”Minä, Johannes, en ole homoseksuaali. Homouden henki riivaa minua. Jeesuksen nimessä ja veressä se lähtee minusta nyt pois, Amen!”
Tätä lausetta Johannes Poikkimäki toisti 13-vuotiaana hengellisellä leirillä niin sanottujen parantajien perässä. Hän oli juuri tunnustanut heille olevansa homoseksuaali.
– Parantajista toinen puhui kielillä ja toinen tulkkasi puhetta. Minä toistelin lausetta itkuisena ja toivoin, että parantuisin homoudesta ja pääsisin taivaaseen.
Nyt Johannes on 25-vuotias ja ymmärtää, ettei hänessä ole tai ollut mitään parannettavaa.
– Olisin vain toivonut, että elämässäni olisi teini-ikäisenä ollut joku turvallinen aikuinen, joka olisi kertonut sen minulle.
En halua olla homo
Johannes tiesi jo 10-vuotiaana olevansa homoseksuaali.
– Muistan, kun kolmosluokalla kaikki tytöt olivat ihastuneita samaan poikaan. Pian tajusin, että niin olen minäkin.
Johannes kertoo, ettei hän nuorena toivonut mitään niin paljon kuin sitä, ettei olisi homo.
Johannes päätti kuitenkin taistella tunteitaan vastaan, sillä hän oli helluntailaisena oppinut, että homous on syntiä.
– Homoseksuaalisuus itsessään oli hyväksyttävää, mutta sitä ei saanut toteuttaa. Oli siis joko eheydyttävä tai elettävä loppuelämä selibaatissa.
Johannes päätti ”eheytyä”.
– Päätin, että alan elää täysillä Jeesukselle, jotta voisin joskus saada perheen, vaimon ja lapsia eli sellaisen elämän, mistä minulle oli opetettu.
”Eheytyshoitoina” rukouksia ja terapiaa
Johannes uskoi täysin tahdon voimaan ja ”parantumiseen”. Hän oli myös kuullut, kuinka parantajat olivat saaneet halvaantuneet kävelemään ja sokeat näkemään. Myös monen homoseksuaalin kerrottiin parantuneen.
– Nämä parantajat olivat ihmisiä, joita katsoin ylöspäin, sillä uskoin, että Jumala puhui ja toimi heidän kauttaan. Minulla ei ollut mitään syytä epäillä heitä tai eheytymistäni.
”Ennen terapiaistuntoa rukoilimme yhdessä pyhää henkeä huoneeseen.
Johannes kertoo käyneensä erilaisissa ”eheytymishoidoissa” neljän vuoden ajan.
– Minun puolestani rukoiltiin, ja minulle toivottiin pelastusta. Kävin myös eheytymisterapiassa, jossa koulutettu terapeutti käsitteli kanssani lapsuuttani ja pyrki löytämään syyn homouteeni. Ennen terapiaistuntoa rukoilimme yhdessä pyhää henkeä huoneeseen.
"Anteeksi Jeesus, etten vieläkään ole muuttunut”
Vuodet kuluivat, mutta muutosta ei tapahtunut. Johannes tiesi edelleen olevansa homo.
– Kaikki ympärilläni todella toivoivat eheytymistäni, joten aloin tuntea syyllisyyttä siitä, ettei mikään ole muuttunut. Pian aloin valehdella läheisilleni, että tunnen itseni nykyään hieman enemmän heteroksi.
Helluntailaisuudessa valehtelu on syntiä, joten Johannes tunsi syyllisyyttä myös siitä.
Epätoivoisena hän etsi netistä apua. Teini-iässä hän tutustui Youtuben eheytymisvideoihin ja -verkkokursseihin. Johannes kertoo kokeilleensa myös erilaisia paastoja, joiden luvattiin parantavan homoudesta.
– Muistan, että jos niin sanotusti lankesin ja esimerkiksi ajattelin miestä ja masturboin, pyysin heti perään Jeesukselta anteeksi sitä, etten ole vieläkään muuttunut.
Johannes kertoo, että oli rankkaa elää niin, että piti myös itse itseään syntisenä.
Johannes kertoo kokeilleensa myös selibaattia. Koska hänelle oli opetettu, että himo ja masturbointi on syntiä, hän ajatteli pidättäytymällä pääsevänsä pois synnin tieltä.
– Olin kuukauden masturboimatta ja päätin, että sen jälkeen katson heteropornoa, jossa on naisia. Ajattelin, että kuukauden jälkeen sen on herätettävä minussa edes jotain tunteita, mutta ei. En tuntenut naisiin mitään vetoa.
Rakkaus ei voi olla syntiä
17-vuotiaana Johannes muutti pieneltä kotipaikkakunnaltaan Helsinkiin. Pian hän tapasi pojan, johon hän rakastui palavasti.
– Istuin hänen kanssaan ja itkin, että tämä tunne ei voi olla paholaisen aiheuttamaa. Tajusin, että paholainen ei voi pystyä mihinkään näin hyvään, ja ymmärsin, että tämän rakkauden on tultava Jumalasta.
”En voi olla syntinen vain, koska rakastan.
Hiljalleen Johanneksen suhtautuminen itseensä ja seksuaalisuuteensa muuttui.
– Ymmärsin, ettei rakastaminen voi olla väärin. En voi olla syntinen vain, koska rakastan. Ymmärsin myös, ettei homous ole mikään parannettavissa oleva asia.
Myös Johanneksen suhde uskontoon on muuttunut.
– Nykyään usko on minulle ennemminkin hengellinen ja arkinen kokemus. En odota tai etsi mitään ihmetekoja, vaan tiedän, että Jumala on mukana kaikessa, mitä teen.
Hoidot jättivät ikuiset arvet
Vaikka Johanneksen suhtautuminen omaan homouteensa on sittemmin muuttunut, lapsuuden eheytyshoidot jättivät ikuiset arvet.
– Tunnistan itsestäni paljon käytösmalleja, joiden epäilen johtuvan lapsuudessa kokemistani epäonnistumisen, syyllisyyden ja pettymyksen tunteista.
”Minun on todella vaikea luottaa ihmisiin.
Johannes kertoo, ettei hän useinkaan odota mitään hyvää tapahtuvan. Hän myös pelkää jatkuvasti, että kaikki hyvä hänen elämässään viedään pois tai häviää.
– Minun on myös todella vaikea luottaa ihmisiin. On ollut vaikea käsittää, että ihmiset, joihin lapsena luotin täysin, antoivat minun käydä kaiken tämän läpi ja pahimmillaan rukoilivat pelastusta vieressäni.
”Homoutta ei voi parantaa”
Johannes kertoo tietävänsä, ettei kukaan halunnut hänelle pahaa. Välit perheeseen ovat lämpimät, ja osa parantajistakin on pyytänyt aiheuttamiaan traumoja Johannekselta anteeksi.
– Silti en toivoisi, että kukaan kävisi läpi tätä kaikkea tuskaa, syyllisyyttä, epätoivoa ja pelkoa, minkä itse kävin eheyttämishoitojen myötä. Nykytiedon valossa eheyttämishoitojen ei tulisi olla laillisia.
Johannes jakoi tarinansa myös Instagramissa, jossa hänellä on yli 13 000 seuraajaa. Moni laittoi sen jälkeen viestiä Johannekselle ja kertoi vastaavista kokemuksistaan.
Päivityksensä lopussa Johannes kehotti kaikkia allekirjoittamaan kansalaisaloitteen Ehjänä syntynyt – loppu ”eheytyshoidoille”. Aloite, jonka tavoitteena on kieltää hoidot lailla, on tähän mennessä kerännyt yli 23 000 allekirjoitusta.
– Ymmärrän, etteivät näitä hoitoja tarjoavat ihmiset useinkaan tarkoita pahaa. Myös moni nuori, minä mukaan lukien, haluaa itse hoitoihin. Ne ovat kuitenkin haitallisia lapsen mielelle, sillä homoutta ei voi parantaa.
