Koronarajoitukset ovat vaikeuttaneet Lotta Backlundin deittailua: ”Noloin tapa kuolla olisi iskeä joku jätkä, saada kuhertelusta korona ja päätyä hautaan” - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Koronarajoitukset ovat vaikeuttaneet Lotta Backlundin deittailua: ”Noloin tapa kuolla olisi iskeä joku jätkä, saada kuhertelusta korona ja päätyä hautaan”

Lotta Backlundista olisi ihana rakastua oikein tajunnanräjäyttävästi ja sitoutua johonkuhun syvällisesti.

”Itsetuntoni on aina ollut vahva. Se johtuu siitä, että sain kasvaa rakkaudellisessa ja kannustavassa ympäristössä”, Lotta Backlund sanoo.­

22.2. 16:00

Tässä juttusarjassa tunnetut suomalaiset kertovat eletyistä unelmistaan, menetetyistä haaveistaan ja uusista unelmistaan.

ELETYT UNELMAT

Tyttären kanssa on mahtavaa

Lotta Backlund, 40, on taustaltaan suunnilleen niin helsinkiläinen kuin mahdollista. Asunnon, jonka hän jakaa tyttärensä Adelen, 11, kanssa Helsingin Töölössä, omisti alun perin Lotan isoäiti. Sitten siitä tuli Lotan lapsuudenkoti. Nuorena aikuisena Lotta ehti asua tahollaan Kampissa muutaman vuoden. Lopulta hän osti töölöläisasunnon itselleen, ja se remontoitiin lattiasta kattoon. Nyt se on varsin täydellinen koti sinkkuäidille ja hänen tyttärelleen.

Yhteistä tilaa ovat keittiö, ruokailutila ja olohuone, lisäksi kummallakin on oma tilava makuuhuoneensa. Ydinkeskustaan on kävelymatka.

Tässä elämänvaiheessa ja tilanteessa kiteytyy monta Lotalle tärkeää asiaa. Itsenäisyys ja äitiys ovat niistä päällimmäisiä.

”Itsetuntoni on aina ollut vahva. Se johtuu siitä, että sain kasvaa rakkaudellisessa ja kannustavassa ympäristössä. Ihminen, joka saa pyyteetöntä tukea perheeltään, saa ilmaista etumatkaa suhteessa niihin, joiden kasvu­olot ovat karummat.

Taustastani varmasti johtuu se, että pyrin aina kannustamaan muita. Haluan vaistomaisesti olla eräänlainen äitihahmo, joka sanoo toiselle, että totta kai pystyt siihen, sen kun vain kokeilet. Surettaa nähdä skarppeja tyyppejä, jotka jättävät mahdollisuutensa käyttämättä vain siksi, että ovat liian epävarmoja yrittämään. Meidän pitäisi rohkaista toisiamme enemmän.

Kun kohtaan ihmisiä, jotka tarkoituksella ovat tympeitä tai vetävät muita alaspäin, mietin aina, kuinka ankeaa heidän oman elämänsä täytyy olla. Tyyppi, jolla on hyvä fiilis itsensä kanssa, ei käyttäydy ehdoin tahdoin huonosti muita kohtaan.

Äidinisäni kuoli, kun äitini oli 17-vuotias. Oma isäni kuoli, kun olin 12-vuotias ja pikkuveljeni Calle vasta 4. Äiti kasvatti meidät aikuisiksi yksin, kuten hänen äitinsä oli kasvattanut hänet.

Sukuni pystyvien naisten kautta olen nähnyt, että monenlainen perhe-elämä voi olla hyvää ja että reippaudella selviää elämän karikoista. Äitini osasi tehdä kaikki perinteiset äijien hommat ja opetti saman minullekin. Olen kasannut itse esimerkiksi kotini sohvan, sängyt ja tuolit. Ohjeita seuraamalla kuka tahansa pystyy samaan. Just do it!

Äidiksi tulo oli minulle iso, todeksi tullut haave. Olin suunnilleen 28-vuotias, kun biologinen kelloni alkoi tikittää niin lujaa, etten pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin lasta. Napsahdin raskaaksi helposti ja tykkäsin siitä olotilasta. Myös äitiys tuntui tosi luontevalta alusta asti, ja on ollut mahtavaa seurata, miten lapsi on kasvanut omaksi persoonakseen.

Minulle ei ollut mikään musertava pettymys, että suhteeni lapsen isään päättyi eroon ja jäimme tyttäreni kanssa asumaan kaksin. En usko sellaiseen, että vain ydinperhe voi olla onnen tae – tai siihen, että lapsi pitäisi kasvattaa jossain tietyssä perheideaalissa.”

”Minulle ei ollut mikään musertava pettymys, että suhteeni lapsen isään päättyi eroon ja jäimme tyttäreni kanssa asumaan kaksin.”­

Onni syntyy kovalla työllä

Lotta näyttää onnistuneen onnistunut monissa asioissa, joihin on ryhtynyt. Hän on ollut mukana politiikassa vuosikausia, ja toukokuuhun asti hän toimii Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren poliittisena eritysavustajana. Takana on uraa niin stand up -koomikkona, mediahommissa kuin suuren tv-tuotantoyhtiön leivissäkin. Pitkäaikainen haave – kutsu Linnan juhliin – toteutui pari vuotta sitten.

Kun Lotta syksyllä 2019 irtisanoutui vakituisesta työstään tyhjän päälle, hänen puhelimensa alkoi välittömästi soida. Lotta sai yhdeksän työtarjousta parin viikon sisään. Samaan syssyyn hän allekirjoitti myös kustannussopimuksen esikoiskirjastaan. Lotan self help -opas Sano kyllä! ilmestyy näinä päivinä.

Lotan mukaan hänen pärjäämisensä ei ole sattumaa.

”Onnen takana on lähes aina paljon kovaa työtä. Ihmiset usein näkevät vain tulokset, eivät ahkerointia niiden taustalla. Olen pärjännyt yksinkertaisesti siksi, että olen ollut niin monessa paikassa tekemässä niin monenlaisia juttuja. Usein olen mennyt päistikkaa epämukavuusalueilleni ja ollut aluksi enemmän tai vähemmän kauhuissani siitä, mihin tulin ryhtyneeksi. Jälkeenpäin olen huomannut, että juuri nuo tilanteet esimerkiksi työelämässä ovat olleet niitä opettavaisimpia – niissä on oltava täysin hereillä ja valpas.

Joskus olen hämmästyttänyt itseänikin sillä, miten paljon tehoja minusta lähtee, kun on pakko. Samalla olen oppinut tuntemaan omat vahvuuteni: uuden luomisen, toisten kannustamisen ja ongelmanratkaisukyvyn. Olen joustava tyyppi, joka ei lannistu vastoinkäymisistä. Usein, kun minulta kysytään titteliäni, mieleni tekee vastata: Lotta Backlund, reipas henkilö.

Pärjäämiseni ei suinkaan tarkoita, että työelämäni olisi ollut pelkkää menestystarinaa. Olen esimerkiksi pari kertaa ollut ehdokkaana eduskuntavaaleissa, eikä läpimeno ole ollut lähelläkään. Kun hyppäsin tyhjän päälle puolitoista vuotta sitten, suunnittelin elättäväni itseni esiintymisillä ja puhujakeikoilla. Kas, alkoi globaali pandemia, joka tyhjensi hetkessä kalenterin ja pisti kuviot uusiksi. Olen joutunut purkamaan säästöjäni ja miettimään monta asiaa toisin. Suunnitelmallisesta otteesta talousasioihin on kriisitilanteessa ollut selvää hyötyä.

Ensi keväänä päättyy Helsingin nykyisen pormestarin kausi ja sitä myöten työni hänen avustajanaan. Työelämässä olen siis uuden edessä.

Kirjan julkaisu on minulle todeksi tullut, lapsuudesta asti kypsytelty haave. Se toteutui eri tavalla kuin joskus kuvittelin. Ei tullutkaan suurta romaania – tuli self help -kirja! Toivottavasti jonakin päivänä tulee jotain muutakin. Yksi haaveeni olisi vetäytyä joskus jonkinlaiseen kirjoitusretriittiin.”

MENETETYT HAAVEET

Rakkautta etsimässä

Aikuinen sinkkunainen pilkettä silmäkulmassa, rakkautta etsimässä. Haaveestaan löytää joku ihana ja rakastua Lotta ei ole luopunut.

Matkan varrelle on kuitenkin osunut pettymyksiä ja sydänsuruja, eikä unelman toteuttaminen ole osoittautunut helpoksi. Kirjassaan Lotta kertoo esimerkiksi ihastuneensa kerran mieheen, joka valehteli olevansa eronnut, vaikka pyöritti deittailun sivussa perhettä. Kun petos tuli ilmi, Lotta lopetti kuvion välittömästi.

”Olen aina se, joka onnittelee, jos joku kertoo eronneensa. En tee niin siksi, että ero sinällään olisi hyvä juttu, vaan siksi, että ihmiset, jotka siihen ratkaisuun päätyvät, ovat taatusti punninneet asiaa pitkään ja tehneet paljon työtä asian kanssa. Siinä tilanteessa parasta on toivottaa onnea heidän elämänsä seuraavaan vaiheeseen.

Ylipäätään olen miettinyt paljon avioliiton konseptia. Kuka on keksinyt, että yhden ihmisen kanssa pitää viettää koko loppuelämä? Me kasvamme, muutumme ja kehitymme ihmisinä koko ajan. Nelikymppisenä saatamme haluta siipalta ihan eri juttuja kuin kaksikymppisenä. Ystävätkin vaihtuvat usein elämänvaiheiden mukaan – miksei siis myös kumppani?

Olen nauttinut elämästäni aikuisena sinkkuna enkä allekirjoita ollenkaan sitä, etteikö esimerkiksi Tinderistä voisi löytää merkityksellisiä ja hyviä ihmissuhteita. Helppoa täydellisen matchin löytäminen ei toki ole. Kerran esimerkiksi särjin sydämeni niin pahasti, että luulin kuolevani. Teki kipeää menettää haave yhteisestä tulevaisuudesta. Mutta aika auttoi siihenkin – lopulta kelasin vain, että mikä ihme tässä nyt oli olevinaan niin hirveää.

Rakkauden löytäminen ei ole koskaan ollut helppoa. Muistan hyvin, miten parikymmentä vuotta sitten päiviteltiin, ettei baareissa kuitenkaan tapaa ketään. Parinmuodostus on ikuista hakuammuntaa.

Olisi ihana rakastua oikein tajunnanräjäyttävästi ja sitoutua johonkuhun syvällisesti, mutta se ei tarkoita, että tahtoisin jakaa kotini toisen kanssa. Mikään uusperhekuvio ei houkuttele. Luulen, etten koskaan enää halua asua miehen kanssa saman katon alla. Olen oikein tyytyväinen kaksin lapseni kanssa.”

Punainen sydän Lotan unelmakartassa symboloi haavetta uuden rakkauden löytämisestä. ”Pieniin, tavoitettavissa oleviin unelmiini kuuluvat Jura-kahvikone ja Louis Vuittonin Neverfull-laukku.”­

Mitä vain voi tapahtua

Kenelle tahansa voi tapahtua mitä vain koska vain. Lotta Back­lund on nähnyt sen tulevan todeksi useaan kertaan elämänsä aikana. Isä kuoli leukemiaan, kun Lotta oli peruskoulun kuudennella luokalla.

Vuonna 2019 Lotan pikkuveli, amerikkalaisen jalkapallon entinen maajoukkuepelaaja Calle Backlund sairastui Yhdysvalloissa aivovaltimopullistumasta johtuvaan aivoverenvuotoon ja vajosi koomaan. Sairastuessaan hän oli vasta 30-vuotias. Lotalla oli iso rooli siinä, että Calle saatiin tuoduksi Suomeen hoitoon ja kuntoutukseen.

”Isäni kuolema vaikutti minuun ihmisenä tosi paljon. Surin ja mietin tapahtunutta pitkään sen jälkeen joka ikinen päivä. Ajan kuluminen on kuitenkin armollista – eräänä päivänä sitä vain huomaa, ettei enää tee yhtä kipeää.

Sen olen oppinut, että kriiseissä reippaus mitataan. Tilanteessa, jossa ehkä haluaisi romahtaa, pitää vain selviytyä.

 Tein kaikkeni pelastaakseni veljeni hengen.

Isäni ja veljeni sairastumiset olivat kohtalon oikkuja, joita ei olisi voinut millään ehkäistä ennalta. Elämässä pitää oppia hyväksymään se, ettei kaikkea voi kontrolloida. Ei, vaikka sitä rystyset valkoisina kuinka yrittäisi. Kannattaa keskittyä mieluummin niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa kuin niihin, jotka ovat oman tahdon ulottumattomissa.

Callen sairastuminen oli äkillinen tilanne, jota kukaan ei osannut odottaa. Luonteeni mukaisesti ryhdyin kriisissä heti toimimaan. Kävi ilmi, että vaikeissakin tilanteissa olen toimintakykyinen ja sitkeä. En suostunut kuulemaan ei-vastauksia, vaan tein kaikkeni pelastaakseni veljeni hengen. Ajattelin, että ongelmiin löytyy kyllä ratkaisu. Olin oikeassa siltä osin, että Calle saatiin kuin saatiinkin onnellisesti Suomeen. Olen kiitollinen siitä, että rakas ihminen, joka oli koomassa ja melkein kuoli, on yhä hengissä. Toipuminen noin vakavasta sairastumisesta on kuitenkin hidasta.”

UUDET UNELMAT

Maailma auki jälleen

Ennen korona-aikaa Lotta Backlund oli kova reissaamaan. Matkailuintoa selittää osaltaan hänen taustansa ja kielitaitonsa – Lotta on syntynyt Unkarissa vanhempien ulkomaankomennuksen aikana ja puhuu sujuvasti suomea, ruotsia, englantia ja saksaa sekä auttavasti unkaria. Lento- tai laivaliput hän saattoi varata viime tingassa hetken mielijohteesta. Matkaseurana oli usein oma tytär.

Yhdysvaltojen länsirannikko oli yksi Lotan lempikohteista, velikin asui siellä vuosikaudet.

Pandemian myötä kaikki muuttui.

”En muista, koska olisin ollut Suomessa näin pitkää aikaa putkeen. Aina on ollut työmatkoja ja lomia, jotka ovat vieneet maailmalle. Olen haaveillut myös siitä, että jonakin päivänä asuisin tovin ulkomailla.

Silti matkailun loppuminen ja korona-aika eivät ole suistaneet minua hirveään angstiin. Olen sopeutuvainen ihminen ja varsin tietoinen siitä, että korona on meidän elinaikamme suurin ja dramaattisin kriisi. Myös vastatoimien on siksi oltava järeitä.

Minulla on paljon hyviä muistoja viime kevään lockdown-ajasta tyttäreni kanssa. Teimme pitkiä kävelyitä, hengasimme puistoissa, kirjoitin kirjaani ja tein podcastia sillä välin, kun lapsi kävi etäkouluaan.

Aikuisen sinkun elämään ja deittailuun rajoitustoimet toki vaikuttivat, koska kontakteja piti vältellä. Ehkä noloin tapa kuolla, jonka voisin kuvitella, olisi iskeä joku jätkä, saada kuhertelusta korona ja päätyä hengityskoneen kautta hautaan. Not worth it!

 

Unelmakartassani oleva kuva yhdestä lempikaupungistani New Yorkista ei tarkoita, että haluaisin sinne nyt. Kahvilat, teatterit, ravintolat ja museot siellä ovat kiinni, maskit ja käsidesi arkea kuten täälläkin. Kuva symboloi enemmänkin matkaa muistoihin, siihen, millainen New York oli ennen pandemiaa.

Siitä olen iloinen, että prosessi koronan taltuttamiseen on jo olemassa – rokotus tänne heti, kun mahdollista, kiitos. Haaveeni on päästä jälleen matkustamaan sitten, kun maailma taas on auki.”

Iloa, ystävyyttä – ja viiniä

Lotta Backlund kuuluu neljän naisen tiiviiseen ystävärinkiin. Lotta, Lippe, Kukka ja Lena ovat pitäneet yhtä lapsesta asti. Jo heidän isänsä olivat keskenään parhaita kaveruksia ja toistensa bestmaneja – ja sama jatkuu seuraavassa sukupolvessa. On tullut avioliittoja, lapsia ja vuosia, ulkomaille muuttoja ja paluita, mutta ystävyyden ydin on säilynyt vahvana.

Ystävyyttä ylläpidetään WhatsAppissaVaippakakku-nimisessä ryhmässä, johon kilisee viestejä päivittäin. Nelikon naiset ovat ristiin myös toistensa lasten kummeja.

”Olen tuntenut parhaat ystäväni koko ikäni. Tiedämme kaiken, mitä toistemme elämissä tapahtuu, ja olemme aina toistemme puolella. Salaisuuksia ei ole.

Minulla on paljon ihania lapsuusmuistoja siitä, kun vanhempamme istuivat pitkillä vappu- ja uudenvuodenlounailla Espoon Dipolissa, ja me juoksentelimme siellä ympäriinsä koko päivän.

Oma perinteemme on meksikolainen joulujuhla. Jossain vaiheessa meille tuli tavaksi kokoontua joulun ja uudenvuoden välipäivinä, ja halusimme syödä ruokaa, johon kaikki eivät olisi siinä vaiheessa pohjattoman kyllästyneitä – ei siis kinkkua ja laatikoita, vaan tacoja ja fajitaksia.

Toinen hitti porukassamme ovat murhamysteeri­illalliset. Siihen löytyy nykyään kaupasta valmiita bokseja, tosi hauskoja. On siistiä leikkiä salapoliisia.

Vanhenemista ja eläkkeelle jäämistä mietin vain harvoin. Olisi outo ajatus olla tekemättä mitään. Taloudellinen riippumattomuus olisi toki hienoa siinä mielessä, että silloin voisi keskittyä niihin juttuihin, jotka ovat kaikkein lähinnä sydäntä. Korporaatiotöistä voisi sellaisessa tilanteessa tehdä irtioton.

Ystäväporukkani kanssa olemme joskus miettineet, millainen vanhuus olisi paras. Tässä visiomme: yhteinen viinitila Espanjan auringossa. Muutama pulma siinä toki olisi. Kukaan meistä ei tiedä viinin teosta tuon taivaallista, emmekä seniori-iässä varmaan jaksaisi tehdä mitään muuta kuin juoda sitä. Siitä viis, unelmia olla pitää.

Siihen, että jonakin päivänä väistämättä muuttuu mummeliksi, ei voi vaikuttaa. Mutta siihen, millaiseksi mummeliksi muuttuu, voi. Itse tahdon olla vauhdikas muori, joka menee Tintin Tangoon kaffelle ja ottaa kaikki ystävät ja lapsenlapset mukaan.”

”Olisi ihana rakastua oikein tajunnanräjäyttävästi ja sitoutua johonkuhun syvällisesti, mutta se ei tarkoita, että tahtoisin jakaa kotini toisen kanssa.”­

Lotta Backlund

Stand up -koomikkona, televisiotoimittajana ja poliitikkona tunnettu media-alan ammattilainen, Me Naisten kolumnisti.

Syntynyt 14.10.1980 Budapestissa.

Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren poliittinen erityisavustaja.

Esikoiskirja Sano kyllä! on ilmestynyt.

Asuu Helsingin Töölössä vuonna 2009 syntyneen tyttärensä kanssa.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?