Kun Annimari Korte käväisi autolla pelkkä maksimekko yllään, mustasukkainen miesystävä suuttui – Annimari kertoo nyt, miten miehet ovat kontrolloineet häntä - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Kun Annimari Korte käväisi autolla pelkkä maksimekko yllään, mustasukkainen miesystävä suuttui – Annimari kertoo nyt, miten miehet ovat kontrolloineet häntä

Annimari Korte on seurustellut useiden huippu-urheilijamiesten kanssa. Monia suhteita varjosti mustasukkaisuus. – Tuolloin opin sen, että oma hyvinvointi ja oma mielipide itsestä on se tärkein eikä se mitä toinen sanoo.

Annimari Korte valmistautuu Tokion olympialaisiin. ”Osaan nyt arvostaa sitä, mitä olen saanut aikaiseksi ja mistä asioista olen päässyt yli.”

16.5. 8:00

Ruskettunut Annimari Korte vastaa Skype-puheluun Turkin Belekistä harjoitusleiriltä. Hotellisängyssä makoilevan aitajuoksijan oikeaan reiteen on tatuoitu suden pää ja lause: If you tell me it’s impossible, I will show you a miracle. Jos kerrot minulle jonkin olevan mahdotonta, näytän sinulle ihmeen.

Ihmeitä – ja vielä enemmän ihmeellisiä asioita – huippuaiturin 33-vuotiseen elämään on todella mahtunut. Eikä kaveripiirikään ole ihan tavallisimmasta päästä. On uudenvuodenjuhlat Usain Boltin Jamaikan-talolla ja prinssi Albertin juhlabanketti. Miesystävinä MM-tason urheilijoita. Yliopistovuosina Yhdysvalloissa ystäviin kuului amerikkalaisjalkapalloilijoita, joiden vuositienestit huitelivat kymmenissä miljoonissa dollareissa.

– Itse hankin opiskelurahoja tekemällä jenkkifutaajille rastoja, Annimari sanoo.

Barcelonan-vuosinaan hän eli 20 euron viikkobudjetilla. Siellä hänet on myös ryöstetty ja pahoinpidelty.

Sitten ovat vuosikausia vaivanneet kivut. Ahdistus ja paniikkihäiriö. Satoja lääkärikäyntejä ja ainakin kymmenen leikkausta. Pelkästään takareiden takia Annimari joutui käymään lääkärissä viime vuonna 20 kertaa.

Pahimpina sairastelun aikoina hän ei jaksanut nousta portaita ylös tai kävellä jääkaapille. Kuume oli jatkuva ja verikokeet näyttivät jonkin olevan pielessä, mutta lääkäritkään eivät tienneet, mikä oli vialla. Epätietoisuutta kesti yhdeksän vuotta.

– Vaikeinta on ollut epätietoisuus sairauksien suhteen. Pahinta oli, kun en tiennyt, loppuvatko kivut ikinä ja millaista elämäni tulee olemaan.

Vaikeimpana hetkenä, jouluaattona 2014, voimat olivat niin vähissä, että Annimari halusi kuolla.

– Minulta loppui usko siihen, että asiat voisivat olla paremmin.

”Elän enemmän kuin unelmaani. En oikeastaan koskaan edes unelmoinut olevani ammattiurheilija.”

Mutta ihme tapahtui. Annimari oli jo kertaalleen lopettanut urheilun, mutta monien mutkien kautta hän nousi vuonna 2019 suoraan Euroopan huipulle ja juoksi Suomen-ennätyksen. Teki mahdottoman todeksi.

– Kaksikymmentä vuotta olin haaveillut 13 sekunnin alituksesta ja olympiarajasta. Se, että saavutin ne vuosia urheilun lopettamisen jälkeen, tuntui tosiaan ihmeeltä. En pysty oikein edes kuvailemaan, miltä tuntuu, kun niin suuri unelma toteutuu.

Urheilu oli pakopaikka

Ennen vuoden 2019 urheilumenestystä Annimarin vaikeuksien laajuudesta ei tiennyt kukaan. Ei edes lähipiiri.

– Urheilu – varsinkin aitajuoksu – on aina ollut minulle pakokeino oikeasta elämästä ja kaikesta pahasta. Vaikka treeni ei menisi hyvin, en ikinä ahdistu siinä hetkessä. Paha ahdistus voi iskeä vasta jälkeenpäin.

– Olen aina pitänyt vaikeat asiat sisälläni. Puhun paljon, mutta en päästä ihmisiä lähelle, hän toteaa.

Omat vanhemmatkin saivat tietää alakouluaikaisesta kiusaamisesta vasta pari vuotta sitten.

Nyt hän raottaa verhoa muillekin urheilutoimittaja Mika Saukkosen kirjoittamassa Annimari Korte – Yli kaikkien aitojen -kirjassa.

Annimari sanoo koulukiusaamisesta alkunsa saaneen ahdistuksen piinanneen häntä 20 vuotta. Hän muistaa olleensa ujo ja pienikokoinen tyttö, joka ei uskaltanut puhua kuin yhdelle opettajalle.

– Olin helppo maali kiusaamiselle. Ulkonäköäni haukuttiin. Olin muiden mielestä ruma, enkä uskaltanut puolustaa itseäni enkä kertoa asiasta.

Nykyään hän osaa blokata kylmän viileästi pois sellaiset ihmiset, joiden kommentteja hän pitää negatiivisina tai epäasiallisina.

Kiusaamisesta alkoivat myös univaikeudet. Annimari muistaa, kuinka hän ala-asteella itki melkein joka ilta itsensä uneen. Yläasteelta lähtien vaivannut nukahteluongelmakin on äitynyt välillä niin pahaksi, että aitajuoksija on nukahtanut seisaalleen.

Annimarilla on myös sellaisia kokemuksia, joita hän ei haluaisi muistaa.

– Näen niistä painajaisia enkä ole vielä valmis puhumaan niistä kenellekään. Haluan suojella itseäni.

Niiden käsittelyn aika on urheilu-uran jälkeen.

Urheilijana Annimaria on luonnehdittu kovaksi, määrätietoiseksi ja itsepäiseksi, mutta ihmisenä hän kertoo olevansa herkkä ja haavoittuvainen.

– Minulla on ollut tosi huono itseluottamus ja itsetunto. Minun on ollut vaikea kertoa huonoja asioita, kun olen tuntenut olevani muutenkin huono.

Vasta kesän 2019 urheilumenestys toi tarpeeksi itseluottamusta ja rohkaisi puhumaan.

– Osaan nyt enemmän arvostaa sitä, mitä olen saanut aikaiseksi ja mistä asioista olen päässyt yli.

Luottoihmisekseen hän on löytänyt urheilupsykologi Marja Kokkosen.

Rauhoittavia ja ratin taakse

Opiskeluvuodet 2007–2011 Yhdysvalloissa olivat tärkeä vaihe terveydenhoitajaäidin ja tilastotieteilijäisän tyttären elämässä. Ujon tytön itsetunto parani. Yhdysvalloissa hän myös oppi tavaramerkkinsä, hymyn.

Maisterintutkinnon urheilujournalismista Annimari teki Lontoossa 2014. Hän teki freelancerina töitä Yle Urheilulle ja työskenteli pitkiä päiviä Timanttiliigassa.

– Sen jälkeinen syksy oli elämäni rankinta aikaa.

Annimarilla oli suunnitelmissa lähteä Brysseliin tekemään väitöstutkimusta urheilupolitiikasta. Hän oli vastikään perustanut toiminimen, mutta hänen terveytensä oli huonoissa kantimissa. Lisästressiä toi kehno rahatilanne.

– En saanut tuloja mistään. Aloittelevana yrittäjänä sairauspäivärahoista tai muista tuista oli turha haaveillakaan. Onneksi vanhemmat olivat tukenani.

Annimarin terveys heikkeni entisestään syksyn ja alkutalven mittaan. Timanttiliigan ympäripyöreät työpäivät painoivat yhä. Romahdus tuli jouluaattona.

Annimarin perhe oli viettämässä joulua isoäidin luona. Lautapeliä pelatessa jokin satunnainen kommentti sai Annimarin tuntemaan, ettei hänen läsnäolollaan ole kenellekään mitään merkitystä.

Hän nappasi autonsa avaimet, otti laukkunsa ja hyppäsi ratin taakse. Otti rauhoittavia lääkkeitä, joita hän oli saanut paniikkihäiriöönsä ja lähti ajamaan.

– Itsetuhoiset ajatukset pyörivät mielessäni. Halusin kuolla.

Parikymmentä kilometriä ajettuaan Annimari tajusi, mitä oli tekemässä. Hän sai paniikkikohtauksen, ajoi auton tien sivuun ja soitti äidilleen. Hätäkeskuksesta selvitettiin, että rauhoittavien määrä ei ollut hengenvaarallinen.

Seuraavat päivät hän makasi lapsuudenkodissaan omassa huoneessaan ja itki.

– En pystynyt lopettamaan itkua viikkoon. Nukuin rauhoittavien avulla. Makasin sängyssä ja ajattelin, ettei mitään tulevaisuutta ole olemassa, Annimari muistelee.

– Olisinpa uskaltanut puhua aiemmin, kuinka huono olo minulla oli. En olisi joutunut tuohon tilanteeseen.

Nykyään hän tajuaa, kuinka tärkeää asioista puhuminen on. Annimari uskoo, että läheiset ovat varmasti yrittäneet kysyä häneltä, mikä on huonosti, mutta hän ei ole yksinkertaisesti pystynyt kertomaan.

Meni vielä vuosia ennen kuin Annimari haki apua. Hän oli käynyt aaton tapahtumien jälkeen psykologilla, mutta tyrmistynyt, kun psykologi ei ottanut häntä tosissaan.

– Minulle ei tarjottu apua, sanottiin vain, että olen väsynyt ja että se johtui kovasta tahdistani ja lukuisista sairauksistani ja loukkaantumisista. Minulle jäi siitä traumat. Välttelin monta vuotta psykologeja. Olisin silloin selkeästi tarvinnut apua.

Hyviä uutisia

Uusi vuosi toi onneksi toivoa. Annimari oli kärsinyt yhdeksän vuotta selittämättömistä nielemisongelmista, jatkuvasta turvotuksesta ja kuumeilusta. Nyt niihin löytyi vihdoin selitys. Sydänkohtauksen kaltaista kipua aiheuttava Tietzen syndrooma oli saatu jo aiemmin kuriin. Uusi diagnoosi oli eosinofiilinen ruokatorven tulehdus. Se on harvinainen ja parantumaton immuunisysteemin sairaus, joka johtuu allergioista. Tauti aiheuttaa ruoan juuttumista ruokatorveen ja sitä kautta närästystä.

– Olin tukehtua monta kertaa, hän kertoo.

Ainoa toimiva hoito sairauteen on allergiaa aiheuttavien ruoka-aineiden välttäminen. Paljastui, että Annimari oli allerginen lähes kaikelle muulle paitsi lihalle, maissille ja riisille.

Vaikka välttämisdieetti oli raju, tieto kuitenkin helpotti.

– Pikkuhiljaa aloin päästä asioiden yli. Ajattelin, että elämä voittaa ja aloin taas uskoa, että asiat järjestyvät. Että vielä on jäljellä elämää, josta pystyn nauttimaan.

Elämää 20 eurolla viikko

Vaikka elämään on mahtunut ulkomaanvuosia ja glamouriakin, raha on ollut Annimarilla usein tiukassa, varsinkin Espanjan-aikoihin. Hän oli muuttanut Barcelonaan Lissabonista löytökoiransa Raadin kanssa, jonka hän oli pelastanut Egyptin-lomallaan pieksijöiden kynsistä.

– Minun piti kahden vuoden ajan pärjätä 20 eurolla viikko. Vielä nykyäänkin ajattelen, etten voi ostaa 30 euroa maksavaa paitaa, minusta on tullut niin pihi. Välillä tuntuu oudolta, että voin mennä ruokakauppaan ja ostaa sieltä mitä haluan.

Annimari on tatuoinut käteensä SM-ennätysaikansa 12,72.

Barcelonassa hän osti ruokaa aina viikoksi kerrallaan: jauhelihaa, jugurttia, kanamunia, gluteenitonta pastaa, bataatteja ja purkkitonnikalaa, jos jauheliha oli liian kallista.

– Söin samaa ruokaa viikon.

Välillä tonnikala ja liha saivat jäädä, kun piti ostaa koiranruokaa. Barcelonassa hän hankki vähillä rahoillaan vielä toisenkin koiran, sekarotuisen Mayan, koska ajatteli, että Raad kaipasi kaveria.

Ei Annimari rahatilannettaan kuitenkaan juuri harmitellut. Joskus vähän pänni, ettei voinut ostaa mangoa, koska se maksoi neljä euroa. Mutta päämäärä sai jaksamaan.

– Minulla oli kova tahto alittaa aitajuoksussa 13 sekuntia, se on ollut isoin haaveeni. Ajattelin, että jos haluan treenata ja asua Barcelonassa, minun on pärjättävä näin.

Toista oli opiskeluaikoina jenkkifutareiden maailmassa. Sillä porukalla oli rahaa, ja sitä paloi, Annimari kertoo. Hän muistaa, kuinka järkyttynyt oli, kun pöytään kannettiin viiden tuhannen dollarin roseviinipullo tai maksettiin 20 000 dollaria yökerhoon pääsystä.

– Mitä rahanhukkaa! Minä eläisin vuoden 20 000 dollarilla, hän virnistää.

Mustasukkaisuutta miessuhteissa

Vuosien varrella Annimarilla on ollut seurustelukumppaneinaan useita MM-tason huippu-urheilijoita.

– Kaikkia heitä on yhdistänyt se, että he ovat olleet tosi hauskoja. Se on ollut minulle aikaisemmin tärkeä juttu. Muuten olen oppinut heidän kanssaan ehkä enemmän siitä, mitä en halua, hän naurahtaa.

Osaa suhteista on varjostanut mustasukkaisuus.

Erään huippu-urheilijan kanssa seurustellessaan ­Annimari ei saanut mennä mihinkään yksin.

– En saanut käydä edes kaupassa, koska joku voisi puhua siellä minulle.

Treenatakin piti mielellään samaan aikaan. Kerran kun Annimari oli 10 minuuttia tavallista pitempään harjoituksissa, mies oli vastassa ovella ja tivasi, missä ja kenen kanssa tämä oli ollut. Toisinaan mies takavarikoi tyttöystävältään puhelimen ja tietokoneen.

– Ymmärsin vasta jälkeenpäin, millainen toiminta ei ole oikein. Hän teki myös hyvin selväksi sen, että olen ylipainoinen ja jenkkakahvoista pitäisi päästä eroon. Olin toki 63-kiloisena aitajuoksijaksi ylipainoinen, mutta sinut painoni kanssa. Tyytyväisempi kuin laihempana.

– Tuolloin opin sen, että oma hyvinvointi ja oma mielipide itsestä on se tärkein eikä se mitä toinen sanoo.

Hän ei kuitenkaan uskaltanut sanoa miehelle mitään takaisin.

– Itsetuntoni ei ollut niin vahva, että olisin osannut sanoa, että olen hyvä tällaisena kuin olen. Vasta jälkeenpäin olen miettinyt, että kenenkään ei pitäisi sanoa toiselle, että sinun pitää laihduttaa ulkonäön vuoksi.

Kyseinen mies ei ollut ainoa mustasukkainen poikaystävä.

– Niitä on kyllä löytynyt!

Yhden kanssa rakkauteen tuli ryppy, kun Annimari kävi hakemassa autosta kännykkänsä pelkkä maksimekko yllään. Mies suutahti eikä puhunut useampaan päivään mitään. Myöhemmin hän tunnusti olleensa mustasukkainen: joku olisi voinut nähdä, ettei Annimarilla ollut mekon alla alusvaatteita. Nopeasti alkanut romanssi loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Urheilu kaiken muun edelle

Yhden kilpaurheilijan kanssa suhde kaatui välimatkaan ja treenaamiseen, mutta kaksikko on edelleen ystäviä keskenään.

– Tuolloin ajattelin, että mies oli itsekäs. Nykyään huomaan, että minähän olen ihan samanlainen. Kun pyrkii huipulle, siinä täytyy laittaa omat treenit, syömiset ja nukkumiset kaiken muun edelle.

”Nykyään uskallan puhua asioistani ja kertoa mielipiteitäni.”

Sittemmin Annimari on keskittynyt rakentamaan omaa elämäänsä. Hän sanoo kokemusten tehneen hänestä positiivisemman ja iloisemman ihmisen. Nyt hän osaa arvostaa enemmän terveyttään ja mahdollisuutta kilpailla.

– Minulle urheilu ja koirat ovat ykkösiä. Lisäksi pyrin siihen, että löydän jokaisesta päivästä jotain hyvää.

Annimarista on tullut myös avoimempi ja rohkeampi.

– Uskallan puhua asioistani ja kertoa mielipiteitäni. Ennen minun oli tosi vaikea soittaa edes yhtä puhelua muille kuin perheenjäsenilleni. Siitä on menty paljon eteenpäin.

Tokion olympialaiset odottavat. Se on hänestä mahtavaa, mutta urheilumenestys on hänen mukaansa merkityksellisempää muille kuin hänelle itselleen.

– Minulle on tärkeintä omien rajojeni rikkominen ja se, mitä kaikkea on vaadittu, että olen päässyt tähän tilanteeseen.

Tähänastisista palkinnoistakin rakkain hänelle on valinta Suomen Vuoden positiivisemmaksi ihmiseksi 2020.

– Tuntui hyvältä saada palkinto siitä, millainen olen.

Annimari Korte

33-vuotias aitajuoksija asuu Helsingissä.

Teki Suomen ennätyksen 12,72 naisten aidoissa vuonna 2019.

Edustaa Suomea Olympialaisissa.

Mika Saukkosen kirjoittama elämäkerta Annimari Korte – Yli kaikkien aitojen on juuri ilmestynyt (Tammi)

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?