Kun kotiin ei voinut mennä, Peppi Puljujärvi vietti lapsena öitä jopa metsässä, kunnes hänet huostaanotettiin – kertoo nyt, miten käänsi rikkinäisen lapsuuden kokemukset voimavaraksi

– Oli paljon yksinoloa ja varhaista itsenäistymistä, Peppi Puljujärvi, 36, kertoo lyhyeksi jääneestä lapsuudestaan.

– Olin usein yöt yksin ja aamuisin pidin huolta äidistä, kun hän palasi reissuiltaan ja oli huonovointinen. Osasin keittää hänelle kahvit, ulkoiluttaa koirat ja ilmoittaa päiväkotiin, jos en tulisi hoitoon. Opettelin lukemaan ja muistin tuttujen puhelinnumerot ulkoa, kun yksin ollessani aina soittelin kaikille.

Sitten oli se pitkä vaihe, jonka aikana Peppiä muistutettiin olemaan varovainen ”tai ne hakee sut pois”. Niillä äiti viittasi viranomaisiin, jotka olivat määränneet tytön huostaanotettavaksi, vaikka ei asiasta silloin sillä nimellä puhuttu. Peppi on myöhemmin lukenut asiakirjoista, että heitä oli etsitty pitkään.

– Meillä kyllä oli koti, mutta siellä ei ollut enää mitään. Jossain vaiheessa lakkasimme oleilemasta kotona, koska sieltä meitä olisi osattu etsiä. Siksi lähdimme äidin kanssa pakosalle.

Vuoroin yövyttiin äidin kavereiden luona, hetkittäin sukulaisissa ja toisinaan metsässä. Eräänä sateisena iltana oli palattava tyhjään kotiin. Sinne tulivat myös poliisit. Pakkohuostaanottonsa aikaan Peppi oli kuusivuotias.

Peppi asui lastenkodissa reilun vuoden ja aloitti siellä koulun. Sitten hän sai äidin, isän ja sisaruksen, oman huoneen kirkkonummelaisessa kodissa, rutiineja ja rytmin arkeensa. Elämälle löytyi turvallinen perusta.

– Minä sain heistä ihanan perheen.

Peppi sanoo menettämisen ja hylätyksi tulemisen pelon jääneen pysyvästi varjostamaan hänen ihmissuhteitaan ja omaa käytöstään niissä. Vaikutuksia hän on tutkinut terapiassa vuosia.

Nyt Peppi avaa elämäänsä uudessa podcast-sarjassaan Minä olen Peppi. Siinä kuullaan, miten isä tutustutti Pepin musiikkiin ja tunnisti tämän musikaalisuuden, josta tyttö itse ei tiennyt mitään. Myöhemmin työura vei musiikkibisneksen ytimeen. Keväällä Peppi palkittiin musiikkialan Industry Awardseissa vuoden managerina.

”

Olen nähnyt, millaista elämää en ainakaan itselleni halua.

Peppi ei ajattele, että lapsuuden kokemukset oikeasti estäisivät häntä saavuttamasta mitään.

– Olen aina ajatellut pystyväni niihin asioihin, joihin olen ryhtynyt. Uskon parempaan huomiseen enkä ole koskaan halunnut olla uhri tai tulla säälityksi. Tarinani herättää helposti sääliä empaattisissa ihmisissä, mutta minulle se on vihoviimeinen reaktio, mitä haluan, Peppi sanoo.

– Mieluummin käytän taustaani voimavarana. Sieltä olen saanut taistelutahtoni ja rohkeuden kohdata vastoinkäymisiä. Olen nähnyt, millaista elämää en ainakaan itselleni halua.

Millaisia pelkotiloja Peppi kantaa mukanaan edelleen? Millaisissa tilanteissa hän on hävennyt taustaansa? Mitä Peppi ajattelee mahdollisuuksistaan ryhtyä itse äidiksi? Millaisia terveisiä hänellä on sijaisvanhemmuutta harkitseville? Lue koko haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 23/2021. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Lue lisää: Pamela Tolan isä sairasti skitsofreniaa ja näyttelijän lapsuus oli traumaattinen – nyt hän on ymmärtänyt, ettei toivu siitä koskaan: ”Minun ei tarvitse olla täysin terve ja parantunut”

Lue lisää: Tragedia perheessä varjosti Anne Kukkohovin lapsuutta – aikuisena hän ei ole enää halunnut vaieta siitä: ”Avoimuus on auttanut pääsemään yli lapsuuden ahdistavista tunteista”

Lue lisää: Manuela Bosco kertoo nyt muutoksista, joiden avulla löysi tasapainon ja uuden elämänrytmin: ”Minulle toimii tämä”