Tämä tarina ei mennyt niin, että nuorukainen olisi juuri sopivassa iässä löytänyt elämänsä rakkauden sekä itsensä elämänmittaisesta parisuhteesta. Eipä sellaisia tarinoita ole paljon ollut Jani Toivolan, 43, lähipiirissäkään, missä on totuttu eroihin, uusiin kumppaneihin, uusperheisiin ja, kuten Jani sanoo, erilaisiin kyhäelmiin. Janin vanhemmat erosivat jo ennen kuin poika alkoi muodostaa muistikuvia lapsuudestaan, ja pitkään hän eli kahdestaan yksinhuoltajaäitinsä kanssa.
– Sain jo varhain aika realistisen käsityksen rakkaudesta, miten se ei ole itsestään selvää tai helppoa. Näin, ettei elämä ole vain yhtä, kaikille samanlaista prinsessasatua. Minun on myös omalla kohdallani pitänyt hyväksyä se, etten ole löytänyt ikuista rakkautta, vaikka olen aina odottanut sitä.
Nykyisessä elämäntilanteessaan seitsemänvuotiaan tyttären itsellisenä isänä Jani saa vuorollaan miettiä, miten rakkaudesta ja sen kaipuusta puhutaan lapselle.
– Juuri äskettäin keskustelin ystäväni kanssa, miksi arastelen puhua rakkauselämästä tyttärelleni, vaikka niin monista asioista juttelemme suoraan. Miksi isän romantiikan kaipuusta tai treffeillä käymisestä ei voisi jutella tai näyttää myös sitä rakastunutta puolta itsestään? Kaikki sekin kuuluu elämään.
Vaikka rakkauden kaipuu on herkkä asia, Jani ei ole jäänyt surkuttelemaan sitä, että loppuelämän kumppani on vielä löytämättä. Ehkä näin kuuluikin mennä, ehkä hän itse vasta alkaa olla sellaiselle valmis.
– Olen ollut epävarma ja pitkään tuonut suhteisiini jonkinlaisen version itsestäni. Alan vasta olla itseni näköinen ja lähempänä tasapainoa. Ehkä suurimman rakkauden voi kokea vasta, kun siinä uskaltaa olla aidosti läsnä.
Millaisiin ihmisiin ihastut?
Ihastun monenlaisiin, erilaisiin ihmisiin, jotka ovat vahvasti läsnä. Jo lapsena hurmaannuin aikuisista, jotka rikkoivat aikuisuuden normeja: nauroivat äänekkäästi, käyttivät slangia, eivätkä aina olleet niin kuosissa. Jos aikuiset arvostelivat Arja Korisevaa tyhjännaurajaksi, minusta hän oli ihana! Itse olen ollut varovainen ja miettinyt paljon, mitä muut ajattelevat. Olen kuulunut vähemmistöihin, kokenut epävarmuutta ja arkaillut, kelpaanko tällaisena. Ne, jotka uskaltavat näyttää itsensä, toimivat rohkaisijoina ja esimerkkeinä: todellakin kelpaat!
Kuka oli ensirakkautesi?
Voiko jo yläasteikäisenä sanoa rakastuneensa? No, siltä se ainakin silloin tuntui. Muutto Helsingistä Porvoon maalaiskuntaan oli iso järkytys kerrostalolähiön itsenäiselle pojalle. Kun eräs kylän tytöistä tuli kaverinsa kanssa hakemaan minua ulos, olin tosi otettu. Kohtaaminen johti ihastukseen, tytöstä tuli ensirakkauteni ja sovimme seurustelevamme. Hänen kotitalonsa vintillä me sitten kuuntelimme hitaita ja muhinoimme. Minä en juuri kehdannut puhua suhteesta äidilleni, tyttö sen sijaan esitteli minut perheelleen ja suvulleen.
Jani uskoo rakkauteen ensisilmäyksellä. ”Se vaatii rohkeutta ja oikean ajoituksen, mutta on mahdollista.”
Jossain alla tiesin jo tykkääväni pojista, mutta en vielä uskaltanut myöntää sitä ääneen. Mielestäni erosimme ystävinä.
Millaisen ihmisen kanssa et voisi olla suhteessa?
Mieluummin en sulje mitään piirteitä pois. Olen tullut elämässä yllätetyksi, kun jokin on vetänyt puoleensa ihmisessä, jonka en olisi kuvitellut kiinnostavan. Ehkä homma ei toimisi, jos toinen on ehdoton arkirealisti, kaiken ennakoiva ja totinen. Kaipaan suhteessa muutakin kuin säästämistä yhteen etelänmatkaan joka vuosi.
Vanhemmuus on vaikuttanut siihen, mitä kumppaniltani vaaditaan. Pakettiini kuuluu nyt myös seitsemänvuotias, joka on tottunut siihen, että olen sataprosenttisesti hänen. Arkemme on rosoista ja siinä on turha pitää yllä kauniita kulisseja. Hyvät hetket voivat kääntyä äkkiä huonoiksi, jos nälkä tai väsy yllättää.
Millainen olet rakastuneena?
Olen intuitiivinen ja tunteen vietävissä. Alan helposti rakentaa unelmia pitkälle tulevaisuuteen niin, että kun ihastukseni kertoo maalla asuvasta tädistään, kelaan jo mielessäni, miten järjestämme häät tämän puutarhaan ja mitenköhän kuljetukset hoidetaan. Minulle on haaste ja kasvunpaikka, etten kadottaisi itseäni liian pitkälle tunteisiin.
Kehossa rakastuminen tuntuu rauhoittumiselta. On valtavan hyvä olla, kun toisessa löytää kohdan, mihin asettua.
Millaisia rakkauden tekoja olet kokenut?
Tykkään järjestää yllätyksiä ja ajattelen, ettei elämä saa koskaan olla niin arkista, etteikö huomenna voida lähteä Tukholmaan. Minulla on taipumus suureellisuuteen, mutta tavallaan isojen eleiden taa voi myös piiloutua. Siksi oli tosi vaikuttavaa, kun eräs kumppanini oli tehnyt retkieväät ja menimme töiden jälkeen kalliolle syömään niitä. Vinot voileivät, kakut ja kaakao kuluneessa termarissa kertoivat hänestä ja puhuttelivat enemmän kuin ruusut ja maailmanpyörät.
”Rakkaus kestää, vaikka me ihmiset vähän törmäilisimmekin.
Mitä rakkaus sinulle tarkoittaa?
Rakkaus on yhteyden kokemista. Se voi olla yhteys itseen tai muihin ihmisiin. Pitkässä suhteessa rakkautta venytetään ja koetellaan, ja parhaimmillaan rakkaus vain syvenee siitä. Vanhemmuus on selkeimmin näyttänyt, miten rakkaudessa on hyväksyttävä myös epämiellyttävät tunteet. Pakahtumisen ja omistautumisen rinnalla tulevat riidat ja ristiriidat, menetyksen ja kuoleman pelko, se kun lasta ei voi mitenkään suojella kaikelta. Kasvoin itse kodissa, missä konflikteja välteltiin eikä niistä puhuttu ääneen. Minulla on kestänyt oppia, että rakkaus kestää, vaikka me ihmiset vähän törmäilisimmekin.
Mitä olet katunut rakkaudessa?
Sitä olen surrut, että nuorena niin monta vuotta piilottelin itseäni ja häpesin luontaista haluani rakastaa miestä. Nuoruuden hetki on vain kerran eikä sitä voi elää uudestaan. Toivon, että ensikosketus romanttiseen rakkauteen olisi ollut peloista vapaa. Katson toiveikkaasti muuttuvaa maailmaa ja ajattelen, että sellaista on koko ajan vähemmän.
”Sitä olen surrut, että nuorena niin monta vuotta piilottelin itseäni ja häpesin luontaista haluani rakastaa miestä.”
Milloin olet yllättynyt omasta reaktiostasi parisuhteessa?
Olin aina kuvitellut olevani mustasukkaisuuden yläpuolella, kunnes eräässä suhteessa voimakas tunne yhtäkkiä nousikin pintaan. Sain suunnilleen sitoa käteni, etten ollut penkomassa toisen roskiksia – enkä penkonut! Muistan hetken, miten tunne nousi kuin myrsky ja päätin vain istua sen läpi. Sitten tuli hirveä jälkihiki ja hämmennys, että mitä just tapahtui.
Jälkeenpäin olen miettinyt, miten pitkälle mieli voi viedä, kun kontrollin tarve, ihastus ja siihen liittyvä menetyksen pelko ovat riittävän suuria. Ajattelen, että kaikki ovat vapaita eikä kukaan voi antaa toiselle ikuista lupausta, ja silti reagoin noin. En ole typeristä tunteistani ylpeä, mutta kai nekin kuuluvat ihmisyyteen.
Millainen kumppani itse olet?
Minulla on vähän kova kuori, mutta sisimmässäni olen tosi herkkä. Vaadin turvaa ja luottamusta, että uskallan aidosti näyttää itseni ja avata elämäni. Toivottavasti olen osannut olla huomioiva sekä kuulla ja nähdä kumppanini.
Olen mielestäni ollut hyvä sovittamaan arkeeni myös sen, mikä toiselle on tärkeää ja kiinnostavaa. Nykyään se on erilaista, kun uuteen kuvioon pitää sulautua perheenä. On myös iso vastuu, missä vaiheessa ja kenet voin tuoda lapseni elämään. Tunsin syyllisyyttä, kun avoliittoni päättyi ja myös tyttäreni menetti ihmisen, josta oli tullut hänelle läheinen.
Mikä rakkaudessa on vaikeinta?
Suurimpana vaikuttaa hylätyksi tulemisen pelko. Se häilyy taustalla aina kun mietin, uskallanko hypätä rakkauteen tietämättä, miten siinä käy. Sydämeni on särkynyt muutaman kerran, kun olen jo hypännyt syvään päätyyn eikä toinen haluakaan olla siellä. Ne ovat olleet kovia paikkoja ja herättäneet taas epäilyksen, kelpaanko minä.
Nyt kun en ole suhteessa, olen miettinyt, miten vähän ystävien kesken osoitetaan hellyyttä. Se on vaikeaa varsinkin miesten välisessä ystävyydessä sekä miehenä, joka rakastaa miehiä. Voiko toista koskettaa ja uskaltaako näyttää haavoittuvaisuutensa ilman että se on outoa? Miksi läheisyys ladataan aina rakkaussuhteisiin, vaikka elämässä on koko joukko ihmisiä, joiden kanssa sitä voisi jakaa ilman romantiikkaakin?
Mitä et voi antaa anteeksi rakkaudessa?
Aika vähän on sellaisia absoluuttisia rajoja. Monen asian läpi pääsee, kun suhteessa on luottamusta ja ihmisillä kyky puhua. Itsensä yli ei saa antaa kävellä vain, koska ei uskalla olla yksin. Toisen vahingoittamista ja väkivaltaa en hyväksy, niissä menee ehdoton raja.
Missä menee pettämisen raja?
Olenkohan edes päättänyt sellaista. Nuorempana ajattelin, ettei suhteessa saa edes katsoa muualle, mutta iän mukana odotukseni ovat muuttuneet realistisemmiksi. Jokin vahva tunnetason salaisuus olisi varmasti haastavampi ylittää kuin fyysinen hurmaantumisen hetki.
Uskotko, että kaikille on yksi oikea?
Ajattelen mieluummin, että kaikki kohtaamani rakkaudet minun on kuulunutkin kohdata. Koostun ihmisenä noista rakkauksista: kaikista olen saanut jotain ja jokaisen ansiosta olen kasvanut. Toivottavasti tulee vaihe, missä olen itse valmiimpi ja uskallan olla aidosti avoin. Vasta, kun kehityn ihmisenä, rakkaudestakin voi tulla suurta ja kestävää.
Olen saanut kokea elämässä tosi paljon ja tehdä monenlaisia asioita. Suurta rakkautta olen kuitenkin odottanut koko elämäni, sille on aina ollut tyhjä tasku varattuna. Kaipuu ei ole epätoivoinen vaan toiveikas tunne: vielä on löydettävää ja kohdattavaa.
”Olen saanut kaikita kohtaamistani rakkauksista jotain ja jokaisen ansiosta olen kasvanut.
Montako kumppania on liikaa?
En ole koskaan päivitellyt kenenkään kumppanien määrää. Vain siitä olisin huolissani, jos niillä yrittäisi täyttää tyhjiötä. Elämässä saa olla erilaisia vaiheita, sellaisiakin, joissa nauttii ihmisistä ilman, että haluaa omistautua kenellekään. Toisaalta mietin, pysähtyykö kukaan enää kenenkään kohdalla, kun appien ja netin deittitarjonta saa ihmiset ylikierroksille.
Millainen olisi täydellinen rakkaustarina?
Täydellinen rakkaustarina alkaisi spontaanista ensikohtaamisesta, jossa aistisimme toisissamme jotain erityistä. Lyhyen ja intensiivisen seurustelun jälkeen menisimme isosti naimisiin ja ehkä hankkisimme lisää lapsia. Ihailen pareja, joille syntyy yhteisiä unelmia – sellaisia yhteisiä tavoitteita, joiden eteen ollaan valmiita tekemään kaikkensa.
Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?
Ehdottomasti! Se vaatii rohkeutta ja oikean ajoituksen, mutta on mahdollista.
Uskon kohtaamisiin, joissa tuntemattomastakin ihmisestä voi aistia täydellisen läsnäolon. Olen joskus pysäyttänyt kiehtovan näköisen ihmisen kadulla. Sanoin vain, että näytät tosi viehättävältä, ja juttumme alkoi siitä. Haluaisin uskaltaa tehdä sellaista enemmänkin. Mieluummin spontaaneja kohtaamisia kuin sitä loputonta pälyilyä.
Jani Toivola
1977 syntynyt näyttelijä, tanssija, juontaja ja entinen kansanedustaja.
Asuu Helsingissä 7-vuotiaan tyttärensä kanssa. Julkaisi keväällä neljännen romaaninsa Rakkaudesta (Kosmos).
Esiintyy syksyllä KokoTeatterin uudessa teoksessa Norminäytelmä.
