Kuin kiinnostavaa pingispeliä seuraisi. Sanallisesti napakka syöttö, perään rauhallinen, lempeä palautus. Pallo pysyy liikkeessä, eikä huteja juuri tule. Välillä pelin keskeyttää naurunpyrskähdys tai kainalohalaus. Hyvinvointiyrittäjä Martina Aitolehden, 38, ja ex-jääkiekkoilija Hannu Pikkaraisen, 37, yhteispeliä on kestänyt helmikuun lopusta lähtien.
– Olemme olleet alusta lähtien kuin paita ja peppu, Martina sanoo.
Pari tapasi yhteisen ystävän juhlissa ja päätyi samaan joukkueeseen pelaamaan Aliasta.
– Siitä se lähti, kun me kaksi voitontahtoista ja kunnianhimoista tsemppasimme toisiamme, Hannu virnistää.
Sen jälkeen pari on ollut yhdessä lähes koko ajan. Martina muistelee, kuinka Hannu jo ensimmäisenä iltana sanoi, että seuraavana jouluna pari istuisi samassa juhlapöydässä.
– Ajattelin, että mitä helvettiä sinä puhut, mutta samalla ajattelin, että niinpä. En edes tunne tätä ihmistä – mutta niinpä! Tällaisia tunteita vastaan ei pidä taistella
Pitkään yksin elänyt Hannu oli itsekin yllättynyt kommentistaan.
– Se tuli spontaanisti. Vaikutti, että tässä on nyt se oikea ihminen. Uskon kohtaloon. Siihen, että elämä tuo eteen oikeita asioita.
”Uskon kohtaloon. Siihen, että elämä tuo eteen oikeita asioita”, Hannu sanoo.
Siinä se on, hyvä ihminen
Hannu asuu lähellä Martinaa, tarkalleen tuhannen askeleen päässä, mutta aika omassa kodissa on jäänyt vähiin. Montakaan yötä hän ei ole helmikuun jälkeen yksiössään nukkunut.
Martina sanoo kaivanneensa rinnalleen ihmistä, joka osaa ottaa hommat haltuun. Sellaisen hän Hannusta löysi ja siihen hän miehessä rakastui.
– Vaikka koen olevani kiltti tyyppi, niin kyllähän minä olen aika dominoiva ihminen. Se, että uskaltaa tulla ja ottaa homman haltuun, tekee minuun tosi ison vaikutuksen, Martina toteaa.
– Totta kai rakastuin myös siihen, että Hannu on komea ja hyvä tyyppi. Kunnollinen, luotettava ja urheilullinen.
Lisäksi Hannu on Martinan mielestä megakiltti.
– Ensimmäinen ajatukseni hänestä oli, että siinä on hyvä ihminen. Tässä kohtaa elämää sellaista osaa arvostaa tosi paljon.
Hannu puolestaan rakastui Martinan aktiiviseen asenteeseen, kunnianhimoisuuteen ja toki ulkonäköön. Naiseen, jolla ei ole peukalo keskellä kämmentä.
– Jos Martina ei jotain osaa, hän haluaa silti yrittää. Hän on myös välittävä ihminen. Äitiys tuo sen lisän, ettei hän ole mikään pikkutyttö vaan aikuinen nainen.
Irti vanhoista kuormista
Martina on tuoreesta suhteestaan silminnähden onnellinen. Reilu vuosi sitten tapahtunut ero nuorimman lapsen isästä oli vaatinut veronsa. Martina on opetellut elämään itsekseen kahden tyttärensä ja koiran kanssa, muuttanut uuteen kotiin keskustaan sekä yrittänyt rauhoittaa elämäänsä.
– Elämä on muuttanut muotoaan paljonkin. Normalisoitunut. On helpottavaa, kun kukaan ei tyrannisoi eikä pilaa päiviä.
Vuodentakaiset asiat tuntuvat hänelle nyt kaukaisilta.
– Kun ei ole ulkopuolista turhaa, mikä syö energiaa, asiat alkavat kummasti näyttää paljon paremmilta. Olen tehnyt kovan duunin saadakseni arjen toimimaan ja itseni ehjäksi.
”Olen tehnyt kovan duunin saadakseni arjen toimimaan ja itseni ehjäksi”, Martina sanoo.
Talvella Martina aloitti terapian ensimmäistä kertaa elämässään. Hän halusi päästä vanhoista kaavoista eroon, jotta ei toistaisi niitä seuraavassa parisuhteessaan.
– Ajattelin, että jos minulla on traumoja tai triggereitä aiemmasta suhteestani, en halua viedä niitä seuraavaan.
Martina kertoo oppineensa terapiassa itsestään paljon uutta. Ymmärtämään tunteitaan ja sisintään.
– On pakko myöntää, että kyllä minä olen joskus miettinyt olevani superihminen, joka ei terapioita tarvitse vaan osaa handlata omat asiansa.
Nyt hän suosittelee terapiaa kaikille.
– Terapia on kuin siivousavun hankkiminen. Palvelua, jota ihmisten kannattaa käyttää helpottaakseen eri asioista pullollaan olevaa arkeaan.
Näin aikaa ja energiaa jää muuhun.
– Vanha minä olisi voinut ajatella, että tiedän jo kaiken, mutta nyt minä otan avosylin vastaan kaiken avun.
Toimivasta vieläkin parempi
Martina hyödyntää terapiaa myös nyt uuden suhteensa rakentamiseen.
– Haluan jalostaa tästä hyvän, toimivan suhteen. Tiedän, että tämä homma toimii, mutta tiedän myös, että se voisi toimia vielä paremmin.
Hän huomaa vielä olevansa varpaillaan. Tilanteissa, jotka vähänkin muistuttavat vanhoista kuvioista, Martina työntää kumppaniaan kauemmas.
– Siinä on vielä työstämistä.
”Koen, että Hannu on tarkoitettu tähän kohtaan minun elämässäni. Hän on kulkemassa tätä matkaa ja auttamassa”, Martina sanoo.
Martinan triathlontreenaaminen on lähtenyt uudelle uralle, kun ikävät asiat eivät syö hänen kapasiteettiaan. Tulokset ovat olleet niin kovia, että Martina aikoo syksyllä triathlonin MM-kisoihin Yhdysvaltoihin huolimatta kesäkuun alussa sattuneesta loukkaantumisestaan. Hannu lähtee kisamatkalle mukaan. Entisellä ammattiurheilijalla on 20 vuoden kansainvälinen kokemus huippuosaajista, valmentajista, lääkäreistä, henkisistä valmentajista sekä ravitsemusterapeuteista. Kaikki se tietotaito on käytössä myös Martinan – sähäkän suorittajan – kanssa. Burnoutin kokenut mies muistuttaa puoliskoaan levon arvosta.
– Hannulla on iso rooli. Hän näkee, kun minulla menee yli. Hän pistää tytön sänkyyn, kun tarvitaan, Martina nauraa ja vakavoituu sitten.
– Koen, että Hannu on tarkoitettu tähän kohtaan minun elämässäni. Hän on kulkemassa tätä matkaa ja auttamassa. Hannun tuki on kultaakin arvokkaampaa.
Pitääkö eksille kertoa?
Ennen Hannun tapaamista Martina oli vakaasti päättänyt, että jos hän vielä kohtaisi kiinnostavan miehen, hän seurustelisi pitkään ennen kuin tekisi suurempia liikkeitä – toisin kuin ennen. Martinalla on aina ollut kova kiire tehdä ratkaisuja.
Kävikin päinvastoin.
– Yllätyin, kuinka helposti olen uskaltautunut heittäytyä uuteen suhteeseen. Olin ajatellut, että varsinkaan kotiini en halua tuoda ketään.
Myös Hannulla oli rima korkealla. Hän oli ollut kuusi vuotta yksin pitkän suhteen jälkeen ja tottunut omaan rauhaan ja aikaan.
– Kohtaamisemme tapahtui juuri silloin, kun vähiten sitä odotin – vieläpä ihmisen kanssa, jota en ehkä olisi olettanut kumppanikseni, Hannu sanoo.
– Ai, suhde Martina Aitolehden kanssa ei ollut sillee check-listallasi, Martina nauraa.
Hannu tuntee Martinan ex-puolisot, mutta toisensa kaksikko tiesi vain nimeltä. Ennen Alias-iltaa he eivät olleet tavanneet toisiaan. Hannulla ei ollut kummempia ennakko-oletuksia Martinasta.
– En ole seurannut hänen elämäänsä aktiivisesti. Enkä vedä johtopäätöksiä joidenkin lehtijuttujen perusteella.
Pariskunnan mielestä oli tärkeää kertoa suhteesta Martinan lasten isille, ennen kuin asia tulisi julki jostain muualta.
– Tällaiset asiat pitää hoitaa tyylikkäästi, kun talossa on lapsia. Niin kauan kuin uusi kumppani ei ole lasten kanssa, heidän isilleen ei kuulu pätkääkään, kenen kanssa hengaan. Mutta kun uusi ihminen liittyy lasten elämään, silloin täytyy kertoa, Martina toteaa.
– Olisi huono asia, jos lasten kautta kulkeutuisi tieto, että meillä on yksi äijä kämpillä, Hannu jatkaa.
Tuttava- ja sukulaispiirin reaktiot romanssiin ovat olleet positiivisia.
– Esko totta kai toivotti onnea. Hän on onnellinen, jos minä olen onnellinen. Tyttäremme Victoria viihtyy Hannun kanssa. Se riittää Eskolle – ja että kotona on rauhanomaista ja kaikki hyvin, Martina kertoo.
– Stefulta tuli minulle hyvät kommentit, Hannu jatkaa.
Yhteiseen kotiin
Hannun mukaan Martinan perhekuvioon on ollut yllättävän helppo sujahtaa.
– Martinalla on ihan erilainen elämä kuin itselläni ilman koiraa ja lapsia, sitä sirkusta. Olen silti viihtynyt tässä. Joskus aikoinani päätin, etten hyppäisi mihinkään valmiiseen perheeseen. Että en ole sellaiseen valmis. Yllättävän helposti tämä on kuitenkin mennyt.
Martina puolestaan oli ajatellut uusperhettä nimenomaan jonkun kanssa, jolla olisi jo omakin lapsi.
– Uskon, että elämä vie juuri sinne, minne sinun kuuluukin mennä. Pitäisikö minun muka sanoa, että tykkään sinusta ihan sairaasti, mutta en voi olla kanssasi, koska sinulla ei ole lapsia?
Kerrostalohuoneisto arvotalossa on Martinan ja tyttöjen koti, mutta kaapeissa on jo Hannunkin vaatteita. Välillä hänestä on tuntunut vähän hankalalta olla toisten kodissa, kun omia tavaroita ei ole lainkaan.
– Silti tämä tuntuu osittain jo kodilta, ja minulla on tänne avaimet.
Tilanne muuttuu heinäkuun lopussa. Pari on juuri päättänyt muuttaa silloin yhteen.
– Haluan tämän tuntuvan Hannulle kodilta. Minulle on tosi tärkeää, että kaikilla on hyvä olla.
Hannulle lasten kanssa touhuaminen on tuttua. Lapsuudenkodissa Itä-Helsingissä oli hoitolapsia, sillä Hannun äiti työskenteli perhepäivähoitajana. Isä oli kivimies, ja Hannu on jääkiekkoa pelaavan veljeskolmikon nuorin.
– Tykkään olla lasten kanssa. Olen harjoitellut kavereiden lastenvahtina, hakenut lapsia tarhasta ja jalkapallotreeneistä.
”Totta kai toivon, että olemme loppuelämämme yhdessä. Toivon meille pitkää, hyvää yhteistä elämää”, Hannu sanoo.
Viime kesänä Hannu hoiti tuttavaperheen yhdeksänkuista lasta. Hän puuhailee mielellään myös Martinan tyttöjen kanssa. Välillä riittää, kun on vain paikalla. Siitä hän saa myös kehuja Martinalta.
– Kyllä sen näkee, onko joku lasten kanssa vilpittömästi vai haluaako hän pisteitä. Hannu on koko sydämellään. Arvostan sitä tosi paljon. Tytöt rakastavat Hannua.
Hannu tykkää tehdä ruokaa ja mieluusti myös yhdessä lasten kanssa.
– Mutta en ole vielä lähtenyt pakottamiseen, että puhelimet sivuun ja tulkaa tekemään nakkikastiketta minun kanssani.
Yhteinen lapsi vai ei?
Martina kertoo parin puhuneen myös yhteisestä lapsesta.
– Siitä on ollut pakkokin puhua. Nämä ovat elämän perusasioita, joita pitää miettiä, jos ryhdyt tämän ikäisenä rakentamaan jotain yhteistä. Olisi eri asia, jos olisimme 20-vuotiaita. Silloin voisi vain pitää hauskaa.
Ennen Hannun tapaamista Martina oli ajatellut, että lapset on hänen osaltaan tehty. Tyttäret ovat jo isoja, ja moni asia on voiton puolella. Synnytys, raskaus ja vauva-aika muuttaisivat arjen täysin.
– Täytän 39 vuotta. Mietin omaa kehoani ja vapautta. Jaksanko, pystynkö, haluanko?
Hannun tulo vierelle on saanut Martinan miettimään asiaa uudelleen. Hänestä tuntuu hassulta, että lapsirakkaalla miehellä ei olisi lapsia. Tuntuisi myös itsekkäältä sanoa, ettei hän tee lasta, koska omia jo on.
– Jos sinä haluat lapsia, minusta sinun on reilua tietää, jos minä en haluaisi tai pystyisi niitä saamaan. Silloin haluaisimme elämältä eri asioita, Martina sanoo Hannulle.
Hannu suhtautuu asiaan rauhallisesti.
– Kun täällä on jo lapsia, olen ajatellut, että tulen ensin niiden kanssa toimeen. En ole ehtinyt asiaa vielä ajatella, vaan yritän ensin rauhassa sisäistää tämän, Hannu vastaa ja pohtii hetken.
– Olemme tässä asiassa eri tilanteessa. Minä olen saanut elämääni paljon kaikkea uutta, jota joudun enemmän miettimään. Sinä voit helpommin jo miettiä seuraavaa askelta.
Yksi asia on kuitenkin selvää. Hannu toivoo, että suhde etenee hyvin ja rauhassa, tuo elämä sitten lapsia tai mitä vain.
– Totta kai toivon, että olemme loppuelämämme yhdessä. Toivon meille pitkää, hyvää yhteistä elämää, Hannu sanoo.
– Mistä sitä tietää vaikka hääkellot vielä joskus soisivat, mutta niin kiire ei ole, että se tapahtuisi vielä tänä kesänä, pari nauraa.
