Klik, klik, Janina Fry naputtelee tottuneesti SL-trafikenin sovellusta puhelimessaan. ”Vart vill du åka?” ohjelma kysyy ja ehdottaa sitten sujuvimman reitin Janinan uusilta kotikulmilta Tukholman keskustan suuntaan. Pari pysäkinväliä raitiovaunulla, sitten tunnelbanalla ja pim, tässä sitä ollaan, aamukahvilla Odenplanin varrella, missä leipomon ovesta tulvii lämpimien croissantien tuoksu.
Samantapainen julkisen liikenteen sovellus olisi ollut tarjolla Suomessakin, mutta ei Janina sitä tullut käyttäneeksi Espoon-vuosinaan. Silloin hän sahasi Länsiväylää eestaas autollaan, koska niin oli ollut tapana. Kun Fryt elokuussa muuttivat perheen isän Mark Fryn viran perässä Tukholmaan, Janinan muhkea Fiat jäi joutilaaksi niin, että vielä kuukautta myöhemmin sen tankissa seisoivat Suomessa tankatut bensat. Nyt he ovat siirtyneet kahden auton taktiikasta yhteen sähköautoon, jolla hoidetaan kauppakäynnit ja kyydit lasten harrastuksiin.
–Olen ihan että vau, meillähän on täällä uusi citylife! Vaikka asumme rauhallisella alueella ja meillä on pihakin, keskustan säpinä on vain pyrähdyksen päässä, Janina, 48, tuulettaa.
Läntisen Tukholman Äppelviken on idyllinen lähiö, jossa yli satavuotiaat englantilaistyyliset talot sijaitsevat Mälaren-järven vieressä. Fryt asuvat ainakin toistaiseksi vuokralla ja harkitsevat rauhassa, löytyisikö seudulta jotain omaa ja jaksaako asuntoveivaukseen ylipäätään enää ryhtyä. Espooseen oli juuri ehtinyt valmistua perheelle uusi omakotitalo. Kun siirto Ruotsiin sitten varmistui, koti pakattiin taas kerran muuttolaatikoihin ja talo laitettiin vuokralle.
–Meillä on aika paljon kiinni talossa, joten ei tässä noin vain rynnätä taas asuntokaupoille, Janina toppuuttelee.
–Lapsetkin saavat rauhassa totutella uuteen kouluunsa, kaveripiiriin ja harrastuksiin. Ehdimme juuri omaksua uuden talon tekniikan, ja nyt opettelemme yli satavuotiaan talon tavoille. Lapset ihmettelivät aluksi, mihin se moderni maailma katosikaan, hän kertoo 14-vuotiaasta Sophiasta ja 11-vuotiaasta Brandonista.
Janina kuvailee alkusyksyään kuherruskuukaudeksi Tukholman kanssa, kun kaupunkia on opetellut vielä uuden sisäpiiriläisen silmin. Sopeutumista ovat helpottaneet paikalliset puolitutut sekä ruotsi perheen kotikielenä.
–Kaikki on vielä niin uulalaa, eikä asioihin ole ehtinyt puutua. Hirveästi on tietenkin byrokratiaa, lupia ja asiakirjoja hoidettavina, mutta täällä palvelut sujuvat jotenkin hymyssä suin. Ruotsalaisille tuntuu olevan tärkeää, että kaikki on mysigt, mukavasti, Janina havainnoi.
Uusissa maisemissa Janinan on pitänyt verkostoitua uudelleen. ”Asetelma on pikemminkin innostava. Minulla on mahdollisuus luoda itseni uusiksi ilman menneisyyden viittaa ja nimeeni liittyviä mielikuvia.”
Hyvä kohta pysähtyä
Vaikka Ruotsiin nyt muutettiin yksinomaan Markin Warner Music Nordicin johtajapestin takia, ei Janina kakistellut vastaan, eivätkä niin tehneet teini-ikää lähestyvät lapsetkaan. Janina uskoo, että sopeutuminen on asennekysymys. Muuttoa ehdittiin miettiä pitkään, eikä siitä puhuttu luopumisena vaan mahdollisuutena.
–Sitä paitsi lapsemme ovat kasvaneet seikkailijoiksi. Siinä missä minä kävin ensimmäisellä etelänlomallani 17-vuotiaana, Fia ja Brandon olivat jo vuoden iässä ylittäneet Atlantin pari kertaa. He ovat tottuneet pitämään yhteyttä isovanhempiin ja ystäviin Facetimella ja etäyhteyksin.
Kauneus- ja muotialan yksinyrittäjänä, mallina ja juontajana Janinan oli jo pitänyt sopeuttaa työnsä koronan sanelemaan poikkeusaikaan. Esiintymisten sijaan vaikuttajatyö sosiaalisessa mediassa on noussut merkittäväksi tulonlähteeksi, eikä sitä hommaa nyt valtionraja jarruttele. Ruotsissa Janina on jo tehnyt sopimukset muutamien sikäläisten brändien kanssa.
–Minulle oli selvää, että jos mieheni saa tällaisen tilaisuuden, me lähdemme tukemaan sitä. Minä voin urallani olla nomadi ja hoitaa työtäni mistä vain. Yrittäjyys on muutenkin opettanut, että tilanteita tulee ja sitten niihin sopeudutaan.
Uusissa maisemissa Janinan on pitänyt verkostoitua uudelleen. Se on tarkoittanut esittäytymistä ja ensivaikutelmien tekemistä, nollasta, alusta. Siinä missä Janina F on ollut suomalaisille koko kansan tuttu, ruotsalaisissa hän ei ole soittanut kelloja. Tunnistamattomuus ei kuitenkaan ole tehnyt kipeää egolle, Janina vakuuttaa, päinvastoin.
–Olen reissuelämässäni tottunut siihen, että minua ei tunnisteta – enkä oleta sellaista Suomessakaan. En kulje tuolla kuvitellen, että kaikki tietäisivät, kuka olen, Janina hörähtää.
–Asetelma on pikemminkin tosi innostava. Minulla on mahdollisuus luoda itseni uusiksi ilman menneisyyden viittaa ja nimeeni liittyviä mielikuvia.
”Uusi alku on mahdollisuus päivittää myös oma käsitys itsestä.
Janina tuntee, ettei profiilin päivitys ole vain ulkoista tai työhön liittyvää.
–Uusi alku on mahdollisuus päivittää myös oma käsitys itsestä. Tämä on ollut hyvä kohta pysähtyä kuulostelemaan, mitä minä haluan ja mitä me tahdomme perheenä. Tykkään tästä päivitetystä versiostani: tuntuu kuin olisin herkempi fiiliksille ja kevyempi liikkumaan uusiin suuntiin.
Hiljentynyt sosiaalinen elämä
Suomessa Janinalle ihmeteltiin, eivätkö tällaisia siirtoja tavallisemmin tee nuoret aikuiset tai perheet, joita eivät vielä sido lasten koulut tai asuntolainat. Voi olla, Janina tuumi, mutta heidän perheelleen tämä oli juuri oikea aika.
–En usko, että olisin voinut tehdä tällaista siirtoa vanhempieni eläessä. Vaikka heidän lähtönsä olivat minulle todella kovia paikkoja, jäähyväisten mukana päästin irti myös paljosta huolesta.
Janina on aiemmin kertonut isänsä alkoholismin varjostaneen lapsuudenkodin arkea, ja kun vanhemmat erosivat, Janina vannoi pitävänsä huolen, että äidillä olisi kaikki aina hyvin – eikä vain hyvin, vaan myös kivaa. Se vaikutti omiin tekemisiin ja valintoihin. Isä kuoli vuonna 2015, ja äiti menehtyi rintasyöpään 2017. Ikävä oli silloin musertaa Janinan, niin läheisiä he olivat olleet äitinsä kanssa.
–Tiedän, että napanuorassa pitäisi olla liikkumavaraa, mutta me olimme erityisen läheisiä ihan fyysisestikin. Äidin loppuelämän vuodet olivat vaikeita, ja minulla oli hänestä valtava huoli, Janina sanoo.
–Olisin kokenut liian suurta syyllisyyttä, jos olisimme suunnitelleet tällaista irtiottoa äidin vielä eläessä. En olisi voinut tehdä sitä hänelle. Jos ulkomaille olisi pitänyt muuttaa silloin, olisin varmaan keksinyt konstin pakata äitinikin mukaan.
Toisaalta Janina huomauttaa, ettei Suomi nyt kauas jäänyt. Siellä tulee käytyä töiden ja läheisten vuoksi, eikä Janina malttaisi olla seuraamatta, miten hänen veljensä nuorin lapsi kasvaa.
–Siihen täällä on ollut totuttelemista, ettei ovesta koko ajan viiletä lasten kavereita tai naapurista tuttuja. Vanhassa kodissa meillä oli avoimet ovet ja vilkas sosiaalinen elämä. Täällä havahduin eräänä päivänä suureen yksinäisyyden tunteeseen. Kestää aikansa ennen kuin sellainen spontaani arjen verkosto muodostuu.
Ruotsissa Janina ei ole niin tuttu naama kuin Suomessa. ”Sitä tässä nyt fiilistellään, että mitä kaikkea haluan jatkossa olla ja tehdä.”
Perheen ruokahetkissä keskustellaan nyt havainnoista ja nauretaan yhdessä outouksille, joita uudessa ympäristössä on nähty. Ihmetellään, miksi jalkapalloseuraan piti läpäistä niin kova seula, miksi koulu tuntuu lepsummalta kuin Suomessa ja mitä uutisissa näkyvä jengiväkivalta tarkoittaa arjessa.
–Maisemanvaihdos on tiivistänyt perhettämme entisestään. Meidän tulee keskusteltua kaikesta ja enemmän, kun olemme oma tiivis yksikkömme kaiken vielä vähän vieraan ja uuden keskellä. Elämme siinä mielessä ainutlaatuista aikaa.
Janina sanoo, että pitää olla varovainen sen suhteen, mitä toivoo. Kesä Suomessa oli ollut yhtä läksiäissumaa, kun tuttuja oli pitänyt ehtiä moikata ennen muuttoa. Hulinan keskellä hän oli jo kaivannut omaa aikaa – ja nyt sitä sitten on.
–Osaan kuitenkin nauttia siitä, että olen itsekseni. Se parantaa elämänlaatua, kun ehdin oikeasti kuunnella itseäni.
”Tällaiset pysähtymisen paikat tekevät hyvää. On hyvä välillä panna itsensä etusijalle.
Sitten Janina havahtuu:
–Nuori minä ei olisi uskonut, että vielä puhun tällaisia. Minä, joka olin läheisriippuvainen enkä kestänyt yksinäisiä hetkiä. Lähdin helposti mukaan asioihin vain miellyttääkseni muita ja välttääkseni jäämästä yksin, hän kuvailee.
–Sellainen tapa lyö helposti päälle vanhasta muistista. Siksi tällaiset pysähtymisen paikat tekevät hyvää. On hyvä välillä panna itsensä etusijalle.
Mallivuosien nurjat puolet
Janinalla ei ole taipumusta nostalgisointiin. Nyt muutossakin vanhat valokuvat pakattiin varastoon eikä mukaan muuttokuormaan. Pikemminkin hän tarkkailee vanhoja kelojaan kriittisesti ja tunnistaen tapoja, joista on pyrkinyt myöhemmässä elämässään eroon.
–Olen ollut vajavainen monella tapaa. Nuorena olin sekametelisoppa ujoutta, jännittäjää, miellyttämisenhalua ja läheisriippuvuutta. Pahin pelkoni oli, että suututan jonkun. Minussa oli paljon kapasiteettia, mutta säntäilin tekemään asioita toisten tahdosta.
Kokemuksia kertyi, mutta kaikki niistä eivät vahvistaneet tai kasvattaneet.
–Kun vain olisin uskaltanut lyödä nyrkkiä pöytään ja uskoa itseeni enemmän, olisin voinut suojella itseäni paremmin. Monesti olisin voinut ottaa askeleen taaksepäin ja miettiä, ennen kuin suostuin mukaan. Energiaa meni vääriin asioihin, kun en käyttänyt voimavarojani oikein, hän sanoo.
–Tällaiset näkee nyt, kun ikä on tuonut perspektiiviä.
”Nykyään ajattelisin, että jumankauta, miksi ja kuka kehtaa edes vaatia tuollaista, miten se minua hyödyttäisi ja että en todellakaan suostu.
Enää on tarpeetonta nimetä ihmisiä tai tehtäviä, joiden ohi olisi ollut viisaampaa kävellä, mutta mallivuosiin niitä mahtui erityisesti. Janina on huolissaan siitä, jatkuuko sama meno bisneksessä vieläkin #metoon ja sitä seuranneen valpastumisen jälkeen. Siksi hän satsaa toivonsa uuden sukupolven napakkuuteen.
–Muistan eräänkin castingin Kreikassa, missä me mimmit seisoimme rivissä ja kaikkien käskettiin nostaa paitansa. Epävarmana nuorena suostuin koska muutkin, halusin välttää hankalan maineen. Nykyään ajattelisin, että jumankauta, miksi ja kuka kehtaa edes vaatia tuollaista, miten se minua hyödyttäisi ja että en todellakaan suostu.
”Tyttäressäni ei ole pätkääkään sitä miellyttäjää, joka itse nuorena olin.
Tällaisia Janina tulee miettineeksi nyt äitinä, jonka suojissa kasvaa nuori nainen. Hän toivoo tyttärelleen rohkeutta luottaa omiin vahvuuksiinsa ja enemmän itsevarmuutta kuin mitä itsestään tuossa iässä löysi. Terveiset on helppo listata: pidä oma pääsi äläkä päästä muita sanelemaan suuntaasi.
–Olen niin fiiliksissä meidän nuoristamme, joissa näen varmuutta ja viisautta jo nyt. He ovat terveellä tavalla pelottomia, lähdekriittisiä ja vaalivat yksityisyyttään. Tyttäressäni ei ole pätkääkään sitä miellyttäjää, joka itse nuorena olin – välillä sanaillessamme toivon, että olisipa edes vähän, Janina nauraa.
Janina kokee vasta myöhemmällä urallaan löytäneensä rohkeutta pitää kiinni näkemyksestään ja arvoistaan. Kun brändi on yhtä kuin ihminen, tekojen on oltava tekijänsä näköisiä. Siihen periaatteeseen Janina tarrasi joulukuussa 2019, kun Janina F -vaatemallisto lopetettiin.
Janina oli vastannut nimikkovaatteidensa suunnittelusta ja halusi niistä sellaisia, joita oikeasti käytti. Tuohon aikaan hänellä oli todettu rintasyövälle altistava geenimuunnos sekä syöpälöydös ja hän toipui rintarauhasleikkauksesta. Hormonilääkitys ei sopinut vaatemallistossa käytettyjen keinokuitujen kanssa: yhteisvaikutus sai puskemaan hikeä ja olo tuntui ikävältä. Luonnonmukaisuus oli muutenkin alkanut tuntua merkittävältä arvolta, ja sellaisia materiaaleja Janina halusi tuoda mallistoonsa.
–Ja koska minä muutuin, malliston piti muuttua mukanani.
Vaatteiden raaka-ainemuutokset olisivat kuitenkin merkinneet kustannusten nousua, eikä markettimuodin kallistuminen mennyt läpi neuvotteluissa.
–Sovimme sitten kauppaketjun kanssa yhdessä, että mallisto siinä muodossa päättyy. Se oli arvovalinta, joka vaati minulta hemmetisti rohkeutta.
Nyt Janina ajattelee mallistonsa olevan tauolla. Rakkaus suunnittelutyöhön ei ole hiipunut, mutta oikea aika ja ympäristö sille löytyy ehkä myöhemmin.
Tukholmassa Janinasta on kuoriutunut julkisen liikenteen ja pyöräilyn suosija. ”Olen ihan että vau, meillähän on täällä uusi citylife!”
Toipuminen, toinen mahdollisuus
Sairauskokemus pyöräytti muutenkin Janinan tottumuksia uusiksi. Luontoystävällisyys, luomu ja puhtaus hiipivät ruokavalioon, kodin materiaaleihin ja elintapoihin.
–Näen toipumiseni toisena mahdollisuutena ja haluan osoittaa kiitollisuuteni tekemällä mahdollisimman fiksuja valintoja ja olemalla rasittamatta planeettaa. Vaikka sairastuminen oli sattumaa, se on vaikuttanut paljon ajatteluuni.
”Välillä saan ajatuksen, pitäisikö pudottaa vaikkapa kymmenen kiloa, mutta sitten mietin, miksi ja kenen takia.
Siksi siis huristelu julkisessa liikenteessä, sähköauto ja vähemmän reissuja rapakon yli. Siksi myös sopivasti liikuntaa, suklaata ja päikkärit silloin, kun siltä tuntuu: omakin hyvinvointi ansaitsee huomionsa. Janina haluaa pitää kuntoilun ja hedonistiset tapansa sopivassa tasapainossa, kaikkea voi tehdä kohtuudella. Nykyään hän treenaa pysyäkseen terveenä ja energisenä, ei enää ollakseen tietyn näköinen. Nytkin Janina natustaa pain au chocolatia, vaikka hetken päästä otetaan kuvia – malliaikoina kroppaa olisi prepattu päivien nälkäkuurilla.
–Välillä saan ajatuksen, pitäisikö pudottaa vaikkapa kymmenen kiloa, mutta sitten mietin, miksi ja kenen takia. Eikö parasta olekin se, kun viihdyn kehossani eikä housunvyötärö kiristä? Janina kysyy.
–Tykkään edelleen vetää kunnon hiet liikkumalla. Lasten syntymän jälkeen personal trainer auttoi pitämään palikkani paikoillaan, mutta nyt tarkkailen jaksamistani ja sitä, ettei terveydelle vaarallisia vyötärökiloja kerry. Armollisuudesta on tullut tärkeää.
Muutama vuosi sitten Janina hurahti kylmävesiuintiin. Hän kehuu sen yhtä aikaa rentouttavaa ja virkistävää vaikutusta.
–Talviuinnissa on aivan erityinen, hetkeen ankkuroitumisen ja läsnäolon fiilis. Sitten vedestä noustua, kun veri oikein lähtee kiertämään, tunne on niin energinen, etten keksi vastaavaa.
Espoossa Janina käveli päivittäin tuttuun merenrantaan uimaan. Nyt järvi on niin lähellä, että kotoa voi tallustella sinne vaikka kylpytakissa. Tarvitaan enää pakkaskelit Mälarenia viilentämään.
Janina Fry
Kauneusalan 48-vuotias yrittäjä-vaikuttaja, suunnittelija, juontaja ja malli.
Puoliso Mark Fry, 11- ja 14-vuotiaat lapset. Perhe muutti Tukholmaan, kun Mark nimitettiin Warner Music Nordicin presidentiksi.
Koulutukseltaan merkonomi, kosmetologi ja muotisuunnittelija. Julkaisi ensimmäisen vaatemallistonsa 2007.
