Kun Kirsi Ylijoki tapasi 6 vuotta nuoremman sellistiopiskelijan, kaikki tapahtui nopeasti – liitto kesti 23 vuotta: ”Enää puolisoni unelma ei vaikuta minuun” - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Kun Kirsi Ylijoki tapasi 6 vuotta nuoremman sellistiopiskelijan, kaikki tapahtui nopeasti – liitto kesti 23 vuotta: ”Enää puolisoni unelma ei vaikuta minuun”

Kirsi Ylijoki eli vuosia puolisonsa rock-unelman ehdoilla. Eron jälkeen on aika miettiä, mihin omat haaveet johdattavat.

”Missään vaiheessa en ole osannut kuvitella meitä kaksin rauhaisassa eläkeiässä”, Kirsi Ylijoki sanoo eroon päättyneestä liitostaan muusikko Eicca Toppisen kanssa.

25.7. 8:00

ELETYT UNELMAT

Tärkeä koti ja rakas ammatti

Sipoonkorven kansallispuiston kupeessa sijaitsevan kotinsa terassilta näyttelijä Kirsi Ylijoki, 52, näkee kauas. Etäinen tie, tumma metsänraja ja nurmen vihreys rajaavat maisemaa, jota Kirsi on katsellut parinkymmenen vuoden ajan.

Tontin hän näki ensi kertaa vappuna 2001. Silloin elämä oli kovin toisenlaisessa vaiheessa. Esikoispoika Eelis oli pieni, kuopus Ilmari teki tuloaan. Yhteinen elämä poikien isän, Apocalyptica-yhtyeen riveistä tutun muusikko Eicca Toppisen, kanssa oli alkuvaiheessa.

Nyt lapset ovat aikuisia. Eelis on asunut jo vuosia omillaan, ja Kirsin avioliitto Eican kanssa päättyi viralliseen eroon viime syksynä. Suurta taloa asuttavat enää Kirsi ja kuopus Ilmari.

”Maalla asuminen on korona-aikana näyttänyt arvonsa. Sipoonkorpi alkaa käytännössä kotini kynnykseltä. Minulla on siellä omat polkuni, jotka johtavat maisemiin, joita satunnainen kävijä ei löydä. Minussa on säilynyt kyky haltioitua luonnon pienistä ihmeistä.

Välillä vien ystäviäni retkeilemään, mutta usein kuljen metsän merkitsemättömillä alueilla yksin. Liikun luonnossa kepeästi kuin keiju, en pelkää enkä arastele. Metsässä tunnen saavani yhteyden ytimeeni, lapsuuteeni, siihen pieneen Kirsiin, joka vietti paljon aikaa mummon hoivissa maalla. Oli pakko, koska yksinhuoltajaäitini paiski kahta työtä, teki vuoroja tehtaalla ja jakoi aamuisin lehtiä. Rahasta oli puutetta – lankapuhelin tuli taloon vasta ollessani teini-ikäinen, ja lehdet kävin lukemassa kaverin luona naapurissa.

”Köyhä taustani näkyy ehkä edelleen siinä, miten suhtaudun materiaan. Eican opiskeluajan Lundiat ja nuoruuden ex-poikakaverini vanha keittiönpöytä ovat kotonani yhä jatkuvassa käytössä”, Kirsi kertoo.

Isääni sain syvemmän yhteyden vasta siinä vaiheessa, kun olin jo muuttanut kotoa.

Lapsuuttani määritti toisaalta yksinäisyys, toisaalta vahva luontosuhde ja rikkaiden mielikuvitusmaailmojen luominen. Jo alle kymmenvuotiaana niiden rinnalle nousi palo liikkua ja harrastaa, tanssia ja näytellä. Harrastuksiin kuljin alusta asti pyörällä itsekseni ja aloin tehdä osa-aikatöitä heti, kun kynnelle kykenin.

Isääni sain syvemmän yhteyden vasta siinä vaiheessa, kun olin jo muuttanut kotoa. Vaikka hän ei ollut läsnä lapsuudessani, loimme lämpimän suhteen, kun olin jo aikuinen.

En muista haaveilleeni lapsena nykyisen elämäni kaltaisista puitteista, suuresta talosta ja omasta maasta. Lapsiakaan en osannut itselleni kuvitella.

Nuorena minua poltti vimma päästä pois synnyinkaupungistani Raumalta. Tunsin, että jossain toisaalla on jotakin kiinnostavampaa, ja sinne pitäisi päästä.

16-vuotiaana minut valittiin Kuopion musiikkilukion tanssilinjalle. Sinne pääsy merkitsi muuttoa pois kotoa ja varhaista itsenäistymistä ja oli ensimmäinen askel tiellä Teatterikouluun ja näyttelijänuralle Helsingissä. Nykyinen ammattini on todeksi tullut lapsuuden unelma.

Kodin ei pidä olla arvotavaroiden säiliö, vaan lämmin paikka, jonne koko elämä mahtuu.

Köyhä taustani näkyy ehkä edelleen siinä, miten suhtaudun materiaan. En ole ikinä ollut mikään design-huonekalujen tai merkkivaatteiden haalija, mieluummin laitan rahani asuntolainan lyhennyksiin, matkustamiseen tai juhliin ystävien kanssa. Eican opiskeluajan Lundiat ja nuoruuden ex-poikakaverini vanha keittiönpöytä ovat kotonani yhä jatkuvassa käytössä.

Kodin ei pidä olla arvotavaroiden säiliö, vaan lämmin paikka, jonne koko elämä mahtuu.”

Suuri rakkaus ja ihana äitiys

Uutinen Kirsi Ylijoen ja Eicca Toppisen avioerosta tuli julki keväällä 2020. Se oli monelle yllätys. Pari kertoi 23 vuotta kestäneen, onnellisena pidetyn avioliiton lopusta lyhyesti somessa. Myöhemmin Kirsi kertoi, että päätös oli viisas ja rakkaudellinen teko. Se oli samalla tilaisuus miettiä, mitä he elämältään jatkossa halusivat.

”Tapasin Eican 27-vuotiaana ollessani tuore näyttelijä. Hän oli minua kuusi vuotta nuorempi Sibelius-Akatemian soolosellistiopiskelija. Apocalyptican esikoislevy, Plays Metallica by Four Cellos, oli tuolloin juuri ilmestynyt, emmekä hurjimmissa unelmissammekaan osanneet kuvitella, mihin kaikkeen se johtaisi.

”Minussa on säilynyt kyky haltioitua luonnon pienistä ihmeistä.”

Kohtaamisemme syksyllä 1996 oli voimallinen. Melkein heti muutimme yhteen, minun pieneen kämppääni Kallioon. Kihloihin menimme kuuden viikon kuluttua ensitapaamisesta ja naimisiin kymmenen yhteisen kuukauden jälkeen. Ajattelimme, että lapsi saa tulla jos on tullakseen – ja napsahdin raskaaksi saman tien.

Äitiys tuntui ihanalta ja luontevalta, mutta sen alkua varjostivat Eeliksellä pian syntymän jälkeen todetut ongelmat: kaksi välitöntä operoimista vaatinutta sydänvikaa. Muistan, miten sairaalassa jännitimme pienen poikamme selviytymistä. Helpotus oli valtava, kun saimme pitää hänet.

Pian perheemme tarvitsi lisää tilaa, ja Eicca halusi kotiin paikan, jossa harjoitella soittoa. Haaveena oli myös ulko-ovi, josta voisi astua suoraan luontoon. Niin päädyimme Vantaan kautta Sipooseen. Yhteinen talo kohosi vuosituhannen alussa tälle paikalle, ja Ilmarin synnyttyä meitä oli jo neljä. Kellään Eican soittokavereista ei vielä tuolloin ollut perhettä, ja musiikki vei häntä enenevissä määrin ulkomaille. Arki maalla pienten lasten kanssa lepäsi koko suhteemme ajan minun harteillani.

Vaikka rakkautta riitti ja riittää yhä, ero oli lopulta meille molemmille paras ratkaisu.

Oli upeaa, että Eican soittohaaveet alkoivat Apocalyptican riveissä toteutua. Hinta oli kuitenkin kova. Jouduimme huomaamaan, että hänen suuren unelmansa täyttyminen heijastui perhe-elämämme jokaiseen osa-alueeseen. Jopa niin suuressa määrin, että vaikka rakkautta riitti ja riittää yhä, ero oli lopulta meille molemmille paras ratkaisu.

Nyt kun ajattelen elämää taaksepäin tajuan, että ruuhkavuotemme olisivat olleet paljon helpommat, jos Eicca olisi voinut olla enemmän kotona Suomessa. Missään vaiheessa en ole osannut kuvitella meitä kaksin rauhaisassa eläkeiässä. Elämämme oli sellaiseen jotenkin liian täyttä ja vaiherikasta.”

KARAHTANEET HAAVEET

Työ vaakalaudalla

Pandemian tuoma poikkeusaika on ollut tapahtuma-alalle vaikea. Puolentoista vuoden tauko lähes kaikkeen esiintymiseen on vienyt monelta muusikolta ja näyttelijältä kirjaimellisesti leivän suusta. Elämä epävarmuudessa tuskastuttaa ja jäytää hermoja.

Kirsin perheessä korona sotki kuviot kokonaan. Eicca oli jo ehtinyt muuttaa omaan kotiinsa Sipoon-kodin lähistölle juuri ennen koronan alkua, ja hänen oli tarkoitus lähteä Apocalyptican kanssa kahden vuoden mittaiselle maailmankiertueelle, jonka aikana hän olisi asunut väliajat osittain Jenkeissä. Kirsi taas huomasi aiemmin täyden työkalenterinsa tyhjentyvän lähes yhdessä yössä.

”Tunne ammatti-identiteetin menetyksestä näinä pitkinä kuukausina on ollut raskas. Tällaista ei etukäteen olisi mitenkään voinut kuvitella. Oikeus omaan elinkeinoon joutui ikään kuin vaakalaudalle.

Työhön liittyy niin paljon minulle tärkeitä asioita: itsenäisyys ja palkka, yhdessä tekemisen riemu, luovuus ja osaamisen jatkuva kehittäminen. Intohimoni ammattia kohtaan ei vuosien mittaan ole lainkaan laantunut.

Koronan alussa jaksoin vielä suhtautua asiaan valoisasti. Olin ihan helvetin onnellinen ja vapautunut, koska olin juuri saanut tehdyksi yhden elämäni suurimmista ratkaisuista, päätöksen avioerosta. Se oli iso luopuminen, mutta myös helpotus, vuosien pohdinnan tulos.

Moni on sanonut, että tämä erikoinen aika on pakottanut punnitsemaan omia arvoja ja miettimään elämää uudesta näkökulmasta. Minulla vastaava prosessi oli käynnissä jo valmiiksi. Piirsin jo täyttä häkää päässäni uuden, ihanan elämäni karttaa, näin itseni yksin tässä kodissa oman elämäni ohjaksissa.

Tilanteessa auttoi se, että pandemiakuukausina tuimme ja tsemppasimme Eican kanssa toinen toistamme. Yhteisten vuosikymmenten jälkeen ymmärrämme toisiamme puolesta sanasta: olemme käytännössä viettäneet koko aikuiselämämme kimpassa.

Sekin helpotti, että olen luonnostani positiivinen ihminen. Eräs työtoverini totesikin kerran, että ’Kirsi on kuin terapiakoira, joka pitäisi lähettää hetkeksi piristämään jokaista murehtijaa’. Myös Sipoon luonto tässä ympärillä auttoi jaksamaan eristäytymistä.

Kirsin talo sijaitsee aivan Sipoonkorven kansallispuiston äärellä. ”Metsässä tunnen saavani yhteyden ytimeeni, lapsuuteeni.”

Pankin kanssa sain neuvoteltua joustoa lainanlyhennyksiin ja muutenkin sumplittua asiani niin, että pärjäsin.

Tilanteen pitkittyessä oloni kuitenkin paheni. Viime helmikuussa alkoi tuntua siltä, ettei tästä tule yhtään mitään. Mieleni tummui. Aloin pelätä – mitä jos tämäkin kesä menee niin, etten saa tehdä työtäni? Miten selviän, kuinka jaksan? Pahinta elämässä ovat sellaiset asiat, joihin ei voi itse vaikuttaa mitenkään.”

Näkemys perheestä muuttui

Ruokasalissa seisoo valtava, tumma pirtinpöytä penkkeineen. Se on yhtä vanha kuin itse talo. Sama timpuriporukka, joka aikanaan teki yläkerran jyhkeät puuportaat, veisti pöydänkin. Sen ympärillä on vietetty joulut ja syntymäpäivät, syöty perheaterioita, parannettu maailmaa, tehty töitä. Naurettu ja itketty, riidelty ja rakastettu. Tänä aamuna sen ympärillä on hiljaista. Ilmari nukkuu vielä, ja aamuvirkku Kirsi on syönyt aamiaisensa jo tovi sitten.

”Nautin saman katon alla elämisestä poikani Ilmarin kanssa. On hauska seurata parikymppistä nuorta miestä elämänvaiheessa, jossa unelmia piirretään. On myös kätevää, että tätä taloa asuttaa lisäkseni joku toinenkin. Ilmari ruokkii kissat ja kastelee pihan kukat, jos innostun lähtemään reissuun. Olen aina ajatellut, etten tahdo olla sellainen äiti, joka roikkuu lapsissaan ja yrittää elää näiden kautta. Lapsilla on täysi oikeus omiin haaveisiinsa.

Niiden vuosien perintönä, jotka pyöritin arkeamme tässä talossa, minulle on jäänyt mielettömän hyvät suhteet molempiin poikiini. Sellaiset syntyvät vain elämällä tiiviisti yhdessä.

Toisen haaveen tukeminen vuodesta toiseen vie valtavasti energiaa.

Enää puolisoni unelma, joka kasvoi isoksi ja lähti ryöppyämään, ei vaikuta suoraan minuun. Hyvä niin. Toisen haaveen tukeminen vuodesta toiseen vie valtavasti energiaa. Matkan varrella on tehtävä monta sellaista valintaa, joiden lopullista hintaa on vaikea siinä hetkessä tietää. Käy helposti niin, että omat pienet tarpeet ja unelmat jäävät kuin huomaamatta näkymättömiksi.

Nelikymppisenä, kun pidin hetken sapattia näyttelijäntyöstäni, aloin miettiä, riittääkö yksinäinen arki Suomessa minulle. Se oli eräänlainen välikatsauksen paikka. Samoihin aikoihin elämääni alkoi tulla uusia ihmisiä, rakkaita ystäviä, joiden merkitys kasvoi vuosi vuodelta. Heistä syntyi oma yhteisöni, ikään kuin laajennettu perheeni. Se antoi voimaa silloin, kun tajusin, että kaipaan elämää, jossa minulla on vähemmän arjen vastuuta ja enemmän vapautta. Elämää, jossa voin mennä ja tehdä, kohdata uusia ihmisiä ja kuunnella omaa sisintäni.”

Kirsin unelmakartassa näkyy avoin tulevaisuus. ”Jos joskus vielä rakastuisin uuteen ihmiseen, välillämme pitäisi olla syvä henkinen yhteys.”

UUDET UNELMAT

Oman elämänsä päähenkilö

Kirsi asettaa läppärin ja kaiuttimen pöydälle ja laittaa YouTubesta pyörimään tuoreen musiikkivideon – Mercury Circlen biisin Black Mirrors. Siinä Kirsi hehkuu yhtenä päähenkilöistä, arvoituksellisena naisena, jonka pään sisältä katsojalle avautuvat kiehtovat visiot. Video, jota hän oli mukana myös käsikirjoittamassa, on hyvä esimerkki siitä, miten Kirsille rakas näyttelijäntyö on viime vuosina muuttunut ja laajentunut, saanut uusia sävyjä. Hän tekee musiikkia ja näyttelee, heittää livekeikkaa, näkyy kotimaisissa tv-sarjoissa, teatterin lavalla ja sosiaalisessa mediassa.

Monen kypsän naisnäyttelijän näkemys siitä, että viisikymppisenä muuttuu ikään kuin näkymättömäksi roolittajien silmissä, ei Kirsin kohdalla selvästikään päde.

”Olen elämänvaiheessa, jossa takana on paljon elettyä elämää ja monta toteutunutta haavetta. Ajattelen myös, että olen hoitanut maaliin kaikki yhteiskunnan sanelemat velvoitteet. Olen opiskellut, valmistunut ammattiin, rakennuttanut talon, tehnyt töitä ja maksanut veroja, kasvattanut aikuisiksi kaksi hienoa lasta. Nyt on minun vuoroni kulkea uusia haaveitani kohti.

Ja se toimii! Olen huomannut, että kun entisestä luopuu, uutta tulee tilalle kuin itsestään.

Parhaina hetkinä elämä tuntuu kuin aarrearkulta, jonka kansi vain odottaa avaamista.

Usein puhelin soi ja joku ehdottaa jotakin ammatillisesti kiinnostavaa ja yllättävää, uutta ja erilaista. Vuoropuheluni universumin kanssa näyttää kantavan hedelmää.

Parhaina hetkinä elämä tuntuu kuin aarrearkulta, jonka kansi vain odottaa avaamista. On kiinnostavaa olla määränpää tuntematon -vaiheessa, uuden edessä.

En ole maailman suunnitelmallisin ihminen, pikemminkin hetkessä eläjä. Elämä on opettanut, että suunnitelmat harvoin toteutuvat sellaisina kuin miksi ne päässämme piirrämme.

Ihmissuhteissa en pode yksinäisyyttä enkä tyhjyyttä. Kiitos ystävieni, lasteni ja perheeni, minulla on elämässäni valtavasti lämpöä ja rakkautta. Koen olevani oman elämäni graniittikallio. En kaipaile täällä puolikkaana ihmisenä ketään pelastajaa. Olen syntyisin tekeväisestä duunaritaustasta ja tottunut hoitamaan hommat itse. Silti – kiitos mielikuvitukseni, herkkyyteni ja haltioitumisen kykyni – tunnen, että sieluni lentää.

Inhoan kaikenlaista valmiisiin muotteihin sullomista. En tahdo olla ’aikuinen sinkku’ tai ’haku päällä’. En etsi aktiivisesti ketään jakamaan elämää kanssani. Olen koko aikuisikäni ollut parisuhteessa – nyt minun pitää tutkia, mitä sana suhde minulle nykyisellään ylipäätään tarkoittaa. Voisiko se merkitä jotakin aivan uudenlaista?”

Kirsi Ylijoki

  • Näyttelijä syntyi 29.6.1969 Raumalla. Valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 1995.

  • Esiintynyt mm. Suomen Kansallisteatterissa ja Aleksanterin teatterissa sekä tehnyt lukuisia tv- ja teatterirooleja.

  • Oli naimisissa muusikko Eicca Toppisen kanssa 1997–2020. 19- ja 22-vuotiaat pojat. Asuu Sipoossa. Näyttelee tänä kesänä Tuusulassa Krapin kesäteatterissa.

Lue lisää: Kun Leena Harkimo tapasi nykyisen kumppaninsa, hän antoi tälle yhden neuvon: ”Timo soitti perään ja pyysi kahville”

Lue lisää: Kun Piritta ja Niklas Hagman tekivät eroa, he kokeilivat useita eri asumiskuvioita – nyt koteja on neljä, ja lapset pysyvät koko ajan niistä yhdessä

Lue lisää: Koko Hubara piti omaa kotia suljettuna tilana, jossa saattoi toteuttaa epäterveitä asioita muilta piilossa – nyt hän asuu kimppakämpässä ja mieli on rauhallisempi

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?