Paola Suhonen törmäsi baarissa kiinnostavaan mieheen ja lähti tämän perään – ilta päättyi ikävästi, mutta seuraava kohtaaminen Ollin kanssa oli taianomainen

Paola Suhonen ja Olli Happonen ovat löytäneet toisistaan kaltaisensa. Suoruus ja rehellisyys on suhteen salaisuus. – Riiteleminen on terveellinen tapa puhdistaa ilmaa.

Olli ja Paola tapasivat helsinkiläisessä baarissa vuonna 2015. Ensitapaaminen ei luvannut romanssia, mutta jatko oli jo ihana. ”Paolassa oli sellaista runollisuutta, jota en voinut unohtaa.”

23.1. 8:00

Päästä mut ulos täältä!

Olli Happonen nousi autosta ja paiskasi suutuksissaan oven kiinni perässään. Paola Suhonen puristi rattia ja painoi kaasua. Kiihdyttäessään hän vilkaisi taustapeilistä poikaystäväänsä, joka oli jäänyt kiroilemaan kadunpieleen.

– Se oli varmaan yksi suhteemme ensimmäisistä kunnon riidoista, Paola muistelee.

Olli nyökyttelee vieressä ja hymyilee. Kärhämän syy huvittaa häntä edelleen, vaikka siitä on useampia vuosia.

– Se liittyi puhelimen karttasovellukseen. Paola ajoi autoa ja pyysi minua toimimaan kartturina. En ollut koskaan omistanut älypuhelinta, eikä minulla ollut mitään hajua siitä, kuinka sitä käytetään.

Lopulta molempien hihat paloivat totaalisesti ja Olli poistui autosta. Dramaattinen välirikko ei onneksi kestänyt pitkään.

– Illalla riita taisi olla jo unohdettu, Olli sanoo.

Pariskunta istuu vierekkäin ison puisen ruokapöydän ääressä Paolan perustaman ja omistaman Ivana Helsinki -designbrändin päämajassa Helsingin Marjaniemessä. Paikalla on myös Paolan äiti, joka on tullut hakemaan Mauri-koiraa.

– Odotas, minä autan, Olli sanoo huomatessaan, että koiravanhuksen tassut lipsuvat liukkaalla lattialla.

Pitkänhuiskea mies nostaa ison koiran tottuneesti syliinsä ja kantaa sen ulko-ovelle asti. Ovi käy, ja Mauri ja äiti katoavat lumisateeseen. Olli palaa pöydän ääreen, ja Paola koskettaa hellästi puolisonsa olkapäätä. Vaikka kärhämiä on syntynyt karttasovellusepisodin jälkeenkin, rakkautta ne eivät ole vähentäneet.

– Olemme molemmat dramaattisuuteen taipuvaisia persoonia, Paola myöntää.

– Olemme eronneet varmaan satoja kertoja. Riidan keskellä sanomme äärimmäisiä asioita, joita emme oikeasti tarkoita. Usein seuraavana päivänä emme muista edes sitä, mistä olemme riidelleet.

Molemmat ovat kuitenkin sitä mieltä, että juuri suoruus ja rehellisyys ovat heidän suhteensa salaisuus.

– Mielestäni riiteleminen on turvallinen ja terveellinen tapa puhdistaa ilmaa. Kun luottaa toiseen, mitään ei tarvitse padota sisälle, Paola perustelee.

Kaikki sai alkunsa riidasta

Riitelystä puhuminen on tämän parin kohdalla erityisen oleellista, sillä oikeastaan kaikki sai alkunsa siitä.

Olli ja Paola tapasivat ensimmäistä kertaa joulukuussa 2015 Helsingin Kalliossa pienessä baarissa. Paola iski silmänsä yksin liikkeellä olleeseen punatukkaiseen rokkarimieheen ja pyysi tämän samaan pöytään istumaan.

Paolalla on isommat tienestit kuin puolisollaan, ja hän myös maksaa menoista isomman osan. ”Teen sen ilomielin. Olisi eri asia, jos vierellä olisi mies, joka vetäisi lonkkaa kotona.”

Lyhyen juttutuokion jälkeen Olli kuitenkin ilmoitti vaihtavansa baaria.

– Olin ollut muutaman vuoden sinkkuna pitkän parisuhteen jälkeen ja elin vielä poikamiesvaihetta. En ajatellut olevani valmis uuteen suhteeseen, ja siksi näin viisaimmaksi lähteä.

Sivistyneen oloinen rokkari oli ehtinyt jo tehdä Paolaan vaikutuksen. Hän lähti miehen perään toiseen kapakkaan. Siellä pari ajautui nopeasti kiivaaseen väittelyyn, jonka he muistavat liittyneen jollain tapaa yrittäjyyteen. Lopulta Paola marssi tuohtuneena ulos baarista.

– Ajattelin, että tyyppi on täysi idiootti.

Ikävästi päättynyt ilta jäi vaivaamaan Ollia. Hän ei ollut tunnistanut Paolaa julkisuudesta eikä tiennyt tapaamansa naisen nimeä. Ei ollut keinoa ottaa yhteyttä ja pyytää anteeksi.

– Paolassa oli sellaista runollisuutta, jota en voinut unohtaa.

Kului puoli vuotta ennen kuin pariskunta törmäsi toisiinsa samaisessa baarissa. Katseet kohtasivat ja molemmat hymyilivät.

– Se oli meidän tapamme sopia, Olli sanoo ja Paola jatkaa:

– Yhtäkkiä istuimme taas samassa pöydässä. Tuntui siltä kuin olisimme tunteneet aina. Toisen lähellä oleminen oli tosi luonnollista.

Ilta vaihtui aamuyöksi jatkoilla Paolan kodissa Alppilassa. Mukaan oli kaapattu myös muutama Paolan ystävä, lähinnä rekvisiitaksi.

– Jatkot oli lavastettu ainoastaan sitä varten, että sain Ollin luokseni. Sori vaan kaverit, jos luette tätä nyt!

Illan suurin käännekohta oli, kun Paola otti käsiinsä kitaran ja soitti Ollille säveltämänsä ja sanoittamansa kappaleen. Folkhenkinen biisi teki Olliin ison vaikutuksen, se vastasi täydellisesti hänen musiikkimakuaan.

– Musiikki paransi haavat, jotka olivat syntyneet edellisestä tapaamisesta, Olli naurahtaa.

Olli oli unelmoinut siitä, että löytäisi puolison, joka jakaisi samanlaisen intohimon musiikkiin. Myös Paolan haaveissa oli ollut löytää joku, jonka kanssa tehdä musiikkia. Palaset tuntuivat loksahtavan kohdalleen, ja pari päätyi perustamaan yhteisen yhtyeen vielä saman yön aikana. Paola muistaa illan edelleen taianomaisena.

– Löysin silloin sekä duoparin että elämäni rakkauden.

Toisen menestys ei ole uhka

Pariskunta oli tavatessaan hyvin erilaisissa elämänvaiheissa. Paola oli jo ehtinyt kiertää maailmaa ja luoda menestyksekkään uran muotisuunnittelijana ja taidealan yrittäjänä. Olli puolestaan viimeisteli historian opintojaan yliopistossa, teki osa-aikatöitä ja oli vasta saamassa bändiään kasaan.

– Paolan tapaaminen oli sysäys, jonka tarvitsin päästäkseni eteenpäin. Minulla olisi jäänyt paljon tekemättä ilman häntä. Voin hyvin myöntää sen, Olli sanoo.

Suhteen alku ei ollut pelkästään huumaa. ”Tiesin kyllä, että Ollissa oli potentiaalia loppuelämän kumppaniksi, mutta olin aikuinen nainen ja ehtinyt olla sinkkuna yli vuosikymmenen ennen Ollin tapaamista.”

Taiteilijuus yhdisti paria, mutta tavat toteuttaa sitä olivat varsin erilaisia. Paola oli nopean toiminnan nainen, joka ryhtyi idean saatuaan heti tuumasta toimeen. Ollin tahti oli huomattavasti verkkaisempi.

– Lähdin heti suhteemme alussa kolmeksi viikoksi Jenkkeihin. Olli oli luvannut säveltää kaksi biisipohjaa tiettyyn päivämäärään mennessä, mutta niitä ei alkanut kuulua. Minua ärsytti suunnattomasti, ettei hän pitänyt lupaustaan, Paola sanoo ja pyörittelee päätään.

Ollia naurattaa.

– En ymmärtänyt, että se oli niin päivän päälle. Kävelin saman tien studioon ja nauhoitin siltä istumalta ne biisit.

Olli muutti Paolan luokse puolen vuoden seurustelun jälkeen. Kahden taiteilijan yhteiselo saman katon alla toimi yllättävän hyvin, ja pian komboon liittyi myös romanialainen rescuekoira Mauri.

Paola kuvailee, että suhteen alku oli kahden aikuisen ihmisen yhteen hioutumista, jossa erilaisia elämäntyylejä ja tapoja toimia sovitettiin yhteen.

– Tiesin kyllä, että Ollissa oli potentiaalia loppuelämän kumppaniksi, mutta olin aikuinen nainen ja ehtinyt olla sinkkuna yli vuosikymmenen ennen Ollin tapaamista.

Alussa haastetta aiheutti myös suhteen taloudellinen epätasapaino. Paolan menestys näkyi jo lompakossa, kun taas Ollin tulot olivat opiskelijatasoa. Erilainen rahatilanne ilmeni käytännössä esimerkiksi erikokoisina matkustusbudjetteina ja mahdollisuuksina hankkia asioita.

Ensin Ollin oli vaikea hyväksyä tilannetta, ja hän merkitsi kaiken velaksi. Paola ei pitänyt käytännöstä.

– Ajattelin asiaa mieluummin niin, että molemmat maksavat suhteessa omiin tuloihinsa, Paola sanoo.

– Sovimme, että minä hoidan tietyistä menoista isomman osan. Sellaisia ovat esimerkiksi koiran lääkärimaksut ja bensakulut. Olli on niin työteliäs, että teen sen ilomielin. Olisi eri asia, jos vierellä olisi mies, joka vetäisi lonkkaa kotona.

Olli korostaa, ettei ole koskaan kokenut Paolan menestystä uhkana.

– Se ei ole ollut minulta pois eikä ole käynyt itsetunnon päälle.

– Minuun teki vaikutuksen se, ettei Olli ikinä yritä esittää olevansa mitään muuta kuin on. Hän on luottanut itseensä ja omaan tekemiseensä, Paola kiittelee.

Elämäntapana työ

Viisi yhteistä vuotta ovat tehneet tehtävänsä. Arki soljuu eteenpäin vaivattomasti. Paola tekee töitä Ivana Helsingin toimistolla ja Olli opettajantyötä helsinkiläisellä ala-asteella.

Omien hommiensa lisäksi pariskunta tekee paljon töitä yhdessä. Isoimpia yhteistyöprojekteja ovat Lone Deer Laredo -yhtye sekä vuosittain järjestettävä taidefestivaali Superwood.

– Teemme töitä oikeastaan joka päivä, usein aamusta iltaan, Paola sanoo.

– Työ on meille intohimo, harrastus ja elämäntapa. Se on meidän tapamme olla, Olli jatkaa.

– Emme erottele vapaa-aikaa ja työtä, vaan ne kulkevat luontevasti limittäin.

Paola muistaa, kuinka pari oli ensimmäisenä yhteisenä kesänään lähdössä Flow-festareille katsomaan molempien suosikkeihin kuuluvaa Morrisseyta. Ennen keikkaa pariskunta päätti fiilistellä omaa musiikkiaan ja soittaa yhdessä kotona. Sessio kuitenkin venähti pitkäksi. Kaksikko ei yksinkertaisesti malttanut lopettaa.

– Pääsimme festarialueelle vasta joskus kahdelta, kun kaikki bändit olivat jo esiintyneet. Kävimme syömässä jollain kojulla, ja se oli sitten siinä, Paola sanoo.

– Ei edes harmittanut yhtään, vaikka jumaloin Morrisseyta, Olli jatkaa.

Välillä kiirettä ja stressiä on liikaa, sen myöntävät molemmat.

Silloin pinna on kireällä ja tulee ärähdeltyä toiselle tavallista enemmän. Viimeisin esimerkki on viime kesältä, jolloin pari kuvasi yhteistä elokuvaansa. Paola toimi käsikirjoittajana, ohjaajana ja puvustajana ja Olli tuottajana. Työtä oli valtavasti. Ensin pari etsi kahdestaan kaikki elokuvassa käytetyt kuvauspaikat ajelemalla lukemattomia viikonloppuja ympäri Suomea pakettiautolla. Piti myös muun muassa löytää ja palkata rooleihin 200 näyttelijää ja suunnitella kaikki käytännön järjestelyt kuvauksia varten.

”Paola ei ole ikinä sanonut minulle, että tuo ei ole tarpeeksi makeeta tai järkevää, vaan kannustanut tekemään entistä isommin”, Olli sanoo.

– Teimme kahdestaan sen, mihin yleensä tarvitaan 50 ihmistä, Olli sanoo.

– Aika paljon tehtiin ympäripyöreää päivää. Ehdottomasti yksi urani kovimmista paikoista, Paola jatkaa.

Molemmat ovat kuitenkin sitä mieltä, että lopulta elokuva oli yksi hienoimmista projekteista koskaan.

– Enkä olisi halunnut tehdä sitä kenenkään muun kuin Ollin kanssa.

Kädet savessa

Yhteiseen tekemiseen on vuosien varrella löytynyt hyvä tasapaino. Paola kiittelee Ollin hermoja, sisukkuutta ja positiivista asennetta. Olli pitää erityisen tärkeänä sitä, että molemmilla on täysi vapaus toteuttaa itseään. Toisen ideoita ei koskaan lytätä.

– Paola ei ole ikinä sanonut minulle, että tuo ei ole tarpeeksi makeeta tai järkevää, vaan kannustanut tekemään entistä isommin.

Parin käsitys taiteesta ja sen tekemisestä on samankaltainen. Molemmat ajattelevat, että kyse ei ole mistään ylimaallisesta ja taianomaisesta toiminnasta, vaan siitä, että työnnetään kädet saveen.

– Ärsyttää sellainen boheemin taiteilijaelämän esittäminen. Että jauhetaan vaan, eikä ikinä toteuteta, Olli sanoo.

Silloin tällöin pari ottaa täydellisen vapaaillan töistä. Silloin pötkötetään sohvalla kainalokkain ja katsotaan hyviä leffoja tai juodaan viiniä ja jutellaan politiikasta. Ja sunnuntaisin pari yrittää nukkua vähän pidempään ja loikoilla sängyssä Mauri-koiran kanssa.

Olli hörppää loput kahvit kupista ja lisää vielä:

– Mutta suhteellisen nopeasti pitää päästä ylös ja liikkeelle. Se on se meidän juttumme.

Paola Suhonen

  • 47-vuotias Ivana Helsinki -vaatebrändin perustaja, muotisuunnittelija, elokuvantekijä ja muusikko.

  • Paolan ja Ollin duon Lone Deer Laredon uusi levy ilmestyy maaliskuussa. Ivana Helsingin kevätmallisto lanseerataan maaliskuussa, ja yhteistyömallisto Tamsilkin kanssa toukokuussa.

  • Miehiä keskiyön auringossa -elo-kuvan viimeiset kuvaukset keväällä 2022.

Olli Happonen

  • 41-vuotias muusikko, filosofian maisteri, historianopettaja ja elokuvatuottaja.

  • Happosen yhtye New Silver Girl valmistelee parhaillaan toista albumiaan.

  • Perustanut uuden, suomenkielistä materiaalia julkaisevan Lasipalatsi-nimisen yhtyeen.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?