Kaksoset olivat vauvoja, kun heidän äitinsä Ella, 34, ja Susanna, 31, alkoivat yrittää kolmatta lasta – hedelmöityshoidot eivät sujuneetkaan niin kuin piti - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Kaksoset olivat vauvoja, kun heidän äitinsä Ella, 34, ja Susanna, 31, alkoivat yrittää kolmatta lasta – hedelmöityshoidot eivät sujuneetkaan niin kuin piti

Ella Rosti synnytti parin esikoiskaksoset ja Susanna Silvander-Rosti odottaa nyt pariskunnan kuopusta. He olivat jo vähällä luopua haaveestaan saada kolmas lapsi, koska hedelmöityshoidot olivat niin rankat.

Perhe on ollut aina kummankin suuri unelma. ”Kun tapasin Suskin, tunsin heti, että haave toteutuu”, Ella Rosti (vas.) muistelee.

22.5. 18:00

Kaksivuotiaat Sulo ja Elsi ovat viime aikoina leikkineet erityisen mielellään nukeilla ja harjoitelleet vauvan hoitoa. Siihen on syynsä: kaksosten äidin Susanna Silvander-Rostin vatsassa kasvaa nimittäin pikkusisarus, jonka on määrä syntyä lokakuussa.

Vauvan kasvua on ihmetelty koko perheen voimin ­sovelluksesta, joka näyttää, minkä eläimen kokoinen tuleva lapsi kulloinkin on. Erityisen kova vauvakuume on Susannan vaimolla ja lasten toisella äidillä Ella Rostilla.

– Myös lapsemme ovat tosi innoissaan vauvasta ja osoittelevat masua. Odotamme kovasti, että he pääsevät tutustumaan toisiinsa, Susanna, 31, ja Ella, 34, kertovat.

Oli vähällä, ettei perhe jäänyt kaksilapsiseksi. Raskautta edelsivät lähes kaksi vuotta kestäneet rankat hedelmöityshoidot, jotka saivat parin harkitsemaan toiveesta luopumista.

Lapsiperhearki täytti unelmat

Perhe on aina ollut suuri unelma sekä Susannalle että ­Ellalle. Niin suuri, että lapsista puhuttiin aikanaan jo ­ensitreffeillä vuonna 2015. Ilokseen naiset huomasivat löytäneensä ihmisen, jolla oli aivan samanlaiset tulevaisuudenhaaveet.

– Olin aikuisiällä jo alkanut luopua ajatuksesta saada omia lapsia, koska minulla ei ollut parisuhdetta, jossa se olisi tuntunut mahdolliselta. Mutta kun tapasin Suskin, tunsin heti, että haave toteutuu, Ella muistelee.

Susanna puolestaan oli jo asettanut aikarajan sopivan kumppanin löytämiselle.

– Mietin, että jos minulla ei vielä 37-vuotiaana ole kumppania, menen hedelmöityshoitoihin itsellisenä naisena. Niin tärkeää minulle oli ainakin yrittää saada lapsia. Onneksi tapasin Ellan ja rakastuimme.

Lapsiperhearki on välillä kuormittavaa, mutta Susanna ja Ella kertovat olevansa silti nyt paljon onnellisempia kuin ennen kaksosia.

Pari meni naimisiin kesällä 2017, vain muutama kuukausi sen jälkeen, kun tasa-arvoinen avioliittolaki oli astunut voimaan. Hedelmöityshoitoihin suunnattiin melkein heti, kun häät oli juhlittu. Neljäs inseminaatio tuotti tulosta, ja elokuussa 2018 Ella synnytti Sulon ja Elsin.

Lapsiperhe-elämä on ylittänyt kaikki pariskunnan odotukset. Vaikka arki välillä väsyttää, Susanna ja Ella sanovat olevansa nyt monin verroin onnellisempia kuin ennen kaksosia. Kun he iltaisin käyvät läpi päivän parhaita asioita, liittyvät ne lähes aina lapsiin.

Ehkä siksi pari alkoi yrittää kolmatta lasta, kun kaksoset olivat vasta kymmenen kuukauden ikäisiä. Koska Ella oli hieman vanhempana valikoitunut ensimmäiseksi synnyttäjäksi, oli tällä kertaa Susannan vuoro.

Odotettua rankempi reitti

Toisella kerralla hedelmöityshoidot eivät tuottaneet tulosta yhtä helposti. Edelliskerralla säilöön jätetyt siittiöt alkoivat huveta, ja kahden epäonnistuneen inseminaa­tion jälkeen pari päätti kokeilla koeputkihedelmöitystä, sillä siinä on korkeampi onnistumisprosentti.

– Se oli paljon rankempi reitti kuin odotimmekaan, Susanna sanoo.

Siinä missä inseminaatiossa siittiöt ruiskutetaan kohtuonteloon, koeputkihedelmöitys edellyttää jatkuvia hormonipistoksia ja onnistunutta alkionsiirtoa. Hormonihoidot vaikuttivat vahvasti mielialoihin, ja Susannan vatsa oli jatkuvasti mustelmilla pistoksista. Punktio eli munasolujen keräys tuntui kivuliaalta.

 Huomasin, ettei minulla ollut mitään tietoa, mitä keskenmenossa tapahtuu ja miltä se tuntuu. Aiheesta ei oikeasti juuri puhuta.

Susannaan istutettiin alkio toisensa jälkeen, mutta jostain syystä ne eivät tarttuneet. Joka kerta toiveet tuntuivat nousevan vain romahtaakseen uudelleen. Aina negatiivisen raskaustestin jälkeen molemmat olivat alamaissa pari viikkoa.

Erityisen rankka pettymys oli neljännen alkionsiirron jälkeen. Siirto onnistui, mutta raskaus päättyi keskenmenoon.

– Olimme ehtineet innostua raskaudesta niin paljon, että olimme kertoneet siitä monelle läheiselle ja videoineet heidän reaktioitaan. Kaikki videot piti poistaa, täytyi kertoa kaikille, mitä oli tapahtunut ja kuunnella osanotot, Ella kertoo.

Susanna lisää, että keskenmeno oli kivulias kokemus myös fyysisesti.

– Huomasin, ettei minulla ollut mitään tietoa, mitä keskenmenossa tapahtuu ja miltä se tuntuu. Aiheesta ei oikeasti juuri puhuta, Susanna sanoo.

Koettelemuksesta huolimatta pari yritti uudestaan – jälleen tuloksetta. Lääkäritkin olivat ihmeissään, sillä mitään selitystä vaikeuksille ei tutkimuksissa löytynyt.

Susanna ja Ella päättivät pitää taukoa hoidoista.

– Olimme aivan kaikkemme antaneita. Hoidot valtasivat elämää, ja vain suoritimme arkea, Susanna sanoo.

”Pitkän prosessin jälkeen meihin iskee välillä epäusko, tapahtuuko tämä oikeasti.”

Arjesta nauttimiseen vaikutti sekin, että kaikki parin säästöt hupenivat hoitoihin. Se pakotti tarkkailemaan rahankäyttöä ja sopimaan klinikan kanssa osamaksuista. Yksityisellä klinikalla oli parille edelliskerralta tuttu lääkäri sekä säästetyt sukusolut. Naispareja ei vielä Susannan hoitojen alussa edes palveltu julkisella puolella.

Pari maksaa hoidoista edelleen.

– Kaikki energiamme meni yrittämiseen. Puhuimme, että meidän pitää yrittämisen sijaan keskittyä siihen, että meillä on kaksi ihanaa, tervettä lasta.

Viimeinen yritys

Kun Susanna ja Ella vajaan puolen vuoden kuluttua palasivat hedelmöitysklinikalle, olivat he etukäteen päättäneet, ettei hoitoja jatkettaisi loputtomiin. Jossain kohtaa olisi aika luovuttaa.

Kun alkionsiirrot eivät näyttäneet onnistuvan aiempaa paremmin, pari teki toisenkin päätöksen: yhdeksäs siirto olisi viimeinen, joka Susannalle tehdään. Sen jälkeen olisi vielä mahdollista yrittää Ellaa raskaaksi.

Kun yhdeksättä alkiota siirrettiin, klinikalla soi Anna Puun Mestaripiirros: ”Sinä päivänä kun Luoja teki sinut / hän ei muuta tehnytkään. / Heräs aikaisin, otti kynän käteen / rupes siinä piirtämään.”

– Siitä viimeisestä yrityksestä lähti raskaus. Työnimemme vauvalle on Mestari, koska hän odotti vuoroaan rauhallisesti ja oli lopulta se voittaja, josta tulee meidän perheemme lapsi, Susanna kertoo.

– Uskon, että kun tapaamme tämän pienen tyypin, tunnemme hänen olevan juuri se, jonka pitikin syntyä.

Nyt raskauden puoliväli lähestyy, ja kaikki on toistaiseksi sujunut hyvin. Alkuvaiheen pahoinvointikin oli vain tervetullutta.

– Tiesin siitä olevani raskaana. Pitkän prosessin jälkeen meihin iskee välillä epäusko, tapahtuuko tämä oikeasti, Susanna selventää.

 Olen ruiskaissut siittiöt Ellan kohtuun, joten tuntui turhalta joutua todistelemaan, että olen tässä mukana.

Kun vauva syksyllä syntyy, sillä on alusta asti kaksi vanhempaa myös lain silmissä. Siitä on kiittäminen vuonna 2019 voimaan astunutta äitiyslakia, jonka mukaan naisparille syntyvän lapsen vanhemmuus voidaan tunnustaa neuvolassa.

Aiemmin lapsi piti adoptoida. Niin teki myös Susanna kaksosten synnyttyä. Äitiyslaki on iso muutos parempaan.

– Kaksosten kohdalla mietin, uskallanko lähteä mihinkään. Jos vaikka auto olisi ajanut päälleni, lapsilla ei olisi ollut vanhempaa lain edessä. Nyt sellaista epävarmuutta ei ole, Ella kertoo.

Perheensisäinen adoptio vei aikanaan useamman kuukauden. Kun Susanna yritti laittaa asiaa vireille, hänelle todettiin, että ”lasten äidin pitää soittaa”.

– Olin juuri tullut äidiksi ja herkässä tilassa. Tuntui tosi pahalta, etten voinut hoitaa edes sitä.

Paperisodan lisäksi Susannaa haastateltiin kasvotusten esimerkiksi tuloistaan ja parisuhteen luonteesta.

– Olen ruiskaissut siittiöt Ellan kohtuun, joten tuntui turhalta joutua todistelemaan, että olen tässä mukana. Olisimme halunneet keskittyä vain pieniin lapsiimme ja heidän hoitoonsa.

Kaiken kaikkiaan prosessi sai Susannan ja Ellan tuntemaan, etteivät he ole samalla viivalla heteroperheiden kanssa. Se aiheutti eriarvoisuuden ja epäreiluuden tunteita.

Rakkaus tekee perheen

Joskus ikäviä tuntemuksia aiheuttaa myös ihmisten tietämättömyys. On tavallista, että Susannan ja Ellan oletetaan olevan ystävyksiä, joilla sattuu olemaan samanikäiset lapset, tai sukusolujen lahjoittajaa kutsutaan isäksi.

Hiljattain neuvolassa puhuttiin erikseen Ellan lapsista ja Susannan lapsesta sen mukaan, kumpi on synnyttäjänä. Hoitaja kuitenkin pahoitteli heti, kun Susanna oikaisi, että kaikki kolme ovat yhtä lailla molempien lapsia.

– Harva tarkoittaa mitään pahaa ja huonoin juttu olisi, jos ihmiset pelkäisivät sanoa mitään, Susanna sanoo.

Susanna ja Ella painottavat, että heiltä saa aina kysyä, ja lupaavat selittää kärsivällisesti. He ovat lisänneet ymmärrystä sateenkaariperheistä jo useamman vuoden YouTube-kanavallaan Kaksi äitiä & kaksoset, jolla he kertovat omasta tavallisesta arjestaan. Tavoitteena on rohkaista seuraajia elämään oman näköistään elämää.

Susanna on kirjoittanut lastenkirjan ”Sulon ja Elsin uudet naapurit”. Samat nimet ovat myös Susannan ja Ellan kaksosilla.

Siinä on parin mukaan onnistuttu. He ovat saaneet seuraajiltaan palautetta, että videot ovat esimerkiksi auttaneet monia sateenkaarinuoria tulemaan kaapista.

Asiattomia kommentteja pari ei ole saanut enää aikoihin. Vlogin alkuaikoina törkeimmissä kommenteissa huudeltiin, että pari pitäisi lähettää keskitysleirille. Kun he odottivat kaksosia, moni tuomitsi raskauden ja kyseenalaisti Susannan äitiyden. Sanottiin, että lapsi tarvitsee isän ja äidin. Osa oli sitä mieltä, että lapsia tultaisiin kiusaamaan, koska heidän vanhempansa ovat samaa sukupuolta.

– Saimme sellaisia kommentteja varsinkin nuoremmilta seuraajilta. Se sai miettimään, kiusataanko lapsia oikeasti yhä perhemuotonsa takia.

Susanna ja Ella uskovat, että erilaisten perheiden normalisointi hälventää ennakkoluuloja ja vähentää kiusaamista. Sen vuoksi Susanna halusi tehdä aiheesta myös lastenkirjan.

– Eri perhemuotojen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti: sateenkaariperheiden lisäksi on uusperheitä, yksinhuoltajaperheitä, maahanmuuttajaperheitä, adoptioperheitä, lapsettomien perheitä ja monia muita. Olemme kuitenkin huomanneet, ettei perheiden monimuotoisuus näy lastenkirjoissa tarpeeksi, hän selittää.

Sulon ja Elsin uudet naapurit (Otava) ilmestyi tässä kuussa.

– Kirjan sanoma on, että kaikki perheet ovat yhtä hyviä ja perheen tekee rakkaus. Ajattelen, että jos lapsista pystyy tekemään hyväksyviä, suvaitsevia ja muita kunnioittavia, sillä on iso vaikutus.

Sellaisiksi Susanna ja Ella haluavat omatkin lapsensa kasvattaa. Niin, ja itsevarmoiksi. Tyypeiksi, jotka uskaltavat olla omia itsejään ja elää juuri sellaista elämää kuin itse haluavat.

Susanna ja Ella tietävät kokemuksesta, kuinka paljon se voi vaikuttaa elämänlaatuun. Ella ei teini-ikäisenä uskaltanut tulla kaapista, koska koki, ettei koko Suomessa ole ketään muuta hänen kaltaistaan. Susannaa taas jännitti nuorempana kertoa parisuhteestaan avoimesti töissä.

Kun he ovat alkaneet olla rohkeasti sellaisia kuin ovat, mitään pahaa ei olekaan sattunut. Se on antanut itsevarmuutta.

Nykyisin Susanna ja Ella nauttivat täysillä haaveilemastaan lapsiperhearjesta.

– Ei mene päivääkään ilman, ettei olisi vähintään kerran posket kipeinä hymyilystä, Ella kiteyttää.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?