Raija Oranen oli alkoholisti, kunnes lääkäri lausui pysäyttävät sanat – pääsi eroon viinasta samalla keinolla kuin tupakanpoltosta - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Raija Oranen oli alkoholisti, kunnes lääkäri lausui pysäyttävät sanat – pääsi eroon viinasta samalla keinolla kuin tupakanpoltosta

Kirjailija Raija Oranen on oivaltanut, että vanheneminen on perseestä, entinen alkoholisti ei voi ottaa lasillistakaan ja että rakkaudessa on viime kädessä kyse päätöksestä.

”Kun lopetin juomisen, minulle aukesi uudenlainen hyvä maailma”, Raija Oranen kertoo.­

27.12.2020 8:00

Tässä juttusarjassa tunnetut suomalaiset kertovat elämänsä tärkeimmistä oivalluksista.

KOTI

”Kotiin saa kantaa kaikki asiat”

”Kasvoin kodissa, jonka ovet olivat aina auki ystäville. Isä ja äiti muistuttivat, että olipa tapahtunut mitä tahansa, kotiin ei tarvitse pelätä tulla. Olen sanonut saman asian omille lapsilleni. Koti on paikka, johon voi kantaa kaiken, ja vanhemmat ovat luotettuja ihmisiä sekä ystäviä. Heitä ei tarvitse pelätä.

Olen sitä mieltä, että perheessä ei saa olla valtasuhteita, ei hallitsijaa eikä alamaisia. ”Niin kauan kuin minä maksan, sinä teet niin kuin minä sanon” -repliikki pitäisi kieltää kokonaan. Silloin asiat menevät vinoon ja lapset kärsivät.

Mielestäni olen pystynyt noudattamaan tätä periaatetta elämässäni. Alkoholismistani lapset eivät tykänneet ja sanoivat, että lopeta äiti. Sitten eräänä päivänä lopetinkin.

Lapsuudenkodissani opetettiin myös suvaitsemaan erilaisuutta. Meillä romaneja pidettiin ihmisinä siinä missä muitakin, eikä ryssiäkään haukuttu, vaikka isä oli molemmat sodat rintamalla ja äiti joutui kolmen pienen lapsen kanssa kahdesti vähäpätöisestä Suomussalmen kirkonkylän kodista evakkoon.

16-vuotiaana. ”Äidilläni oli Hyrynsalmella vaatepuoti. Olin siellä välillä töissä.”­

Olin isän tyttö. Hän sairastui, kun olin 15-vuotias. Se oli minulle hyvin traumaattinen asia. Niin nuorelle ihmiselle se näyttäytyi hylkäämisenä. Isän kuolemasta toipuminen kesti kymmenen vuotta.

Isäni oli metsäteknikko ja äitini ompelija. Äiti perusti valmisvaatepuodin Hyrynsalmelle. Käsikirjoittamani Puhtaat valkeat lakanat -draamasarja sai alkunsa äitini putiikista. Minä olen palvellut tiskin takana äitini myymälässä.”

PARISUHDE

”Parisuhteeseen mahtuu laajennettu perhe”

”Tapasin mieheni Jyrki Orasen vuonna 1972. Kaksi viikkoa tapaamisestamme menimme kihloihin. Se oli selvä peli.

Jyrki oli valittu Suomen ylioppilaskuntien liiton pääsihteeriksi. Se edellytti Helsingissä asumista. Oli selvä, että muutimme äitini, ensimmäisestä liitosta syntyneen poikani Jirimikon sekä kissamme kanssa Tampereelta pääkaupunkiin.

Muistan yhä, kuinka Jyrki tuli ensimmäistä kertaa käymään luonani niin, että äiti oli siellä. Hän hurmasi äidin heti.

20-VUOTIAS. ”Toimin mallina äitini liikkeen muotinäytöksessä.”­

Minä olin se, joka kosi. Olimme olleet juomassa Tampereen ylioppilastalossa. Seuraavana aamuna kun heräsimme, kysyin Jyrkiltä: muistatko? ’Joo, muistan’, hän sanoi. Sitten lähdimme ostamaan sormukset.

Jyrki adoptoi Jirimikon. Kun toinen lapsi, Oskari, syntyi 1974, se oli sinetti suhteellemme.

Äitini eli meidän kanssamme kuolemaansa, vuoteen 1987, asti. Yhteiselo sujui hyvin.

Asuimme aluksi Pietarinkadulla kaikki yhdessä. Sitten saimme Arava-vuokra-asunnon Itä-Pasilasta ja ostimme äidille velalla oman asunnon Sörnäisistä. Äiti ei siellä viihtynyt. Onnistuimme onneksi löytämään omakotitalon Toukolasta ja remontoimme siihen äidille oman asunnon.

Keltainen talomme on ulkopuolelta tuttu käsikirjoittamastani Ruusun aika -tv-sarjasta. Siinä asui Ruususen uusperhe, jonka jäsenet oli koottu kahdesta avioliitosta ja yhdestä yhteisestä lapsesta, mummusta ja puhuvasta koirasta. Ihan elävää elämääni se oli.”

RAKKAUS

”Rakkaus on päätös”

”Olemme olleet yhdessä nyt 48 vuotta. Aina ei ole ollut ihan helppoa, mutta rakkaus on pitänyt meidät yhdessä.

Rakkaus on päätös. Me ihmiset emme ole niin hirveän erillisiä olentoja kuin luulemme olevamme. Meillä on erilaisia koloja ja ulokkeita. Sitten vaan sattuu, että on olemassa toinen yksilö, joka istuu niihin.

Rakkaus muuttuu todella rajusti vuosikymmenten kuluessa. Ihan yhtä lailla kuin ihminen rapistuu, kaikki muukin rapistuu. Nuorena vievät ensin vietit ja ollaan vierekkäin. Meidänkin piti ostaa kirpparilta sohva, koska olimme niin rakastuneita, ettemme voineet istua eri tuoleissa. Samasta syystä piti saada myös yhteinen peitto.

18.4.1972. ”Häämme pidettiin kotona ja pienesti, kuten tuohon aikaan oli tapana.”­

Sitten se siitä asettuu. Kun hormonitoiminta käy hyvin heikoksi, istutaan sohvalla ja vähän joskus kurotetaan toista kohti. Onhan tällainen luopuminen aika katkeraa. Oli ihanaa olla nuori ja rakastunut ja kiihkoisa.

Meillä molemmilla on pitkän ja kestävän liiton esimerkki lapsuudenperheistä ja paljon ystäviä, joilla on pitkä liitto. Molemmilla pojillakin on jo pitkät liitot.

On tärkeä ymmärtää, että sen jälkeen, kun päättää olla yhdessä jonkun kanssa, ei ole enää täysin riippumaton. On pakko sopeuttaa omaa olemassaoloaan sen toisen suhteen. Pitää olla tietoinen siitä, että olen tässä suhteessa omalla päätöksellä. Jos en halua olla, niin lähden. Kyllä minä olen sen itselleni tehnyt selväksi. Onhan tässä kaikenlaista ollut.

Olemme nyt paljon enemmän yhdessä kuin koskaan elämämme aikana. Teemme molemmat kotona töitä. Olin 11 vuotta Teboililla eläkesäätiöasiamiehenä. Sitä hommaa vihasin syvästi. Sitten kun sain yhden – ja elämäni ainoan – yksivuotisen taiteilija-apurahan, jätin työn. Sen jälkeen olenkin kirjoittanut tiuhaan. Minulle ei anneta taiteilijaeläkettä, joten kirjoitettava on jatkuvasti 72-vuotiaanakin.

Jyrki taas oli pitkään matkatoimiston johtajana ja hirveän paljon pois kotoa. Niin paljon, että minä istuin ravintola Kosmoksessa.”

Vuosi 1977. ”Saimme Arava-asunnon. Tässä olen parvekkeella kotona Itä-Pasilassa. Se oli kauhea paikka.”­

ALKOHOLISMI

”Juomisesta katoaa hauskuus”

”80- ja 90-luvulla meno oli yleisesti hyvin kosteaa. Koko ajan oltiin lasi kädessä heilumassa, minä ylimpänä.

Alkoholisoiduin ravintola Kosmoksessa istumisen aikaan. Kun jäin kapakkaelämästä pois, jatkoin juomista kotona. Kun ihminen juo alkoholia paljon, ajan mittaan käy niin, että enää ei tulekaan hyvä vaan paha olo. Alkoholi ei maistu, eikä ole hauskaa. Sitä vain juo.

Alkoholi ei suinkaan napannut minulla noin vain. Kesti vuosikausia ennen kuin addiktio syntyi. Lopulta päivittäin kului pari pulloa viiniä, konjakkia ja olutta. Söin myös masennuslääkkeitä ja unettomuuteen rauhoittavia lääkkeitä. Sillä yhdistelmällä hankin diabeteksen ja lihoin.

Pojat olivat tuona aikana kouluikäisiä ja tulivat ylioppilaiksikin. He joutuivat soittelemaan perääni ja pitivät minulle juomisestani puhutteluja.

Vuosi 1983. ”Oskari ja Jirimiko karvaisen kaverinsa kanssa joululomareissulla Teneriffalla.”­

Lopetin, kun lääkärini totesi, että maksa-arvoni olivat nousseet. Hän sanoi, että jos jatkan samalla tavalla, en elä kovin kauan – mutta jos lopetan, saatan palata ennalleni ja terveeksi. Olen älykäs ihminen. Kyllähän minä ymmärrän, mitä minulle sanotaan. Ajattelin, että jaaha. Nyt on tultu tähän. Ikävää.

Lääkäri kysyi, voisinko olla kolme kuukautta ilman alkoholia, jotta näkisimme, mihin arvot laskisivat. Sanoin, että itse asiassa juominen loppui nyt.

Hypnoterapia tuki minua juomisen lopettamisessa. Olin päässyt sen avulla eroon aiemmin myös tupakanpoltosta.”

UUSI ELÄMÄ

”Joissakin päätöksissä ei voi joustaa”

”Kun lopetin juomisen, minulle aukesi uudenlainen hyvä maailma. Söin vielä masennuslääkkeitä, mutta tajusin, että nekin pitää lopettaa. Laihduin ja olen nykyään ihan eri­näköinen.

Lapsiin minulla syntyi uusi läheisyys. Enää ei ollut humalainen äiti möngertämässä ja pitämässä alituisia juhliaan. Ja lapsenlapset! Miten olisin voinut juoppona olla lastenlasten kanssa? En mitenkään!

Kun lopetin juomisen, Jyrki ilmoitti myös lopettavansa. Hän sanoi, että jos en olisi lopettanut, meille olisi tullut avioero.

Vuosi 1984. ”Perhelomalla Teneriffalla. Lähdimme Oskarin pyynnöstä haita pyytämään.”­

Olemme sopineet, että Jyrki saa juoda olutta, koska minä inhoan sitä, mutta viiniä ei, sitä minä en kestäisi. Vieraille kyllä tarjoamme aina hyvää viiniä.

Harmittaa, että elimme niin kosteaa kulttuuria. Jos se olisi yhtä sivistynyttä kuin nykyään, minäkin olisin voinut säilyttää sen mahdollisuuden, että voisin joskus ottaa lasillisen. Joskus olisi kiva juoda lasi hyvää konjakkia rentoutuakseen. Mutta en voi. Se on kerrasta poikki, ja sen jälkeen ei leikitä.

Humalaisten jorinaa ja määkinää en enää jaksa kuunnella. Käymme juhlissa, mutta jos alkaa kuulua mongerrusta, lähden.”

KUOLEMA

”Haluan päättää itse, milloin elämä riittää”

”Kun ajattelen tulevia vuosia, olen aika ahdistunut. Vanheneminen on perseestä. Kuoleman lähestyminen on kauhistuttavaa. Käyn tällä hetkellä terapiassa saadakseni apua asiaan sopeutumiseen.

Ajattelen kauhulla, että jos jään leskeksi, mitä sitten tapahtuu? Minä en ole koskaan elänyt yksin. En osaa elää yksin. Ehkä minulla on sitten viisi koiraa. Nyt on vain yksi.

Onneksi on viisi lastenlasta.

Haluan uskoa, että kuolemaa ei sittenkään ole. Eivät perheen rakkaat jäsenet kuollessaan katoa, he vain siirtyvät ullakolle kummittelemaan.

Olen uskonnoton ihminen, mutta uskon jonkin voiman olemassaoloon ja myös siihen, että me emme ole vain yksilöitä, vaan saman tietyn voiman ilmentymiä. Tiedän, että nykyisen kaltainen tietoisuus ei voi jatkua, mutta toivon, että jäljelle jäisi jotain.

Meillä on Jyrkin kanssa ollut erittäin voimakkaita telepaattisia kokemuksia. Tiedämme, että nämä tunnetut aistit eivät ole ainoita. On jotain muutakin.

Minua hirvittää se, jos joudun elämään avuttomana ja sairaana, ties kenen armoilla. Kannatan ponnekkaasti eutanasiaa. Minusta on törkeää, että ihminen ei voi päättää itse tätä asiaa. Olen lopettanut tupakoinnin ja alkoholin ja monta muuta asiaa omalla päätökselläni. Haluaisin saada oikeuden päättää myös sen, että nyt riitti.”

VANHEMMUUS

”Vanhemman on tehtävä itsensä tarpeettomaksi”

”Rakkaus on sitä, että pystyy luopumaan omasta edustaan rakkauden kohteen vuoksi. Rakkaus poistaa itsekkyyttä – rakastava on valmis uhraamaan omastaan. Mutta tarkkana pitää olla. Mistä me voimme tietää, mikä rakkaan etu lopulta on? On hyvä selvittää, mitä rakkauden kohde oikeasti ha­luaa. Lasten kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että yrittää ymmärtää, millaista lahjakkuutta heillä on.

Poikiemme kasvua seuratessani ymmärsin, että minä en voi määritellä heidän elämäänsä. Lasta voi tukea parhaiten osoittamalla hänelle arvonantoa. Ymmärsin myös, että vanhempien ainoa todellinen tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomiksi. Se on onnistunut, ja välillä se harmittaakin.

Oskarista tuli designer ja Jirimiko on yritysjohdon konsultti. Hänellä on neljä lasta ja Oskarilla yksi.”

27-vuotiaana. ”Meidän koko perhe: Jyrki, minä, Jirimiko ja vauvaikäinen Oskari.”­

KAUNEUS

”Olet mitä ajattelet”

”Itse en oikein tunnista itseäni peiliin katsoessa. Vuosien myötä käy niin, että nainen häipyy peilikuvasta pikkuhiljaa ja tilalle tulee vanha nainen.

Minusta nuoruudesta väkisin kiinni pitäminen osoittaa huonoa makua. Täytyisi ymmärtää käyttää luonnollisia ja pehmeän värisiä sävyjä niin meikeissä kuin vaatteissakin. Siten näyttää nuoremmalta. Kirkkaat ja kovat värit vanhentavat – ja paljastavat, mitä on tapahtunut.

Minulle tehtiin kauneusleikkaus vuonna 1996. Se oli tarpeen. Olen siihen edelleenkin tyytyväinen.

Tiedän omasta kokemuksestani, miten karmeasti ihminen voi muuttua. Olin ollut pitkään masentunut – se näkyi myös kasvoistani. Piirteet olivat kääntyneet alaspäin.

Valokuvat tuolta yli 10 vuoden ajalta, jolloin join ja söin masennuslääkkeitä, ovat niin kauheita, että minun on vaikea katsoa niitä. Kyllä ihmisestä näkyy, miten hän elää.

Kauneudessahan on kysymys ihmisen ilmeistä. Ne, jotka pystyvät ajattelemaan positiivisesti ja iloitsemaan, ovat myös vanhoina kauniita. Sanotaan, että ’olet mitä syöt’. Minä sanon: Olet, mitä ajattelet.”

Raija Oranen

Syntyi 2.8.1948 ­Hyrynsalmella.

Presidenttisarjaan kuuluvista romaaneista uusin, Risto Rytistä kertova Toinen mies, ilmestyi syksyllä 2020.

Kirjoittanut lähes sata teosta: romaaneja, kuunnelmia ja näytelmiä.

Käsikirjoittanut Ruusun aika- ja Puhtaat valkeat lakanat -sarjat.

Naimisissa Jyrki Orasen kanssa, 2 poikaa, 5 lastenlasta.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?