Liian monta syötyä pähkinää tarkoitti Lotta Haralalle epäonnistumista ihmisenä – nyt pika-aituri opettelee irti pakonomaisesta kontrollista ja kertoo kihlatun kutsuvan häntä himohassuttelijaksi - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Liian monta syötyä pähkinää tarkoitti Lotta Haralalle epäonnistumista ihmisenä – nyt pika-aituri opettelee irti pakonomaisesta kontrollista ja kertoo kihlatun kutsuvan häntä himohassuttelijaksi

Pika-aituri Lotta Haralalla diagnosoitu äärimmäisen vaativa persoonallisuusrakenne on tehnyt hänestä tinkimättömän urheilijan. Pakonomainen kontrollihakuisuus on myös häirinnyt elämää. – Yritän nyt opetella sitä, etten ole täysin epäonnistunut, jos istun lounaalle varttia myöhemmin kuin olin ajatellut.

Lotalla on diagnosoitu äärimmäisen vaativa persoonallisuusrakenne, joka oireili muun muassa syömishäiriönä. ”Pienikin lipsahdus on merkinnyt täydellistä epäonnistumista ihmisenä.”

23.5. 8:00

Haava on yhä auki, sen aistii Lotta Haralasta, 29, heti. Pika-aituri puhkuu halua kertoa ja selvittää, mutta samaan aikaan sanojen seuraksi nousevat kyyneleet. Niitä Lotta nyt pyyhkii ja pahoittelee, anteeksi, kuinka mä nyt tällai.

Ensimmäinen muistikuva tapahtuneesta on koodi, 5-metyyliheksaani-2-amiini. Se luki sähköpostissa, jonka Lotta avasi puhelimestaan Ratinan stadionilla hyvin sujuneen treenin jälkeen. Lotta ei tiennyt, mitä koodin tarkoittama aine oli, mutta sähköpostin mukaan siitä oli löytynyt jäämiä hänen dopingnäytteestään Espoon GP-kilpailussa elokuussa. Viestissä oli numero, johon Lotta soitti saman tien.

– Olin niin hämmentynyt, että vain latelin kysymyksiä: mitä tämä tarkoittaa, mitä aine on ja miten sitä on voinut tulla minulle, mitä mä nyt teen. Puhelimessa rauhoiteltiin, että kyse on pienestä jäämästä ja asiaa alettaisiin selvittää.

Seuraavaksi Lotta soitti lääkärilleen ja sitten äidilleen. Siinä kohtaa tärinä vaihtui itkuksi, paniikiksi ja peloksi, jotka pitävät otteessaan edelleen.

5-metyyliheksaani-2-amiini on vireystilaa kohottava piriste, jonka käyttö on urheilijoille kiellettyä kisapäivinä. Lotta Haralan näytteessä pitoisuus oli erittäin vähäinen, ja hänen saamansa tiedon mukaan vaikutus pienempi kuin kupillisella kahvia. Ainetta löytyy joskus ravintolisistä, mutta harvemmin niiden tuoteselosteista. Niin Lotankin tapauksessa.

Tuttu, Lotan vuosia käyttämä kreatiiniravintolisä oli elokuussa loppunut Lotalta sekä maahantuojan varastolta. Lotalla oli kreatiinikuurilleen tarkkaan suunniteltu aikataulu, josta hän ei aikonut lipsua, ja niin hän otti käyttöön eri valmistajan tuotteen. Ravintolisien käytön Lotta oli suunnitellut yhdessä ravitsemusasiantuntijoiden kanssa.

– Olin saanut tuoteselosteen sekä sertifikaatin varmistamaan, että valmiste ei sisältäisi kiellettyjä aineita. Tuo valmiste oli ollut ainoa muutos lisäravinteissani vuosiin. Tiesin heti, että sen oli pakko olla kielletyn aineen lähde, muuta vaihtoehtoa ei kerta kaikkiaan ollut, Lotta kertoo.

 Tämä oli se pahin painajainen, jota olimme urheilijakavereiden kanssa joskus kauhistelleet.

Kotona Lotta kertoi uutiset puolisolleen, jääkiekkoilija Matias Myttyselle. Seuraavaksi hän pyysi tuekseen juristin, jonka saa halutessaan avuksi prosessiin.

– Siinä vaiheessa tilanteen vakavuus alkoi mennä tajuntaan, mutta samalla kuvio tuntui epätodelliselta. Tämä oli se pahin painajainen, jota olimme urheilijakavereiden kanssa joskus kauhistelleet. Että mieti, miten kamalaa olisi, jos tuollaista kävisi. Nyt olin itse keskellä sitä painajaista.

Kielletyn aineen alkuperän selvittäminen on urheilijan vastuulla. Lotta yritti varmistaa sitä kahdessa ulkomaisessa laboratoriossa syksyn aikana. Homma on kallista ja kesti kuukausia. Lisäksi apua kysyttiin Ruokavirastolta. Tutkimus ei valmistunut syksyksi, mutta Lotan selvitykset vakuuttivat Suomen urheilun eettisen keskuksen, että teko oli tahaton.

Seurasi kolmen kuukauden toimintakielto.

Huhtikuussa laboratoriotutkimus lopulta varmisti, että jäämät todella olivat peräisin epäillystä lisäainepurkista ja kontaminaatio oli tapahtunut tuotannossa. Vaikka kyseessä oli muun tahon virhe, vastuu on viime kädessä urheilijan.

Viisi pähkinää, huono ihminen

Lotan kohdalla moinen virhe kuulostaa ironiselta. Hänen suhteensa syömiseen on näet ollut vinoutunut vuosia. Pakonomainen tarve tarkkailla syömisiä on luonut turvallisuuden ja kontrollin tunnetta. Syöminen on ollut elämänalue, jota kukaan ei voisi sössiä.

– Syöminen on ollut se osa, jossa olen voinut pysyä täydellisessä kontrollissa. Tapa on ollut neuroottinen ja överitasolla, mutta antanut minulle hallinnan tunteen.

 Isku herkimpään kohtaan on horjuttanut elämänhallintaani.

Jos Lotalla on jokin suunnitelma ravitsemuksesta, siitä ei poiketa. Piste.

– Pienikin lipsahdus on merkinnyt täydellistä epäonnistumista ihmisenä. Jos vaikkapa otin viisi pähkinää enemmän kuin olin etukäteen laskenut syöväni, se on ollut raju henkilökohtainen pettymys.

Nyt vahinkorikkeessä – siten tällaista dopingrikettä kutsutaan – Lotan neuroottisuudesta oli se apu, että jokainen suupala oli kirjattu ja tiedossa. Kun mukana on aina omat eväät vesipulloa myöten, ei tarvitse arvailla, mitä lounasbuffetista tuli napsittua.

Toisaalta osumaa otti juuri se elämänalue, jota Lotta oli kuvitellut hallitsevansa.

– Isku herkimpään kohtaan on horjuttanut luottamustani ja elämänhallintaani.

Meille höntsäilijöille Lotan ruokatarkkailu kuulostaa häiriöiseltä, ja onkin, mutta tällaisenakin käytös on kaukana pahimmista vuosista. Lotalla diagnosoitu äärimmäisen vaativa persoonallisuusrakenne oireili hurjimmillaan vuoroin anorektisena syömishäiriönä ja ahmimisena.

– Oli kausia, kun söin pelkkiä vihersmoothieita, munanvalkuaisia ja kasviksia. Poimin eri ruokavalioista vain hyvät ainekset ja karsin kielletyt kokonaan. Syötävien listalle jäi hyvin vähän.

Ravinnonpuutteesta seurasi loukkaantumiskierre, kilpirauhasen ja lisämunuaisen sairauksia, ylirasitustila, liikuntakielto ja lopulta vaikutuksia mielenterveyteen.

– Ikävuodet 18–24 ovat sumussa, enkä muista niistä hirveästi. Aivoni eivät saaneet riittävästi ravintoa, kun keskityin tarkkailemaan kehoani liikaa.

Läheiset olivat Lotasta huolissaan. Ulkomailla pelannut Matias harkitsi paluuta Suomeen Lotan tueksi.

– Välillä asuin hänen vanhempiensa luona ja välillä äiti oli seuranani, koska minun ei ollut turvallista asua yksin. Oli ajanjaksoja, kun en tiennyt, jaksanko ja haluanko elää.

Lotta tunnistaa, että kontrollihakuisuus meni syömisessä sairaan puolelle.

– Urheilijana minun kuuluukin tarkkailla itseäni eikä elää miten sattuu. Siinä pitäisi kuitenkin pyrkiä tasapainoon. Nykyään tunnistan, missä kohdassa homma meni överiksi.

Lotta kehaisee viime kesänä edistyneensä uudenlaiseen vaiheeseen.

– Söin jopa puolisoni laittamaa ruokaa ilman, että hän oli punninnut annokseni valmiiksi. Se kuulostaa hassulta, mutta oli minulle iso harppaus entisistä tavoistani.

Koko elämä aikataulutettuna

Lotan kontrollihakuisuus on tulkittu persoonallisuustyyppiin kuuluvaksi ominaisuudeksi. Se on ollut hänessä aina. Äiti on muistellut Lotan olleen jo taaperona vaativa itselleen sekä lähipiirilleen. Erityisesti itse aiheutetut lipsumiset sovituista suunnitelmista ovat olleet sietämättömiä kestää.

– Olen innostuva ja spontaani, ja jos muutokset johtuvat muista, se on tosi jees. Mutta auta armias, jos en itse pysty noudattamaan jotain suunnitelmaa, se on karmea pettymys.

Lotta varttui Tampereella kahden veljen välissä muusikkoisän ja urheilusta kiinnostuneen äidin perheessä. Vanhemmat erosivat, kun Lotta oli seitsemänvuotias.

Kasiluokkalaisena Lotta päätti asua yhdessä kodissa äitinsä luona. Hän sai sisaruksia sekä äitinsä että isänsä uudessa liitossa.

– Äidistä tuli minulle läheisempi vanhempi, ja hän on edelleen paras ystäväni. Meitä yhdistää urheilu ja liuta muita tekijöitä. Teini-iässä etäännyin isästä ja koin, ettei hän oikein tuntenut minua ihmisenä. Uskon meidän molempien surreen sitä tahoillamme, mutta viime vuosina olemme lähentyneet ja rakentaneet suhdettamme uudelleen.

Lotta pyrkii syömään vain luomuruokaa eikä ota mielellään edes tulehduskipulääkkeitä. ”Yritän hoitaa päänsärynkin porkkanamehuilla ja sellerilitkuilla.”

Lotta haaveilee omistakin lapsista, avioliitosta, talosta ja kesämökistä. Ne kaikki on kirjattu kalenteriin tuleville vuosille samoin kuin arvokisat, joihin Lotta aikoo osallistua: EM 2022, MM 2023 sekä olympialaiset 2024. Persoonallisuustyyppi näyttäytyy myös äärimmäisenä suunnitelmallisuutena.

– Saan turvaa siitä, kun laadin suunnitelmia, aikatauluja ja kirjaan ne taulukoiksi.

Ja Lotta siis todellakin kirjaa ylös kaiken. Päivämerkinnät kalentereissa – kyllä, sähköinen sekä paperinen – etenevät tarkkuudella herätys, aamupala, treenit, lounas, recovery pumpit, sähköpostit ja niin edelleen aina iltatoimiin asti. Mitä jos kalenterissa ei lukisikaan ”syö aamupala”?

– Olen työstänyt mieltäni, ja siihen tässä nyt pyritään, etten enää kirjaisi rutiininomaisimpia askareita. Listat kahlitsevat, ja päädyn vain suorittamaan arkea. Ilman niitä fiilikseni olisi vapautuneempi.

Suunnitelmien laatiminen synnyttää siis turvantunteen, mutta niiden seuraaminen tekee armottoman suorittajan.

– Jotenkin noin se menee. Yritän nyt opetella sitä, etten ole täysin epäonnistunut, jos istun lounaalle varttia myöhemmin kuin olin ajatellut.

Puoliso opettaa irrottelua

Lotta arvioi, että puoliso on oppinut häneltä suunnitelmallisuutta, ja hän vuorostaan on oppinut Matiakselta irrottelua. Pari meni kihloihin tammikuussa.

– Kontrolloivasta puolestani huolimatta Matias kutsuu minua himohassuttelijaksi ja pelleilijäksi. Meillähän on keskenämme ihan älyttömän hauskaa. Itse ajattelen, että selkeiden raamien sisällä on turvallista irrotella. Kun perusta on tasapainossa, se kestää diibadaabailun.

Mitä irrottelu kellekin tarkoittaa, on sitten oma juttunsa. Lotan mukaan hänen kontrolliherkkyytensä ei sulje pois seikkailumieltä, mutta urheilijan elämäntyyli kyllä.

– Urheilun vuoksi meillä ei lähdetä vaikkapa yllätysmatkoille. Olemme olleet Matiaksen kanssa yhdessä vuodesta 2013 emmekä ole koskaan olleet yhteisellä lomalla ulkomailla. Jääkiekkoilijoiden lomat ovat aina eri aikaan kuin yleisurheilijoiden.

 On mieletön voimavara, kun tietää olevansa oikean asian äärellä.

Kisakalenteriin kirjattujen etappien lisäksi Lotalla on yksi suurempi päämäärä.

– Haluan nähdä, kuinka lujaa pystyn juoksemaan sadan metrin aidat. En aseta itselleni yhtä aikatavoitetta, vaan uskon tietäväni, kun olen saavuttanut ääripääni. Enkä todellakaan ole siinä vielä, minulla on monta vuotta edessä, Lotta miettii.

– On mieletön voimavara, kun tietää olevansa oikean asian äärellä. Minulla ei ole yhtä suurta innostusta mihinkään muuhun. Nyt pelätessäni, viedäänkö tämä kaikki minulta pois, sisäinen paloni vain voimistui.

Fyysisen treenaamisen rinnalla Lotta on alkanut panostaa mielensä vahvuuteen. Se tarkoittaa terapiaa, mentaalivalmennusta sekä tapaa, miten itseään puhuttelee.

– Sisäinen puhe on tosi tärkeää. Millaisia sanoja käytän itsestäni, lyttäänkö ja mollaanko vai kannustanko ja luon hyvää fiilistä. Urheilussa ennätyksiä tulee vain harvoin ja kaikki muu aika on epäonnistumisten sietämistä. Miten sellaista kestää, jos mieli on heikko?

Haavat kuuluvat ihmisyyteen

15.9.2020 Sveitsin Bellinzonassa Lotta Harala kertoi juoksevansa kauden viimeisen kilpailunsa. Lähtötelineisiin asettuessaan hän kuitenkin pelkäsi aitovansa radan viimeistä kertaa urallaan. Lotta oli juuri saanut tiedon positiivisesta B-tuloksestaan ja ajatteli, että tähänkö kaikki päättyisi.

– Siihen asti olin elänyt toivon varassa, että koko juttu olisikin virhe. Tiedon mukana meni viimeinenkin toivonkipinä. Katselin urheilijayhteisöämme ja mietin, että vitsit, kun mäkin voisin olla täällä onnellinen ja osa tätä kaikkea.

 Pelkotilat olivat välillä sellaisia, että tunsin kuolevani.

Lotta oli alkanut pysytellä omissa oloissaan ja vältellä muita. Pahinta oli, jos joku kysyi, mitä kuuluu. Niissä hetkissä hän romahti täysin.

– Pelkotilat olivat välillä sellaisia, että tunsin kuolevani. Että en vain jaksa enää.

Lotta oli jo ensihetkillä saanut lakiavustajiltaan ohjeen pitää uutinen vain asianosaisten piirissä, kunnes päätös seuraamuksesta varmistuisi. Siitä tiesivät laboratorio, rikettä tutkinut taho, Lotan äiti, puoliso ja lääkäri.

– Lakiavustajat listasivat minulle lukuisia syitä pitää asia pienessä piirissä.

Oli mahdollista, että juttu mitätöitäisiin. Oli taattava Lotan oikeusturva, jos virallisia sanktioita ei tulisikaan. Haluttiin välttää huhut, mainevahingot ja turha vatvominen.

– Sitten on ilmiö nimeltä trial by newspaper. Eli jos asiaa puitaisiin lööpeissä ennen kurinpitolautakunnan käsittelyä, se voisi vaikuttaa käsittelyn oikeudenmukaisuuteen.

Lotalle salailu oli piinaa. Hän olisi halunnut selittää käytöstään ja saada tukea. Monesti hän lähti treeneihin ovet paukkuen ja vannoi kertovansa treenitiimilleen.

– Sitten Matias soitti perääni ja sai minut tunnetilastani järkipuolelle. Hän muistutti, että olisi hyvä luottaa juridisesti etevämpiin ja kokeneempiin. Nyt olen tosi kiitollinen niistä puheluista.

Oli vaikenemisella hintansakin, suurimpana niistä valmennussuhteen katkeaminen Matti Liimataiseen. Valmentaja on kertonut yhteistyön päättyneen luottamuspulaan, koska hänet pidettiin pimennossa. Ratkaisu oli Lotalle shokki ja pakotti uuteen tilanteeseen.

– Olen mielettömän kiitollinen Matille yhteistyöstä ja saamastani opista. Valmennussuhteen katkeamista edeltäneistä tapahtumista meillä on täysin erilaiset kokemukset. Vasta jälkeenpäin olen käsittänyt, että luottamuspulaa on ollut molemmin puolin. Siksi koen nyt olleen oikea aika muutokselle, Lotta pohtii.

– Olen 29-vuotias kokenut urheilija. Minulla on ollut kymmenen valmentajaa ja nyt luottavainen olo, että pystyn yhdistelemään heidän opeistaan toimivan tavan treenata. Ympärilläni on onneksi ammattilaisia, joiden kanssa sparrata. Eniten kaipaan minulle tärkeää treeniryhmää.

Jupakka on yhä osittain kesken, sillä Suekissa tutkitaan vielä, rikkoiko Lotta mahdollisesti toimintakieltoaan. Päätöstä odotetaan pian.

 Yritän ajatella, että vastoinkäymiset eivät ole päätepysäkkejä.

Kohu kostautui myös taloudellisesti, kun neljästä pääsponsorista kaksi lopetti yhteistyönsä Lotan kanssa. FAST ja Puma pysyivät tukena.

– Heillä on suora merkitys elinkeinolleni mutta myös ihmisyydelleni. Synkimmissä hetkissä minua on kannatellut myötätunto ja tieto, että kaikki eivät kääntäneet minulle selkäänsä.

Lotta on miettinyt paljon, millaisen jäljen kokemus häneen jättää. Hän muistelee edesmenneen vaarinsa vaalimaa sanontaa: Eivät murheet meitä jalosta.

– En olisi tarvinnut tällaista kokemusta vahvistuakseni ihmisenä enkä ajattele, että kärsimys tekisi minusta paremman. Olen yhä se pedantti, iloinen, positiivinen minä, mutta nyt minussa on särö ja haava, Lotta sanoo.

– Yritän ajatella, että haavoittuvuus kaunistaa ja kuuluu ihmisyyteen. Että vastoinkäymiset eivät ole päätepysäkkejä.

Juttua muokattu 24.5. klo 11.36: Muutettu ”ainetta löytyy tavallisimmin ravintolisistä” muotoon ”ainetta löytyy joskus ravintolisistä”.

Lotta Harala

29-vuotias pika-aitajuoksija asuu Tampereella kihlattunsa, jääkiekkoilija Matias Myttysen kanssa.

Perheeseen kuuluu havannankoiran pentu Leo.

Tampereen Pyrinnön urheilijan ennätys 100 metrin aidoissa on 13,07. Oli juuri harjoitusleirillä Turkissa.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?