”Kun joitakin vuosia sitten myin Suomessa paritaloni, päätin, etten enää ikinä halua nurmikkoa hoidettavakseni. Mutta kuinkas kävikään: nyt omistan omakotitalon Fuengirolan liepeiltä Espanjasta.
Olen asunut Espanjan Malagassa seitsemän vuotta. Se on pisin aika, jonka olen aikuisiälläni viettänyt yhdessä paikassa. Tulin alun perin tänne vain opintovapaalle, mutta Malagassa tunsin ensimmäistä kertaa olevani kotona. Päätös muuttaa tänne pysyvästi oli helppo. En tykkää Suomen talvesta.
Aluksi ostin omistusasunnon kerrostalosta, mutta sitten yllätin itseni haaveilemasta pihasta ja sitruunapuusta. Minulla on kolme kultaistanoutajaa ja tiesin, että oma piha helpottaisi elämäämme.
Aloin haaveilla valkoisesta talosta, jossa olisi pinkki ovi ja jonka päällä kasvaisi ihmeköynnöstä.
Anni haaveili talosta, jossa on pinkki ovi. Kuvassa Annin koirat Maissi, Bolo ja Kookos.
Talon ostaminen Espanjasta ei kuitenkaan ollut helppo ja nopea projekti – päinvastoin. Jo asunnonvälittäjiä oli moneen lähtöön: huonoimmat välittäjät eivät edes ottaneet selvää, missä myytävä kohde sijaitsi. Kerran emme välittäjän kanssa löytäneet taloa, jota meidän piti mennä katsomaan.
Onneksi sain apua ystävältäni Alfonsolta, joka on eläkkeellä oleva insinööri. Hän on rakentanut itse pari taloa ja tietää paljon niin talotekniikasta kuin asunnon ostamisesta Espanjassa.
Eräs talo Malagan Mijasissa oli roikkunut linkkilistallani pitkään. Siinä oli turkoosi ulko-ovi, ja kuvassa oven edessä istui kultainennoutaja. Ilmoituksen perusteella en kuitenkaan heti innostunut talosta, mutta kun kävin Alfonson kanssa katsomassa taloa, tiesin heti, että tässä se on.
Talossa oli kaikki, mistä olin haaveillut: kaksi makuu- ja kylpyhuonetta, takka, terassi ja aidattu piha. Talon pohja oli järkevä, ja pystyin helposti kuvittelemaan miltä siellä näyttäisi remontin jälkeen. Ja sen katolla kasvoi ihmeköynnöstä!
Annin talossa on espanjalaiseen tapaan kivilattiat. Remontissa kaikki pinnat menivät uusiksi.
Ostopäätöstä seuranneet kuukaudet olivat maanis-depressiivisiä. Prosessi oli viimeiseen asti tuskallinen ja epävarma, ja pelkkä paperisota kesti kolme kuukautta.
Espanjassa asiat eivät hoidu netissä samoin kuin Suomessa, vaan moneen virastoon on hyvä mennä paikan päälle. Espanjassa onkin tyypillistä käyttää asuntoa ostettaessa asianhoitajaa eli gestoriaa, joka hoitaa byrokratiaan liittyvät asiat muutaman sadan euron maksua vastaan.
Suomessa talon ostaja tilaa ulkopuolisen tekemään kuntokartoituksen, mutta Espanjassa sellaisia ei tunneta. Minun piti selvittää itse jokainen talon kuntoon liittyvä asia yksitellen, ja se tuntui vaivalloiselta.
Minun piti esimerkiksi tsekata, että pihakasvien valtavat juuret eivät ole vioittaneet talon rakenteita. Talon omistajat myös väittivät remontoineensa paikkoja, joita ei oikeasti ollut remontoitu. Sekin piti selvittää, onko talon yhteyteen myöhemmin tehty autotalli rakennettu oikein, ja jos ei ole, onko myyjällä maksamattomia sakkoja väärin rakentamisesta. Jos sellaisia olisi ollut, ne olisivat jääneet uuden omistajan eli minun maksettavikseni.
”Ennen pankkilainan myöntämistä minun piti allekirjoittaa paperi, jolla varmistettiin minun ymmärtävän, mikä asuntolaina on.
Pankkilainan hakeminen oli myös oma show’nsa. Suomessa ostaja saattaa olla tuohtunut, jos lainapäätöstä ei tule parissa vuorokaudessa. Minulla meni pari kuukautta! Kun en saanut ensimmäisestä pankista haluamaani lainasummaa, jouduin ottamaan avuksi lainajärjestelijän – sekin on täällä yleistä. Hän etsi minulle pankin, josta sain lainan, mutta palvelu maksoi 1 500 euroa. Ennen lainan myöntämistä minun piti vielä käydä allekirjoittamassa paperi, jolla varmistettiin minun varmasti ymmärtävän, mikä asuntolaina on ja että se pitää maksaa takaisin. Se tuntui hieman hassulta.
Talokaupat vahvistuivat viimein joulukuussa 2021. Kun sain avaimet käteeni, oloni oli uskomattoman helpottunut. Koko sen kolme kuukautta, jonka olin käyttänyt paperisotaan, joku muu olisi voinut ostaa talon nenäni edestä.
Juhlistin talokauppoja lakinaiseni kanssa lounaalla ja lasillisella cavaa.
Talon ympärillä oleva aidattu piha helpottaa elämää koirien kanssa.
Maksoin talosta lopulta 290 000 euroa, 60 000 euroa vähemmän kuin sen pyyntihinta oli. Tällä hetkellä remonttikuluja on kertynyt 20 000 euroa. Materiaalit ovat täällä melko saman hintaisia kuin Suomessa, mutta työ on halvempaa. Maksoin esimerkiksi kylppärin purusta ja purkujätteen ulos kannosta vain satasen.
Olen ollut itse remontin projektipäällikkö. En olisi pystynyt tähän ensimmäisinä Espanjan vuosinani, sillä suomalaisena olen tottunut, että asiat hoidetaan täsmällisesti. Sittemmin olen omaksunut paikallisten lungin asenteen: jos homma ei hoidu tällä minuutilla, kyllä se hoituu seuraavalla.
Olen myös oppinut ymmärtämään espanjalaista aikataulutusta. Jos remonttimies sanoo tulevansa paikalle primera hora eli ”ensimmäisellä tunnilla”, hän on paikalla aamulla kello 8–9 välillä. ”Lounaan jälkeen” tarkoittaa taas jotain 13–15 välillä.
Vaikka aikaa ei sovitakaan minuutilleen, voin silti luottaa siihen, että asiat tapahtuvat luvatusti. Olen ollut onnekas saadessani hyvää ja luotettavaa työvoimaa talolleni.
”Suomessa asuvat tutut kummastelevat sitä, että minulla ei ole uima-allasta.
Remontissa talon kaikki pinnat on laitettu uusiksi, kylppärin vesieristyksiä myöten. Vaikka olen valkoisen skandinaavisen sisustuksen ystävä, olen halunnut taloon myös väriä. Esimerkiksi toiseen kylpyhuoneeseen tuli pinkit kaakelit ja tummanpunainen lattia.
Monet Suomessa asuvat kummastelevat sitä, että minulla ei ole uima-allasta. En ole uima-altaassa lilluvaa tyyppiä. Allas pitäisi myös aidata, sillä koirani tykkäävät kovasti uida. Moni tuntuu unohtavan, että en ole täällä lomalla. Teen töitä 40 tuntia viikossa, ja töiden jälkeen käytän koirat lenkillä. Sitten onkin jo ilta. Arki on samaa kuin Suomessa, mutta ilman lumitöitä. En ehtisi Suomessakaan istuskella arkisin uima-altaassa!
Moni sanoo, että olen rohkea, kun olen lähtenyt tällaiseen projektiin itsekseni. Olen erakkoluonne, tykkään pärjätä yksin.
Pidän Instagramissa House in Mijas -tiliä, ja saan siellä viestejä naisilta, että he unelmoivat elämäntavastani. Kannustan heitä kaikkia kokeilemaan. Aina voi mennä takaisin Suomeen, jos asiat eivät uudessa maassa lutviudu.
Olen ajatellut, että tämä talo on loppuelämän kotini. On ihanaa katsoa keittiön ikkunasta, kun koirani juoksevat pihalla ympäri taloa.
Sain myös haaveilemani pinkin etuoven vaikkakin puuseppä totesi, että hän ei pidä väristä yhtään. Sanoin, että ei tarvitsekaan! Tämä on nyt tytön talo.”
Lue lisää: 70-luvun parakista tuli unelmien koti – Rantaset remontoivat talon, jota kukaan muu ei halunnut
85 neliötä Mijasista
Anni Toivakainen, 45, muutti Suomesta Espanjan Malagaan vuonna 2015. Hän asuu kolmen koiransa omakotitalossa Fuengirolan lähellä Mijasissa ja tekee etätöitä digitaalisen markkinoinnin parissa.
