Jyväskylä 2007. Teini-ikäisen Shirly Karvisen valtaa yhtä aikaa monta tunnetta. Shirlyn hyvä ystävä on vetänyt hänet koulun ruokalassa sivummalle ja kertonut olevansa homoseksuaali. Shirly vakuuttelee ystävälleen ääneen, että rakastaa tätä kuten ennenkin. Shirlyn sisimmässä läikähtää helpotus, mutta myös joku muu odottamaton tunne.
Onko se kateus?
– Ystäväni matka avoimesti omana itsenään ei ollut helppo, ja sitä seuratessani mietin helpottuneena, että tuohon suuntaan en edes katso. Mutta silti olin jollakin tavalla hänelle kateellinen, Shirly kertoo.
– Olin kotikaupungissani Jyväskylässä jo valmiiksi niin erilainen taustaltani ja ulkonäöltäni, että en halunnut suoda edes ajatusta yhdelle uudelle erilaisuuden leimalle.
Päätöksen painikkeeksi Shirly teippasi yhden miespopparin julisteen huoneensa seinälle, joka oli ennestään täynnä naispuolisten näyttelijöiden ja artistien kuvia.
”Mitä pidemmälle suhteet etenivät, sitä enemmän minusta tuntui, että en pystynyt hengittämään.
Helsinki 2020. Kun Shirly Karvinen purkaa muuttokuormaansa, hän on yhtä aikaa rikki ja hukassa, mutta myös helpottunut. Elämän kolmas parisuhde oli kariutunut samaan syyhyn kuin kaikki aikaisemmatkin. Shirlyä ahdisti.
– Huomasin itsekin saman kaavan. Mitä pidemmälle suhteet etenivät, sitä enemmän minusta tuntui, että en pystynyt hengittämään. En ollut onnellinen, vaikka olin saavuttanut päässäni rakentamani mielikuvan miehestä ja yhteisestä kodista.
– Mitä lähemmäksi tulivat seuraavat etapit, joita kohti mielestäni kuului mennä – kihlaus ja lapset – sitä enemmän minua ahdisti ja sitä onnettomammaksi itseni tunsin.
Jo ennen eroa Shirly oli aloittanut itsetutkiskelun, jonka aikana hän selvitti vastauksia moniin kysymyksiin, joita ei ollut aikaisemmin uskaltanut pysähtyä pohtimaan.
– Ensimmäistä kertaa kysyin itseltäni, mitä minä haluan? Kenen toiveita toteutan? Mistä pidän? Haluanko tai tarvitsenko parisuhdetta ollenkaan?
Shirly uskalsi kysyä itseltään myös kysymyksen, jota oli pohtinut alitajuisesti jo nuorena.
Olisinko sittenkin onnellisempi parisuhteessa naisen kuin miehen kanssa?
”Misseys lisäsi tiedostamattani ajatusta oletetusta ihanneminästä, jolla olisi joku päivä mies ja perhe.”
Vahva tarve kuulua joukkoon
Shirly Karvinen, 28, syntyi Liberiassa tavanneille kiinalaiselle äidille ja suomalaiselle isälle. Seitsemän ensimmäistä elinvuotta perhe asui eri puolilla Afrikkaa ja Lähi-itää rakennusliikkeessä työskentelevän isän työn vuoksi. Kun Shirlyn koulu alkoi, perhe asettui isän kotiseudulle Jyväskylään.
Shirly tottui kuulemaan vitsejä kiinalaisesta ulkonäöstään ja jaksoi nauraa mukana. Kaveriporukoissa oli pieni ihmetyksen aihe, kun kiinalainen äiti puhui englantia ja kuinka Shirly oli muuttanut keskisuomalaiselle ala-asteelle suoraan Afrikasta. Shirly yritti itse olla mahdollisimman samanlainen kuin kaikki muutkin, vaatteita ja koulureppua myöten.
– Erilaisuuteni vuoksi minulla oli ehkä vielä tavallistakin suurempi halu kuulua joukkoon ja miellyttää.
Kun kaverit alkoivat teini-iässä löytää poikaystäviä, Shirlykin ihastui ajatukseen poikaystävästä.
– Mutta vaikka minulla oli aina ollut poikia kavereina, minun oli todella vaikea ajatella, että olisin todellisessa tilanteessa ollut vastakkaisen sukupuolen kanssa jotenkin romanttisesti. Saatoin ihailla kaverin isosiskoa tai niitä naisia, joiden julisteita minulla oli seinällä.
Heteronormatiivinen parisuhde oli Shirlylle myös pitkään ainoa normaali, jonka hän tiesi. Shirlyn perhe ja suvut sekä Kiinassa että Suomessa ovat hyvin perinteisiä.
– Prinsessa löytää viimein prinssin. Sellaisten suhteiden keskellä olin kasvanut ja sellaisessa kaikki tuntuivat minun todellisuudessani elävän. Muunlainen malli ei tuntunut mahdolliselta, enkä muista malleista edes juuri tiennyt.
Shirlyn nuoruudessa ei ollut vielä Instagramia tai Internet-yhteisöä, jossa ottaa selvää erilaisista vaihtoehdoista tai löytää vertaistukea.
Shirlylle halu kuulua joukkoon tuntui tärkeämmältä kuin oman sisäisen äänen kuunteleminen.
– Halusin poikaystävän ja tehdä itselleni sellaisen tulevaisuuden, ideaalin, kuin olin päässäni muodostanut. Olisin jatkossakin kuin kaikki muutkin.
Shirly alkoikin seurustella, mutta vasta myöhemmin, 21-vuotiaana. Kaksi vuotta siitä hänet kruunattiin Miss Suomeksi.
Se erilainen missi
Missinä Shirly sai jälleen kuulla erilaisuudestaan.
– Minulle oli vielä Helsinkiin muuttaessani iso juttu, että olen puoliksi kiinalainen. Helsingissä ulkomaalaistaustaisia oli kuitenkin enemmän, eikä se täällä ollut enää huono asia. Aloin olla asian kanssa vihdoin sinut. Missinä sain silti yhä lukea netistä ja kuulla kasvotusten negatiivisia kommentteja ei-perinteisestä suomalaisesta ulkonäöstäni.
Miss Suomen tittelin mukana tuli myös paljon erilaisia oletuksia, joita Shirly lähti suorittamaan. Koko Miss Suomi -kilpailun historiasta ei esimerkiksi löydy yhtäkään seksuaalivähemmistöön avoimesti kuuluvaa.
–Julkisuus vei minut kauemmas omasta itsestäni, enkä osannut miettiä, kuka minä olen, kun kaikki oli uutta ja outoa, Shirly sanoo.
– Misseys lisäsi tiedostamattani ajatusta oletetusta ihanneminästä, jolla olisi joku päivä mies ja perhe. Se tuntui vielä tuossa kohtaa jonkinlaiselta elämässä onnistumisen merkiltä.
Missivuoden jälkeen Shirly muutti avoliittoon uuden miesystävänsä kanssa.
Shirly on joutunut itseään etsiessään käsittelemään myös häpeän tunnetta. ”Onneksi olin terapiassa oppinut, että kaikkia asioita ei voi kantaa yksin.”
Hukassa ja itselleenkin vieras
Shirly arvelee olevansa sillä tavalla perinteinen suomalainen, että hän ei osaa puhua syvimmistä ajatuksista ystävilleen. Vielä ennen koronaa, kun vaikeat ajatukset valtasivat mielen, Shirly keksi nopeasti tekemistä. Juhlimaan, työkeikoille, harrastamaan!
– Olen ollut hyvä hakemaan ääritunteita, jotta hiljentäisin sisäisen ääneni. Enkä ole halunnut olla kenellekään ulkopuoliselle vaivaksi.
Koronan myötä itsensä pakeneminen ei ollutkaan enää mahdollista.
– Oli vain hima ja hiljaisuus. Aloin purkaa ajatuksiani ensin itse. Sitten energiahoidoissa ja terapiassa, joista koin olevan apua, kun opettelin tuntemaan itseäni.
Itsetutkiskelun alkupuolella parisuhde päättyi eroon. Samalla Shirly ymmärsi, että hän ei voi enää toistaa samaa kaavaa.
– Kun aloin laittaa uutta kotia, olin elänyt niin pitkään toisten ihmisten kautta, että oli vaikea tietää jo ihan vaikka millaisesta sisustuksesta itse pitäisin. Jouduin lähtemään itseni kanssa todella alusta, kun ei ollut toista, jolta kysyä mielipidettä, hän sanoo.
– Vaikka minulla oli kaikki ulkoisesti hyvin, rinnassa oli jo pitkään ollut puristava tunne. Olin hukassa ja mietin, tunneko itseäni enää ollenkaan. Olin ollut pitkään kroonisesti onneton, ja syitä siihen purin pala palalta.
”Huomasin, että parisuhteissani miesten kanssa oli aina jotain, mistä en saa kiinni.
Shirly antoi itselleen luvan myös käydä läpi ja kyseenalaistaa seksuaalisuuteen liittyviä opittuja normeja.
– Huomasin, että parisuhteissani miesten kanssa oli aina jotain, mistä en saa kiinni. Vaikka kaikki on näyttänyt paperilla hyvältä, henkistä yhteyttä ei ole löytynyt.
– Annoin itselleni ensimmäistä kertaa oikeasti luvan miettiä muita vaihtoehtoja. Tärkeintä koko prosessissa oli, että oppisin tuntemaan itseni. Mutta pelkästään se, että annoin itselleni hypoteettisesti luvan ihastua myös naiseen, vapautti jotakin.
Pikkuhiljaa, kasvaneen itsetuntemuksen ja itsehyväksynnän myötä, puristava tunne rinnassa alkoi hellittää. Uusi työ syksyllä Bassoradion juontajana lisäsi hyvää oloa. Shirly heräsi vuoteen 2021 toiveikkaana.
Äitiys oli Shirlylle aiemmin yksi asia, jota kohti hän pakonomaisesti meni. ”Nyt ajattelen, että jos joskus käy niin ihanasti, että saan olla äiti jollekin, se menee sitten niin. Mutta en purista enää asioita tapahtumaan väkipakolla.”
Onni löytyi omasta sisimmästä
Itsetuntemuksen kehittämiseen on liittynyt myös stressaavia hetkiä, häpeää ja itsensä ylittämistä.
– Mediassa alettiin spekuloida uusia ihmissuhdekuvioitani, ja minun oli pakko soittaa vanhemmilleni, kun koko prosessi itseni kanssa oli vielä kesken. He ottivat asian onneksi hyvin. En tiedä, oliko isä aavistanut jotakin. Muistan, kuinka hän oli leikkimielisesti kysynyt, kiinnostavatko minua pojat ollenkaan.
– Jouduin käsittelemään myös häpeän tunnetta. Onneksi olin terapiassa jo oppinut, että kaikkia asioita ei voi käsitellä eikä kantaa yksin tai antaa pelolle liikaa valtaa.
Shirly ei halua luokitella itseään mihinkään tiettyyn lokeroon bi- tai homoseksuaaliksi. Hän haluaa olla mahdollisimman monesta lokerosta vapaa.
Läheiset ja ystävät ottivat asian hyvin ja ovat olleet tukena.
– Mutta tuli se heille aikamoisena yllätyksenä. Enää en halua miellyttää ihmisiä hyvinvointini kustannuksella. Ihmiset supattavat aina, mutta lopulta vain lähimpien mielipiteillä on merkitystä.
Shirly on ymmärtänyt eläneensä ennen lähinnä muiden odotuksien ja toiveiden mukaan.
– Tavallaan on myös helpompaa ohittaa itsensä ja toteuttaa muiden ihmisten suunnitelmaa. Minä en elänyt itseäni varten, ja se teki minusta onnettoman. Yritin saavuttaa ja kerätä ruutuun rasteja asioista, mitkä olivat yhteiskunnassa hyväksyttyjä ja jollain tavalla ihannoituja, hän sanoo.
– Mutta kyllä läheisimmät ihmiset rakastavat, vaikka en yrittäisi antaa syytä rakastaa tekemällä perinteisiä valintoja. Läheisiään rakastaa ilman, että heidän pitää suorittaa tai tehdä jotakin. Olon keveys voi johtua siitä, että minun ei tarvitse kannatella enää mitään, mikä ei tunnu omalta.
Nyt, yli vuosi itsetutkiskelun aloittamisen jälkeen, lounaspöydässä istuu rauhallinen ja tasapainoinen nainen. Rusketus on peräisin Karibialta, jossa Shirly oli vastikään Selviytyjät-ohjelman kuvauksissa.
– Vanha minä ei olisi ikinä uskaltanut lähteä formaattiin, jossa suurimman osan päivästä ollaan hiljaisuudessa vain omien ajatusten kanssa. Nyt jopa nautin siitä.
Shirly on vuoden mittaan oppinut vetämään rajoja. Tärkeintä on, että tuntee itsensä ja on linjassa itsensä kanssa.
– Olen löytänyt onnen sisältäni. Olen ymmärtänyt vuoden aikana sen, että jos alkaa etsiä onnea ulkopuolisista ihmisistä tai tavoitteista, se on kuin musta aukko, johon hukkaa helposti itsensä, Shirly sanoo.
– Tärkein ihmissuhde jokaisella on kuitenkin itsensä kanssa. Tulee varmasti aikoja, jolloin tulee uusia haasteita. Mutta nyt nautin siitä, että juuri tällä hetkellä kaikki on hyvin. Elämä on tasaista ja olen onnellinen.
Shirly Karvinen
28-vuotias Jyväskylässä syntynyt Bassoradion juontaja. Juontanut myös Love Island Suomi -ohjelmaa.
Nähdään syyskuussa Selviytyjät-ohjelmassa. Vuoden 2016 Miss Suomi.
Asuu Pena-koiransa kanssa Helsingissä.
