Rasismi on usein arkipäiväistä ja hienovaraista, sanoo Priska Niemi-Sampan, joka on koko ikänsä saanut todistella, että on oikeasti suomalainen - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Priska, 26, on koko ikänsä saanut todistella, että on oikeasti suomalainen – nyt hän kertoo, miksi keneltäkään ei pitäisi kysyä ”Mistä olet oikeasti kotoisin?”

– Kommentit toiseuttavat, korostavat erilaisuutta ja vahvistavat tunnetta ulkopuolisuudesta, sanoo Priska Niemi-Sampan.

Priska Niemi-Sampanin mielestä Suomessa ei puhuta riittävästi rasismin hienovaraisemmista muodoista.

11.6. 16:29

Sinulla on ihanat tummat hiukset, ei suomalaisilla tuollaisia yleensä ole. Mistä olet oikeasti kotoisin?

Oletpa oppinut hyvin suomea, puhut ihan sujuvasti.

Onpa erikoinen nimi, mistä se on peräisin?

Tällaisiin kysymyksiin Priska Niemi-Sampan, 26, on saanut vastata koko elämänsä. Jos ei näytä aivan siltä kuin stereotyyppinen mielikuva vaaleasta Suomi-neidosta, saa suomalaisuutta jatkuvasti todistella.

Vaikka kysymykset usein kumpuavat pelkästä uteliaisuudesta ja tarkoittavat hyvää, niiden kohde kokee utelut usein täysin toisin.

– Kommentit toiseuttavat, korostavat erilaisuutta ja vahvistavat tunnetta ulkopuolisuudesta, Priska sanoo.

– Suomessa rasismista puhutaan usein aivan kuin se olisi aina jotakin hyvin vakavaa, kuten äärimmäisiä rikoksia. Mutta usein rasismi on juuri tällaista, hienovaraista ja arkipäiväistä.

Pidemmän päälle se on todella kuormittavaa.

Halu vaikuttaa syttyi ulkomailla

Helsinkiläisellä Priskalla on suomalainen äiti ja filippiiniläinen isä. Isän kanssa Priska puhuu englantia, äidin kanssa suomea.

Lähetystyöntekijävanhempien työn takia perhe asui vuosia ulkomailla, Ukrainassa ja Moldovassa. Priska oppi venäjän, ja puhui sitä paitsi kavereiden, välillä myös pikkusiskon kanssa.

Äiti piti Priskalle kotikoulua peruskoulun kolme ensimmäistä luokkaa. Suomeen perhe palasi, kun Priska oli kymmenen. Nuoruutensa hän vietti Järvenpäässä ja Vantaalla.

Minulle tuli shokkina se, että muut eivät hyväksyneet minua suomalaiseksi. Ihmettelin, miksi en saakaan enää olla suomalainen.”

– Moldova on Euroopan köyhimpiä maita. Nyt vanhempana arvostan sitä, että näin lapsena ulkomailla köyhyyttä ja epätasa-arvoa. Sieltä palo vaikuttamiseen on syntynyt.

Priska sanoo vasta nyt aikuisena ymmärtäneensä, miten paljon rasismia hän lapsena ja nuorena kohtasi. Ulkomailla asuessaan hän tunsi aina hyvin vahvasti olevansa suomalainen. Suomeen paluun jälkeen muut kyseenalaistivat tunteen.

– Minulle tuli shokkina se, että muut eivät hyväksyneet minua suomalaiseksi. Ihmettelin, miksi en saakaan enää olla suomalainen.

Sekä kaverit että aikuiset tekivät käytöksellään selväksi, että Priska on erilainen. Hän oli luonteeltaan ujo, mikä vahvisti kokemusta ulkopuolisuudesta.

Priska teki kaiken, jotta olisi kuulunut joukkoon. Teininä Priska ei koskaan halunnut ruskettua kesäisin. Oli aika, jolloin hän vaalensi hiuksiaan jatkuvasti.

– Olin hyvin tietoinen siitä, etten mahdu suomalaisuuden muottiin.

Vertaistukea somessa

Priska valmistui tänä keväänä Helsingin yliopistosta valtiotieteiden maisteriksi pääaineenaan sosiaalipsykologia. Nyt hän tekee viestintään ja markkinointiin liittyviä töitä Someturvassa. Se on start-up, joka tarjoaa oikeudellista ja psykologista apua verkkohäirintää kokeneille.

Omat kokemukset rasismista saivat Priskan toimimaan tasa-arvon eteen jo opiskeluaikana. Hän oli mukana perustamassa Helsinkiin värillisten opiskelijoiden Students of Colour -yhdistystä. Yliopisto on yhä hyvin valkoinen instituutio.

Tänä keväänä Priska myös perusti opiskelukavereidensa Janina Ojalan ja Alice Jäsken kanssa antirasistisen Mixed Finns -verkkoyhteisön Instagramiin. Sen tarkoituksena on tarjota vertaistukea rodullistetuille suomalaisille sekä jakaa kokemuksia sekä tietoa rasismista. Mixed Finns esimerkiksi avaa postauksissaan erilaisia syrjintään ja rasismiin liittyviä käsitteitä.

Janina Ojala (vas.), Priska Niemi-Sampan ja Alice Jäske perustivat Mixed Finns -verkkoyhteisön.

Naisten haaveena on perustaa yhdessä yritys, joka tarjoaisi antirasistisia koulutuksia esimerkiksi yrityksille. Tällä hetkellä he kirjoittavat yhdessä myös kirjaa.

– En tiedä yhtään suomalaista kirjaa, jossa olisi kokemuksia, joihin voisin samaistua. Janinan ja Alicen kanssa olen ensimmäistä kertaa pystynyt käsittelemään lapsuudessa ja nuoruudessa kokemaani syrjintää. Vaikka koulussa olin ainoa ruskea luokassa, olen ymmärtänyt, että vastaavia kokemuksia on Suomessa muillakin.

Lisää puhetta

– Toivon, että rasismista ja sen eri muodoista puhuttaisiin enemmän. Stereotypiat ja ennakkoluulot näkyvät meidän ruskeiden ihmisten elämässä päivittäin. Mutta jos vain kiistellään siitä, onko Suomessa rasismia vai ei, ennakkoluuloja ei ikinä päästä purkamaan.

Priska korostaa, että tiedostamattomia ennakkoluuloja on meillä kaikilla. Hän toivoo lisää huomiota sille, millaisia suomalaisia näkyy esimerkiksi koulukirjoissa ja tv-sarjoissa.

– Mitä väliä sillä on, mikä ihmisen tausta on? Jos mielessä on jokin kuva suomalaisuudesta, jonka toinen ihminen sitten ”rikkoo”, kuvaa pitäisi muuttaa ja laajentaa.

Black Lives Matter -liikkeen myötä keskustelu rasismista on vilkastunut Suomessa. Mutta Priskaa turhauttaa, että ruskeiden ihmisten pitää itse tehdä aloitteita ennen kuin asiat muuttuvat. Rasismin vastustaminen ja antirasistinen toiminta on hänestä myös – ja nimenomaan valtaväestön tehtävä.

Tunnetko sinä inspiroivan nuoren ihmisen, jonka tarina meidän kaikkien pitäisi kuulla? Kerro hänestä meille, me kerromme hänestä muille. Lähetä ehdotuksesi osoitteella: kaisa.viljanen@sanoma.com.

Lue myös: Elina halusi vimpeliläiskouluihin kasvisruokapäivän ja päätti toimia – nyt 16-vuotiaana hän on jo kokenut ilmastoaktivisti

Lue myös: Anni Marttinen, 29, on Suomen ensimmäinen feministinen ekonomisti – ”Ulkonäköni on jo itsessään feministinen teko”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?