Ripsa Koskinen-Papunen tekee työparilleen Keijo Leppäselle eväsleivät – yksi sattumus sai toteamaan, että yhteistyö oli mennyt liian pitkälle - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Ripsa Koskinen-Papunen tekee työparilleen Keijo Leppäselle eväsleivät – yksi sattumus sai toteamaan, että yhteistyö oli mennyt liian pitkälle

Uutisankkuri Ripsa Koskinen-Papunen opiskeli personal trainereiksi, mutta kelpuuttaa valmennettavikseen vain heidät, joilla on aito halu muuttua. – Muuten homma on ajanhukkaa molemmille.

Pitkä ura julkisuudessa on vaikuttanut vain vähän Ripsan valintoihin. ”Jos nyt oikein kovasti haluaisin tanssia pöydillä, niin kyllä mä työporukan kesken voisin.”­

9.1. 8:00

Valmistautuessaan muuttoon toimittaja Ripsa Koskinen-Papunen, 53, on kolunnut läpi kotinsa varastoja ja komeroita.

Viisihenkistä perhettä palvellut puutalo vaihtuu ­pian kompaktimpaan, joten kaikki turha on syytä karistaa kyydistä. Välillä projekti ei vain meinaa edetä, niin kuin nyt ison lehtipinkan kohdalla.

Televisiouransa ajan Ripsa on leikekirjaa varten ottanut talteen lehdet, joissa on ollut hänestä juttua. Ensi syksynä tulee 30 vuotta täyteen MTV:n uutisankkurina, ja leikkeet ovat olleet yksi tapa dokumentoida uran vaiheita.

Yhdessä lehtinivaskan helmistä Ripsa on vasta uransa alussa ja parin kolmen ankkurivuoden kokemuksella pontevasti julistaa, ettei kyllä tästä hommasta aio eläkkeelle jäädä, miten ihmisetkin kyllästyvät samoihin naamoihin ja kuinka hän haluaa tehdä paljon erilaisia asioita. Osa nuoruuden jutuista naurattaa makeasti, mutta…

– Tuo viimeinen sentään pitää edelleen paikkansa! Olen onneksi saanut tehdä monenlaista, ja nälkä uusiin haasteisiin on pysynyt aina, Ripsa sanoo.

Haasteista uusimpana syntyi hyvinvointiopas Ripsaus parempaa elämää. Siihen Ripsa paketoi käytännönläheiset vinkkinsä hyvän oloon ja terveellisempään elämään sekä perspotkuksi niille, jotka hyötyisivät pienestä ryhtiliikkeestä.

Kirjan taktiikka on ovela. Se jutustelee kuin kaverille ja kannustaa parempiin elintapoihin niin vaivattoman kuuloisilla muutoksilla, ettei niiden välttelemiseksi oikein keksi tekosyitä. Arjen hyvinvointi pohjautuu pariin ydinajatukseen.

– Minulla on pienenä ”elämänfilosofiana” ajatus, että on kivempi voida hyvin kuin huonosti. Usein sen eteen ei tarvitse tehdä mitään järkälemäistä. Tähän sitten liittyykin se toinen motto, isältä perimäni sanonta, että vähäkin on parempi kuin ei mitään. Yksikin pieni hyvinvointia lisäävä teko on tyhjää parempi.

”Olen sinut sen kanssa, miltä näytän. Ikä tekee tehtävänsä, mutta en ota paineita ulkonäöstä. Uutistyö on siitä armollista, että iän mukana luotettavuus kasvaa. Samaa toivoisin muillekin aloille.”­

Kihlat saunassa

Hyvinvointiheräämiseen ei tarvittu suurta elämänkriisiä, mutta yhden rakkaan projektin päättyminen kyllä. Kun suosittu ajankohtaisohjelma 45 minuuttia aikoinaan tylysti lopetettiin – Ripsa ehti tehdä sitä yhdeksän vuotta – ratkaisu turhautti ja ylimääräinen energia piti ohjata muuhun. Ripsa lähti päivätyönsä rinnalla opiskelemaan ja valmistui ensin vuonna 2014 personal traineriksi ja myöhemmin hyvinvointi- sekä ravintovalmentajaksi. Nuoruudessa ala oli jäänyt kakkoseksi valtiotieteellisen opinnoille ja toimittajanuralle.

– Aluksi jännitti, olisinko kurssini vanhin, mutta en ollutkaan kummajainen. Eletystä elämästä olikin hyötyä: monet asiat oli helpompi hahmottaa, kun niistä tiesi jo jotain, ja työssä olin tottunut nopeasti omaksumaan tiedosta sen oleellisen, Ripsa sanoo.

– Sitä paitsi, olihan se imartelevaa, etten fyysisissä jutuissa hävinnytkään nuoremmilleni, päinvastoin.

Oikeastaan jo opiskelijaksi paluu on yksi esimerkki Ripsan hyvinvointiopeista: tee sitä, mikä kiinnostaa.

– Minulle oli äärimmäisen innostavaa opiskella juuri sitä, mitä huvitti ja mikä oli toisenlaista kuin normaalityössä. Sillä ei ollut niin väliä, olisiko hommasta suurta konkreettista hyötyä.

Vaan olihan siitä. Vaikka Ripsa oli aina elänyt terveytensä kannalta suht järkevästi, koulutus pisti käymään läpi omaakin elämää.

– Silloin havahduin vahvimmin tajuamaan hyvinvoinnin kokonaisvaltaisuuden ja ettei sillä tarkoiteta vain ravintoa ja liikkumista. Tottahan opinnot saivat tekemään korjausliikkeitä omassakin elämässä. Yksi tärkeimmistä oli miettiä, mihin aikani oikein käytän, Ripsa sanoo.

– Olen vähän sellainen duracellpupu. Jossain vaiheessa elämästä tuli suorittamista, ja olen vasta hiljalleen oppinut priorisoimaan tekemisiäni. Jos yrittää ihan kaikkea, ei ehdi nauttia mistään. Elämä on antoisampaa, jos hetkissä ehtii tajuta niiden arvon tai edes niiden tylsyyden.

 Löytyi hyvä mies hyvään aikaan.

Mihin sen aikansa sitten käyttää? Ripsan lista syntyy vaivatta, ja mielekäs työ sekä ihmissuhteet – perhe, ystävät, läheiset – ovat listan kärjessä. Harvoin julkisuudessa esiintynyt perhe näyttäytyy nyt myös kirjassa, sillä arjen hyvinvointivalinnat aina syömisistä harrastuksiin liippaavat luontevasti koko porukkaa.

– Minulle yksi eniten onnellisuutta lisäävä tekijä on yhteenkuuluvuuden tunne. Asiat tuntuvatkin vähemmän, jos niitä ei saa jakaa jonkun kanssa.

Kolmesta lapsesta enää nuorin tytär asuu kotona. Ripsan mukaan perheen perustaminen sujui aikoinaan luontevasti, ilman suurempia filosofointeja. Pasi Papunen esiintyi Ripsan kanssa samassa puhujatilaisuudessa Helsingin yliopistolla, ja siitä se ajatus sitten lähti. Kihloihin mentiin Oulussa, Ripsan vanhempien mökin saunassa, myrskyisenä marraskuun yönä.

– Löytyi hyvä mies hyvään aikaan, ja sain lapsenkin kaupan päälle. Pian niitä syntyi pari yhteistä lisää.

Vanhempien mökki on yhä Oulussa, mutta aika harvoin sinne ehditään. Oma koti on Helsingissä, kesämökki Lounais-Suomessa ja loma-asunto Espanjassa. Sinne vetävät golf, aurinko ja lämpö. Puoliso ehdotti Espanjan-kotia jo vuosia sitten, mutta silloin Ripsa harasi vastaan.

– Siihen tarvittiin havahtuminen, että jos unelmiaan ei toteuta nyt, ne saattavat jäädä kokonaan toteutumatta.

Uuden kirjankin piti syntyä Espanjan-kodissa, siinä terassilla, mistä on täydellinen näköala merelle. Sen sijaan korona sotki suunnitelmat, ja edellisestä käynnistä on jo kymmenen kuukautta.

– Suhtaudumme loma-asuntoon vähän kuin mökkeilyyn mutta paremmissa sääoloissa ja vähemmillä matkatavaroilla. Siellä on golfvälineet ja lenkkarit ja miehelläni vaatteetkin niin, ettei tarvitse mukaansa kuin repun.

Espanjan-elämään oli otettu esimakua jo aiemmin, kymmenisen vuotta sitten, kun Ripsa ja Pasi tekivät puolivuotisen irtioton tuttavaperheensä kanssa. Silloin mukaan pakattiin yhteensä viisi lasta, yksi koira sekä uima-altaan reunalle pystytettävä telttasauna. Aikuiset olivat virkavapaalla, ja lapset kävivät koulua. Päivät täyttyivät lasten kuskaamisesta, pitkistä ja hartaasti valmistelluista ruokahetkistä, golfin peluusta, kielikursseista.

– Minulla oli irtiotolle yksi tavoite: halusin pitkästyä ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun olin ollut kymmenvuotias. Elämä siellä oli kyllä hyvin palauttavaa ja reissu sujui muuten hyvin, mutta se tavoite ei onnistunut. Aika menikin älyttömän nopeasti.

 On terveellistä huomata, ettei ole korvaamaton.

Töitä Ripsa sentään malttoi olla tekemättä, mitä nyt parin uutisen kohdalla ehti ajatella, että olisipa nyt toimituksessa säpinän keskellä. Lopulta paluu töihin yhteensä kahdeksan kuukauden virkavapaalta sujui kuulemma samoin kuin hoitovapaiden jälkeen.

– Kun olin ollut kaksi tuntia töissä, tuntui kuin en olisi ollut poissa ollenkaan. Sitä aina pelkää jäävänsä paljosta paitsi, mutta oikeasti enemmän taitaa tapahtua sille, joka on lähtenyt, Ripsa sanoo.

– On myös ihan terveellistä huomata, ettei ole korvaamaton. Meistä jokaisen tilalle löytyy tekijä. Se on hyvä oivaltaa niin hyvässä kuin pahassa: vaikka pidänkin uutisankkurin ja toimittajan työstä erittäin paljon, kaikkeaan ei kannata eikä tarvitse uhrata vain työlle.

Viisikymppisellä on jo kanttia

Ripsa on hyvä nukkuja, mutta viime yö oli poikkeus. Kun unta ei enää aamulle riittänyt, hän hipsi olohuoneeseen tekemään lihaskuntotreeniä ja seurasi aamu-tv:tä. Myöhemmin hän tuli tämän jutun kuvauksiin kävellen ja jätti auton kotiin. Tällaisia valintoja Ripsa hyvinvointiteoilla tarkoittaa: tee asioita, joista tulee hyvä olo.

Kotona treenivälineet ovat näkyvillä niin, ettei kuntoiluinspis tyssää niiden etsimiseen. Samaa ajattelua Ripsa on vienyt työpaikalleenkin, minne hän sai sisustaa taukojumppahuoneen ja hankkia työpisteille aktivointilautoja.

– Kyllä tavat tuntuvat tarttuvan. Kun yksi nousee tekemään töitä seisten, usein työpöytiä alkaa nousta ympärillä. Jos minulta kysytään neuvoa, ohjaan ihmisiä mieluusti, mutta sen verran realisti olen, etten ala patistaa ketään muutokseen. Pitää löytyä omaa halua.

Juuri nyt koronasta ja kirjakiireistä johtuen Ripsa ei ole ottanut PT-valmennettavia, mutta joskus sitten taas. Ilta- ja viikonlopputyö vähän rajoittaa tekemistä. Valmennettavilla on oltava aidosti motivaatiota.

– Voi herrajumala sitä selitysten määrää, jos todellista tahtoa ei sitten riitäkään. Silloin homma on ajanhukkaa molemmille. Motivoituneiden auttaminen on sen sijaan erittäin palkitsevaa.

 Turha neuvoa, että syöt nyt vain rahkaa siellä himassa.

Ripsa kertoo valmentaneensa enimmäkseen ikäisiään naisia ja miehiä. Yhteistä kemiaa tukee elämäntilanteiden ja arjen ymmärtäminen.

– Asiakkaat huomaavat, että tajuan, mitä kaikkea elämään kuuluu. Työn ja perhearjen keskelle on turha mennä neuvomaan, että syöt nyt vain rahkaa siellä himassa ja keskityt itseesi. Realismia siihenkin tarvitaan.

Viisikymppisyys tuntuu Ripsan mielestä hyvältä. On kokemusta, itsetuntoa ja kanttia ratkaisuihin, jotka tekevät elämästä tyydyttävää.

– Haluan elää pitkään iskussa ja täyttä elämää. Ikä ei vielä mitenkään rajoita, mutta olen tajunnut, ettei enää ole loputtomasti vuosikymmeniä jaksaa tosi aktiivista elämää. Se on saanut miettimään tarkemmin, mitä haluaa ja kenen kanssa, Ripsa miettii.

– Elämänvaihe on saanut näkemään myös mahdollisuuksia. Kun on hyvässä kunnossa, motivoitunut, osaa kaikenlaista ja lapsetkin ovat jo isoja, tässähän on loistava tilaisuus vielä vaikka mihin.

Maikkarin uutisankkureista Ripsa on virkaiältään vanhin, ja kokemus on vain lisännyt karismaa. Uutisten rinnalla Ripsaa kiinnostavat ihmiset ja heidän tarinansa, ja jos nyt voisi tehdä mitä vain, hän tekisi lisää dokumentteja herättelemään ajatuksia, tunteita ja toimintaa.

Eväsleipiä Kekelle

Pitkä aika tiiviissä työyhteisössä on tehnyt joistakin työkaveruuksista erityisiä. Yksi tällainen on kollega Keijo Leppäsen kanssa, joka aloitti Maikkarilla pian Ripsan jälkeen. Kaksikko työskenteli vuosia työparina Seitsemän uutisissa.

– Kun kännykät eivät vielä olleet tavallisia, mehän vastailimme toistemme puheluihinkin töissä ja vietimme välillä enemmän aikaa hereillä yhdessä kuin puolisoittemme kanssa.

Keijo vaimoineen kutsuttiin myös Ripsan häihin, ja lapset on saatu vuorotellen.

– Kun poikani laskettu aika osui Keken syntymäpäivään, totesimme kaikki, että nyt tää meidän yhteistyö on mennyt liian pitkälle, Ripsa nauraa.

Tarina kertoo, että Ripsan esimerkistä työpaikalle on levinnyt tottumus terveellisiin eväsleipiin. Vanhalla työparilla on tähänkin oma tapansa: Ripsa tekee eväsleivät myös Kekelle ja tämä sitten tarvittaessa heittää Ripsan yöllä kotiin.

– On jotenkin tavallista sanoa, että työpaikalla on kiva henki, mutta meillä kyllä aidosti on. Yhteisömme on sellainen, mitä moni on jäänyt kaipaamaan.

Ehkä siihen on osaltaan vaikuttanut Ripsan puheessa kuuluva lempeä suoruus, sellainen että jos jokin kaihertaa, niin puhutaan.

– No en minä konflikteja pelkää. Joskus on pitänyt opetella sanomaan korrektimmin, etten pelästytä, mutta ylipäätään haluan selvittää asiat nopeasti. Se toimii sekä yksityis- että työelämässä, Ripsa sanoo.

– Toisaalta pitää myös miettiä, millaisten asioiden vuoksi kannattaa älähtää. Miehelläni on tähän hyvä viisaus: on parempi olla onnellinen kuin oikeassa.

Ripsa miettii vielä 30 vuottaan tv-katsojien olohuoneissa ja miten vähän julkisuus on lopulta vaikuttanut valintoihin. Koska sekoilu ei ole kuulunut intohimoihin, tunnettuus ei ole edellyttänyt luopumista oikein mistään. Samaa todistaa vanhojen lehtijuttujen arkisto, johon tämäkin juttu aikanaan päätyy.

– Jos nyt oikein kovasti haluaisin tanssia pöydillä, niin kyllä mä työporukan kesken voisin ja olen joskus tanssinutkin. Silloin piikkikorot tekivät reiät ravintolapöytään, mutta onneksi ”rikos” on jo vanhentunut.

 Slaavikyykkyyn voi venyä niin töissä kuin telkkaria katsoessa.

Vähänkin riittää

Ripsan hyvinvointioppien ytimessä on ajatus, että kun aloittaa helpoista, tulee tehtyä edes jotain.

”Jos haluat tehdä elämäntapamuutoksen, keskity ensimmäisenä siihen, minkä koet tärkeimmäksi. Aseta selkeitä tavoitteita.”

Anna kouluarvosana elämän eri osa-alueille. Miten sinulla menee?

”Liiku monipuolisesti. Etsi tilaisuuksia arkiliikuntaan ja hyödynnä ne. Parempi parit portaat kuin ei portaita ollenkaan! Slaavikyykkyyn voi venyä niin töissä kuin telkkaria katsoessakin.”

Jos syömisen kanssa on ongelmia, tutustu intuitiiviseen syömiseen. Unohda laihdutuskuurit. Herkuista ei tarvitse luopua, mutta syö vain niitä, joista oikeasti nautit. Kannattaa muistaa tilannetaju: Jos anoppi kattaa kahvipöydän täyteen, maistele, sillä se ilahduttaa emäntää.

Lähde: Ripsaus parempaa elämää (Tammi )

Ripsa vietti ensimmäiset vuotensa Oulussa, sitten Villähteellä ja on asunut Helsingissä vuodesta 1987. ”Sanon aina, etten ole kotoisin mistään, koska en ole tuntenut erityisen vahvaa kotiseuturakkautta mihinkään.”­

”Ihan kaikkeaan ei kannata eikä tarvitse uhrata vain työlle”, Ripsa sanoo.­

Kun työpaikalla kuultiin Ripsan valmistuneen personal traineriksi, hän sai sisustaa uutistoimituksen taukohuoneen kuntoilukäyttöön.­

Ripsa Koskinen-Papunen

53-vuotias uutisankkuri ja toimittaja, valtiotieteiden maisteri. Puoliso Pasi Papunen, perheeseen kuuluu kolme aikuista lasta.

Aktiivinen golfharrastaja, personal trainer sekä hyvinvointi- ja ravintovalmentaja. Ripsaus parempaa elämää -teos ilmestyi 4.1.

Aloitti toimittajan­uransa radiossa.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?