Kiira Lamminheimo, 23, oli ehtinyt seurustella poikaystävänsä kanssa vasta reilun vuoden, kun raskaustestin näytölle piirtyi kaksi viivaa.
Kiiran mielen valtasi samaan aikaan sekä pelonsekainen ahdistus että lämmin onnen tunne vauvasta. Kiira ja poikaystävä päättivät ensin keskeyttää raskauden, mutta Kiira muutti lopulta mielensä.
– Olin jo klinikan aulassa odottamassa varattua aikaa aborttiin, kunnes tajusin etten voisi tehdä sitä. Käännyin ja lähdin ovesta ulos. Tiesin sisimmässäni, että halusin pitää lapsen.
”Minua pelotti ja ahdisti hirveästi se ajatus, että joutuisin pärjäämään vauvan kanssa aivan yksin.
Kiiralle tuli vahva tunne siitä, että lapsen pitäminen olisi oikea valinta – silläkin uhalla, että hän jäisi yksin, ja poikaystävä katkaisi välit sekä häneen että lapseen.
– Minua pelotti ja ahdisti hirveästi se ajatus, että joutuisin pärjäämään vauvan kanssa aivan yksin. Olen kuitenkin aina halunnut äidiksi ja rakastan lapsia, joten päätös pitää lapsi tuntui oikeammalta, Kiira sanoo.
Pari vuotta vanhempi isosisko Karla Lammiheimo oli tukena, Kun Kiira painiskeli vaikeiden päätösten äärellä.
– Korostin Kiiralle, että se täysin on hänen oma päätöksensä, haluaako hän pitää lapsen vai ei. Muut eivät saisi siihen vaikuttaa, Karla sanoo.
– Kerroin hänelle myös, että haluan olla tukena kaikessa, missä vain pystyisin. Sillä pikkusiskoni ei ole jäämässä yksin, jos se minusta on kiinni, hän jatkaa.
”Haluatko sä edelleen muuttaa yhteen?”
Pian sen jälkeen, kun Kiira päätti pitää lapsen, siskokset laittoivat yhteistuumin vuokra-asuntoryhmään ilmoituksen, jossa he kertoivat etsivänsä kimppakämppää loppusyksystä eteenpäin.
Päätös muuttaa yhteen ei johtunut ainoastaan vauvasta. Kämppiselämää he alkoivat harkita puolivakavissaan jo ennen raskausuutista, mutta syyt olivat silloin puhtaasti taloudellisia.
– Ajattelimme, että olisi kätevää asua kämppiksinä, sillä voisimme maksaa vuokran puoliksi ja olisi enemmän tilaa. Olen itse korkeakouluopiskelija ja Kiira työskentelee varhaiskasvatuksen opettajana, Karla kertoo.
– Kun sain tietää olevani raskaana, kuviot menivätkin uusiksi. Kysyin sitten Karlalta: haluatko sä edelleen muuttaa yhteen? Kiira sanoo.
Kiira (oik.) ja Karla (vas.) ovat aina olleet läheisiä, vaikka heillä onkin erilaiset kiinnostuksenkohteet. Musiikkia työkseen tekevä Karla on Kiiran mukaan esimerkiksi paljon taiteellisempi ja boheemimpi.
Nyt kiira on neljännellä kuulla raskaana.
Karlan mieli ei muuttunut, vaikka yhteenmuutto tarkoittaisi, että saman katon alla asuisi heidän lisäkseen yksi vastasyntynyt.
Karlalle on tärkeintä, ettei Kiiraa ahdista tai pelota olla yksin lapsen kanssa.
– Lapsen ei pitäisi olla asia, joka pyyhkii elämästä kaiken muun pois. Minusta on kaunis asia, että siskoni on päättänyt pitää lapsen ja kuunnellut omaa tahtoaan, Karla tähdentää.
Kimppa-asuminen vauvan kanssa jännittää
Siskokset ovat toki tietoisia siitä, että pieni vauva tarvitsee jatkuvasti paljon huomiota ja voi itkullaan viedä molempien yöunet. Kiira ja Karla jännittävätkin jo hieman etukäteen, miten sisarussuhteelle käy, kun kimppa-asuminen voi ilman vauvaakin käydä toisinaan hermoille.
Vaikka Kiira ja Karla ovat olleet pienestä pitäen läheisiä toisilleen, on heillä kuitenkin sanojensa mukaan hyvin erilaiset kiinnostuksen kohteet ja mieltymykset esimerkiksi kodin suhteen.
– Olen itse enemmän modernin ja yksinkertaisen sisustuksen ystävä, kun taas Karla pitää enemmän vanhoista tavaroista. Molemmilla tulee olemaan omat huoneet, mutta katsotaan, miten pääsemme yhteisymmärrykseen yhteisten tilojen sisustuksesta, Kiira naurahtaa.
Kinaa voi syntyä myös huonekaluja isommista asioista, kuten lapsen kasvattamisesta.
”En pysty itse kuitenkaan olemaan lapselle äiti, vaikka autankin arjessa niin paljon kuin pystyn.
– Minusta esimerkiksi lasta ei pitäisi kasvattaa vauvasta asti mihinkään sukupuolirooliin, mutta Kiira ei ole ajatellut asiaa aivan niin, Karla miettii.
– Mahdollisten erimielisyyksien takia meidän täytyy tarkkaan miettiä etukäteen säännöt ja vetää rajat lapsen- ja kodinhoidon sekä kasvatuksen välille. En pysty itse kuitenkaan olemaan lapselle äiti, vaikka autankin arjessa niin paljon kuin pystyn koulun ja musiikin tekemisen ohessa, hän jatkaa.
Kiira on kerran sanonutkin isosiskolleen, että tulevana äitinä lapsen kasvatukseen liittyvät ratkaisut ovat loppupeleissä hänen päätösvallassaan.
– Pyrin silti ottamaan Karlankin mielipiteet ja näkemykset vastaan avoimin mielin. Olen hänelle kuitenkin todella kiitollinen kaikesta tästä tuesta, jota hän on valmis antamaan, Kiira lisää.
Vaikka tuleva kämppiselämä jännittääkin, siskokset uskovat sen olevan lopulta kokemus, joka sitoo heitä yhteen entistäkin tiukemmin.
– Olemme kuitenkin varautuneet siihen, että homma ei sujukaan, ja muutamme taas erilleen. Siksi emme etsi kovin pitkäksi ajaksi sitovaa asuntoa, siskokset tuumivat.
Karla kuitenkin uskoo vahvasti, että he onnistuvat ylittämään haasteet yhdessä – aivan kuten tähänkin mennessä.
Siskoksilla on nimittäin rankkoja kokemuksia menneisyydessäkin: He molemmat joutuivat koulukiusatuiksi aikoinaan pienellä paikkakunnalla asuessaan. Keskellä teini-iän tunnemylläkkää myös vanhemmat erosivat.
– Ne kokemukset horjuttivat luottamusta ihmisiin. Niistäkin selvisimme silloin yhdessä. En usko että on mitään sellaista, mistä emme jatkossakin selviäisi, Karla sanoo.
Juttua muokattua 26.9. klo 15.20: poistettu kohta, jossa Kiira kertoo aborttipäätöksestä.
