”Saattohoito epäonnistui täysin” – Maria Veitola kertoo, miten järkyttävät hänen syöpään kuolleen isänsä viimeiset päivät olivat

Maria Veitola kertoo isänsä saattohoidosta, joka ei sujunut suunnitelman mukaan. – Oli karmivaa nähdä, kuinka rakas ihminen kärsii.

Maria Veitola oli läsnä, kun hänen isänsä kuoli. ”Ihmisen rajallisuuden tajuaminen oli vaikeaa, vaikka olinkin ehtinyt valmistautumaan isän kuolemaan.”

28.9.2022 7:00

Maria Veitola istui hälyisässä cocktailbaarissa. Oli maaliskuu 2016, ja hän, Radio Helsingin päätoimittaja, oli drinkeillä kollegoidensa kanssa parhaimpiinsa pukeutuneena. He olivat lähdössä pian Radiogaalaan, mutta yhtäkkiä Marian äiti soitti.

Isän tajunnan taso on muuttunut. Sairaanhoitaja sanoi, että kuolema on lähestymässä, äiti kertoi.

Maria säikähti kyyneliin. Ei vielä, hän ajatteli.

Marian isä oli saanut viisi kuukautta aiemmin diagnoosin haimasyövästä, ja helmikuussa oli tehty päätös saattohoidosta. Lääkäri oli arvioinut, että kuolema tulisi vasta viikkojen tai kuukausien kuluttua.

– Kysyin äidiltä, tulenko heti, mutta hän sanoi, että tule vasta aamulla, Maria muistelee työhuoneellaan Helsingin Punavuoressa.

Seuraavana päivänä Marian päästyä vanhempiensa kotiin sängyssä oli tuskainen, kouristeleva ja valittava isä. Hän hikoili kovissa kivuissa silmät kiinni eikä pystynyt enää puhumaan.

Marian teki pahaa katsella isänsä tuskaa. Saattohoitosuunnitelman mukaan isän olisi pitänyt saada morfiinia jo edellisenä päivänä kuolemavaiheen alkaessa, sillä haimasyövän loppumetreillä kivut ovat kovat.

– Mutta isän omalääkäri oli lähtenyt pääsiäislomalle. Kotisairaanhoitaja sanoi, että valitettavasti heillä ei ole lääkäriä, joka voi antaa luvan kipupumppuun, Maria sanoo surullisena.

Isä jäi ilman morfiinipumppua.

Kuolemaa lähenevällä syöpäpotilaalla tulee aina olla lääkityksestä vastaava lääkäri. Nyt niin ei jostain syystä ollut.

– Isä jäi ilman morfiinipumppua. Saattohoito epäonnistui täysin.

Marian silmät kyyneltyvät yhä, kun hän ajattelee 72-vuotiaan isänsä viimeisiä hetkiä.

– Sairaanhoitajakin sanoi, että hänellä on todella kovat kivut. Kun kysyin, mitä teemme, hän sanoi, että odotamme lääkäriä lomalta, Maria muistelee.

Seuraavat päivät olivat Marian elämän hirveimpiä. Kukaan ei ollut varoittanut häntä siitä, millainen kuolema voi olla. Hänen isänsä oli tajuttomuuden tilassa, mutta kouristeli ja vääntelehti tuskasta.

– Soitimme ambulanssin, mutta he sanoivat, etteivät hekään voi tehdä mitään, koettakaa kestää. Limaimurin he sentään antoivat. Äitini on hammaslääkäri ja kylmäpäinen ihminen. Hän on tottunut limaan ja vereen työssään, mutta minä pyörryin, Maria kertoo.

– Se oli niin rumaa, kuin kauhuelokuva. Isän kuoleman tuskat olivat hirveät, ja oli karmivaa nähdä, kuinka rakas ihminen kärsii.

Marialla ja isällä oli pitkään vaikeat välit. Mistä se johtui? Mikä oli käännekohta isän ja tyttären väleissä? Millaisia ajatuksia ja tunteita Maria kävi läpi, kun häneltä itseltään löydettiin suurikokoinen kasvain rintaontelosta? Miten kokemukset ovat muuttaneet häntä? Lue koko haastattelu tuoreesta Me Naisista 39/22. Juttu löytyy myös digilehdestä.

Juttua muokattu 28.9. kello 10.10. Lääkärin lomaa koskevasta sitaatista poistettu sana ennenaikaisesti.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?