Lucinda Riley teki menestyskirjan sairasvuoteellaan – nyt hän on tienannut jättiomaisuuden: ”Mieheni mukaan olen ilmeisen varakas” - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Lucinda Riley teki menestyskirjan sairasvuoteellaan – nyt hän on tienannut jättiomaisuuden: ”Mieheni mukaan olen ilmeisen varakas”

Lucinda Riley on supermenestynyt kirjailija, jolla ei ole huolta huomisesta. Hän ei ole kuitenkaan sallinut suosion nousta päähän. –Koska olen kertaalleen menettänyt kaiken, tiedän tarkkaan, millainen keinotekoinen kupla vauraus on.

”Feminismi on antanut mahdollisuuden valita, mitä ja millainen itse haluaa olla. Se on myös kirjojeni viesti”, Lucinda Riley sanoo.

3.6. 13:30

Keltaisen labradorinnoutajan nimi on Maia ja nyt se rämpyttää ulko-ovea määrätietoisesti. Lucinda Rileyn ei auta kuin nousta ylös ja laskea koira puutarhaan, vaikka kirjailija oli juuri päässyt mukavaan löhöasentoon työhuoneensa sängyllä. Se, muhkeat nojatuolit, takka sekä kulku pihamaalle kuuluvat Lucindan työhuoneen mukavuuksiin perheen hulppeassa kartanokodissa Norfolkin rannikolla.

–Kutsun huonettani bed-officeksi. Tämä on talon mukavin paikka tehdä töitä, Lucinda, 55, selvittää puhelimeen kierähtäessään takaisin päivävuoteelleen.

On makkaritoimistossa oikea työpöytäkin ja tietokone, mutta niiden äärellä kirjamaailman supertähti ei hittejään synnytä. Hän mieluummin luo romaaniensa tarinat puhumalla ne sanelimeen, josta teokset vasta myöhemmin työstetään tekstiksi. Lucindan oli pakko kehittää uusi työskentelytapa, kun naputtelusta alkoi seurata sietämättömiä kipuja käsivarsiin, niskaan ja hartioihin.

–Lisäksi olen mahdottoman huono istumaan aloillani. Ajatukseni juoksee vuolaimmin, kun pysyttelen liikkeellä ja luonnossa, raittiissa ulkoilmassa. En kestäisi olla kahlittuna kirjoituspöytään, joka oikein huutaa, että tässä tehdään töitä. Kirjani ovat minulle elämäni toinen suuri intohimo, enkä ole koskaan halunnut niiden tuntuvan työltä.

Ostettuaan ensimmäisen sanelimensa Lucinda tuli tähän samaan huoneeseen harjoittelemaan sen käyttöä. Alun hello, hellot päättyivät hysteeriseen kikatukseen, mutta vähitellen sanelimesta tuli kirjailijan luonteva jatke. Kun Lucinda on kehitellyt tarinoitaan vaikkapa Thaimaan tai Brasilian rantakeleissä, hän on teipannut sanelimen bikiniensä olkaimeen ja höpötellyt menemään syventäessään samalla rusketustaan.

–Kuka istuisi sisällä kirjoittamassa, kun tarjolla on aurinkoa, kattoterasseja ja Ipaneman rantamaisemia!

Lucindan uusin romaani, pian ilmestyvä Kadonnut sisar, on jo seitsemäs osa Seitsemän sisarta -kirjasarjaan, jonka menestys on hämmentänyt tekijänsäkin. Lucinda vertaa teostensa suosion kehitystä Harry Potter -ilmiöön, mutta kieltää vertaamasta itseään Potter-kirjailija J. K. Rowlingiin, ”koska se nyt olisi aivan överiä”. Lucindan teoksia on kuitenkin käännetty lähes 40 kielelle ja myyty yli 30 miljoonaa kappaletta. Suomenkin myyntiluvut ovat olleet poikkeusilmiö.

Lucinda oli jo ex-ballerina, ex-näyttelijä sekä 12 romaania tehnyt kirjailija, kun hän sai ideansa kirjasarjasta, joka perustuisi Seulasten tähtikuvioon liittyviin legendoihin.

–Olin kustantajien silmissä ihan varteenotettava tekijä, kunnes aloin puhua kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvistä Plejadeista sarjan inspiraationa. He pitivät minua aivan kajahtaneena. Tuskin yksikään uskoi, että kirjoistani kasvaisi tällainen ilmiö ja yhteisö sen ympärille. Onneksi he silti luottivat minuun, hän sanoo.

On vain perheeni, minä ja mielikuvitukseni.

Kirjailijan mielestä suosio on ollut kuin juna, joka lähtee ensin vain muutama matkustaja kyydissään, mutta matkalla väkeä nousee kyytiin lisää ja lisää. Siihen liittyy kuitenkin dilemma.

–Lukijani ovat minulle rakkaita ja läheisiä vähän kuin kuuluisimme samaan kerhoon. Mutta kun kirjoitan, en voi ajatellakaan heitä tai ottaa paineita heidän odotuksistaan. Kaikkia ei voi miellyttää, varsinkaan, kun yleisöä on paljon, Lucinda sanoo.

–Siksi olen rakentanut itseni ja muun maailman väliin näkymättömän muurin, jonka sisäpuolella en ole mikään kirjallisuuden rockstara. On vain perheeni, minä ja mielikuvitukseni.

Rutiköyhästä kroisokseksi

Lucindan huoneenovi käy taas. Tällä kertaa puoliso Stephen Riley päästää Maia-koiran ulkoa takaisin sisälle. Lucindan tapaan Stephen työskentelee enimmäkseen kotoa käsin, nykyään vaimonsa managerina. Vuosia aiemmin Lucindan puheille pääsi vain välikäsien kautta, mutta avioparin ryhdyttyä myös työpariksi kuviot pistettiin uusiksi ja verkostosta pudotettiin kaikki asiointia mutkistaneet vaiheet ja ihmiset. Nyt Rileyt operoivat eri maiden kustantajiensa kanssa itse ja suoraan Whatsappissa. Sellainen on epätavallista maailmantähdille.

–Uran ja avioliiton yhteensovittaminen oli monella tavalla vaikea päätös, Lucinda sanoo.

–Minulla oli ansioituneita managereja ja agentteja, joista eräs suuttui lähdöstäni niin, ettei hän puhu minulle vieläkään, vaikka olemme lähes naapureita. Sitten piti sopia myös työtavoista ja vastuista, ettei työ sotkisi parisuhdettamme.

Stephenin vastuulla on kaikki rahaan, tileihin ja sopimuksiin liittyvä. Lucindasta ne kuulostavat työläiltä.

–Saan säännöllistä palkkaa, mutta en minä muuten rahojani näe – saan kyllä tilit eteeni, jos pyydän. Mieheni mukaan olen ilmeisen vauras, mutta se ei ole koskaan ollut tavoitteeni elämässä. Minulla on ollut hauskaa, kun olen ollut varoissani ja minulla on ollut hauskaa, kun olen ollut rutiköyhä, Lucinda sanoo.

–Koska olen kertaalleen menettänyt ihan kaiken, tiedän tarkalleen, millainen keinotekoinen kupla vauraus on. Sen puhkeamiseen tarvitaan vain yksi pieni poks, ja kaikki on mennyttä.

Parikymppisenä Lucinda oli näyttelijä, jota houkuteltiin Hollywoodiinkin, mutta sen hektisyys ahdisti. Hän palasi sinne myydessään kirjasarjansa filmioikeudet. ”Tiedän, miten aina toistellaan, ettei menestys ole muuttanut mitään, mutta minun kohdallani se on totta.”

Köyhimmistä ajoista on jo vuosikymmeniä, mutta Lucinda muistaa ne hyvin. Silloin oli eri aviomies, niukasti töitä ja isosti velkaa asunnosta, jonka arvo yhtäkkiä lamassa romahti. Lucinda teki hanttihommia muun muassa vessapaperimyyjänä, hän luopui autostaan, puhelimestaan ja lopulta velkoja vei keittiöstä hellankin. Sitten Lucinda sairastui Epstein-Barrin viruksen aiheuttamaan infektiotautiin ja joutui vuodelepoon. Sairaspedillä hän kirjoitti ensimmäisen kirjansa, josta alkoi uusi ura.

Suurin ero on, ettei tarvitse miettiä, mistä revin rahat laskuihin.

Kun ensimmäinen avioliitto päättyi eroon vuonna 1999, Lucindasta tuli kahden lapsen yksinhuoltaja. Hänen oma äitinsä usutti pistämään uutta matoa koukkuun ja patisti Lucindaa vastaamaan edes yhteen paikallislehden seuranhakuilmoituksista. Sen ilmoituksen takaa löytyi leskimies Stephen, jonka kanssa Lucinda avioitui vuonna 2000.

–Jos luotin Stepheniin jo silloin, nyt luotan häneen monin verroin enemmän. Työssä meillä on omat vastuumme, mutta elämän isot päätökset teemme yhdessä. Kummallakaan ei ole tarvetta astua toisen varpaille.

Perheellä on kodit Norfolkissa sekä Lucindan synnyinseuduilla Irlannissa, huoneisto Lontoossa, loma-asunto Ranskassa sekä talo Thaimaassa.

–Sanon silti, että elämäni on tasan samanlaista kuin kymmenen vuotta sitten ennen Seitsemän sisaruksen menestystä. Suurin ero on, ettei tarvitse miettiä, mistä revin rahat laskuihin tai että voin ostaa uuden vaatteen, kun lähden kirjakiertueelle.

Äiti mielikuvitusmaailmassa

Lucinda rakastaa matkustamista ja kyselee nytkin vinkkejä iglumajoituskohteista Suomessa. Useimmat reissut liittyvät kuitenkin kirjojen taustatutkimukseen. Lucinda saattaa asua kuukausia kirjansa tapahtumapaikoilla ja perehtyä paikalliseen arkeen. Seitsemän sisarta kertoo naisista, jotka historiankirjoituksissa tavataan unohtaa, ohittaa tai jättää sivulauseisiin.

–Useimmissa historiankirjoissa naiset mainitaan vain, jos he ovat menneet naimisiin kuninkaan kanssa tai synnyttäneet uusia. On surullista, miten vähän naiset ovat saaneet kunniaa siitä, että he ovat pyörittäneet arkea ja mahdollistaneet miestensä menestyksen vaikkapa sodissa ja politiikassa, Lucinda kertoo.

–Siksi minä halusin tuoda näkyväksi nämä menneiden aikojen multitaskaajat, vaimot ja äidit, jotka olivat tarinoiden todellisia sankareita.

Oli alusta asti selvää, että voisin saavuttaa mitä tahansa.

Lucinda kutsuu mieluusti itseään feministiksi, mutta tarkentaa, että hänelle siinä on kyse tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta – ei naisten paremmuudesta muiden sukupuolien kustannuksella tai niitä alentamalla.

–Minut kasvatti äiti, joka oli ollut uranainen sekä matkatöissä kulkenut isä, joka ei kertaakaan vihjannut, että olisin vähemmän tai rajoittunut, koska olin tyttö. Minulle oli alusta asti selvää, että voisin saavuttaa mitä tahansa.

–Feminismi on antanut mahdollisuuden valita, mitä ja millainen itse haluaa olla. Se on myös kirjojeni viesti.

Lucinda kasvoi Englannissa luovassa kodissa, missä äiti oli näyttelijä, isoäiti oopperalaulaja ja isosetä oopperatalo Covent Gardenin valosuunnittelija. Kolmevuotiaana hän aloitti baletin ja teininä vuorasi huoneensa seinät ballerina Margot Fontayn kuvilla. Lucindan mielestä baletissa kiteytyy se, mikä häntä naiseudessa ylipäätään kiehtoo: herkkyyden ja vahvuuden, fyysisen hentouden ja henkisen voiman liitto.

–No, mieti nyt. Minäkin olen olemukseltani pieni ja siro, tanssijana olin kuin hauras lumihiutale. Mutta olen myös todella vahva ja sitkeä ja synnyttänyt neljä lastani ilman kipulääkitystä.

Lucindan viereltä kuuluu vaimeaa yninää, sitten topakampi haukahdus.

–No nyt tuo koira kerjää makupaloja, mutta ei minulla ole sille mitään. Bye, bye, menes nyt siitä.

Niin, se toinen intohimo ja elämäntehtävä: ne ovat lapset. Kun titteleitä luetellaan, Lucinda mainitsee aina ensimmäisenä olevansa äiti. Lapsia on seitsemän, omat Harry, Bella, Leonora ja Kit, sekä Stephenin mukana tulleet kolme bonuslasta.

–Oikeastaan minusta tuli tarinankertoja lasteni ansiosta, kun aloin keksiä heille iltasatuja. Vanhin on jo 27-vuotias, mutta yhä jouluisin kerron jokaiselle oman sadun. Enää emme mahdu samaan sänkyyn tarinoimaan.

Lucinda ja Stephen Riley perheensä keskellä.

Lucinda selittää ammattiaan myös irlantilaisella tarinankerrontaperinteellä sekä ylivilkkaalla mielikuvituksellaan. Hän kertoo kirjahenkilöidensä elävän mielikuvitusmaailmassa meille muille näkyvän arjen vierellä.

–Kyllä vain, minulle he ovat yhtä todellisia kuin tämä keskustelu, jota nyt käyn kanssasi. Haistan ja kuulen heidät ja tiedän, mitä he syövät. He ovat mielikuvitusystäviäni, joiden kuviteltu elämä on minulle yhtä todellista kuin arki, jonka me nyt jaamme, Lucinda kuvailee eloisasti ja vakavoituu sitten.

–Mielikuvitukseni on niin voimakas, että väärin kanavoituna se voisi olla vaarallistakin. Jos en olisi keksinyt purkaa sitä kirjoihini, se voisi näyttäytyä muiden silmissä mielipuolisena ja olisin takuulla lukittuna pöpilään.

Seitsemän sisaren maailmassa uudessa jaksossa edetään kadonneen siskon jäljillä Irlantiin, kirjailijan tosielämän synnyinseuduille. Paljon muuta Lucinda ei halua teoksesta etukäteen avata ja vetoaa myös nopeimpiin lukijoihinsa: älkää, please, paljastako loppuratkaisua muille. Kirjan julkaisuun liittyykin tunnus, #keepthesecret.

–En ole vielä päättänyt, tarkoittaako seitsemäs jakso loppua siskosten tarinoille. Ehkäpä jotkin asiat eivät pääty koskaan…

Lucinda Riley

  • 55-vuotias kirjailija syntyi Irlannissa. Asuu vuoroin siellä ja Iso-Britanniassa puolisonsa Stephen Rileyn kanssa. Uusperheeseen kuuluu 7 lasta.

  • Seitsemän sisarta -romaanisarjan 7. jakso, Kadonnut sisar, ilmestyi 31.5. Sarjaan on luvassa 8. osa, joka kertoo Papa Saltin tarinan.

  • Myös aiempi Oliivipuu-romaani julkaistaan suomeksi syksyllä.

Lue lisää: Linda Boström Knausgård sai parikymppisenä diagnoosin, joka vei hänet sähköhoitoihin – ajattelee olevansa hyvä äiti, vaikka hänellä on bipolaarinen häiriö

Lue lisää: Ismo Leikola on esittänyt työpalavereissa vaimonsa ideoita ominaan – taustalla hämmentävä havainto: ”Puolison asema on koiran virka

Lue lisää: Välillä elettiin Jacky-makupaloilla ja joskus äiti kielsi menemästä kouluun – Zaida Berghroth eli boheemia arkea taitelijaäidin kanssa

Artikkeliin liittyviä aiheita

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?