Leena Harkimo on onnellisessa parisuhteessa, mutta ei haaveile enää häistä: ”Tuntuu, että sen aika on mennyt ohi” - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Kun Leena Harkimo tapasi nykyisen kumppaninsa, hän antoi tälle yhden neuvon: ”Timo soitti perään ja pyysi kahville”

Leena Harkimo on oivaltanut, että avioeron jälkeen ei kannata olla sotajalalla, että vaikeistakaan asioista ei auta vaieta ja että kiva fiilis on hyvä pohja parisuhteelle.

”Olen oppinut, että toista ei kannata lähteä muuttamaan. Aina jokin piirre ei ole se kaikkein mukavin, mutta voi olla muita piirteitä, jotka ovat ylitse muiden.”

TURVA

”Asioilla on oikeasti tapana järjestyä”

”Lapsuudenperheelläni oli suurehko kuljetusliike Porissa. Elämä pyöri perheyrityksen rytmin mukaan. Meillä ei koskaan laskettu työtunteja.

Olen kasvanut siihen, että töitä tehdään, kun niitä on, ja kun ei ole, niin sekin kestetään. Se on opettanut minulle joustavuutta. Kotoa opin myös sen, että asiat järjestyvät. Kun öljykriisi koetteli toimialaamme, vanhempani sanoivat vankasti, että kaikki järjestyy: niin asioilla on tapana.

Olimme kaksossiskoni Liisan kanssa neljän lapsen sisaruskatraan nuorimmat. Aina ne kaksoset. Teini-iän itsenäistymisvaiheessa muistutimme vanhemmille, että meillä on myös nimet.

Minä olin poikatyttö. Tykkäsin kulkea housuissa, ja minulla oli ronskimpi tyyli. Liisa oli mekkotyyppi ja herkempi. Minä olin hyvin ujo ja työnsin aina Liisaa puhumaan. Itse tulin perässä. Toisaalta osasin olla myös hyvin rasavilli.

Vuosi 1964. Kaksivuotiaina Liisan kanssa kelkkailemassa. Minä olen ratissa 8 minuuttia vanhemman oikeudella.

Meillä on Liisan kanssa telepaattinen yhteys, kuten usein kaksosilla, mutta kyllä me joka päivä tappelimme.

Näin aikuisenakin olemme aisapari ja edelleen päivittäin yhteydessä. Liisa on minulle tuki ja turva, jolle voin puhua kaikesta.”

ALKOHOLISMI

”Läheisen alkoholiongelma kasvattaa tuntosarvet”

”Isän alkoholiongelma vaikutti aika pitkään elämässäni, koska se oli asia, josta ei puhuttu – ainakaan julkisesti. Kaverini tiesivät asiasta ja ymmärsivät, kun sanoin, että tänään ei mennä meille leikkimään. Jonkinlaista häpeää se tuotti.

Opin tunnistamaan tilanteet, joissa isän juominen mahdollisesti laukeaa. Isän alkoholiongelma opettikin minut lukemaan ihmisiä, heidän tunteitaan ja piirteitään. Isän juominen on ehkä tehnyt myös omasta alkoholinkäytöstä vähän tarkkailunalaisen.

Kun joitakin vuosia sitten kerroin julkisesti isäni juomisesta, oli kuin tulppa sisälläni olisi auennut. Asian ääneen sanominen helpotti. Toki osa sukua huomautti, että ratkaisuni ei ollut hyvä. Mutta se oli minun kokemukseni.

2-vuotias. ”Muistan tämän vieläkin: Liisa sai koiran. Se otti koville, kuten näkyy.”

Isäni kuoli 49-vuotiaana aivoverenvuotoon, olin silloin 18-vuotias. Isän menetys oli minulle sokki.

Pyrinkin pitämään itsestäni huolta ja syömään terveellisesti. En ole mikään intoilija, vaan kultainen keskitie on hyvä. Elämästä pitää myös nauttia.”

MALLIVUODET

”Mallinura opetti ottamaan vastuun itsestä”

Sanelma Vuorre tuli vetämään mallikoulua Poriin. Ujoudestani huolimatta ilmoittauduin mukaan. Olen joskus miettinyt, mistä se halu, voima ja into kumpusi.

Malliurani sai kotikaupungissa huomiota. Pori on pieni kaupunki, ja muutenkin Alamäki oli perhe, jota jollakin tasolla seurattiin. Olimme ne kaksoset, perheellä oli kuljetusfirma, ja veljeni Matti ajoi rallicrossia ja voitti EM-mestaruuden viidesti.

Sisarukset 1997. ”Maija, minä ja kaksossiskoni Liisa.

Olin 16-vuotias, kun vuonna 1979 Helsingissä järjestettiin Vuorteen mallikoulujen yhteisnäytös. Tulin kilpailussa kakkoseksi ja pääsin Pariisiin. Minulla oli siellä varmasti aikamoinen suojelusenkelikaarti mukana. Yöaikaan yksin kotiin kävellessä olisi voinut käydä vaikka mitä. Toisaalta olen aina osannut tunnistaa tilanteet, joissa sanoa, että ’heippa – tää lähtee nyt’. Niin silloinkin. Minulla ei ole ollut mielenkiintoa mihinkään kokeiluihin.

Tuore ylioppilas.

Oivalsin Pariisissa, että mallin homma on yksinäistä, eikä se ei ole minun lajini. Olen aina ollut huono markkinoimaan itseäni. Mutta se oli hyvä kokemus, piti ottaa vastuu itsestä.

Lukion jälkeen halusin kuitenkin katsoa, onko mallin urasta mihinkään ja muutin Helsinkiin. Välivuosi mallina venähti kymmeneksi vuodeksi.

Olin sellainen klassinen rouvamalli, Voglian, Vuokon ja nahkavaatteista tunnetun Friitalan malli. Nyt ympyrä on tavallaan sulkeutunut, kun olen töissä turkishuutokauppayhtiö Saga Fursissa. Samalla ympyrällä olin eduskunta-aikana, kun rummutin, että suomalainen tekstiiliteollisuus tarvitsee tukea. Sanoin, että katsokaa, mitä Tanskassa ja Ruotsissa tapahtuu, me vain Suomessa väkerretään ja annetaan tekstiiliteollisuuden häipyä maasta. Onneksi nyt on herätty.”

PERHE

”Luottamus lapseen on tärkein perintö”

”Tapasimme Hjalliksen kanssa aikoinaan Adlonissa. Hän halusi sinnikkäästi tilata minulle valkoviiniä, mutta kieltäydyin, koska olin autolla. Ajattelin, että rasittava tyyppi. Hän pyysi treffeille, jonne en koskaan mennyt. Se oli noloa. Kun viikon päästä törmäsimme, sovimme uudet treffit.

Rakastuin hänen huumoriinsa. Hjallis rönsyää joka suuntaan, ja hänellä on iso sydän ja ymmärrys. Aina kun joku ystävä on ollut pulassa ja tarvinnut apua, sitä hän on saanut.

Hjalliksen kanssa aina sattui ja tapahtui. Hänelle oli ihan itsestään selvää, että menemme hyvin nopeasti seurustelun aloitettuamme tapaamaan hänen perhettään. Hän osallisti minut nopeasti myös purjehdusporukoihin. Olemme tehneet eronkin jälkeen yhdessä töitä, kuten Diiliä. Hjallis on aina halunnut pitää laajan piirin lähellään.

Naimisiin menimme vuonna 1989. Liikemiesten kauppaopiston viimeisenä opiskeluvuonna odotin jo Jollea, ja lopputyön esittelyn vedin vauva sylissä. Jolle syntyi ennen aikojaan. Hjallis oli silloin Uruguayssa, ja sisko lähti synnytykseen mukaan. Minulla on ihanat pojat, ja äitiys on luonnollinen osa elämää ja minua.

32-VUOTIAS. ”Pori Jazzin aikaan Jolle, 5, ja minä mummolassa.”

Olen jatkanut kasvatuksessa lapsuudenkotini tärkeää perintöä: minuun on luotettu. Sen saman tunteen olen halunnut antaa omille pojilleni. Olen kasvattanut heidät niin, että heihin voi luottaa. On ollut rajat ja rakkautta. Olen ollut välillä aika tiukkakin, mutta poikien isä huomattavasti se tiukempi. Minun kanssani on voinut myös neuvotella.

Meillä on poikien kanssa hirveän hyvät välit. Olen aina viestittänyt, että kaikista asioista voi puhua, ja siinä käsityksessä elän, että niin on tehty.”

AVIOERO

”Sotajalalla olo ei kannata”

”Kun erosimme Hjalliksen kanssa vuonna 2003, Jolle oli 13- ja Leo 2-vuotias. Tuolloin minulla oli äitinä vaikeita hetkiä. Piti huolehtia, että olin lapsille tukena omista tunteista huolimatta. Onneksi pojille oli sylejä ja paljon auttavia käsiä. Molemmat suvut ovat aina olleet lähellä.

Veljesrakkautta 2001. Joelilla ja Leolla on ikäeroa yli 10 vuotta.

Ero oli minulle totaalinen shokki. Olin tuolloin eduskunnassa. Ne ajat ovat minulle vähän hämärän peitossa. Kun ymmärsin, että toisellakin on paha olo, se laukaisi tilanteen. Sen jälkeen oli helpompaa ajatella, että eletään eteenpäin, ymmärretään ja annetaan anteeksi. Ei se tietenkään niin yksinkertaista ole, mutta hyvä perusajatus.

Missään vaiheessa ei tullut mieleen, että olisin lähtenyt sotajalalle. Minulle oli selvää, että isällä on oikeus poikiinsa. Jos siihen olisi sotkenut riitaa, olisi voinut olla vaikeaa.

Myöhemmin olen oivaltanut poikien kertomista tilanteista, että lasten voi olla vaikea puhua joistakin asioista, koska he ovat niin lojaaleja vanhemmilleen. Jos olisin tiennyt, olisin voinut handlata jonkin asian toisella tavalla.

Yhdessä vaiheessa pelkäsin sukuyhteyden katkeavan, mutta onneksi löytyi ymmärrystä ja tietoisuus siitä, että parisuhde hajoaa, mutta vanhemmuus ei. Vastuunkanto ja puhevälit säilyvät. Olemme aina pystyneet sopimaan asiat yhdessä, siitä ovat pojatkin antaneet arvostusta.”

URA

”Kannattaa opetella sanomaan ei”

”Jolle oli puolitoistavuotias kun kotiin tuli ilmoitus, että nyt on hankittu jääkiekkojoukkue. Olin, että wow – tässähän tupsahti työpaikka. Se oli hupaisaa aikaa, koko 90-luku. Epäilijöitä riitti: mitä purjehtija muka tietää jääkiekosta? Toisaalta Hjalliksen karisma kiinnosti.

Olin tiettävästi ensimmäinen nainen jääkiekkojoukkueen johdossa. Se tuntui hauskalta. Välillä oli paljon tytöttelyä, mutta välillä tunsin itseni aika spesiaaliksi. Olen aina elänyt melko miehisissä maailmoissa, joten en juuri korviani tytöttelylle loksauttanut. On varmasti ollut tilanteita, joissa olisin voinut närkästyä ja joista osan olisi tänä päivänä voinut vetää oikeuteen.

16-vuotias. ”Ensimmäinen mallikuvani. Olin Bionan mallina.”

Olin aina ollut taustalla. Se oli ollut minulle luontaista, mutta halusin opettaa itseni pois mukavuusalueeltani. Muutos sai alkunsa eräästä puhujapyynnöstä. Esiintyminen jännitti ihan hirveästi. Tunnustin itselleni: olen ujo ja punastun, mutta tässä minä nyt olen. Moni muukin pelkää ja jännittää. Se auttoi eteenpäin.

16 vuotta kokoomuksen kansanedustajana oli riittävästi. Opin alkuvuosina, että ihmisellä on rajat – myös jaksamisen rajat. Ymmärrän niin hyvin, miksi ensimmäisen kauden kansanedustajat polttavat itsensä loppuun, kun he kuvittelevat, että maailma pelastuu sillä, että he ovat itse kaikessa mukana. Ein sanomisen kurssi täytyy käydä. Käsitys siitä, että kaikesta pitäisi tietää kaikki, on harhaa. Kokemusta kertyy vuosien mittaan ja sitä kautta osaamista.

Nykyisessä työssäni Saga Fursin luovan osaston johtajana kansanedustajan työstä on hyötyä. Tunnen päätöksenteon ajatusmaailman ja prosessit. Turkisten tuottaminen on elinkeinona ristiriitainen, mutta olen tekemässä työtä suomalaisen perinteisen maaseutuelinkeinon ja sen työpaikkojen eteen. Olemme myös käynnistämässä turkisten kierrätystä. ”

”Suhtaudun ikääntymiseen ihan positiivisella mielellä. No, välillä ottaa päähään katsoa peiliin, kun sibeliukset syvenevät”, Leena Harkimo sanoo.

TOINEN KIERROS

”Yhteenmuuttoa kannattaa harkita tarkoin”

”Olin lukenut jostain, että itselleen pitää antaa eron jälkeen kaksi vuotta aikaa. Näin kutakuinkin tapahtui. Minulla ei ollut mitään intoa hankkia laastarisuhteita.

Tapasin Timon siskoni ja hänen miehensä kautta jääkiekko-ottelussa. Timo oli kiva kaveri, ja hänellä oli ollut avioero prosessissa. Hän vähän haastatteli minua, miten olen selvinnyt. Annoin hyviä neuvoja, kuten että ole kaksi vuotta itseksesi. Timo soitti perään ja pyysi kahville.

Timolla on kolme lasta, joista nuorimmainen oli tavatessamme ekalla luokalla. Meille oli aika selvää, ettemme ymppää uusperhettä yhteen, jotta lasten elämänpiiri säilyy. Päätimme, että me aikuiset sinksataan, ja lapset olivat meillä aina samoina viikkoina.

On aika iso haaste parisuhteelle ja sen kestävyydelle, jos lähtee tällaista viiden lapsen pakettia ymppäämään yhteen, varsinkin kun molemmilla on kiireinen työelämä ja paljon iltamenoja. En halunnut Timosta isää pojille, enkä minä halunnut olla äiti hänen lapsilleen. Ne kuviot ovat jo olemassa.

Ei tällainen järjestely tietenkään helppoa ole ollut. Nyt lapset ovat kaikki muuttaneet kotoa. He ovat keskenään bestiksiä. Me muutamme Timon kanssa varmaan jossain vaiheessa yhteen.”

43-VUOTIAS. Timo ja minä siskoni miehen syntymäpäivillä. Minulla on Lontoosta ostamani mekko päällä.

RAKKAUS

”Ikä tuo rohkeutta elää”

”En ajattele alituiseen rakkautta. Se vain on, peruskivi. Ihmiset, jotka etsivät sitä koko ajan ja joilla on käsitys, mitä sen kuuluisi olla, ovat varmaan aika levottomia parisuhteessa. Sen oivaltaminen, miten parisuhde kehittyy vuosien mittaan ja mitä vuodet tuovat mukanaan, on tärkeä asia. Ehkä sen hyväksyminen on avain siihen, että parisuhde kestää.

En usko, että menemme Timon kanssa naimisiin. Tuntuu, että sen aika on mennyt ohi, ei ole yhteisiä lapsiakaan. Niin kauan kuin on hyvä olla yhdessä, niin ollaan.

Meillä on keskenämme hirveän hauskaa, on hellyyttä ja läheisyyttä. Timo on auttavainen, huolehtiva ja positiivinen ihminen, mutta tosi tulta ja tappuraa, kun sille tuulelle sattuu.

Tässä iässä tärkeintä parisuhteessa on luottamus, yhdessä tekeminen ja toisen huomioon ottaminen. Sellainen tietty helppous, hyvä ja kiva fiilis.

Yhteisiä unelmiakin meillä on. Olemme molemmat tehneet pitkää työuraa, ja voisimme tehdä jotain omaakin. Korona-aika ja ikä ovat tehneet selväksi sen, että sitku-elämä ei kannata. Jos haluamme toteuttaa yhteisen unelmamme, se täytyy tehdä nyt. Tietyllä tavalla ikä tuo rohkeutta elää.”

Leena Harkimo

  • Syntynyt Porissa 28.3.1963. Asuu Sipoossa.

  • Saga Furs Oyj:n luovan osaston johtaja. Entinen kokoomuksen kansanedustaja.

  • Perhe lapset Joel, 31, ja Leo, 20. Miesystävä Timo Kousa, Aurinkomatkojen toimitusjohtaja, asuu Helsingissä.

Lue lisää: Elina Knihtilä sai palautteen sovinistisesta mielipiteestä – se tuntui pahalta, mutta hän totesi opiskelijan olleen oikeassa: ”Hetkeksi menin siitä tosi huonoksi”

Lue lisää: Kun äiti ei päästänyt poliisia sisään, ovesta tultiin väkisin – 6-vuotiaana Peppi Puljujärvi ei ymmärtänyt, miksi poliisi halusi viedä hänet turvaan

Lue lisää: Kun Pamela Tola tuli äidiksi, hän tajusi, että omat lapsuuden traumat on käsiteltävä: ”Jouduin ottamaan sellaista vastuuta, mikä ei lapselle kuulu”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?