Kukapa ei tahtoisi kotipihalleen valoisaa ja viihtyisää kasvihuonetta? Kunnolliset sellaiset ovat kuitenkin melko hintavia. Mitä isompia ja kestävämpiä, sen kalliimpia. Hankintaan menee helposti vähintään 4000–5000 euroa.
Onneksi kekseliäisyys auttaa.
Merita Niemelän, 55, puoliso keksi muutama vuosi sitten, että kotitalon pihassa olevan vanhan navetan päädystä voisi rakentaa mahtavan kasvihuoneen.
– Parasta on kasvihuoneeni koko: viisi kertaa kuusi metriä eli 30 neliötä. Korkeuttakin on neljä metriä, Merita kuvailee lempipaikkaansa.
Kasvarista muotoutui lopulta Meritan viisikymppislahja. Maailman paras sellainen, hän hehkuttaa.
– En tahtonut kippoja tai kappoja, en hemmotteluhoitoja tai lahjakortteja. Halusin unelmieni kasvihuoneen, HR-henkilönä Tampereella työskentelevä Merita kertoo.
Apua tyhjentyneen kodin tuskaan
Kahden tyttären aikuistuttua Merita ja hänen puolisonsa luopuivat omakotitalostaan Nokialla ja hankkivat palan maata – 4000 neliömetriä – rakennuksineen järvenrannalta Suodenniemeltä.
Meritalle yksi hankinnan tärkeimmistä kriteereistä oli taloa ympäröivä suuri puutarha. Ostohetkellä siellä oli vain nurmikkoa ja suuria puita, mutta Merita näki mahdollisuuksia omenapuille, kukille ja marjapensaille. Järven ansiosta kasteluvettä piisaisi tontilla loputtomiin.
”Puutarhani hoitaa enemmän minua kuin minä sitä.
– Maallemuutto hoiti tyttöjen aikuistumisen ja kodin tyhjenemisen synnyttämää surua. Hetkeäkään emme ole siirtoamme katuneet, Merita kertoo.
– Puutarhani hoitaa enemmän minua kuin minä sitä. Tunnin ajomatka töihin Tampereelle ei tunnu missään – ja onneksi voin tehdä paljon myös etätöitä.
Merita ja hänen puolisonsa muuttivat maalle lastensa aikuistuttua.
Haaveesta totta
Yksi asia uudesta kodista kuitenkin alun alkaen puuttui. Kasvihuone, jollaisesta Merita oli haaveillut vuosikaudet. Oikeastaan siitä saakka, kun hän pikkutyttönä puuhaili äidin mukana lapsuudenkodin kahdessa simppelissä kasvihuoneessa, joissa tomaatit tuoksuivat huumaavasti.
– Lapsena niistä oli ihana hakea syötävää. Itselleni halusin kuitenkin jotakin erilaista kuin äidilläni oli – ison kasvarin, joka toimisi samalla myös oleskelutilana, Merita valottaa.
Navetanpäädyn muuttaminen uusiokäyttöön vaati seinälaudoitusten korvaamista vanhoilla ikkunoilla. Merita alkoikin oitis haalia niitä nettikirppiksiltä ja tuttujen nurkista.
Seuraavaksi tarvittiin talkoovoimaa. Täyttäessään 50 Merita järjesti yhteensä kolmet talkoojuhlat tavanomaisten synttärikekkereiden sijaan.
– En toivonut vierailtani lahjoja, vaan työvoimaa!
Vanhasta navetanpäädystä tuli unelmien kasvihuone.
Yhteinen projekti
Projektiin osallistuivat vuorollaan niin Meritan sukulaiset, työkaverit kuin ystävätkin. Emäntä piti huolen siitä, ettei kukaan rasittunut hankkeessa liikaa, ja tarjoilu pelasi aamusta iltaan. Mukaan projektiin pääsi jokainen halukas, vaikkei olisi pystynyt olemaan kuin hengessä mukana.
”Olen onnekas läheisteni suhteen.
– Homma ei olisi onnistunut ilman kaikkia näitä ihania ihmisiä. Kasvihuoneeni muistuttaa minua joka päivä siitä, miten onnekas olen läheisteni suhteen, Merita Niemelä kertoo nauraen.
– Sanoin koko rakennusporukalle, etten odota mitään tiivistä, talvilämmintä ihmettä. Minun kasvihuoneeni saa olla Huvikumpu, jossa kaikki on hieman vinksin vonksin.
Ja juuri sellainen siitä tuli.
– Olen kasvihuoneeseeni ihan valtavan tyytyväinen. Rahaa meni alle tuhat euroa ja aikaa ideasta toteutukseen reilu vuosi.
Ilmava ja valoisa tila on täynnä kukkaruukkuja ja suuria tomaattilaatikoita. Ilma on sakeanaan Meritan rakastamaa, juovuttavaa tomaattien tuoksua. Myös kurkut, munakoisot, paprikat ja chilit ovat löytäneet paikkansa.
– Minulle puutarhanhoito on enemmän elämäntapa kuin harrastus.
Kaiken kruunaa vanha rautasänky patjoineen, peittoineen ja tyynyineen. Siihen emäntä silloin tällöin ojentautuu ottamaan päikkärit kaiken aherruksen keskellä.
Sillä työtä Meritan puutarhaunelma vaatii.
Näkymä sisältä ulos.
Viherpeukalo tuli perintönä
Harva moista jaksaisi. Pelkästään kukkien ja hyötykasvien kasteluun tontilla Meritalta menee kesällä pari tuntia joka päivä. Kasvukaudella hän voi puolisoineen olla pois kotoa maksimissaan päivän, koska puutarha kaipaa hoitajaansa. Rahaa harrastukseen uppoaa heittämällä tuhat euroa kesässä, Merita arvioi.
– En vain osaa lopettaa kesäkukkien ostamista, hän sanoo ja nauraa.
”Minulla on ehkä hieman ylikehittynyt emovietti.
Meritasta istuttaminen ja kastelu on paljon hauskempaa puuhaa kuin kitkeminen, jota hän kuvailee välttämättömäksi pahaksi.
Merita Niemelä arvelee perineensä viherpeukalonsa edesmenneeltä äidiltään.
Puutarhan sadosta saavat nauttia myös tyttäret perheineen.
– Minulla on ehkä hieman ylikehittynyt emovietti. Puutarhanhoito on loistava tapa toteuttaa sitä kutsumusta, Merita pohtii.
– Tämän puuhailun kautta tunnen myös vahvaa yhteyttä edesmenneeseen äitiini. Uskon perineeni viherpeukaloni häneltä.
Lue lisää: 70-luvun parakista tuli unelmien koti – Rantaset remontoivat talon, jota kukaan muu ei halunnut
