Lapsena Mira Luoti hankki itse rahat harrastuksiin, kun yksinhuoltajaäiti ei voinut maksaa – kun korona vei keikat, artisti harkitsi paluuta kokin hommiin - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Lapsena Mira Luoti hankki itse rahat harrastuksiin, kun yksinhuoltajaäiti ei voinut maksaa – kun korona vei keikat, artisti harkitsi paluuta kokin hommiin

Mira Luoti on tehnyt töitä lapsesta lähtien. Ja kun rahaa ei aina ollut harrastuksiin, hän haki itse taideopintotukea voidakseen jatkaa tanssimista.

18.3.2021 7:00

Tässä juttusarjassa tunnetut suomalaiset kertovat eletyistä unelmistaan, menetetyistä haaveistaan ja uusista unelmistaan.

KARIUTUNEET UNELMAT

Elämä jatkuu

Näin helposti unelmat tuhoutuvat.

Muusikko Mira Luotia, 43, naurattaa, kun hän huomaa vahingossa leikanneensa yhden unelmakarttansa palasista puoliksi. Tällaista elämä välillä on, Mira kohauttaa harteitaan. Joskus unelmat menevät silpuksi, mutta siitä huolimatta elämä jatkuu.

Sen Mira tietää varsin hyvin. Isoin oppitunti aiheesta tuli vuonna 2014, kun Miran kuopuksella Urholla ­todettiin synnynnäinen sydänvika. Haaveissa ollut leppoisa äitiysloma vaihtui rankkaan sairaalajaksoon.

Kun Urho oli vihdoin päässyt kotiin ja elämä alkanut normalisoitua, Mira sai murskaavan puhelun: veljeltä oli rutiinitutkimuksissa löytynyt syöpä. Kolme kuukautta myöhemmin veli oli jo poissa.

”Ajattelen, että kullekin annetaan sellainen taakka, jonka jaksaa kantaa. Murheita on ihan ­jokaisella. Pointti on siinä, miten niistä pääsee eteenpäin.

Urhon sairaalajakson aikana eräs lääkäri antoi minulle neuvon, joka piirtyi syvälle mieleen. Hän kehotti elämään niin normaalisti kuin mahdollista. Samaa sanoi veljeni sairastuttuaan, kun en olisi halunnut lähteä hänen luotaan levyn nauhoituksiin: ’Nyt vain menet sinne studiolle ja jatkat elämääsi.’

Viimeisimmän muistutuksen sain syksyllä, kun jouduimme lasten kanssa kolariin. Olimme koko perhe matkalla keikalta kotiin, kun rysähdimme ojaan. Auto meni aivan rusinaksi. Oli suoranainen ihme, ­ettei sattunut pahempaa.

Lasten fyysiset vammat olivat pieniä, mutta mieltä tapahtuma oli järkyttänyt. Onneksi osasin pyytää apua, sillä en olisi selvinnyt tilanteesta yksin. Urhon sairastumisen aikaan olin saanut apua kaupungin kriisipalvelusta, joten osasin olla yhteydessä sinne nytkin. Ammattilaiset tulivat meille kotiin.

Oli mieletöntä seurata, kuinka hienosti ammattilaiset osasivat jututtaa lapsia. He esimerkiksi kehuivat onnettomuuspaikalla tärissyttä tytärtäni siitä, kuinka hienosti hän oli osannut purkaa pelkotilaansa kehollisesti. Jokainen sai kertoa oman versionsa tapahtuneesta niin monta kertaa kuin halusi.

Mira on kuntouttanut niskaansa kolarin jäljiltä.

Ja sitten taas: takaisin normaaleihin rutiineihin, kiinni elämään.

Minulla murtui kolarissa niskanikama. Olen kuntouttanut niskaa ahkerasti koko syksyn, ja nyt pääni jo kääntyy normaalisti. Tuntuu uskomattomalta ajatella, kuinka pienestä kaikki on lopulta kiinni.

Kun meitä kuljetettiin kolaripaikalta sairaalaan, ambulanssissa alkoi soida Arttu Wiskarin biisi Tässäkö tää oli?, jolla tyttäreni Trine laulaa. Siinä hetkessä tajusin, ettei ollut vielä meidän aikamme lähteä.

On vielä monia unelmia toteuttavina ja elämää elettävänä.”

Vapaus menneisyyden möröistä

Miralla on erityisen vilkas mielikuvitus. Hänelle se on perusta, josta unelmat kumpuavat. Mira kutsuu ominaisuutta supervoimakseen ja on siitä nykyisin erityisen ylpeä. Oli lähellä, ettei sitä riistetty häneltä kokonaan.

Yläkouluaikaiset tapahtumat tulivat julkisuuteen vuonna 2018, kun Mira puhui niistä Helsingin Sanomien haastattelussa. Jutussa hän kertoi koulun kuoroporukan reissusta Pietariin, missä mukana oli myös miespuolinen musiikinopettaja. Luotettu ja pidetty opettaja pyysi Miraa eräänä iltana hotellihuoneeseensa juttelemaan musiikista.

Huoneessaan opettaja istuttikin Miran viereensä sängylle ja alkoi kouria. Ensin pelko ja epäusko saivat jähmettymään paikoilleen. Sitten selkäytimestä tuli reaktio paeta. Ensireaktio oli myös kertoa tapahtuneesta: Mira puhui matkalla ystävilleen, kotona äidilleen ja myöhemmin koulukuraattorille sekä rehtorille. Haastattelussa Mira muisteli, kuinka rehtori oli syyttänyt Miran vilkasta mielikuvitusta ja epäillyt tytön keksineen koko jutun saadakseen huomiota.

Lopulta kaikki painettiin villaisella. Opettaja oli hetken sairauslomalla ja palasi sitten työhönsä.

”Minua ei uskottu vaan lytättiin. Se jätti pysyvät ja kauaskantoiset jäljet. Ajattelin pitkään, että rikas mielikuvitukseni on lähtökohtaisesti huono juttu. En saanut olla hörsyilevä ja liioitteleva minä. Pienensin itseäni, jotta olisin uskottavampi. Minusta tuli tosi herkkä, yliempaattinenkin.

Kun opettajan teot tulivat julkisuuteen, selvisi, että hänellä oli ollut useita uhreja. Minun kokemukseni olivat kevyimmästä päästä. On ollut äärimmäisen vapauttavaa keskustella kokemuksista muiden uhrien kanssa. Se on ollut käännekohta itsetunnolleni. Nyt koen, että voin olla täysin oma itseni.

Olen aina tehnyt kaiken täysillä. Olen suhtautunut harrastuksiini kunnianhimoisesti, määrätietoisesti ja valtavalla intohimolla. En kuitenkaan osannut edes unelmoida siitä, mitä kaikkea olen saanut kokea. Esimerkiksi soolourani alussa ajattelin, että olen pikkulavojen ja pubien esiintyjä. Ujostutti ja jännitti kokeilla omia siipiä.

Nyt uskallan unelmoida, ja siitä tulee hyvä mieli. Voin sanoa ääneen, että tähtäin on taas Ruisrockin rantalavalla.”

TOTEUTUNEET UNELMAT

Ruokapöytä täynnä jälkikasvua

Lapset ovat olleet aina Miran suuri haave. Hän palavasti halusi lapsia jo yläasteikäisenä ja unelmoi teiniäitiydestä. Peruskoulun jälkeen hän valitsi kokkikoulun, koska halusi osata tehdä tulevalle jälkikasvulleen hyvää ruokaa.

Unelma teiniäitiydestä ei toteutunut, ja nuoruusvuosien jälkeen haave hautautui bändikiireiden alle. Mira sai esikoisensa Eirikin vasta 28-vuotiaana. Trine syntyi puolitoista vuotta myöhemmin, kuopus Urho viisi vuotta keskimmäisen jälkeen.

Mira uskoo, että lapsia olisi enemmän, jos jälkikasvua olisi siunautunut aiemmin. Ehkä neljä, jopa viisi. Mutta kolmekin on tarpeeksi täyttämään ruokapöydän. Se on todeksi tullut unelma.

Suhde Urhon isän, muusikko Mika AH Haapasalon kanssa on käynyt lähivuosina otsikoissa. On ollut ylä- ja alamäkeä, eroja ja yhteen paluita. Mira kertoo nykyään asuvansa nelisin lastensa kanssa.

”Unelma idyllisestä ydinperheonnesta hajosi jo silloin, kun erosin kahden vanhimman lapseni isästä. Se oli vaikea päätös mutta täysin oikea. Vaikka lapsia oli hirveä ikävä heidän isäviikkoinaan, siihenkin tottui.

Meillä on nykyisin ihanat välit. Olen onnellinen siitä, että lapsilla on edelleen molemmat vanhemmat ja kaksi rakastavaa perhettä. Vietämme usein aikaa yhdessä uusien perheittemme kanssa. Meillä on samanikäiset pojat, jotka ovat toisilleen veljeksiä. Olemme elävä esimerkki siitä, että erosta voi seurata myös paljon hyvää.

Rakkautta elämässäni riittää, kiitos lasten ja muiden läheisten.

”Perhe on ollut isoin unelmani ja se on toteutunut.”

Ajattelen, että romanttinen rakkaus on vain yksi rakkauden muodoista. Esimerkiksi uuden levy-yhtiöni, Mökkitie Recordsin, porukasta on tullut minulle erittäin rakas, kuin toinen perhe.

On ollut vapauttavaa huomata, että pärjäämme lasten kanssa hyvin näinkin. Tässähän tämä arki pyörii.

Hiljattain tein lumitöitä hiki päässä. Olin niin ylpeä ­itsestäni ja tuli hetkeksi fiilis, että kunpa joku tulisi vähän kehumaan. Sitten Urho marssi pihaan ja sanoi ­aidosti ällistyneenä, että meillä on pihassamme varmasti koko kylän isoin lumikasa. Mietin mielessäni, että kiitos rakas, juuri tätä tarvitsin.

Perhe on ollut isoin unelmani ja se on toteutunut. Sen suhteen en haaveile mistään muusta kuin siitä, että saisimme olla terveitä.”

UUDET UNELMAT

Pakkopysähtyminen teki hyvää

Mira haaveilee siitä, että saisi tehdä töitä niin pitkään kuin henki pihisee. Joutilaat eläkepäivät eivät puhuttele, eikä ajatus taloudellisesta vapaudestakaan. Tai no, asuntolainan voi kyllä joku tulla kuittaamaan, jos niin haluaa.

Mira kertoo tehneensä töitä lapsesta lähtien. Kun hänen yksinhuoltajaäidillään ei aina ollut varaa rahoittaa lasten harrastuksia, Mira keksi keinot. Hän esimerkiksi haki taideopintotukea voidakseen jatkaa tanssimista.

Myöhemmin Mira painoi töitä siivojana, pesulassa, vanhainkodissa, hampurilaisbaarissa ja ravintoloiden keittiöissä. Hän teki hommia vaatemyyjänä silloinkin, kun PMMP:llä alkoi jo mennä lujaa.

Työ on aina ollut Miralle intohimo ja pakopaikkakin.

”Oma äitini jäi kotiäidiksi, kun synnyin, eikä palannut koskaan töihin. Kodin pyörittäminen on kovaa hommaa. Sen tajuaa, kun on omia lapsia. Mietin edelleen, miten äiti on oikein pystynyt siihen.

Minulle oli tärkeää päästä tekemään töitä myös silloin, kun lapseni ovat olleet pieniä. Keikkabussiin noustessa unohtuivat arjen kiireet, pyykkipinot ja maksamattomat laskut. Nautin työnteosta niin paljon, että lomat ovat oikeastaan aina jääneet pitämättä. Kun kiertue loppui tai levy valmistui, tuli aina jokin uusi projekti, jolle en ole raaskinut sanoa ei.

Siksi korona oli aluksi iso isku. Jouduin haukkomaan pitkän hetken happea, kun kalenteri viime keväänä tyhjeni kokonaan. Suurin järkytys oli jäädä yhtäkkiä pakon sanelemana neljän seinän sisälle. Välillä tosissani mietin jopa palaamista kokin hommiin, mutta onneksi sain mahdollisuuden alkaa tehdä levyä.

Ensijärkytyksen jälkeen aloin kuitenkin nähdä tilanteessa positiivisia puolia. Kun valokuvat oli käyty läpi ja hopealusikat kiillotettu, ryhdyin järjestelemään omaa päätäni. Se oli tarpeellinen pysähtyminen. Kävin läpi kaikkea, mitä kuluneiden vuosien aikana on ehtinyt ­tapahtua.

Muutaman kerran asiat iskivät niin kovaa tajuntaan, että kiipesin saunan lauteille itsekseni pillittämään. Se oli puhdistava kokemus. Sen jälkeen pystyin taas keittämään lapsille kalasoppaa hymyssä suin.

Miran kartassa korostuvat musiikki, rakkaus ja perhe. Haaveissa siintävät myös pihan poreamme ja sähköauto. ”Meidän piti tytön kanssa lähteä keväällä Pariisiin hänen 10-vuotismatkalleen, mutta korona siirsi reissua. Aiomme sinne heti, kun pääsee.”

Ennen saatoin piilottaa ikävät asiat muilta. Veljeni oli juuri kuollut syöpään, kun jouduin suoraan tv-lähetykseen. En sanonut tapahtuneesta kenellekään mitään, koetin vain pitää itseni kasassa. Tiedän nyt, että pidemmän päälle tuollainen käy liian raskaaksi.

Enää en piilottele tunteitani tai pienennä itseäni. Näytän sen, jos olen rikki. Kun olen kertonut vaikeista asioista, olen saanut kokea vertaistuen voiman. Fanit ovat jakaneet omia kokemuksiaan ja jaksaneet tsempata.

Juuri nyt olen huolissani isoäidistäni. Hän sairastui koronaan ja on sairaalassa hengityskoneessa. Mutta tällaista elämä on. Vaikeita asioita sattuu ihan jokaiselle. Voimme valita vain sen, kuinka jatkamme niistä eteenpäin.”

Humputtelua, tanssia ja opintoja

Miran oma aika on ollut kolmen lapsen kanssa kortilla. Silloin kun jälkikasvulla on ollut vahti, Mira käyttänyt lapsivapaansa tekemällä töitä. Eikä Mira ole enemmästä haaveillutkaan. Hän on jo lapsia hankkiessaan tajunnut näiden olevan pieniä vain hetken. Kohta lapset eivät enää tarvitse äitiään samalla tavalla.

Nyt kun kuopuskin on jo noheva eskarilainen, Mira on alkanut varovasti raottaa optioitaan oman ajan suhteen. Kimmokkeen sai aikaan kolarissa syntynyt niskavamma, joka vaati kuntoutusta. Sen jälkeen Mira on käynyt muutaman kerran hieronnassa, ja seuraavaksi vuorossa on muutakin ”humputtelua”. Ainakin kasvohoito, ehkä jopa jalkahieronta.

”Olen aina rakastanut tanssia ja jossain vaiheessa ajattelin jopa, että siitä tulisi ammattini. Jostain syystä olen kuitenkin ollut vakuuttunut, että olen hiphopissa sysipaska.

Syksyllä huomasin ilmoituksen, jossa kerrottiin etähausta aikuisten hiphopin SM-joukkueeseen. Ajattelin, että pelkoa päin, ja nauhoitin hakuvideon. Sitten tuli tieto, että minut oli valittu!

En voinut aloittaa ryhmässä vielä syksyllä, koska treenit olisivat loppuneet vasta iltamyöhällä, enkä silloin saanut lastenhoitajaa. Vuoden päästä uudestaan aion kuitenkin hakea uudestaan. Ehkä sitten tanssijaunelmakin toteutuu.

Suurin materialistinen unelmani on tällä hetkellä sähköauto. Parasta olisi, jos autoa ei tarvitsisi ollenkaan. Sitäkin kokeilin, mutta ensimmäinen talvi­lomareissu mummolaan bussilla osoitti, että autoa tarvitaan. Kolme lasta talvi­varusteineen täpötäydessä bussissa oli nihkeä kokemus.

Minulla ei ole luksuslaukkuja eikä kalliita kenkiä. Kaikki lapseni ovat pukeutuneet samoihin talvihaalareihin, ja enimmät vaatteet ja huonekalut ostan käytettyinä. Artekin ruokapöydästä haaveilen, mutta en ole vielä raaskinut ostaa.

Nyt isot hankinnat ovat jäissä, koska korona on vienyt kaikki työt. Onneksi olen kuitenkin osannut järjestää asiani niin, etten ole pudonnut tyhjän päälle.

Korona on pakottanut miettimään vaihtoehtoja laajemmin. Viime keväänä hain Laajasalon opistoon opiskelemaan journalismia. Pääsin sisään, mutta jouduin siirtämään aloitusta, koska oppitunnit olisivat menneet sovittujen studiopäivien kanssa päällekkäin.

En ole koskaan ollut ronkeli töiden suhteen, joten tiedän selviytyväni. Vain taivas on rajana, kun on tarpeeksi uhkarohkea ja uskaltaa unelmoida.”

Mira Luoti

43-vuotias laulaja ja näyttelijä asuu kolmen lapsensa kanssa Helsingissä.

Nousi julkisuuteen PMMP-yhtyeessä, tehnyt sittemmin soolouraa ja esiintynyt teatterissa.

Siirtyi Mökkitie Recordsille ja julkaisi helmikuussa Hopeinen tussi -singlensä.

Mukana Myyrä-ohjelmassa, MTV3-kanavalla 2.3. alkaen.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?