Miksi joku neuvoo eikä kuuntele? Psykoterapeutti kertoo, miten neuvomisesta pääsee eroon - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Neuvotko muita, vaikka neuvoasi ei kysytä? Se ei ole ok – jos syyllistyt siihen, ota käyttöön tämä lause

Somevaikuttajat saivat tarpeekseen seuraajista, jotka neuvovat pyytämättä. Psykoterapeutti Emilia Kujala selittää, miksi ihmisillä on hirveä hinku neuvoa ja miten voi oppia kuuntelemaan neuvomisen sijaan.

Pyytämättä neuvominen näyttää ja kuulostaa suunnilleen tältä.

17.6. 16:00

Pyytämättä neuvominen. Tästä asiasta on moni somevaikuttaja puhunut Instagramin stooreissaan tällä viikolla. Esimerkiksi Hanna Gullichsen, Jenni Rotonen, Stella Harasek, Natalia ”Nata” Salmela ja Viena K ovat kertoneet stooreissaan saavansa seuraajiltaan paljon viestejä, joissa nämä jakavat neuvojaan ja heristelevät sormeaan ilman, että heiltä on neuvoja pyydetty tai kaivattu.

Uudessa Gloriassa Erika Vikman toteaa, että pyytämättä annettu neuvo on moite. Loistavasti sanottu. Saan niin paljon (joskus asiattomia ja loukkaavia) ohjeita ja vinkkejä, että siksikin halusin hiljentää stoorien kommentoinnin”, Hanna Gullichsen ilmoitti Instagramin stooreissaan tällä viikolla.

Natalia Salmela kertoi Instagramissaan kyllästyneensä totaalisesti ihmisiin, jotka neuvovat pyytämättä. Käänne tapahtui noin vuosi sitten, kun Salmela odotti lasta.

”Mä suljin reilu vuosi sitten storyjen kommentoinnin, koska kertoessani raskaudestani aloin saamaan yhtäkkiä satoja viestejä päivittäin, joissa neuvottiin kaikesta mahdollisesta aina sushin syömisestä raudan imeytymiseen”, Salmela kirjoitti stooreissaan tällä viikolla.

Stella Harasek kertoi puolestaan saaneensa Instagramissa pitkän viestin, jossa seuraaja oli diagnosoinut Harasekilla syömishäiriön yhden kuvan perusteella ja jakoi vinkkejään siihen, miten syömishäiriöön voi saada apua. Harasek ihmetteli viestiä ja muistutti, ettei kenenkään pitäisi tehdä yksittäisten somekuvien perusteella pitkälle vietyjä johtopäätöksiä.

”Eri mieltä oleminen tai ’huolestuminen’ ei ole syy puuttua toisen ihmisen syömiseen, kehosuhteeseen tai terveyteen. Älä neuvo, ellei mielipidettä kysytä”, Harasek kirjoitti tällä viikolla stooreissaan.

Usein ihminen vain haluaa tulla kuulluksi eikä kaipaa neuvoja.

Pyytämättä annetut vinkit eivät rasita vain somevaikuttajia, vaan jokainen on varmasti ollut elämässään tilanteissa, joissa on saanut jos jonkinlaisia vinkkejä ilman, että on niitä pyytänyt tai halunnut. Miksi ihmeessä meillä ihmisillä on niin suuri tarve neuvoa muita, psykoterapeutti Emilia Kujala?

– Jos jollakin ihmisellä on jokin ongelma, johon voimme vähänkään samastua, niin meissä herää vilpitön halu auttaa ja ratkaista tämän ihmisen ongelma. Valitettavasti emme aina tajua sitä, että ratkaiseminen ei välttämättä ole sitä, mitä se ihminen on pyytänyt.

– Usein ihminen vain haluaa tulla kuulluksi eikä lainkaan kaipaa neuvoja. Neuvomisen sijaan olisi tärkeää olla läsnä ja kuunnella. Mutta me ihmiset emme ole kauhean hyviä kuuntelijoita, Kujala sanoo.

Kujalan mukaan neuvominen on tavallaan myös vallankäyttöä.

– Siinä asemoi itsensä sellaiseen rooliin, että minulla on jotain tietoa, josta on sinulle hyötyä.

Äärimmillään neuvominen voi Kujalan mukaan kertoa neuvojan suuresta kontrollin tarpeesta.

– Joskus neuvojalla voi olla tosi jäykkiä ajatuksia siitä, miten asioiden kuuluisi mennä ja miten toisten ihmisten kuuluisi toimia. Tällaiset jäykät ajatukset voivat helposti johtaa siihen, että alkaa neuvoa muita eikä välttämättä itse tajua sitä, että se mitä itse pitää hyvänä ja oikeana, on oikeastaan todella subjektiivista.

Pää räjähtää

”Vieläkin räjähtää pää, kun mietin miten siellä oman elämänsä lääkärit naputtelevat silmät kiiluen viestejä, että oletkohan hei harkinnut rautakuuria ja jos olen, niin hei muista ottaa tyhjään mahaan.”

Näin Natalia Salmela kuvaili tällä viikolla tunteitaan, kun hän mietti pyytämättä saamiaan neuvoja. Salmelan pää räjähtää -tuntemuksiin on helppo samastua, jos on itse ollut usein tilanteissa, joissa toinen päällepäsmäroi ja jakelee neuvojaan pyytämättä.

Miten pyytämättä neuvojiin ja päällepäsmäröintiin olisi hyvä suhtautua? Emilia Kujalan mielestä ensin kannattaa tarkastaa oma tunnemittari: kuinka paljon neuvominen raastaa omia hermolla asteikolla 0–10? Jos on todella vihainen tai jopa raivoissaan, on todennäköistä, ettei pysty toimimaan rakentavasti ja alkaa syyttää toista.

Jos oma tunnemittari on 7 tai sen yli, on parempi antaa olla ja palata asiaan, kun raivo on laantunut.

– Jos oma tunnemittari on 7 tai sen yli, on parempi antaa olla ja palata asiaan sitten, kun oma raivo on laantunut. Mutta jos tunnemittari on välillä 0–6, niin silloin asia on hyvä ottaa puheeksi. On taitolaji, miten asian ottaa puheeksi.

Kujala suosittelee niin sanotun sinä-puheen sijasta minä-puhetta.

– Kaikista hyödyllisintä on, että puhuu omasta näkökulmastaan ja siitä, miten itse kokee tilanteen tai asiat. Sen sijaan että lähtisi syyttelemään toista ja kertoisi, että ”aina sinä teet noin tai näin”, kannattaa yrittää kertoa asioista mahdollisimman neutraalisti. Tämä voi avata sen toisen ihmisen silmät ja ehkäisee konfliktin syntymistä, minkä sinä-puhe herkästi saa aikaan.

Onko päällepäsmäri menetetty tapaus?

Entä ihminen, jolla on loputon tarve neuvoa eikä kykyä kuunnella – onko tällainen tyyppi menetetty tapaus?

Ei ole, sanoo Kujala.

Ihan ensiksi pitäisi tunnistaa itsessään taipumus siihen, että alkaa herkästi neuvoa ja ettei ole erityisen hyvä kuuntelija. Hiljaisuuttakaan ei ole syytä pelätä, ja toiselle voi viestiä empatiaa ja läsnäoloa muutenkin kuin sanoilla. On myös yksi virke, joka sopii Kujalan mielestä moneen tilanteeseen.

– Voi sanoa toiselle: ”Mulla ei ole tähän mitään viisasta sanottavaa. Mutta mä olen tässä ja jos on jotain, mitä toivoisit minulta, niin kerro.”

On tärkeä taito, että emme reagoisi kaikkiin ajatuksiimme.

Kujalan mielestä joskus on myös hyvä miettiä, mihin puhettaan käyttää. Ja kuuntelemistakin voi harjoitella.

– Käytän koulutuksissani usein harjoitusta, jonka nimi on aktiivisen kuuntelun harjoitus. Siinä toinen kertoo vaikkapa minuutin ajan jotakin hänelle merkityksellistä. Toisen osapuolen tehtävänä on kuunnella minuutti. Hän ei saa sanoa mitään, vaan hänen pitää viestiä pelkästään elein ja ilmein, että ”hei mä kuulen sua”.

– Tässä harjoituksessa ihminen huomaa, miten paljon mieli tuottaa ajatuksia. Emme voi poistaa ajatuksiamme, mutta niitä voi opetella katselemaan kauempaa. On tosi tärkeä taito, että emme reagoisi kaikkiin ajatuksiimme, Kujala sanoo.

Lue myös: Sinäkin olet saattanut törmätä ihmistyyppiin, joka panee aina paremmaksi – psykologi kertoo, miten nokittajan kanssa kannattaa toimia

Lue myös: Miten lohduttaa eroa surevaa ystävää? 3 asiaa, joita välttää + 5 parempaa tapaa tukea

Lue myös: Missä menee ystävyyden raja? Vastaa 12 kysymykseen ja saat tietää, oletko samaa mieltä kuin muut suomalaiset

Artikkeliin liittyviä aiheita

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?