Näyttelijä Eeva Eloranta sairastui paniikkihäiriöön, ja nuoruuden ihmissuhteet rikkoivat hänet henkisesti: ”Toipuminen vei vuosia” - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Näyttelijä Eeva Eloranta sairastui paniikkihäiriöön, ja nuoruuden ihmissuhteet rikkoivat hänet henkisesti: ”Toipuminen vei vuosia”

Eeva Eloranta muistelee olleensa nuorena niin sinisilmäinen, että hän oli otollinen uhri kavaluudelle ja selkäänpuukotukselle.

Eeva Eloranta, 66, ei koe tarvetta kaunistella elettyä elämäänsä.­

7.4. 16:00

Näyttelijä Eeva Eloranta lähti kotoa vanhempiensa kauhuksi jo 16-vuotiaana.

– Asuin kavereiden nurkissa ja kävin puolihuolimattomasti iltaoppikoulua. Olin suojaton, peloissani ja vähän pihalla koko ajan. Se näkyi pitelemättömyytenä ja uhkarohkeutena, holtittomana heittäytymisenä kummallisiin kuvioihin, Eloranta muistelee.

– En tunnistanut kanssaihmisissä julmuutta, koska en ollut kohdannut sellaista aiemmin. Kuvittelin, että koska tahansa kohtaan jonkun kuuluisan ja ihanan, joka rakastuu palavasti juuri minuun ja elämäni muuttuu kertaheitolla jännittäväksi. Olin kuin aikuisen mittoihin venähtänyt pikkutyttö, otollinen uhri kavaluudelle ja selkäänpuukotukselle.

Äitinsä kehotuksesta Eeva Eloranta pyrki ja pääsi Teatterikouluun keväällä 1971. Opiskeluajoista hänen mieleensä palaavat päällimmäisinä kaksi asiaa: tolkuton köyhyys ja ajan poliittisuus. Henkisesti aika kävi voimille.

– Teatterikouluaikana hain opiskelijahuollosta apua krooniseen paniikkihäiriööni. En saanut sitä, eikä rahaa kalliisiin yksityisiin psykiatreihin ollut. Sääli, sillä olisin tarvinnut tukea, Eloranta sanoo.

– En tiedä, olisivatko asiat elämässäni menneet toisin, jos olisin saanut ammattiapua oikeassa elämänvaiheessa. Nuoruuden vaikeat ihmissuhteet menivät ihon alle ja rikkoivat minut henkisesti niin, että toipuminen vei vuosia.

Kun Eeva Eloranta joskus kuulee jonkun sanovan, ettei tämä kadu mitään, hän ajattelee, ettei sanoja ole elämässään tehnyt todella isoja virheitä.

– Minulla ei ole tarvetta naamioida elämääni menestystarinaksi eikä sievistellä mokiani kasvattaviksi haasteiksi. Olisin voinut säästyä paljolta tuskalta jättämällä väliin tiettyjä nuoruuteni asioita, näyttelijä toteaa.

– Jokin suojelusenkeli on kuitenkin istunut olkapäälläni, koska olen yhä tässä, elossa ja täyspäisenä.

Millaisena Eeva Eloranta kokee erityslapsen äitiyden? Mistä ystävät löivät vetoa kun hän muutti perheineen maalle? Lue koko Elämäni oivallukset -haastattelu Me Naisten tuoreesta numerosta 14/2021. Digilehden pääset lukemaan täältä.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?