Tiina Lindfors suuteli 17-vuotiaana naista junavaunujen välissä ja se muutti hänen elämänsä – nyt hän kertoo, millaista oli olla julkisesti lesbo 70-luvulla: ”En suostunut pelkäämään”

Vuosi 2021 on merkittävä vuosi Suomen sateenkaariväestölle, sillä tänä vuonna tulee kuluneeksi tasan 50 vuotta siitä, kun homoseksuaalisia tekoja ei enää luokiteltu Suomen laissa rikokseksi.

Vain neljä vuotta tuon lakimuutoksen jälkeen, vuonna 1975, koreografi Tiina Lindfors, 63, suuteli ensimmäistä kertaa naista junavaunujen välikössä.

– Muistan sen hetken elävästi. Suudelman aikana tuntui, kuin junan katto olisi lähtenyt paikoiltaan ja minä olisin lentänyt sen perässä tähtiin. Sillä lennolla olen edelleen.

Tiina oli tuolloin 17-vuotias ja kipuillut itsensä kanssa jo vuosia.

– Pelkäsin, etten kykene tuntemaan rakkautta tai intohimoa. Kun ymmärsin, että pystyn tuntemaan jotain niin kaunista, päätin, etten koskaan piilottele sitä, mitä olen.

Setan ensimmäinen palkattu työntekijä

Kun Tiina ymmärsi olevansa lesbo, hän hakeutui mukaan Setan eli Seksuaalinen tasavertaisuus ry:n toimintaan. Järjestö oli perustettu vain hetkeä aiemmin vuonna 1974.

Tiinasta tuli ensin järjestöaktiivi ja myöhemmin Setan ensimmäinen palkattu työntekijä.

– Työskentelin Setassa sihteerinä samaan aikaan, kun Tarja Halonen toimi Setan puheenjohtajana. Olin tuolloin 22-vuotias ja koin työssäni melko pysäyttäviä hetkiä.

Tiina kertoo, että 70- ja 80-luvuilla toimiston puhelimeen saatettiin soittaa, mutta vastatessa säikähtää ja lyödä luuri korvaan. Tämä johtui siitä, ettei omaa tilannetta kyetty sanomaan ääneen.

– Vaikka homoseksuaaliset teot eivät olleet enää rikos, istuivat opitut asenteet edelleen tiukassa. Moni seksuaalivähemmistöön kuuluvista halveksi jopa itseään ja silloin on hyvin vaikea rakastaa vapaasti.

Tiinan mukaan myös Setan toimistoon tulleet ihmiset olivat lähes poikkeuksetta jännittyneitä tai peloissaan.

– Muistan myös elävästi erään transvestiittimiehen, joka oli niin kauhuissaan, että jouduin saattamaan hänet sohvalle. Annoin miehelle kupin teetä ja juttelin mukavia niin kauan, että hän uskalsi luottaa minuun. Lopulta tilasimme yhdessä hänelle mekkoja.

Transvestismi poistettiin Suomessa tautiluokituksesta vasta vuonna 2011.

Ei enää sairas, mutta syrjitty

Tiina ei itse suostunut pelkäämään tai piileskelemään.

– Olin avoimesti lesbo. Kuljin tyttöystävieni kanssa käsi kädessä ja tanssin heidän kanssaan ravintoloissa, vaikka joku saattoi sylkeä päälle tai hovimestari tulla meitä kieltämään.

Tiina on ilmaissut itseään tanssien läpi elämänsä. Kuvassa hän esiintyy jazztanssiryhmän kanssa 80-luvulla. Kuva: Erkki Raskinen

Riemuvoitto tapahtui, kun homoseksuaalisuus poistettiin virallisesta tautiluokituksesta vuonna 1981. Tautiluokitus tunnettiin nimellä 302.

– Muistan, kun lääkintöhallituksesta soitettiin Setaan. Vastasin silloin, että koskaan ette ole parantaneet näin montaa sairasta kerralla, Tiina kertoo.

Seksuaalivähemmistöjen parantunut asema otti kuitenkin pian takapakkia, kun Aids rantautui Suomeen vuonna 1983.

– Aidsia kutsuttiin homorutoksi, mikä lisäsi jälleen seksuaalivähemmistöjen ja etenkin homomiesten syrjintää. Myös Setan lähes 10 vuodessa vakiintunut toiminta otti takapakkia. Yhteistyösopimuksia purettiin ja rahoitus kärsi.

Valtakunnan ykköslesbo

80-luvun lopussa Tiina tuli koko kansan tietoisuuteen naisten välistä rakkautta käsitelleestä teoksestaan Olennainen. Teos esitettiin Helsingin juhlaviikoilla.

– Siihen aikaan se oli todella erikoinen ja pysäyttävä teos. Se kertoi naisten välisestä rakkaudesta aina heidän kohtaamisesta rakkauden tunnustamiseen ja pelkoon siitä, hyväksytäänkö heitä vai ei. Siinä käsiteltiin myös muun muassa kirkkoa ja normeja.

Tiinan teosta esiteltiin laajasti myös ulkomailla. Lisäksi hän kiersi kaikissa Suomen viestintävälineissä haastateltavana aina aikakauslehdistä ajankohtaisohjelmiin.

– Olin pian tilanteessa, jossa käytännössä koko Suomi tiesi, että olen lesbo. Luulen, että juuri siitä syystä koin vähemmän syrjintää kuin muut seksuaalivähemmistöön kuuluvat. Avoimuus nimittäin usein estää hyökkäämisen.

Pelon voi peittää, muttei kätkeä itseltään

Soraääniäkin kuitenkin oli. Tiina kertoo juosseensa kiimaista miesjoukkoa karkuun Sisilian Taorminassa, sillä käveli kumppaninsa kanssa käsi kädessä. 90-luvulla Romaniassa poliisit puolestaan odottivat aseistettuina, että Tiina tanssiryhmineen nousisi ulos taksista.

– Kyse oli siitä, että tanssiesityksemme sisälsi kohtauksen naisten välisestä rakkaudesta. Olin jo nousemassa autosta, kun ystäväni tarttui minua kädestä ja totesi, että: ”Tällä kertaa et mene, Romanian vankilat ovat rujo kokemus”.

Tiina kertoo, että olisi valehtelua väittää, ettei hän ole koskaan pelännyt.

– On selvää, että on ollut stressaavaa olla rohkea, mutta minulla ei ole ollut muita vaihtoehtoja. Tiedän, että se, mitä olen tuntenut ja kokenut on kaunista ja oikein. En suostu salaamaan sitä.

Vuonna 1999 myös kehotuskielto kumottiin. Kehotuskielto kielsi kehottamasta samaa sukupuolta olevia henkilöitä harjoittamaan haureutta. Kielto vaikutti muun muassa siihen, miten homoseksuaalisuudesta puhuttiin mediassa tai kouluissa.

Tiinan mukaan tiedon vapautuminen oli ensiarvoisen tärkeää seksuaalivähemmistöjen asemalle Suomessa.

– Tieto lisää ymmärrystä ja sillä muutetaan maailmaa!

Pitkälle on tultu, mutta vielä on matkaa

Seksuaalivähemmistöjen oikeuksia on työstetty myös 2000-luvulla. Vuonna 2000 uuden perustuslain myötä lakiin kirjattiin kohta yleisestä syrjintäkiellosta ja yhdenvertaisuudesta lain edessä. Vuosituhannen alussa myös translaki, yhdenvertaisuuslaki ja laki rekisteröidystä parisuhteesta astuivat voimaan.

2010-luvulla voimaan astui puolestaan tasa-arvoinen avioliittolaki. Myös perusopetuksen opetussuunnitelmaa muutettiin niin, että perusopetuksen tehtävänä on lisätä tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta.

Tiinan teokset ovat usein käsitelleet naisten välistä rakkautta ja intohimoa. Kuvassa Tiina vuonna 2011. Kuva: Matti Kivekäs

Tiinan mukaan 50 vuoden aikana tapahtunut muutos on hieno ja merkittävä, muttei valmis.

– On upeaa huomata, että nykyajan nuorille homous tai lesbous ei ole enää mitään erityistä. Oikeastaan se on aika yhdentekevää, mikä on hienoa! Seksuaalisen suuntautumisen pitääkin olla kaikissa muodoissaan tasavertaista.

Hän kuitenkin pitää muutosta osin pinnallisena. Suhtautuminen homoseksuaalisuuteen ei ole samanlaista kaikissa ikäpolvissa tai osissa maata.

– Kun sitten siirrytään tarkastelemaan erilaisia väestöpohjia tai pienempiä paikkakuntia, muutos asenteissa ei ole yhtä suuri kuin isoissa kaupungeissa tai laissa. Ja sen takia tasa-arvotyötä täytyy systemaattisesti jatkaa.

Kysymykseen siitä, tarvitaanko Prideä vielä vuonna 2021, Tiinalla on yksiselkoinen mielipide.

– Ehdottomasti tarvitaan! Emme ole vieläkään tilanteessa, jossa seksuaalisella suuntautumisella tai sukupuolella ei ole vaikutusta siihen, miten sinua kohdellaan tässä yhteiskunnassa. Kun Seta perustettiin, sen ensisijainen tavoite oli olla joskus tarpeeton ja siihen on hyvä pyrkiä.

Lue lisää: Tähän palvelutaloon ei oteta heteroita – sadat ihmiset jonottavat paikkaa sateenkaariväen seniorikotiin: ”Täällä voin olla oma itseni”

Lue lisää: Shirly Karvinen antoi itselleen luvan ihastua naisiin – kertoo nyt, mitä siitä seurasi

Lue lisää: Pitääkö seksuaalista suuntautumista määritellä ja mikä lukuisista termeistä on oikea? Vain yhdellä seikalla on väliä, Setasta muistutetaan