Danny kertoo, miten ei voinut lopettaa suhdettaan Armiin, vaikka oli naimisissa: ”Joka kerta ajattelin, että tämä on viimeinen kerta” - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Danny kertoo, miten ei voinut lopettaa suhdettaan Armiin, vaikka oli naimisissa: ”Joka kerta ajattelin, että tämä on viimeinen kerta”

Ilkka Lipsanen eli Danny on oivaltanut, että rakkautta ei voi tukahduttaa, että isättömyys jättää ikuisen ikävän ja että tulevaa voi suunnitella, vaikka takaseinä jo näkyy.

”Olen sen verran hyvässä kunnossa, että pystyn jatkamaan vähintään pari vuotta. Ja jos en äkkiä enää kykenisikään, niin mitä sitten? Ihan oikeasti, mitä sitten?”­

27.2. 18:00

Tässä juttusarjassa tunnetut suomalaiset kertovat elämänsä tärkeimmistä oivalluksista.

Isä

”Lapsena koettu ikävä jää ihmiseen”

”Vanhempani erosivat, kun olin lapsi. Isä lähti eron jälkeen Brasiliaan, minä ja veljeni jäimme äidin kanssa asumaan Suomeen. Muutin 10-vuotiaana Helsinkiin äidin kanssa.

Muistan sen päivän, kun isän piti tulla takaisin Suomeen. Olimme odottamassa hänen laivaansa satamassa, ja etsin häntä väkijoukosta. Hän ei kuitenkaan tullut. Siitä puoli vuotta myöhemmin kuulimme tuttavan kautta, että isä oli mennyt uusiin naimisiin.

 Ei pieni lapsi ymmärrä, miksi yhtäkkiä ei olekaan isää.

Kerran näin huvipuistossa tutut kasvot. Isäni kantoi harteillaan pientä lasta, ja hetken ajan meidän katseemme kohtasivat. Sitten hän kääntyi pois.

Ajan myötä saimme isään kyllä taas yhteyden, ja vietimme kesiä hänen luonaan Raumalla, mutta emme koskaan puhuneet noita tapahtumia selviksi. Eihän sellaisia saa puhuttua, ja se oli kuitenkin isäni ja äitini välinen asia.

Kesällä 1946. Pieni Ilkka ja pikkuveli Pekka Porin keskuspuistossa isänsä Pentin ja äitinsä Magdan kanssa.­

Isän uusi vaimo ei halunnut minua ja veljeäni heidän luokseen Raumalle talvisin, mikä hankaloitti yhteyden pitämistä. Ja vaikka isä itse oli hieno ja lempeä mies, se lapsen ikävä jää ihmiseen. Ei pieni lapsi ymmärrä, miksi yhtäkkiä ei olekaan isää. Lapsen täytyisi saada rakastaa vanhempaansa ilman syyllisyyttä.”

Rakkaus

”Puolison siivellä eläminen voi johtaa eroon”

”Olen yrittänyt miettiä, onko eroaminen kuitenkaan aina se elämän suurin epäonnistuminen. Me olimme Liisan kanssa naimisissa 34 vuotta ennen kuin lähdimme eri teille. Täytyy muistaa, että suhteeseemme vaikutti loppuvaiheessa se, että toisella oli yhtäkkiä rahaa toistasataa miljoonaa. Minulla ei ollut.

Olimme kumpikin tehneet tahoillamme paljon työtä, Liisa perheyrityksensä vaateketju Seppälän parissa ja minä D-tuotannon puikoissa. Perhe-elämämme toimivuudesta sen keskellä on kiittäminen erityisesti anoppiani ja pätevää lastenhoitajaamme Helenaa. Kun Liisa 80-luvun lopulla myi Seppälän, hän sai yhtäkkiä valtavasti rahaa, ja sitä piti alkaa käyttää.

 Henkilökunta huomautteli, että minun pitäisi käyttäytyä enemmän kuin linnanherra, kulkea asianmukaisissa vaatteissa ja metsästää.

Rahalla Liisa osti esimerkiksi linnan Ruotsista. Se oli hieno linna. Olin siellä linnanherrana kymmenisen vuotta, mutta siihen rooliin sopeutuminen oli haastavaa. Henkilökunta huomautteli minulle, että minun pitäisi käyttäytyä enemmän kuin linnanherra, kulkea asianmukaisissa vaatteissa ja metsästää.

”Olen sen verran hyvässä kunnossa, että pystyn jatkamaan vähintään pari vuotta. Ja jos en äkkiä enää kykenisikään, niin mitä sitten? Ihan oikeasti, mitä sitten?”­

Hiljalleen Liisa ymmärrettävästi kyllästyi kaupalliseen maailmaan ja halusi keskittyä muihin asioihin, esimerkiksi kulttuuriin ja taiteeseen Ruotsissa. Minulla ei olisi ollut siellä muuta vaihtoehtoa kuin elää hänen siivellään, eikä se tullut kysymykseen. Lapsemme olivat kasvaneet aikuisiksi, ja minä halusin jatkaa elämäntyötäni täällä Suomessa, joten päätimme erota. Sittemmin olen ymmärtänyt, että jos rakkauden saa, täytyy toivoa, että saa myös viisauden sen ylläpitämiseen.

Minun ja Liisan välit ovat edelleen hyvät ja lämpimät. Kuinka moni vielä vuosia eron jälkeen saa entiseltä vaimoltaan postissa tämän kuvan? Minä sain kuukausi sitten, ja laitoin sen työhuoneeni seinälle, lastemme lapsuuskuvien ja vanhan perhepotrettimme viereen.”

Oikeudenmukaisuus

”Hyvyys palaa takaisin”

”Yksi tärkein esikuvani on isäni äiti, kauppaneuvoksetar Impi Lipsanen, joka oli yksi hienoimpia ihmisiä joita tiedän. Hän synnytti neljätoista lasta, joista kaksitoista jäi henkiin. Hän hoiti lastensa lisäksi perheen kartanoa samalla kun isoisäni hoiti kauppahuoneen, joka oli aikansa suurimpia tukkukauppoja.

Isoäiti oli oikeudenmukainen, kärsivällinen ja sydämellinen. Tätini olivat joskus ihmetelleet, miksi Impi laski paikallisia huonompiosaisia öisin nukkumaan kartanon saunarakennukseen. Isoäiti totesi siihen: ”Kuulkaas tytöt. Ei he olis niin huonoi, ellei he olis niin heikoi.” Tämä isoäidin suhtautuminen on vaikuttanut minuun ja oikeudentajuuni. Olen häneltä oppinut, että on oltava hyvä muille ihmisille.

Kun nuorena laulajana sain ensin yhden hitin, sitten toisen, aloin pohtia. Olin saanut hienon tilaisuuden ja päässyt eteenpäin. Entä jos laittaisin hyvän kiertämään ja lainaisin yhtyettäni, yleisöäni ja osaamistani uusille ja lahjakkaille tulokkaille? Olihan se älytöntä, että maksoin ihmisille, joille ei olisi ollut pakko maksaa, mutta koin olevani kiitollisuudenvelassa.

Myöhemmin se on tullut konkreettisesti takaisin. Kari Tapiohan kuului näihin alkuun auttamiini artisteihin. Nyt hänen poikansa Joona haluaa järjestää konserttejani ja muutenkin auttaa minua. Hän sanoo, että ’isä näkee kyllä taivaassa, mitä mä teen’. Minua liikuttaa, että kun en itse ole enää oikein toimistoiässä, niin hän haluaa hoitaa asioita puolestani. Siinä mielessä hyvyys todella voi kiertää.”

Menestys

”Tiede auttaa hurmaamaan yleisön”

”Kun kirjoitin ensimmäiset Danny Show’t, rakensin ne intuitiivisesti, arvailin vain, mikä voisi toimia. Sen verran kuitenkin jo nuorena poikana ymmärsin, että minut erottaisi parhaiten muista laulajista teatterinomaisuus. Se oli ensimmäinen ammatillinen oivallukseni, teatterin keinojen hyödyntäminen. Niin syntyivät Danny Show’t, joita olen nyt kirjoittanut yhteensä 55.

Pari ensimmäistä show’ta kirjoitettuani tapasin Jyväskylän yliopiston professorin Carl Hagforsin ja tutustuin hänen metodiinsa yleisön reaktioiden mittauksesta. Hagfors keksi tavan mitata esitysten vaikutuksia yleisössä, ja sillä tavalla saatiin ensimmäisen kerran oikeaa, tutkittua tietoa siitä, millainen showrakenne toimi parhaiten. Tämä oli toinen ammatillinen oivallukseni, ja siitä tuli urani kannalta käänteentekevä. Ymmärsin, että suunnittelemalla ja tutkimalla voidaan saada paljon parempia tuloksia ja parantaa ohjelmanumeroita merkittävästi. Tämä tieto oli vertaansa vailla, kun rakensin ohjelmia suurille yleisöille. On niin paljon tehokkaampaa nojata tutkittuun dataan kuin intuitioon.

Kesällä 1967. Danny purjehtimassa Meri-Maria -purjeveneellään Rauman saaristossa.­

En minä ole mikään kertomaan mistään dramaattisista käänteistä. Olen vain elänyt tämän elämäni äärettömän ahkerana. Samalla olen yrittänyt kehittää itseäni ja auttaa muita. Lasken auttaneeni tähän maahan 157 laulajaa, mukaan lukien Kirkan ja hänen sisaruksensa, Ami Aspelundin, Kari Tapion, Anki Lindqvistin ja monet muut. Parhaimmillaan D-tuotanto työllisti 360 ihmistä.”

Kuolema

”Vaikka takaseinä näkyy, voi suunnata tulevaan”

”Olisin hyvin saattanut kuolla jo kymmenen vuotta sitten. Sain tuolloin infarktin, ja sairaalassa lääkäri totesi, että hän leikkaakin minut heti. Seuraavana aamuna heräsin ja huomasin, että Mika Häkkisen isä makasi viereisessä huoneessa. Hän kuoli, minä en.

Mika on ystäväni, joten menin hänen isänsä hautajaisiin. Silloin mietin, kuka sen sanelee, kenen vuoro milloinkin tulee. Nyt 80 prosenttia aikani suuruuksista on jo poissa.

 Vaikka takaseinä jo näkyy, suunnittelen koko ajan tulevaa.

Olen pyrkinyt hoitamaan asiani järjestykseen perusteellisesti, jotta jälkeeni jää mahdollisimman vähän tehtävää. Levyni, videotallenteeni ja koko tarinani on mapitettu valmiiksi kellarini varastohuoneisiin. Samoin tallessa on vanhempieni ja isovanhempieni historiaa. Tiedän, kenelle lapsistani mitkäkin muistot menevät ja haluan, ettei heille jää mitään selvitettävää.

Jokainen päivä, jonka saan vielä elää, on lahja. Ja vaikka takaseinä jo näkyy, suunnittelen kuitenkin koko ajan tulevaa, tulevia esiintymisiä ja muuta. Koen olevani sen verran hyvällä kunnolla ja voinnilla siunattu, että kykenen vielä jatkamaan ainakin pari vuotta, ehkä paljon enemmänkin. Ja jos en yhtäkkiä enää kykenisikään, niin mitä sitten? Ihan oikeasti, mitä sitten?”

Ura

”Ikä ei ole este, jos on halua ja lahjoja”

”Olen aina ollut etuoikeutettu siinä mielessä, että olen saanut tehdä työtä huippujen kanssa. Aina, kun olen luullut, että nyt tämä ura on tässä, onkin tullut taas joku.

Vuonna 1966. James Dean -look Vähän ennen kyyneleitä -levytyksen jälkeen.­

Viimeksi se tapahtui kaksi vuotta sitten. 35 konsertin kiertue loppui Helsingin jäähalliin, ja silloin ajattelin, että nyt saan levätä. Sitten tuli puhelinsoitto levy-yhtiöstä. Kysyttiin, tulisinko laulamaan yhden laulun. Koska ei ollut muutakaan, niin menin. Laulu oli Don Juan, ja nyt sitä on striimattu yli kahdeksan miljoonaa kertaa. Viikko sen jälkeen soitettiin toisesta yhtiöstä ja pyydettiin taas laulamaan. Kappale oli 7300 päivää, ja sitä on striimattu yhdeksän miljoonaa kertaa. Olin juuri tullut siihen tilanteeseen, että ajattelin urani olevan nyt ohi, ja seuraavat kaksi viikkoa veivät minut taas listojen kärkeen.

Nyt olemme lauluntekijä Janne Rintalan kanssa tehneet yhdessä lisää musiikkia. Haluan vielä laulaa kaikki ne laulut, jotka pitää ennen kuolemaa ehtiä laulamaan. Ne ovat henkilökohtaisempia, syvempiä tekstejä kuin koskaan ennen. Laulan isästä, Armista, helvetistä ja eräästä ystävättärestä, jonka surullinen kohtalo jäi mieleeni.

Uuden musiikin kilpailun kappaleeni on kahdeksas kertani euroviisukarsinnassa. Sanoin Jannelle, että mennään jos sinä haluat. Teen tätä työtä edelleen siksi, etten ole löytänyt mitään muutakaan, minkä tekemisestä nauttisin yhtä paljon. Pidän outona sitä, että tietyn ikäinen ihminen ei enää saisi laulaa tai että pitäisi laulaa vain oman ikäisilleen. Minusta on jokaisen ihmisen oikeus saada tehdä loppuun asti sitä, mihin on saanut lahjoja.”

Naiset

”Rakkautta on suojeltava ulkopuolisilta”

”Suhteideni puiminen julkisuudessa turhauttaa, sillä olen usein kokenut, ettei oma elämäni kiinnosta, jollei siihen liitetä jotakuta naista. Lisäksi puhun aina vain omasta puolestani, eikä minulla ole ollut kenestäkään elämäni naisesta koskaan mitään pahaa sanottavaa. Minun on riitettävä julkisuudelle omana itsenäni ilman, että vedän aina esille jonkun toisen tai loukkaan itselleni tärkeitä naispuolisia ihmisiä.

Olen elämäni aikana saanut tuntea suurta rakkautta joitakin kertoja, ja olen kokenut kaikkien näiden rakkauksien kehittäneen minua ihmisenä. Kun esimerkiksi avioliittoni päättyi, se oli vain olosuhteiden sanelema luonnollinen jatkumo sille, että elämässämme eri asiat alkoivat olla tärkeitä.

 Ikäero kuitenkin kävi lopulta liian raskaaksi, sillä ulkoinen paine ja kyseenalaistus alkoi olla niin kovaa.

Muistan sen, kun rakastuin Armiin. Joka kerta hänen luokseen mennessäni ajattelin, että tämä on viimeinen kerta, mutta sydämeni oli lopulta aina vahvempi. Samalla silti ajattelin, että kyllä tämä varmaan kohta ohi menee. ”Ohi menee”? Toisin sanottuna toivoin, että rakkaus loppuisi. Mutta se johtui vain siitä, että olin jo mennyt naimisiin ja minulla oli huono omatunto.

En halunnut erota Liisasta, olin luvannut itselleni, etten eroaisi, sillä olin kokenut, millaista on olla avioerolapsi. Varsinkin alussa rakkauteni Armiin toki aiheutti hankaluuksia, mutta kyllä me sen Liisan kanssa lopulta pystyimme työstämään. Mehän olimme yhdessä vielä yhdeksän vuotta sen jälkeen, kun Armin kanssa erosimme. Ja silti, Armin kuolema järkytti. Tärkeän ihmisen kuolema on aina kauhistus.

”Onko eroaminen kuitenkaan aina se elämän suurin epäonnistuminen?” Danny kysyy.­

Erikan kanssa me synnyimme ehkä vähän eri aikaan, mutta se ei ole haitannut ainakaan minua. Ikäero kuitenkin kävi lopulta liian raskaaksi, sillä ulkoinen paine ja kyseenalaistus alkoi olla niin kovaa. Vaikkemme ole nähneet toisiamme nyt puoleen vuoteen, välimme ovat hyvät, ja olen onnellinen, että olen saanut tutustua niin hienoon, ahkeraan ihmiseen.

Nykyään, kun rakastan jotakuta, annan sen rakkauden olla ja yritän vain vaalia sitä. En yritä myydä sitä enkä saattaa sitä muiden tietoon. Pidän sen omana tietonani.

En ole muutenkaan koskaan halunnut sulkea itseäni vain tietyn ikäisten ihmisten seuraan. Tyttärenpoikani on nyt viisi, ja hänen iloiset silmänsä tuovat elämääni valtavasti iloa. Jos rajaisin jotakin pois, en saisi sitä iloa ja onnellisuutta, jota nyt saan.

Koen, että elämä hyväksyy minut vielä mukaansa ja antaa mahdollisuuden tavata eri-ikäisiä ihmisiä, jotka taas innostavat minua tekemään uusia hienoja asioita.”

Ilkka Lipsanen

Syntynyt 24.9.1942 Porissa. Asuu Kirkkonummella. Kolme lasta ex-vaimo Liisa Lipsasen kanssa.

Aloitti musiikkiuransa 60-luvulla, johtaa omaa ohjelmatoimistoaan ja on toiminut musiikkialan yhdistysten johdossa.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?