Anna, 36, maksoi lapsestaan yli 17 000 euroa – kertoo nyt, miten eriarvoista vanhemmuus on Suomessa: ”Vauvalainoja ei pankista saa” - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Anna, 36, maksoi lapsestaan yli 17 000 euroa – kertoo nyt, miten eriarvoista vanhemmuus on Suomessa: ”Vauvalainoja ei pankista saa”

Perheen perustaminen on tehty kalliiksi, hitaaksi ja hankalaksi yksin tai naisparina äidiksi haluaville. – Eriarvoisuus tuntuu järjettömältä ja sen korjaaminen on yhteiskunnalta arvovalinta, Anna sanoo.

Anna Munsterhjelm sai remonttilainan pankista yhdellä puhelinsoitolla. Hedelmöityshoitoihin hän joutui käyttämään säästönsä ja lainaamaan loput tutuiltaan.

17.4. 18:00

Harva tietää, mitä oman lapsen saaminen maksaa, mutta helsinkiläinen Anna Munsterhjelm, 36, tietää sen sentilleen. Suloisen Alvar-pojan alulle saanti hedelmöityshoidoilla maksoi tismalleen 17 092,87 euroa. Kertoessaan Instagramissa itselliseksi äidiksi ryhtymisestään, Anna nosti esille tärkeitä huomioita vanhemmuuden eriarvoisuudesta Suomessa. Anna synnytti esikoisensa lokakuussa 2020 ja on nyt hoitovapaalla järjestöjohtajan työstään.

– Minulla ei ollut ensimmäisistä kuukausista erityisiä oletuksia tai odotuksia, kaikki on sujunut tosi hyvin. Välillä on vähän tylsää, koska olin tottunut ja tykännyt käydä töissä ja elää hektisessä arjessa. Nyt elämä on hidasta ja lapsentahtista: syödään, nukutaan ja vaihdetaan vaipat. Otan tämän vähän kuin sapattivuotena, en voi tietää, tuleeko tällaista tilaisuutta koskaan toiste.

Raskaaksi hedelmöityshoidoilla

Annalle oli aina ollut selvää haluta lapsi, ja pari vuotta sitten haaveelle tuli elämässä sopiva aika ja tilaa. Koska Anna ei silloin seurustellut, hän päätti ryhtyä lapsihankkeeseen yksin.

– Minulle lapsihaave ei kytkeytynyt ajatukseen ydinperheestä enkä ajatellut, että ensin pitäisi olla mies, kultainen noutaja ja farmarivolvo voidakseni tulla äidiksi. Tuntui myös väärältä hakea parisuhdetta vain mahdollistaakseni lapsen saamisen. Se olisi ollut väärin kaikkia osapuolia kohtaan.

Keväällä 2019 julkinen terveydenhuolto ei vielä tarjonnut hedelmöityshoitoja yksin vanhemmaksi haluaville. Siksi Anna hakeutui hoitoihin yksityiselle Mehiläisen lapsettomuusklinikalle.

– Joskus vitsailin, että voihan ihminen tulla vahingossakin raskaaksi ja perinteinen torstai-Kalle-menetelmä (baari-menetelmä) olisi varmasti tullut halvemmaksi, mutta ei se koskaan ollut todellinen vaihtoehto.

Annan lähipiirissä oli avoimesti puhuttu suvussa koetusta lapsettomuudesta, joten riskit olivat tiedossa eikä Annalla ollut harhakuvitelmia, että lapsi vain pullahtaisi heti kun sitä toivoi. Siksi hän asennoitui hoitoihin maltilla ja ilman harhakuvitelmia.

– Olen lähtökohtaisesti positiivinen ihminen ja luotan, että lopulta käy hyvin. En lähtenyt hommaan laput silmillä, mutta luottaen tieteeseen ja todennäköisyyksiin. Kun inseminaatiohoidoilla ei saatu tuloksia, otin sen vielä melko kevyesti. Niiden onnistumisprosentti on vain 10–20 prosentin luokkaa, Anna tietää.

Niiden jälkeen aloitettiin ivf- eli keinohedelmöityshoidot. Tiivistetysti homma menee niin, että hormonipistoksilla vauhditetaan munasolujen tuotantoa, ne kerätään talteen, hedelmöitetään alkioiksi ja siirretään lopulta kohtuun. Noin joka kolmas alkionsiirto johtaa syntymään, mutta Anna ei ollut heti yhtä onnekas. Ensimmäisen hoitokierroksen solut menehtyivät.

– Siinä kohtaa tuli romahdus ja mietin, tulisinko raskaaksi ollenkaan ja miten pitkälle voisin yrittää. Onneksi toinen ivf-kierros sitten onnistui. Vaikka tunnekirjoon kuului toivoa ja pettymyksiä, en voi mitenkään verrata kokemustani heidän asemaan, jotka yrittävät vuosikausia, Anna sanoo.

– Olen miettinyt paljon, voinko itse enää edes puhua lapsettoman kokemuksesta, sillä en halua viedä tilaa niiltä, jotka oikeasti ovat edelleen lapsettomia.

Eriarvoisia vanhempia, erihintaisia vauvoja

Mutta se hinta, se koostui muun muassa lääkkeistä, verikokeista, kahdesta inseminaatiosta ja kahdesta ivf-hoidosta, noin 30 lääkärikäynnistä ja 20 ultrasta sekä aukiolotutkimuksesta. Koska Annaa ei hoidettu sairauden takia, hän ei saanut hoidoista eikä lääkkeistään Kela-korvausta eikä kerrytettyä lääkekattoaan. Hedelmöityshoitojen korvattavuuteen vaikuttaa hoitojen syy: hoidetaanko sairauden vai elämäntilanteen takia. Korvattavuuteen vaikuttaa myös lääkevalinta. Osa lääkkeistä on korvattavia ja osa ei.

– Minä maksoin hoitokierroksen lääkkeistä melkein 1500 euroa.

Jos sairauden takia lapsettomuudesta kärsivä heteropari olisi saanut saman hoidon, lasku olisi voinut olla koko vuoden kaikista lääkkeistä vain lääkekaton verran eli noin 580 euroa.

Anna käytti hedelmöityshoitoihinsa kaikki säästönsä ja lainasi loput lähipiiristään.

– Tiedän olevani valtavan etuoikeutettu: hyväpalkkaisessa vakituisessa työssä, minulla on omistusasunto ja lähipiiri, jolta lainata. Tiedän naispareja, jotka ovat ottaneet opintolainaa ja kustantaneet niillä hedelmöityshoitonsa, koska vauvalainoja ei juuri pankista saa.

Remonttilainan Anna kyllä sai yhdellä puhelinsoitolla. Kunnostettu kylpyhuone maksoi 16 197,67 euroa.

– Hoitokulujen eriarvoisuus tuntuu järjettömältä ja sen korjaaminen on yhteiskunnalta arvovalinta. Samaan aikaan puhutaan synnytystalkoista, hoitosuhteen heikkenemisestä ja kaivataan tekijöitä Suomeen. Yhdenvertaistamista on lupailtu hallitusohjelmassa, mutta mitään näkyvää ei ole tehty, Anna napauttaa.

Julkista lapsettomuushoitoa avattiin naispareille sekä itsellisille äideille syksyllä 2019. Jonot ovat edelleen pitkiä, alueista riippuen pääsy ensikäynnille voi kestää 5–8 kuukautta ja varsinaiset hoidot aloitetaan puolisen vuotta siitä. Julkisella puolella Anna olisi saanut ensitapaamisen toukokuulle 2020. Silloin hän oli jo lähes puolivälissä raskauttaan. Operaatio, josta Anna oli maksanut noin 4 000 euroa, olisi halvimmillaan julkisella puolella voinut maksaa käyntimaksun verran, 40 euroa.

Jos äidiksi haluaa yksin tai naisparina, Anna neuvoo hakeutumaan julkisen puolen hoitoihin ajoissa. Jonot ovat pitkiä, sukusolujen lahjoittajista pulaa ja hoitojen määrä on rajoitettu.

Hintaan sisältyi myös kaksi pakollista psykologikäyntiä. Sellaiset vaaditaan, jos raskaaksi haluaa yksin tai naisparina. Laki velvoittaa klinikat varmistamaan, että hoidettavat ovat vanhemmiksi kykeneviä. Se ei velvoita arvioittamaan pätevyyttä juuri psykologilla, mutta käytäntö on tämä. Ilman psykologin lupaa homma ei etene.

 Koin psykologin tapaamiset turhauttaviksi ja aliarvioiviksi.

– Lähtökohtaisesti on hyvä ja lapsen etu varmistaa, että vanhemmat tietävät, mihin ryhtyvät ja että heillä on valmiudet vanhemmuuteen. Mutta tämän pitäisi tapahtua neuvoloissa ja koskea kaikkia vanhempia, Anna ehdottaa.

– Minä koin psykologin tapaamiset turhauttaviksi ja aliarvioiviksi. Tuntui, että pidettiin täysin yksinkertaisena, kun kysyttiin, olenko miettinyt, jos tulisin sairaaksi ja lapsi pitäisi silti hoitaa. Sellaisiin tilanteisiin joudutaan ihan kaikissa perheissä, jos toinen vanhempi on vaikkapa työmatkalla ja toinen sairastuu.

Anna muistuttaa myös, että ihminen, joka on valmis laittamaan raskauteensa tuhansia euroja ja käymään läpi rankat hoidot, on takuulla harkinnut ratkaisunsa huolella.

– Tuntemani naisparit ovat kokeneet, että lupakäytäntöön pakottaminen on syrjivää – hekin joutuvat psykologille, vaikka heitä on kaksi. Kokemus on, että koska sukupuoli on sama, heitä pidetään huonompina vanhemmiksi.

Ensin lapsi, joskus ehkä mieskin

Annaa on vähän hämmentäneet kommentit, joissa häntä on kehuttu rohkeudesta hankkia lapsi yksin.

– En ole kokenut, että päätös vaati minulta rohkeutta. Tavoittelin asiaa, jota eniten maailmassa halusin. Ehkä rohkeampaa olisi ollut jättää yrittämättä, hän miettii.

Sopivan sukusolujenluovuttajan Anna valitsi Mehiläisen lahjoittajapankista. Virallisesti lapsella ei ole isää eikä luovuttajasta käytetä sellaista sanaa. Oikea juridinen termi on luovuttaja tai lahjoittaja. Miehellä ei ole lapseen mitään oikeuksia eikä velvollisuuksia, eikä lapsi voi esimerkiksi periä häntä tai vaatia pitämään yhteyttä.

Anna sai toivoa lahjoittajan pituutta sekä silmien ja hiusten väriä, mutta tämän henkilöllisyyttä hän ei saa tietää koskaan. Sen tietää vain spermapankki sekä myöhemmin täysi-ikäisenä lapsi, jos niin haluaa.

– Tuttavapiirissäni kukaan ei ole paheksunut ryhtymistäni vanhemmaksi yksin tai voivotellut, että lapseni kasvaa ilman isää. Päinvastoin, kaikki ovat olleet tosi onnellisia puolestani. Olen kuitenkin saanut yhteydenottoja sellaisilta, joiden vanhemmat tai työpaikka ei hyväksyisi tällaista ja todennäköisesti katkaisisi välit. Heidän puolestaan on tullut tosi paha mieli, Anna sanoo.

– Siksi keskustelu on tärkeää. Tarvitaan muutoksia, jotta tällainenkin tapa saada lapsi olisi yhteiskunnallisesti, juridisesti ja taloudellisesti yhtä arvostettua ja tunnustettua ja ylipäätään mahdollista kaikille halukkaille. Näinkin alkunsa saanut lapsi on yhtä hyvä ja vanhemmuus yhtä arvokasta.

 Kertaakaan ei ole käynyt mielessä, että tämä vauva on kymppitonnien arvoinen.

Anna on käynyt keskusteluja myös sellaisten lasta haluavien kanssa, jotka pelkäävät, että itsellisenä äitinä he eivät löytäisi puolisoa tai kelpaisi uudelle kumppanille. On kysytty, jos seurustelukumppania ei ole lasta hankkiessa, miten sellaista löytäisi enää yksinhuoltajana?

– Minun on vaikea asettua tuohon ajatukseen. Todennäköisesti vielä seurustelen, menen naimisiin, ostan ehkä talon ja teen lisää lapsia – tai sitten en. Hetkeäkään en ajattele, että lapseni olisi este sille. En olisi miehen kanssa, joka ajattelisi niin, Anna toteaa.

– Sitä paitsi, minusta tämä on parempi järjestely kuin hankkia lapsi huonossa parisuhteessa, erota ja kinastella sitten, kumman luona lapsi lomailee, kuka ostaa kurahousut ja kumpi maksaa matkat mummolaan. Poikani elämässä on paljon hyviä, läheisiä aikuisia ilman biologista isääkin.

Lopuksi Anna miettii, miten lapsen hankinnan kalleus on vaikuttanut hänen vanhemmuuden kokemukseensa.

– Siinä vaiheessa, kun tulin raskaaksi, unohtui täysin, miten tähän on päästy. Olin ehkä tietoisempi riskeistä ja varovainen iloitsemaan liian aikaisin. Mutta kertaakaan ei ole käynyt mielessä, että tämä vauva on kymppitonnien arvoinen. On vain ihanaa, että hän on elämässäni.

Kerran Anna laski vitsinä, että Alvarin lapsilisät kuittaisivat lapsen hinnan joskus yläasteiässä.

– En todellakaan aio sanoa sitä lapselleni!

Juttua muokattu 28.4. klo 14.58. Täsmennetty hoitojen Kela-korvaukseen ja lääkekattoon liittyviä yksityiskohtia. Hedelmöityshoitojen korvattavuuteen vaikuttaa hoitojen syy: hoidetaanko sairauden vai elämäntilanteen takia. Korvattavuuteen vaikuttaa myös lääkevalinta.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?