilta, mutta onneksi ne ovat useimmiten liittyneet kodinhoidollisiin painotuksiin, jotka eivät ole menneet kuten sovittu. Kukaan ei ole kuitenkaan luvannut täydellistä, ei Onnelaa tai Strömsötä. Jos jollain sellainen tunnetussa todellisuudessa on, se on outoa!”
IKÄÄNTYMINEN
”Vanhus on oikea sana vanhuudelle”
”Meillä on Saritan kanssa kuusitoista vuotta ikäeroa, numeroinahan se on suuri. Minä täytän tänä keväänä seitsemänkymmentäkuusi vuotta, Sarita kuusikymmentä.
Nuori vaimoni aiheutti aikoinaan joissakin ihmisissä kateutta, ja herättihän meidän romanssimme myös huomiota hänen työpaikkansa Maikkarin kuppilassa. Nyt ikäeromme tuntuu vain surumieliseltä sillä tavalla, että minä alan taantua, ja hän on vetreässä kunnossa. Delegoin hänelle huomaamattani asioita, jotka ennen hoidin itse.
Vuosi 1963. ”Ensimmäinen bändini oli Les Mirages. Minä toinen vasemmalta.”
Kysyttäessä käytän itsestäni sanaa vanhus, en ole missään tapauksessa ikäihminen tai seniorikansalainen. Ne ovat huonoja kiertoilmaisuja vanhuudelle. On hienoa, että saa elää vanhaksi ja on tolkuissaan, mutta en todellakaan väitä eläväni elämäni parasta aikaa. Aikoinaan 50-vuotiaat tuntuivat vanhoilta, ja yhtäkkiä oma poikani täytti juuri viisikymmentä!
Viime vuosikymmenen lopulla lonkan tekonivelleikkaus rajoitti liikkuvuuttani ratkaisevasti. Sitten vielä sydäninfarkti. En voi enää pelata tennistä, ja sitä harmittelen. Olin Jari Hedmanin opetuksessa saanut viimeinkin peruslyönnit kohdalleen. Kaipaan edelleen maanantai-illan äijäpelureita Laajasalossa.
Onneksi kotimme lähellä on Mäkelänrinteen uintikeskus, jossa käyn uimassa puoli kilometriä, sen jälkeen vesijuoksen ja käyn vielä porealtaassa. Kotivoimistelu ei minua motivoi, ja tiedän, että kuntosaliharjoittelu olisi saatava käyntiin. Vain sillä saan lihaskuntoni takaisin. Uskon sen vielä toteutuvan.
Lamaannuin pandemian aikana niin, että minulla on vieläkin käynnistymisvaikeuksia, passiivisuus iski lujaa.”
TERVEYS
”Keho kertoo, mikä on liikaa”
”Vasen lonkkani oli jo vuosia niin pahassa kunnossa, että luut hankasivat vastakkain, kun välissä ei ollut enää rustoa. Kivut olivat helvetillisen kovat ja jouduin käyttämään vahvoja kipulääkkeitä, joilla on omat haittavaikutuksensa.
Olin mukana vuonna 2012–2013 Lahden kaupunginteatterin Hair-musikaalissa ja jouduin siinä Vietnamin veteraania esittäessäni nousemaan ja laskeutumaan lavasteissa olleita rappuja ja luiskia pitkin. Se vaikutti lonkkaani, jossa oli jo vuosien rasituskuluma – vahva urheilutaustani ei pärjännyt ylipainolle.
Lonkkaan asennettiin keinonivel vuonna 2018, ja leikkaus onnistui hyvin. Toisessakin lonkassani on kuluma, mutta ortopedin mukaan sitä ei tarvitse vielä operoida. Kivut kertovat muuta.
Vain runsas vuosi lonkkaleikkauksen jälkeen sain sydäninfarktin. Meidän oli Saritan kanssa tarkoitus lähteä Ikeaan ostamaan mökille lavereita, ja kun heräsin, rintaani koski leveälti, leukaperässäni oli kipua, ja vasen käsi tuntui puutuneelta. Päätin kuitenkin nukkua vielä puoli tuntia ennen kuin lähdimme Vantaalle.
1950-luku. ”Isoveli Eki ja pikkuveli Heka Tölikassa (Töölö).”
Kotiin palatessamme alkoi jo olla kylmä hiki otsalla, ja soitimme päivystykseen: heti sairaalaan. En tietenkään tilannut ambulanssia, vaan pyysin Saritaa ajamaan minut Meilahteen. Alhainen happisaturaatio osoitti tilanteen, jouduin yöksi osastolle ja seuraavana aamuna pallolaajennukseen, jolla ohitettiin kaksi tukosta. Sain hyvän seurannan ja hyvän lääkityksen.
Se oli hengenvaarallinen hyökkäys, ja monikymmenvuotinen tupakointini loppui siihen. Sen jälkeen olen koettanut välttää rasvaisia ja liian suolaisia ruokia.”
IDEALISMI
”Vihalle ei saa antaa yliotetta”
”Nuoruuteni idealismi, pasifismi, on saanut siipeensä pahasti meitä niin lähelle tulleen Ukrainan sodan takia. Vuonna 1965 levytin Palkkasoturi-biisin, mutta nyt olen vanhana sivarina joutunut miettimään asioita aivan uudelta kannalta. En ilmeisesti pysty olemaan enää vakaumuksellinen pasifisti. Putinia voin verrata helposti Hitleriin psykoottisessa tuhovimmassaan. Oma lisänsä nykyiseen kauhuskenaarioon on se, että Trump valittaisiin uudelleen Yhdysvaltain presidentiksi.
Ylen toimittaja. ”Musiikkitoimittaja Harma 1970-luvulla.”
Katkeralle vihalle ja toivottomuudelle ei saa kuitenkaan antaa yliotetta. Vihan kantaminen on raskasta, eikä se johda mihinkään hyvään. Kaikkien perustunteiden tarkoitus olisi kypsyä hyväksi, ja sitä viha ei tee.
Enpä ole enää vuosiin nähnyt rauhanmarsseja. Me 1960-luvun nuoret olimme rauhan idealisteja, ja se mitä vastaan protestoimme Vietnamin sodassa, tapahtuu nyt Ukrainassa. Vietnamiin vietiin tykinruuaksi Yhdysvalloista kaikkein köyhimmät nuoret, enimmäkseen mustat miehet, nyt Venäjältä surkeiden syrjäkylien nuorukaiset ja vankilasta vapautetut rikolliset.”
ELÄMÄNURA
”Katse horisonttiin antaa rauhan”
”Musiikin tekeminen on ollut minulle vaikeaa pandemian aikana. Vuosien tauon jälkeen sain kuitenkin puristettua yhden biisin, jonka Vesku (Vesa-Matti Loiri) oli minulta tilannut, ja pitkässä puhelussamme heinäkuussa 2021 sovimme siitä.
Vuosi 2012. ”Donovanin kanssa keikalla Kaivopuistossa.”
Ehdotin biisiä elämästä, joka on kuin vanha rotsi rikkinäinen, kuten pitkä elämä. Vesku piti ideasta. Siitä syntyi Hiekkaa rintataskussa (ystävän muistolle) -biisi, mutta emme ehtineet tehdä siitä aiottua duettoa. Lopulta tein sen yksin. Katse horisonttiin antaa rauhan, kuten biisissä kirjoitan. Vesku oli minulle läheinen ystävä 1960-luvulta asti, ja jos hän soitti kello kolme yöllä, vastasin aina. Hän oli voimakas persoona ja täynnä rakkaudellisuutta.
Viime kesänä minulla oli kaksi keikkaa, toinen Pori jazzeilla, toinen Valkeakosken työväenmusiikkitapahtumassa. Kun pääsen omalla bändilläni soittamaan livenä lujaa, olen elementissäni. Kun saan konserttisalin täyteen, tunne on upea, se merkitsee minulle kovaäänistä toivon heräämistä.
Tulkitsija. Koronapandemia esiintymiskieltoineen oli Hectorille vaikeaa aikaa. ”Kun pääsen soittamaan livenä lujaa, olen elementissäni.”
Nyt maaliskuussa on mahtavaa päästä tekemään koronan takia peruutetut, loppuunmyydyt konsertit Helsingissä ja Tampereella. Ensi kesänä minulla on Savonlinnassa – siis Linnassa – yksi konsertti, ja toinen Salmelan taidekeskuksessa Mäntyharjulla. Toivon, että niihin tulevat juuri ne ihmiset, jotka haluavat edelleen tai ensi kertaa tulla kuuntelemaan musiikkiani. Konserttieni nimi on Vielä ehtii.
Nyt eletään aikaa, johon en musiikkigenreltäni kuuluu ollenkaan. Kesän festareilla tuntisin luultavasti vierautta.”
TOIVO
”Epäilevä etsijä jättää oven raolleen”
”Usko, toivo, rakkaus – kaipa se toivo syntyy joka aamu uudelleen. Teen iltaisin ristikoita muistia huoltaakseni ja luen ennen nukkumaan menoa. Sillä estän ikääntymiseen liittyvät tarpeettomuuden tunteet, että olisi jotenkin ulkokehällä.
Elämäntahto ja toivo paremmasta auttavat. Elämässä on varjoja, mutta aina myös valoa. Sen pitkä elämä on opettanut. Olen epäilevä etsijä ja uskontojen suhteen olen kiinnostunut agnostikko. Aina voi jättää kuitenkin oven raolleen.
Vuosi 1968. ”Kirjoitin ylioppilaaksi Töölön yhteiskoulusta.”
Itselläni on ollut masennuskausia ja toivottomuuden tunteita, mutta olen saanut hyvää apua. Minusta on hienoa, että presidentti Nixonin aikanaan lakkauttama tieteellinen tutkimushaara psykedeelien parissa on taas käynnissä, ja niiden positiiviset vaikutukset mielenterveyshoidoissa ovat valvotuissa olosuhteissa rohkaisevia. Sain pienen aavistuksen niistä itsekin 60-luvun lopulla.”
NAUTINNOT
”Mahtionnellisuutta on käydä uimahallissa”
”Elämännautintoni ovat vähentyneet, ja värit ovat vähän haalistuneet, kuten kirjoitan Hiekkaa rintataskussa -biisissä. Jos jostain nautin erityisesti, niin uimahallissa uimisesta. Kun lenkin jälkeen uimahallin ikkunan takana talvi-iltana näkyy lumisade ja tulen hyvin kylpeneenä hallista ulos, niin onhan se varsinaista mahtionnellisuutta.
Nautin hyvästä ruuasta, viimeksi pari päivää sitten siitä, kun Saritan kanssa etsimme parhaan blinitaikinan reseptejä ja onnistuimme tekemään kuohkeita, mutta rapeita blinejä. Tai siis Sarita teki, minä pilkoin tilpehöörit.
Nautin hetkistä hänen kanssaan, yhdessäolosta poikiemme ja kahden pojantyttäreni, nyt jo teini-ikään ehtineiden kanssa.
Hectoria harmittaa, ettei hän voi näyttää pojantyttärilleen, miten vaari donkkaa. ”Vanhana koripalloilijana hallitsen donkkaamisen, mutta kunto ei enää anna periksi!”
Minulla ei ole koskaan ollut laajaa ystäväverkostoa, enkä viihdy somessa. En kaipaa sellaista sosiaalisuutta. Kesämökkimmekin on saaressa.
Alkoholi ei ole enää elämäntapaani määrittelevä asia, vaikka tietty holistisuus ei ole lähtenyt minusta mihinkään. Alkoholismi on sairaus, eikä alkoholistille ole olemassa tipatonta tammikuuta. Monille sellainen voi kyllä olla hyvä keino tarkastella omaa suhdettaan päihteisiin.”
KUOLEMANPELKO
”Kuolema on mystinen kuten syntymä”
”Matkan varrella on moni lähtenyt kesken pois. Lapsuudenperheestäni isobroidini kuoli vuonna 2009, ja sen jälkeen on kuollut moni kollega ja ystävä. Musta puku pitää olla aina valmiiksi prässättynä.
Kuolemaa ei tarvitsisi pelätä, kun se tapahtuu, se tapahtuu. Ehkä meissä kaikissa on kuolemanpelko perustavaa laatua olevana tunteena, meillähän lienee synnynnäinen itsesuojeluvaisto. Minusta kuolemaan pitäisi suhtautua yhtä mystisenä tapahtumana kuin syntymään, mutta kuka siihen pystyy. Loppu on loppu.
Ehkä itse pelkään sitä, etten saa kaikkea sitä valmiiksi, mikä on yhä kesken. Keskustelut läheisten kanssa, biisit, työni tai esimerkiksi kodin konmarittaminen ja monenlaisen kaaoksen selvittäminen. Se on tosin vastoin luonnettani, sillä en ole kovinkaan järjestelmällinen.”
Fakta
Heikki Harma
Hectorina tunnettu laulaja syntyi 20.4.1947 Helsingissä. Myös toimittaja, TV-ohjaaja ja lauluntekijänä. Perheeseen kuuluvat puoliso, Sarita Koskelin, kolme aikuista poikaa, kaksi pojantytärtä. Maaliskuussa konsertit Helsingissä ja Tampereella, lisäksi konsertteja ensi kesänä.
