Anna Hanski on tunnetun sisarusnelikon vastuunkantaja – kertoo nyt, mitä hän tekee, kun välit kiristyvät

Anna Hanski on oivaltanut, että rakkaus on vain sana, vastuun ottaminen voi kääntyä päsmäröinniksi, ja että raha ei ole henkilökohtaista.

Tässä juttusarjassa tunnetut suomalaiset kertovat elämänsä tärkeimmistä oivalluksista.

ROHKEUS

”Kun tarttuu yhteen, uskaltaa tarttua seuraavaankin”

”Aiemmin olen ollut arka hyppäämään, mutta iän myötä minuun on tullut tietynlainen rohkeus. Kun vastaan tulee uusia juttuja ja haasteita, tartun niihin helpommin, vaikka ne eivät tulisi vastaan sellaisina kuin olin joskus ajatellut.

Koronakesänä 2021 leppävirtalainen ravintola Konnustupa tuli huutokauppaan. En ollut koskaan omistanut ravintolaa tai asunut Savon seudulla. Silti lähdin mukaan yhdeksi viidestä osakkaasta.

Kun urani oli kovassa vauhdissa 1990-luvulla, minua pyydettiin mukaan joka paikkaan: tv-ohjelmiin, politiikkaan ja näyttelemiseen. Näyttelijäsuvun kasvattina olin oppinut, että asiat on pidettävä erillään. Ei voi rönsyillä, vaan jokainen tekee sitä, mitä osaa.

17-vuotiaana. Annan ensimmäinen single, Tule poika uimaan, julkaistiin vuonna 1989.

Sen ajattelun suhteen maailma on muuttunut, ja niin on oma mielenikin. En edelleenkään lähde hölmöläisen hommiin, mutta ylitän omia helppouden kynnyksiäni. Lähdin jopa mukaan tosi-tv-ohjelmaan Olen julkkis…päästäkää minut pois!, vaikka tositelevisio on niin kaukana minusta kuin voi olla.

Ravintolan ostosta rohkaistuneena aloitan syksyllä minulle aivan uuden kuvion, vakituisen työn Radio Nostalgian juontajana. Hetken mietin, olenko valmis sitoutumaan, koska olen niin tottunut kulkemaan pitkin Suomea keikkatöissä. Mutta kun yhteen asiaan tarttuu, uskaltaa tarttua seuraavaankin.”

PERHE

”Vastuusta voi tulla päsmäröintiä”

”Perhe on aina ollut tärkeä ja tiivis osa elämääni. Meitä on neljä sisarusta: minä, Janus, Pinja ja Petra. Olemme hyvin läheisiä. Me kaikki kuitenkin muutumme, samoin elämäntilanteemme. On turha yrittää ylläpitää asioita, jotka muuttuvat luonnollisesti.

Meille sisaruksille on aina ollut tärkeintä säilyttää välit. Kun tuntuu, että ne alkavat kiristyä, on parempi ottaa happea kuin yrittää väkisin pitää pakettia kasassa. Tiedämme kuitenkin, että olemme aina toisillemme olemassa ja viime kädessä ne, jotka ovat paikalla, kun jollakin meistä on hätä.

6-vuotiaana isän matkassa. Seppo-isän muusikkouralla on ollut Annalle valtava merkitys.

Olen aina ollut perheessämme vastuunkantaja. Se on ollut iso osa perhekuviotamme: minä järjestän ja hoidan. Rooli syntyi jo lapsuudessa, koska olin tyyppinä sellainen ja lisäksi vanhin tyttö. Nykyään olen tajunnut, että minun ei enää tarvitse. Kaikki sisarukseni ovat aikuisia ja pystyvät itse ottamaan vastuuta. Suoraan sanoen minun pitäisi hellittää roolistani, sillä vastuun ottamisesta tulee helposti päälle päsmäröintiä. Lisäksi väsytän sillä itseni.

Vanhasta roolista irrottautuminen vaatii paljon työtä. Olen edelleen herkästi se, jonka käsi nousee joka luokkakokouksessa. Se nousi vastikään jopa lapsenlapseni vanhempainillassa, johon hänen vanhempansa eivät päässeet. Kysyttiin, ottaisiko joku hoitaakseen tämän asian, eikä kukaan nostanut kättään. Minä nostin.”

Anna, Petra, Janus, Pinja. ”Korona typisti 50-vuotispäiväni perhejuhlaksi minun luonani.”

EROT

”Ero on käsiteltävä kokonaisuutena”

”Jonkin mittapuun mukaan minulla on aika rikkonainen parisuhdehistoria. Toissa kesänä tein kappaleen Toinen toiselle, jossa pohdin, onko pitkä suhde tahtotila vai suurta rakkautta. Mielestäni siihen ei ole yhtä totuutta.

Kun kuviossa on lapsia, parisuhteeseen tulee yhteiskunnallinen paine – etenkin, jos lapsia on useasta liitosta. Olisin halunnut lisää lapsia vielä nelikymppisenä, mutta se ei kohdallani toteutunut. Huomasin kuitenkin, että asiaa pohtiessani ensimmäinen ajatukseni oli: ai kolmannen miehen kanssa! Mietin sitä, vaikka maailmassa on paljon hullumpiakin juttuja. Olisi hyvä päästä enemmän irti yhteiskunnan normeista, elämään vapaammin omaa elämäänsä.

Berliinissä 2018. ”Tyttäreni Alina ja Nenna sekä lapsenlapseni Kasperi ovat rakkainta maailmassa. Poika oli matkalla vasta parikuinen.”

Näen eroihini selkeät syyt, mutta näen ne myös kokonaisuuksina, joissa olen ollut mukana. Otan vastuun osuudestani niissä. Se vie henkilökohtaisesti eteenpäin. Vaikka syy eroon olisi tavalla tai toisella vain toisen, on hyvä pohtia, miksi asioiden antoi tapahtua ja miten mennä eteenpäin. Omissa pohdinnoissani en uhriudu tai mieti, mitä tein väärin, vaan käsittelen kokonaisuutta. On tärkeää, ettei menneitä taakkoja kanna mukanaan. Uskon sen vaikuttavan myös siihen, kuinka onnellinen seuraavasta parisuhteesta voi tulla.

En missään nimessä ole sitä mieltä, että ydinperhe olisi aina paras asia lapsille. Tärkeämpää kuin yhteiset seinät on vanhempien toisiaan kunnioittava kohtelu, hyvät välit ja rento yhdessä olo silloin, kun sitä on. Minulla on aina ollut hyvät välit lasteni isiin, se on ollut ensiarvoisen tärkeää. Lasten käyttäminen riitojen välikappaleena on hirveää, sillä lapsella on oikeus vanhempiinsa.”

RAKKAUS

”Rakkaus on lempimehua ja tilaa kasvaa”

”Minulle tavoiteltava parisuhdemalli on kaksi ihmistä, jotka jakavat paljon yhteistä tärkeää ja saavat kasvaa yksilöinä. Sellaisesta suhteesta voi tulla hyvä ja pitkä. Hyvä parisuhde saa muuttua ja sisältää kaikki vaiheet intohimoisesta rakkaudesta kumppanuuteen, hyväksyvään olemiseen ja kiintymykseen. Se on tavoiteltavaa ja mahdollista. Ihailen lähipiirissäni pariskuntia, jotka ovat antaneet toisilleen tilaa kasvaa. He ovat nähneet suhteessaan jotain niin tärkeää, että se on kestänyt toisen kasvuprosessin, vaikka se tapahtuisi eri aikaan kuin oma.

Anna on luontainen vastuunkantaja, rooli syntyi jo lapsuudessa. ”Enää minun ei tarvitse. Minun pitäisi hellittää roolistani, väsytän sillä itseni.”

Rakkaus itsessään on vain sana, jolla ei ole mitään merkitystä. Rakkauden teot ovat tärkeämpiä. ”Minä rakastan sinua” ei ole mitään sen rinnalla, että ostaa toisen lempimehua kaupasta tai laittaa kodin kuntoon, kun kumppani on ajanut 500 kilometriä tullakseen sinne. Se on toisen kunnioittamista.

Vanha ikiaikainen ajatus, että pitää rakastaa ensin itseään ennen kuin voi rakastaa muita, on totta. Se, ettei hyväksy itseään virheineen kaikkineen, on usein esteenä hyvälle rakastamiselle. Kun puhuu itselleen rehellisesti ja on hyväksynyt omat vajavaisuutensa, ne on huomattavasti helpompaa hyväksyä toisessakin.

Tai sitten elääkin niin, että keskittyy omaan kasvuunsa ja poimii rusinat päältä. Elää vain kivan hetken jonkun kanssa – kuka voi sanoa, että se ei olisi ok?”

Unicef. Anna on toiminut vuosia Hyvän tahdon lähettiläänä. Laosin-matkalla tutustuttiin paikallisten lasten oloihin.

VANHEMMUUS

”On vain hetki ja sen päätökset”

”Rakastan lapsia. Viisi lasta oli joskus haaveeni ja kaksi sain. Lapsenlapseni Kasperin syntymä oli käänteentekevä asia: minulle tuli aika nopeasti ajatus, että kaikki meni juuri kuten piti. Vaikka en itse saanut lisää lapsia, nyt minulla on lapsenlapsi.

Miten ihanan läsnä voinkaan olla hänelle kaikessa: totta kai tulen leikkimään autoilla! En ollut sellainen omille lapsilleni. En tiedä, oliko heillä kivaa mukanani keikkamatkoilla ja pyörimässä takahuoneissa. Silloin ajattelin, että se oli hyvä ratkaisu, vaikka ehkä he käyvät sitä myöhemmin läpi.

Mummin luona 2020. Annan elämä mullistui keväällä 2018, kun lapsenlapsi Kasperi syntyi.

Kun katson taaksepäin, olisin voinut tehdä kymmeniä asioita eri tavalla. Olen kuitenkin aika armollinen. Analysoin asioita liikaakin, mutta en jää niihin kiinni tai ruoski itseäni. Lopulta on olemassa vain hetki ja sen hetken päätökset. Tein ratkaisut lasteni kanssa juuri kuten sillä hetkellä tuntui oikealta. Se pätee vähän kaikkeen elämässä.

Onneksi saan kokea isovanhemmuuden ja sen kiireettömyyden. Ymmärrän myös, että isovanhempana jaksamisessa on kyse vain hetkestä. Kyllähän minä jaksan kaksi päivää leikkiä, kun tiedän, että sen jälkeen Kasperi lähtee kotiinsa. Omien lasten kanssa taukoa ei ollut, ja sitä säästeli koko ajan voimiaan.”

RAHA

”Raha ei ole enää henkilökohtaista”

”Suhteeni rahaan on aina ollut kompleksinen. Raha on lapsuudestani saakka ollut väärällä tavalla määrittelevä tekijä elämässäni, jonkinlainen mörkö. Vanhempani eivät opettaneet minulle järkevää rahankäyttöä, koska eivät varmaan osanneet sitä itsekään. 90-luvulla tulivat isot ongelmat. Minulla oli firma ja isot tulot, mutta kun jäin äitiyslomalle, luotin vääriin neuvonantajiin ja varojani väärinkäytettiin. Konkurssin jälkeen aloin pelätä rahaa, koska tajusin, kuinka isoja ongelmia se voi tehdä.

Rakkaat ystävät ja kollegat. Anna on tehnyt Suklaasydän-konsertteja Sani Aartelan ja Annika Eklundin kanssa yli 10 vuotta.

Minulle oli pitkään vaikeaa hinnoitella työtäni, ja rahankäyttöni oli holtitonta. Kaikki meni, mitä oli. Vasta viime vuosina olen oivaltanut, että voin itse säädellä sitä. En lykkää vastuuta rahasta muille vaan olen ottanut sen haltuun.

Suhteeni rahaan on suoristunut ja järkevöitynyt valtavasti. Se on enää vain asia, joka kuuluu elämään. Ennen se oli henkilökohtaista. On kiva tämän ikäisenä huomata, että hitto soikoon, työlläni on hinta. Rahasta puhuminen on tullut helpommaksi.”

IKÄ

”Luettelo saavutuksista kohottaa itsetuntoa”

”Kun täytin 50, kyllä se vähän hätkähdytti. Ah, nytkö se tuli? Varsinaista kriisiä ei ole, sillä koen olevani parhaassa iässä. Itsetuntoni on monessa asiassa aika hyvä, ja minun on nykyään paljon helpompi olla.

Olen aiemmin ollut tosi epävarma ja kamppaillut itsetuntoni kanssa, kuten monet artistit. Asiaa ei hirveästi auta, että alani ei helposti hyväksy ikääntymistä. Sinusta voidaan sanoa mitä vain ja ulkonäköä voidaan arvostella miten vain. Vaikka itsetunto kasvaa iän, tekemisen ja menestymisen mukana, arvostelua ei ikinä ole helppoa ottaa vastaan. Kun joku tulee sanomaan, että ’herranjumala, kyllä se vanheneminen sinussakin näkyy’, se ei missään nimessä tunnu kivalta.

Huonoina hetkinä itsetuntooni auttaa ystävien luettelo siitä, mitä kaikkea olen saanut aikaiseksi ja mitä kaikkea minulla on. Silloin voin ajatella, että ei tämä nyt niin huonosti ole mennyt.

Päälle viisikymppisenä Anna kokee olevansa parhaassa iässä. Epävarmuus on helpottanut ja on helpompi olla. ”Huonoina hetkinä itsetuntooni auttaa ystävien luettelo, mitä olen saanut aikaiseksi. Silloin voin ajatella, että ei tämä niin huonosti ole mennyt.”

Palautumiseen pitää kuitenkin nykyään ottaa aikaa. Tiedän, miten tärkeää on lepo, liikunta ja ruokavalio. Jos lipsun, se näkyy ja tuntuu heti. Siksi harrastan joogaa ja venyttelyä ja kävelen paljon sekä teen hikitreenejä. Ruoka on minulle harrastus: olen kiinnostunut sen terveellisyydestä, funktionaalisuudesta, estetiikasta ja hyvästä mausta.

Kun on paljon tekemistä ja tilanne näyttää katastrofaaliselta, menen helposti kaaostilaan. Silloin istun alas, juon kahvin ja kirjoitan paperille, mitä teen missäkin järjestyksessä. Rakennan päivän yksi ajatus kerrallaan. Rauhoitan itseni ajatuksen tasolla: kaikki menee ohi ja ilta tulee aina.”

KUOLEMA

”Alakuloon ei auta puskeminen”

”Sairastuminen koronaan ja sen kautta paniikkihäiriöön järkytti perusturvallisuuttani. Olin ensimmäisiä koronaan sairastuneita kevättalvella 2020, ja sairaus kadotti aistini. Paniikkihäiriö syntyi pitkälti siitä, että en haistanut tai maistanut ilmaa. Tuntui, etten saa henkeä. Pohjimmiltaan tila oli kuolemanpelko.

Minun piti kirjoittaa asioita itselleni lapulle. ’Näet ja kuulet, vaikka et haista ja maista. Olet turvassa, sinua ei uhkaa mikään.’ Vaikka aistini palautuivat, kuolemanpelko jäi. En missään nimessä haluaisi luopua tästä kaikesta vielä enkä ole sinut kuoleman kanssa.

30 uravuoden kunniaksi Anna teki B-puoli -juhlaesityksen vuonna 2020. ”Se oli suuri asia. Vastanäyttelijänä hieno Eero Enqvist.”

Korona oli kova mielen myllerrys, ja minussa tapahtui iso muutos sen jälkeen. En ole vieläkään entiseni, vaan minuun jäi jonkinlainen alakulo. Hoidan sitä rauhoittumalla ja puhumalla itselleni, että kaikki on hyvin. Siinäkin olen opetellut armollisuutta. Menen pikku hiljaa kohti parempaa oloa, mutta on turha puskea mitään. Riittää, kun teen oman osuuteni ja sen, mitä pystyn. Antaa lopun tulla itsestään.

Monet sanovat, että on vaikeaa kohdata ihminen, jonka läheinen on juuri kuollut tai joka yhtäkkiä on sairastunut vakavasti. Minulle sellainen ei ole vaikeaa. Omista ja läheisteni kokemuksista tiedän, kuinka tärkeää on vain olla vierellä. Kohdata toinen, vaikka ei osaisi sanoa mitään.”

Fakta

Anna Hanski

  • Muusikko, näyttelijä ja ravintolayrittäjä syntyi Helsingissä 6.9.1970. Aloittaa Radio Nostalgian juontajana syksyllä.

  • Kuuluu Hanskien muusikko- ja näyttelijäsukuun. Annan isä oli muusikko Seppo Hanski, isoäiti taas näyttelijä Anja Pohjola.

  • Perheeseen kuuluvat tyttäret Nenna, 28 ja Alina, 22 sekä Nennan poika Kasperi, 4. Nennan isä on tuottaja, säveltäjä Leri Leskinen. Alinan isä on Jere Jefremoff.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?