Kun helsinkiläisen citysinkkuilun hinta selvisi, Mariela Sarkima teki elämänmuutoksen – muutto maalle mullisti identiteetin kertaheitolla

Mariela Sarkima muutti puolisonsa Joonaksen luokse Vihtiin ollessaan viidennellä kuulla raskaana, vaikka pariskunta oli ollut yhdessä vasta vähän yli vuoden päivät. Muutto teki hyvää sekä taloudelle että hyvinvoinnille. – Olen onnellisempi kuin koskaan, Mariela sanoo.

Mariela Sarkima viihtyy uudessa asuinympäristössään Vihdin kirkonkylällä. – Olen onnellisempi kuin koskaan.

25.1. 7:00

Hengailua työhuoneella Punavuoressa musta kahvi kädessä.

Piipahdus hintavaan lähikauppaan aina, kun jokin asia oli loppu.

Töitä usein iltaan asti, vastapainona istuskelua kahviloissa ystävien kanssa.

Vielä pari vuotta sitten kauneus- ja hyvinvointivaikuttaja Mariela Sarkima vietti sinkkuarkea Helsingin sydämessä. Hän oli elänyt käytännössä samoin parikymmentä vuotta, siitä asti kun nuorena tyttönä muutti lapsuudenkodistaan Koillis-Helsingistä aivan ytimeen.

Nyt kaikki on toisin.

– Rööperin prinsessan oli aikakin tehdä totaalinen elämänmuutos, Mariela, 42, sanoo.

– Syksyllä 2018 tein oman elämäni tilinpäätöksen ja laskin huvikseni, paljonko yhden ihmisen citysinkkuilu maksoi. Ällistyksekseni selvisi, että kuukausitasolla yhtä paljon kuin nelihenkisen perheen elämä jossain toisaalla.

Mariela ynnäili kustannuksia hämmentyneenä.

– Johtopäätökseni oli, että Helsingin vuokrat, pikkukauppojen hinnat ja elämäntapa, jossa ostin jotakin pientä monta kertaa päivässä, nieli jäätävän määrän rahaa.

– Lisäksi minun oli pakko omistaa auto, koska työni vei usein keikoille eri puolille Suomea. Jonkin osan yhtälöstä piti muuttua.

Rouva tuli taloon

Marielan nykyinen koti sijaitsee Vihdissä, vähän kirkonkylän ulkopuolella.

Elämän keskipiste on reilun vuoden vanha tytär Viola. Vanhemmuuden Mariela jakaa avopuolisonsa, videokuvaaja Joonas Vinnarin, 36, kanssa.

Viikon kohokohta saattaa olla käynti marketissa tai neuvolassa. Ostokset mietitään tarkkaan.

– Muutin Vihtiin koronakriisin keskellä kesällä 2020 ollessani viidennellä kuukaudella raskaana. Siinä vaiheessa olimme olleet Joonaksen kanssa yhdessä vasta vähän yli vuoden, Mariela kertoo.

– Taloudellisesti ei ollut mitään järkeä ylläpitää sekä Joonaksen taloa Vihdissä että minun kämppääni Helsingissä. Keskellä pandemian apokalyptisia tunnelmia pikku kaksiossani ahdisti. Kaipasin luontoa, raikasta ilmaa ja avaruutta, Mariela muistelee.

– Sielultani tulen aina olemaan stadilainen, mutta kotini on nyt Vihdissä.

Muutto tapahtui lopulta nopeasti. Mariela löysi itsensä matalasta omakotitalosta metsän ja pellon välistä. Seudulta, josta hän ei miehensä lisäksi tuntenut ennalta ketään.

– Muistan, miten ihanaa ensimmäisinä viikkoina oli seistä omalla pihalla omena- ja päärynäpuiden keskellä ja hengitellä syvään. Kuin olisi ollut yksityisessä puistossa.

Mieheni kaverit nauroivat, että kyllä huomaa, että rouva tuli taloon.

Marielan puoliso Joonas on kasvanut Vihdissä.

– Hän osti nykyisen talomme lapsuutensa seudulta poikamiesaikoinaan, ikään kuin miesluolakseen. Tärkeitä kriteereitä olivat kohtuuhinta ja se, että ulkorakennukseen sai tehtyä skeittirampin, Mariela kertoo.

– Taloa ei siis alun perin ajateltu perheasunnoksi. Muuttoni jälkeen käärimme hihat ja aloimme laitella paikkoja kuntoon vauvaa varten. Joonaksen kaverit nauroivat, että kyllä huomaa, että rouva tuli taloon.

– Skeittiramppia käytin myöhemmin vaunujen heijaamiseen ja vauvan nukuttamiseen.

Mariela Sarkima ja perhe: avopuoliso, videokuvaaja Joonas Vinnari ja taaperoikäinen Viola-tyttö.

Identiteetti muuttui kertaheitolla

Aivan helppoa sopeutuminen uuteen elämäntilanteeseen ei Marielalle ollut. Äkkiä moni sellainen asia, joka aiemmin oli lähellä, olikin kaukana. Menemisiä ja tulemisia piti suunnitella uudella lailla.

– Identiteettini muuttui kertaheitolla keskusta-asukista ympäryskuntalaiseksi. Kaikki tapahtui rytinällä. Myös yksinoloa hiljaisuuden keskellä täytyi opetella, Mariela muistelee.

Talven tultua lunta tuiskusi välillä niin, ettei autolla päässyt portista ulos ennen kuin naapurinmies traktoreineen oli putsannut pihan.

Vauvan synnyttyä iltalenkeille maantien varteen uskalsi lähteä vasta, kun Joonas oli virittänyt kuvauslampuistaan lapsenvaunuihin kunnon huomiovalot.

– Täällä asuessa tajuaa kirkkaasti sen, että suuressa osassa Suomea auto on kaikkea muuta kuin ylellisyysesine. Me tarvitsemme niitä kaksi, koska työ vie Joonasta ympäri Suomea ja minä olen täällä kaksin lapsen kanssa. Asiat pitää hoitaa, arjen täytyy pyöriä, Helsingissäkin on käytävä usein – synnyinperheeni, työhuoneeni ja suurin osa hommistani on ja pysyy siellä.

– Bensanhinta kirpaisee tankatessa joka kerta, Mariela huokaisee.

Omat haasteensa on tuonut äitiys. Marielan synnytyssuunnitelma äänimaljarentoutuksineen, aromaterapioineen ja lääkkeettömyyksineen unohtui siinä vaiheessa, kun päästiin tositoimiin.

Pitkien ponnistusten päätteeksi tytär tuli maailmaan Lohjan sairaalan osaavalla lääketieteellisellä avulla, kiireellisellä sektiolla.

Alussa jouduimme keskustelemaan paljonkin ajankäytöstä.

Mariela oli suunnitellut imettävänsä pitkään, mutta rintamaitoa riitti lopulta vain kolmisen kuukautta.

– Olin ajatellut olevani oikea earth mama. Toisin kävi, Mariela hymähtää.

Silti ei käynyt lainkaan hullummin. Lapsi on tyytyväinen tapaus, aloittelee osa-aikaisesti päiväkotiuraansa nyt, reilun vuoden vanhana.

Pieni perhe on löytänyt rauhaisan tavan olla yhdessä. Itsestäänselvyys se ei ollut.

– Alussa jouduimme keskustelemaan paljonkin ajankäytöstä. Ennen perhettä olimme molemmat Joonaksen kanssa kiireisiä yrittäjiä, jotka olivat tottuneet vetämään projektejaan omalla tahdillaan. Uuteen tilanteeseen sopeutuminen sisälsi jonkin verran kipuilua, niin kuin varmaan kaikilla tuoreilla vanhemmilla, Mariela kertoo.

– Vasta, kun ymmärsimme tosissamme laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja antautua vanhemmuudelle, alkoi helpottaa.

Hiljattain saunan lauteilla uskaltauduttiin jo vaihtamaan ylävitoset.

– Vauvavuoden loppusaldo: we did well, Mariela sanoo.

Mutakakku kuin huumetta

Myös suhde omaan kehoon muuttui tyttären syntymän jälkeen. Hyvinvointi on ollut Marielalle ammatti jo vuosia – hän on erikoistunut äänimaljarentoutukseen, sukeltanut syvälle joogiseen maailmaan ja blogannut suhteestaan ruokaan, laihduttamiseen ja alkoholiin.

Äitiyden myötä katse siirtyi omasta navasta lapseen. Kun lisäksi kävelymatkat uudessa autoa vaativassa asuinympäristössä jäivät vähiin eikä energiaa terveelliseen kokkailuun aina riittänyt, vaa’an lukemat alkoivat hiipiä ylöspäin kuin huomaamatta. Ei puhettakaan, että hän olisi mahtunut raskautta edeltäneisiin vaatteisiinsa.

Asiaa pahensi se, että Mariela mursi lumilautaillessaan helmikuussa 2021 värttinäluun oikeasta kädestään. Yksikätisyys vaati sopeutumista, ja toipilasaika houkutteli hakemaan lohtua sokerista.

– Aloin tukottaa vaikeita tunteitani vanhalla tutulla keinolla eli syömällä. Keväällä olin tiukasti sokerikoukussa, ahmin herkkuja joka päivä.

En enää hallinnut syömisiäni.

Ongelma paheni kuin huomaamatta.

– Heroiinini oli kaupan pakastealtaan mutakakku. Jo ajatus sen koostumuksesta, herkullisesta kylmästä tahmeudesta, sai suun vettymään autossa matkalla markettiin. En koskaan tutkinut paketista sen sisältämää kalorimäärää – en halunnut tietää.

– Saatoin ostaa kakun Joonaksen tietämättä, siirtää sen pakastimesta jääkaappiin ja käydä päivän mittaan popsimassa koko jäätävän kokoisen köllin lusikallinen kerrallaan, Mariela tunnustaa.

– En enää hallinnut syömisiäni.

Irti sokerikoukusta

Mariela on huomannut, että mitä enemmän sokeria syö, sitä enemmän sitä tekee mieli.

– Kesällä olin tilanteessa, jossa painoin enemmän kuin koskaan, ehdottomasti liikaa. Enää ei voinut sanoa, että minulla on vähän ylimääräistä: ei, sitä oli paljon, ja vyötärönympäryksenikin oli paljon isompi kuin terveyssuositukset ohjeistavat.

Olo oli raskas ja liiallinen paino sai polvet vihlomaan. Lapsen kanssa touhuaminen, nostelu ja siirtely, uuvutti. Mariela ei voinut hyvin.

Elokuussa hän alkoi ponnistella irti sokerista ja lopetti herkkujen ostamisen kotiin.

– Mutakakku joutui pannaan. Kun hiljattain, neljän kuukauden tauon jälkeen maistoin sitä palasen, tuli huono olo. Niin superällömakeaa se on. Voi sanoa, että himo on toistaiseksi voitettu.

– Painoa on yhä liikaa pituuteeni nähden, mutta tilanne alkaa olla hyppysissäni.

Mariela Sarkiman kamppailu sokeria vastaan on tällä erää voiton puolella. – Painoa on yhä liikaa pituuteeni nähden, mutta tilanne alkaa olla hyppysissäni.

Maalaistyttö ja citygirl

Vihdin kirkonkylän kaunista raittia kulkiessaan Mariela Sarkima tuntee lämpöä uutta asuinpaikkaansa kohtaan. Hän on kiitollinen kaikesta hyvästä, mitä seutu on antanut: kodista, puolisosta, lapsesta sekä tämän hyvästä hoitopaikasta ja lähineuvolasta. Yhteisöllisyys seudulla innostaa.

– Olen onnellisempi kuin koskaan, Mariela sanoo.

Samalla idearikkaan yrittäjän pää raksuttaa. Miten näihin Suomen kauniisiin ja luonnonläheisiin mutta hiljentyneisiin kirkonkyliin saataisiin uutta elämää?

Juuri nyt ilmassa on positiivisia merkkejä. Koronapandemian kurimuksessa moni suomalainen koki samoin kuin Mariela: ympärille kaivattiin tilaa ja happea, omaa reviiriä.

Omakotitalojen, pihallisten perheasuntojen ja kesämökkien kysyntä kasvoi. Moni on huomannut, että lisääntynyt etä- ja hybridityö mahdollistaa asumisen entistä kauempana varsinaisesta työpaikasta.

– Mietin koko ajan, mitä hyvää voisin tänne tuoda. Kun olen somettanut Vihdistä, olen saanut helsinkiläiskavereilta paljon kiinnostuneita kommentteja ja kyselyitä: oi, mikä paikka! Tuohan on kuin pikkuinen Fiskars! Mariela kertoo hymyillen.

– On sympaattista, että kylällä on myös oma pieni leffateatteri.

Hauska esimerkki ympäryskuntien vireydestä löytyy parinkymmenen kilometrin päästä Karkkilasta. Mariela kehuu vuolaasti sikäläistä lempipaikkaansa, Tehtaan Hotellia, josta on tullut koko perheen suosikkilähimatkailukohde. Sen viereen Högforsin ruukkialueelle avautui hiljattain Kino Laika, elokuvaohjaaja Aki Kaurismäen osittain omistama elokuvateatteri ja baari.

Ratikat saavat tyttäreni kirkumaan riemusta.

Silti Mariela Sarkima ei ole kääntänyt selkäänsä synnyinkaupungilleen Helsingille.

Hän ei näe maaseutu- ja kaupunkielämää joko tai -tilanteena, vaan toinen toistaan täydentävinä asioina, saman kolikon kääntöpuolina.

– Niin Violassa kuin minussakin on myös hömpsöttelevä citygirl-puoli. Jo vauva-aikana teimme yhdessä yhden tai kahden yön mittaisia airbnb-piipahduksia Helsingin keskustaan. Ne tekevät hyvää erityisesti silloin, kun Joonaksella on paljon töitä, Mariela kertoo.

– Veräjähissit ja ratikat saavat Vivin kirkumaan riemusta, ja hän tykkää selvästi myös ravintoloissa syömisestä. Suvereeni stadilainen.

Mariela Sarkima

42-vuotias kundaliinijoogaohjaaja, hyvinvointivaikuttaja ja kauneuden ammattilainen.

Syntynyt Helsingissä. Kirjoittanut kaksi kirjaa, Make up Bible ja Hair Bible.

Asuu Vihdissä avo-puolisonsa Joonas Vinnarin ja taaperoikäisen Viola-tyttärensä kanssa.

Lue myös: Riikka Backman jäi nelikymppisenä tyhjän päälle: loppuivat työ, avioliitto ja rahat – näin hän rakensi uuden elämän

Lue myös: Mirja myi koko omaisuutensa, muutti Sri Lankaan ja avasi majatalon – sitten naapuri juoksi sisälle ja kertoi järkyttävät uutiset

Lue myös: Niina oli hyvin palkatussa työssä, mutta päätti opiskella sairaanhoitajaksi – syynä oli rakkaus

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?