Susanna, 33, petti miestään aina riitojen jälkeen: ”Palasin joka kerta reissuiltani kotiin häpeissäni” - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Susanna, 33, petti miestään aina riitojen jälkeen: ”Palasin joka kerta reissuiltani kotiin häpeissäni”

Susanna, 33, tunsi häpeää ja arvottomuutta joka kerta petettyään puolisoaan satunnaisten baarihoitojen kanssa. Terapiassa hän ymmärsi lopulta olevansa seksiriippuvainen.

3.1. 18:00

Ei koskaan enää.

Ajatus oli joka kerta sama, kun Susanna kompuroi kotiin perheensä luo vieraaseen sänkyyn päättyneen baari-illan jälkeen. Käytös kuitenkin toistui aina, kun puolison kanssa oli riidelty.

Susanna häpesi käytöstään suunnattomasti. Kun hän viimein hakeutui hoitoon, holtiton ja hetkittäin vaarallinen seksuaalikäyttäytyminen oli jatkunut yli kymmenen vuotta.

Siinä vaiheessa Susanna jo sairasti masennusta ja kärsi uniongelmista ja paniikkikohtauksista. Lisäksi kaksoiselämä oli johtanut Susannan pitkään sivusuhteeseen, joka muun muassa vei hänet toistuville ulkomaanmatkoille. Häpeään sekoittui kiinni jäämisen pelko. Terapiassa Susanna ymmärsi viimein kärsivänsä seksiriippuvuudesta.

Susannan, 33, tuntemukset ovat tuttuja Sexpon seksuaaliterapeutille Karoliina Vuohtoniemelle. Vuohtoniemi on hoitanut seksiaddikteja viisi vuotta ja suorittaa nyt jatko-opintoja aiheesta Isossa-Britanniassa. Hän on myös kääntänyt suomeksi ensimmäisen kattavan perusteoksen seksiriippuvuudesta, Paula Hallin kirjoittaman Koukussa seksiin.

Miten seksiriippuvuus eroaa muuten aktiivisesta seksielämästä?

– Seksiriippuvuus on ongelma silloin, kun se aiheuttaa hankaluuksia muille elämänalueille eikä käytöstä pysty halutessaan lopettamaan, Vuohtoniemi sanoo.

Seksiriippuvuutta eivät määrittele kumppani tai ulkopuoliset tahot, vaan ihminen itse.

– Jos joku vaikka kokee, että puoliso katsoo liikaa pornoa, kyseessä ei välttämättä ole riippuvuus. Hallinnassa oleva pornon katsominen on täysin normaalia, oli parisuhteessa tai ei.

Riippuvuus on tunne-elämän ongelma

Seksiriippuvuus sairautena on jäänyt muiden addiktioiden varjoon.

– Muiden toiminnallisten riippuvuuksien määrästä sekä muiden maiden tilastoista voi laskea, että Suomessa on varmasti kymmeniätuhansia seksiriippuvaisia. Tosin monet eivät tunnista omaa käyttäytymistään seksiriippuvuudeksi, Karoliina Vuohtoniemi sanoo.

Koska seksiriippuvuutta ei ole virallisessa diagnoosiluokituksessa, hoitoon on vaikea hakeutua. Seksiriippuvaisille on kuitenkin perustettu vertaistukiryhmiä. AA-kerhosta vaikutteita saanut ”nimettömien seksiaddiktien” vertaistuki, SAA, pyrkii ”seksuaalisesti raittiiseen elämään, päivä kerrallaan”. SAA-ryhmät toimivat sekä livenä että puhelinpalveluina.

Se, mikä on seksuaalista raittiutta kullekin, on yksilöllistä. Perusajatus on, että seksiä ei tarvitse kokonaan jättää.

Seksiriippuvaisten löytäminen ja hoitaminen on vaikeaa myös siksi, että osa ihmisistä voi kokea vaikkapa jatkuvan maksullisen seksin käytön tai pornon katselun olevan oma valinta. He ajattelevat, että kyse on normaalin seksikäyttäytymisen moralisoinnista.

Lisäksi seksiin liittyy paljon häpeää. Erityisesti naisten seksiriippuvainen käytös on vielä tabu.

Seksiriippuvuus, kuten muutkin riippuvuudet, on tunne-elämän ongelma. Karoliina Vuohtoniemi ei ole törmännyt ihmisiin, jotka olisivat koukussa ainoastaan seksin tuomaan mielihyvään tai orgasmeihin, vaikka sekin on hänen mukaansa mahdollista.

Vuohtoniemen mukaan seksiriippuvuuden taustalla on usein trauma, laiminlyönti, seksuaalinen hyväksikäyttö tai vaikkapa tunneilmaisultaan köyhä lapsuus.

– Nykyään on kuitenkin myös enenevässä määrin seksiriippuvuudesta kärsiviä ihmisiä, joilla ei ole taustalla mitään isompaa traumaa, Vuohtoniemi muistuttaa.

Kunpa joku pitäisi minusta

Susanna kasvoi perheessä, jossa seksistä ei puhuttu. Aihe sai täystyrmäyksen heti esiin noustessaan. Susanna myös koki olevansa vääränlainen. Vanhemmat toivoivat häneltä muuta kuin hän oli.

– Lisäksi olin lapsena paljon yksin ja muutimme usein. Siihen aikaan ajateltiin, että lapset pärjäävät.

 Ajattelin, että ihminen, joka haluaa seksiä kanssani, pitää minua arvossa.

16-vuotiaana Susanna alkoi käyttää runsaasti alkoholia. Hänellä ei ollut paljon seksikumppaneita eikä seksi tuntunut erityisen koukuttavalta, mutta juomisesta tuli ongelmia kotona.

– Äiti kutsui lutkaksi, kun tulin humalassa kotiin.

Nuorena aikuisena Susanna vietti railakasta baarielämää, johon liittyi suuri seksikumppanien määrä. Eräs käännekohta oli suhde ystävän poikaystävään 18-vuotiaana. Mies oli niin toisenlainen kuin silloinen oma väkivaltainen poikaystävä, että sivusuhteesta tuli huumaava ja seksiä oli saatava lisää.

– Kyse ei ollut niinkään siitä, että minulla oli kova seksivietti. Etsin miehiltä hyväksyntää ja sitä, että joku pitäisi minusta. Ajattelin, että ihminen, joka haluaa seksiä kanssani, pitää minua arvossa.

Paula Hall kirjoittaa kirjassaan ”rakkausriippuvuudesta” eräänä seksiriippuvuuden alalajina. Siinä ihminen on koukussa toiseen ihmiseen viehättymiseen. Myös rakkausriippuvuus voi saada tuhoisia muotoja.

Susannan bailauskausi päättyi 22-vuotiaana, kun hän tapasi nykyisen puolisonsa. Vuosien ajan pariskunnalla meni hyvin; Susanna koki saavansa hyväksyntää puolisoltaan. Suhteen arkipäiväistyttyä vanha käyttäytymismalli kuitenkin palasi: baari, alkoholia ja seksiä mukaan poimitun miehen kanssa hotellissa tai miehen luona. Käyttäytyminen jatkui, vaikka kotonakin oli seksiä.

– Palasin joka kerta reissuiltani kotiin häpeissäni ja varmana siitä, etten koskaan enää tekisi niin. Ajan mittaan kuitenkin kuvioihin tuli myös chattaaminen, sexting ja erilaiset muut kuviot, joiden ylläpitäminen vei kaiken huomioni.

Addikti on aina addikti

Karoliina Vuohtoniemi muistuttaa, että seksiriippuvuuteen pätee sama sääntö kuin muihin addiktioihin: siitä kärsivä ei riippuvuuden alkuvaiheessa tunne olevansa sairas.

– Ensimmäinen askel on tunnustaa, että asia on ongelma.

Aluksi Vuohtoniemi työstää asiakkaansa kanssa sitä, onko ongelma lopulta seksi vai jokin muu asia. Sitten vuorossa on niin kutsutun riippuvuuskehän tarkastelu.

– Kehän kautta yritämme ymmärtää, mitä on taustalla ja mitkä ajatusmallit, tunteet ja tapahtumaketjut johtavat riippuvuuskäyttäytymiseen. Tarvitaan myös sen läpikäymistä, mistä seksiriippuvuudessa on kyse.

 Joskus ihminen voi joutua vaihtamaan työpaikkaa, parisuhdetta tai ystäväpiiriä.

Sen jälkeen siirrytään arjen valintoihin: Mitkä asiat laukaisevat riippuvuuskäyttäytymisen ja miten tilanteita voi estää? Onko elämänpiiri sellainen, että se mahdollistaa riippuvuuskäyttäytymisen?

– Joskus ihminen voi joutua vaihtamaan työpaikkaa, parisuhdetta tai ystäväpiiriä pystyäkseen muuttamaan käytöstään.

Terapiatilanteissa työstetään myös arvoja ja sitä, mitä kohti ihminen haluaa mennä.

– Tärkeää on myös pohtia ihmisen ydinuskomuksia, sitä, mitä hän ajattelee itsestään. Seksiriippuvaisille, kuten muillekin addikteille on yleistä uskomus omasta arvottomuudesta. Seksillä laastaroidaan henkistä kipua.

Koska seksiriippuvaisen käytöstä ajaa hallitsematon himo, joka iskee tietyissä tilanteissa, voi sitä hillitä vaikkapa jollakin muulla voimakkaalla aistiärsykkeellä. Retkahduksen estämiseen voi käyttää hyvinkin mielikuvituksellisia menetelmiä: sitruunan pureskelua, jääpalan imeskelyä tai kylmää suihkua.

Entä voiko seksiriippuvuudesta parantua?

– Voi, mutta ihminen on loppuelämänsä ajan toipuva addikti, toteaa Karoliina Vuohtoniemi.

Pitääkö kumppanille kertoa?

Susannan elämä on nyt raiteillaan. Hän ei ehtinyt kokea pohjakosketusta. Pahimmillaan seksiriippuvuus vie perheen, työpaikan ja ystävyyssuhteet sekä romuttaa ihmisen talouden.

– Lopetin alkoholin käytön kokonaan. Tunnistan nyt paremmin tilanteet, jotka voivat laukaista riippuvuuskäyttäytymisen, hän sanoo.

– Käyttäytymisen saa hallintaan, mutta seksiriippuvuus on silti aina osa minua.

Susanna on saanut apua päiväkirjan kirjoittamisesta, liikunnasta ja ystävistä. Puolison osoittama arvostus ja paremmaksi muuttunut parisuhde luovat hänelle uskoa siihen, että hän on arvokas ilman jatkuvaa satunnaisten seksikumppanien suomaa huomiota.

Susanna ei ole ratkennut seksiriippuvaiseen käyttäytymiseen kolmeen vuoteen. Katumusta hän tuntee silti edelleen.

– Kadun sitä, että en ollut paikalla lapsilleni, perheelleni tai ystävilleni vuosiin, hän sanoo.

Puoliso ei ole ainakaan vielä saanut tietää Susannan kaksoiselämästä.

– Olen miettinyt, kertoisinko. Jos kerron, minun on kerrottava kaikki. Se pelottaa vielä.

Juttu on julkaistu aiemmin Me Naisten sivuilla 03/2019.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?