Anukatariina, 62, on miesopettaja, joka uskaltaa vihdoin käyttää hametta – ”Se antaa lisäpotkua, että saa lähteä töihin omana itsenään”

Opettaja Anukatariina Solonen pukeutui vuosikymmeniä salaa naiseksi. Kun hän vihdoin uskalsi mennä mekossa töihin, maailma ei kaatunutkaan.

Anukatariina Solonen näyttää naisena niin eriltä, etteivät edes tutut aina tunnista häntä. ”Olen joutunut sanomaan, että hei, se olen minä.”

12.12.2020 7:00

Eräänä aamuna kolme vuotta sitten Anukatariina Solonen, 62, puki ensimmäistä kertaa mekon päälleen töihin. Vatsassa lenteli perhosia, kun Anukatariina harjasi ripsiinsä väriä, rullasi sukkahousut jalkaansa ja valitsi jalkineiksi korkeakorkoiset avokkaat.

Työpaikalla Metropolia-ammattikorkeakoulun käytävillä kukaan ei kuitenkaan kiinnittänyt huomiota mieheen sinisessä kotelomekossa.

Edes lähimmät työkaverit eivät olleet tunnistaa Anukatariinaa naisten vaatteissa.

– Moni työkavereista luuli, että kampukselle on tullut uusi naiskollega, Anukatariina muistelee.

Työpäivä alkoi tiimipalaverilla, jonka aluksi tiiminvetäjä esitteli Anukatariinan – ja näin kollegoille selvisi, että heidän pitkäaikainen työkaverinsa on transvestiitti. Anukatariina oli pelännyt tätä hetkeä. Pahin pelko oli, että häntä alettaisiin kiusata.

Hän oli jo valmistautunut pitämään puolustuspuheen oikeuksistaan, mutta se oli turhaa.

Lähimmät työkaverit kapsahtivat kaulaan.

Elämän mittainen salaisuus

Suomessa on karkeasti arvioiden 50 000 transvestiittimiestä. Lukua on mahdotonta arvioida tarkasti, sillä valtaosa transvestiiteista on syvällä kaapissa. Espoolainen Anukatariina on yksi noin paristakymmenestä transvestiittimiehestä, joka on kertonut sukupuoli-identiteetistään työpaikalla.

Anukatariina on tiennyt teini-ikäisestä asti olevansa transvestiitti. 10-vuotiaana hän sovitteli siskojensa mekkoja salaa peilin edessä.

– Koin kiihtynyttä jännitystä, mutta kyllä siihen liittyi häpeääkin. Ymmärsin jo silloin, ettei tämä ole sellainen asia, jolla kannattaa kehua retostella.

Transvestismi luokiteltiin Suomessa sairaudeksi vuoteen 2011 saakka. Suurin osa Anukatariinan ikäisistä tranvestiittimiehistä on kuvitellut olevansa ainoita tällä tavoin ”hulluja” maailmassa. Anukatariinalla kävi kuitenkin tuuri: hän luki sattumalta teini-ikäisenä asiallisen lehtiartikkelin transvestiiteista.

– Pystyin työstämään asiaa ja hyväksymään, että sitä tämä varmaan on. Oli helpottavaa, että sain käyttäytymiselleni nimen.

Hän piti asian läheisiltään visusti salassa, meni naimisiin ja sai kaksi lasta. Sukupuoli-identiteetti pulpahteli pintaan ainoastaan yksin ollessa. Ajatus siitä, että hän voisi kertoa asiasta jollekulle, oli täysin mahdoton.

– Kiinni jäämisen pelko oli hirveä, olin suorastaan vainoharhainen. En esimerkiksi uskaltanut vuosiin ajaa viiksiäni pois, koska pelkäsin, että joku pystyisi sen perusteella päättelemään, että olen transvestiitti.

Puoliso on auttanut Anukatariinaa löytämään tyylinsä. Alussa Anukatariinalla oli prinsessavaihe. ”Tyylimme ovat tosi erilaiset, mutta nykyään kuulen kriittisiä arvioita vähemmän.”

Photoshopattuja haaveita

Anukatariinalla on tietokoneellaan kuva, jossa hän seisoo mekko päällä luentosalissa. Kuva on ajalta, jolloin hän ei vielä uskaltanut liikkua ulkona omana itsenään. Yksin kotona ollessaan hän sovitti puolisonsa vaatteita ja kuvasi itseään. Sen jälkeen hän photoshoppasi itsensä paikkoihin, joissa olisi halunnut liikkua naisena. Ne olivat haavekuvia, joiden hän ei koskaan uskonut toteutuvan.

Nykyisin hänellä on tapana näyttää noita haavekuvia uusille opiskelijoille. Niiden rinnalla hän näyttää kuvia, joissa haaveet ovat toteutuneet. Hoitoalan opiskelijoille hän voi pitää kurssin aluksi varttitunnin tiivistelmän transvestismistä.

– Ei minua niin hirveän omituisena ole pidetty. Se, että kerron itsestäni, voi auttaa opiskelijoita kohtaamaan erilaisuutta työelämässään.

Nykyinen puoliso oli ensimmäinen ihminen, jolle Anukatariina kertoi totuuden runsaat kymmenen vuotta sitten.

– Päässäni oli hirvittävä paine. Istuin illat yksin yläkerrassa kelaamassa asioita. Puolisoni istui alakerrassa ja mietti, mistä oikein on kyse.

Anukatariinan puoliso oli työnsä kautta ollut tekemisissä transihmisten kanssa. Transvestismia kovempi paikka oli se, että Anukatariina oli pimittänyt häneltä asian vuosia. Puoliso oli lopulta se, joka rohkaisi Anukatariinaa kulkemaan naisena kaupungilla ja kertomaan asiasta myös naapureille.

– Elämäni muuttui dramaattisesti. Oli äärettömän vapauttavaa, kun ei tarvinnut koko ajan vilkuilla selkänsä taakse ja pelätä, että joku näkee.

 Kuljin naisten vaateliikkeissä ja toivoin, että joku näkisi ja huhu alkaisi levitä.

Pikkuhiljaa Anukatariina alkoi toivoa, että voisi lähteä naisena myös töihin. Salaisuuden paljastuminen ei tuntunut enää maailmanlopulta, mutta Anukatariina ei halunnut aiheuttaa työkavereilleen kiusallista tilannetta.

Hän alkoi elää tietoisesti huolimattomasti.

– Kuljin Uffilla ja naisten vaateliikkeissä avoimesti miehenä. Toivoin, että joku näkisi minut ja huhu alkaisi levitä. Sitten ei olisi mitään kerrottavaa. Kukaan ei vain ilmeisesti huomannut!

Vuonna 2016 Anukatariina oli mukana tekemässä kyselyä, jossa selvitettiin transihmisten kokemuksia työpaikoilla. Kyselyn mukaan noin 60 prosenttia transihmisistä oli kokenut syrjintää työpaikallaan. Äärimmillään asian kertominen oli johtanut potkuihin. Moni vastaajista kertoi Anukatariinan tavoin salaavansa asian työpaikallaan. Toisaalta selvityksessä havaittiin, että syrjintä vähenee, kun ihmiset kohtaavat. Aluksi työyhteisö saattaa hämmentyä, mutta suurin osa ihmisistä tottuu ja kanssakäymisestä tulee luontevaa.

Tasa-arvolaissa todetaan kiteytetysti niin, että työnantajalla on oikeus määrätä työasu, mutta se, mitä on työntekijän jalkojen välissä, ei kuulu työnantajalle. Toisin sanoen työntekijällä on oikeus sukupuolen ilmaisuun, jota transvestismi edustaa.

Kyselyn julkistamisen jälkeen Anukatariina kävi puhumassa eri tilaisuuksissa ja rohkaisi ihmisiä olemaan omia itseään myös työpaikoilla.

– Eräässä tilaisuudessa tulin ajatelleeksi ääneen, että ehkä minun pitäisi toimia niin kuin opetan. Kuukausi sen jälkeen otin asian puheeksi lähiesimieheni kanssa. Olin valmistautunut Power point -esityksellä, mutta sitä ei tarvittu. Hän oli heti messissä.

Anukatariinalla on yhä Facebookissa kaksi eri profiilia, nykyisellä ja aiemmalla puhuttelunimellä. ”Kirjoitan jossakin vaiheessa Facebookiin, että tämä toinen henkilö täältä häipyy, ja jos kiinnostaa, voitte pyytää tämän toisen kaveriksenne.”

Transvestiitti 24/7

Nykyisin Anukatariina elää pääasiassa arkeaan naisena. Hän ei kuitenkaan miellä itseään transsukupuoliseksi.

– Voisin sanoa olevani transvestiitti 24 tuntia vuorokaudessa. Mieshahmolla on enää aika vähän aikaa ja tilaa elämässäni.

Viime vuonna nimilaki muuttui, minkä ansiosta hän pystyi ottamaan neljänneksi etunimekseen Anukatariinan. Laki sallii puhuttelunimen valinnan, ja Anukatariinasta tuli hänen virallinen nimensä.

Oma äiti tuntee hänet kuitenkin edelleen ristimänimellä, ja Facebookissa hänellä on kaksi eri profiilia.

– Ajattelin, että kirjoitan jossakin vaiheessa Facebookiin, että tämä toinen henkilö täältä häipyy. Jos kiinnostaa, voitte pyytää tämän toisen kaveriksenne, mutta vielä en ole sitä tehnyt.

Naisena esiintyessään Anukatariina ei ole kertaakaan kohdannut syrjintää tai vihamielisyyttä. Ihmisten asenteet ovat muuttuneet myönteisimmiksi, mutta osin se voi johtua myös siitä, etteivät ihmiset tunnista häntä mieheksi. Tämä on johtanut hämmentäviin tilanteisiin. Esimerkiksi lääkärissä on kysytty, missä potilas on.

– Ilmeisesti se johtuu siitä, että olen ruumiinrakenteeltani hyvin siro. Vaikka minulla on kirveellä veistetyt kasvot ja matala ääni, ihmiset sovittavat ne siihen ensiolettamukseen, että olen nainen.

 Salaisuus oli koko ajan kivi kengässäni. Kyllä se antaa lisäpotkua, että saa lähteä töihin omana itsenään.

Anukatariina kokee elämänsä olevan nykyään täydempää ja onnellisempaa. Työkaverit ovat sanoneet hänen näyttävän nykyisin vapautuneemmalta. Kaapista tulemisella on ollut myös vaikutusta työmotivaatioon ja työssä jaksamiseen. Kiihtymys ja jännitys ovat vaihtuneet levolliseksi euforiaksi siitä, että saa olla oma itsensä.

– Vuosikymmenten aikana olin tottunut, että minulla on tällainen salaisuus ja sen kanssa eletään, mutta se oli kuitenkin koko ajan kivi kengässäni. Kyllä se antaa lisäpotkua, että saa lähteä töihin omana itsenään.

Opiskelijat ovat suhtautuneet asiaan joko kannustavasti tai neutraalisti. Anukatariina ei koe, että hän olisi opettajana muuttunut.

– Luulen, että minulla on opiskelijoiden keskuudessa positiivinen karisma, joka kannattelee. Olen ’reilu jätkä’ niin miehenä kuin naisena.

Kysely transihmisten kohtaamista ennakkoluuloista uusittiin tänä vuonna. Tulokset ovat vasta alustavia, mutta näyttää siltä, että asenteet työyhteisöissä olisivat muuttuneet hieman suvaitsevaisemmiksi. Naisvaltaisissa työyhteisöissä ennakkoluuloja on keskimäärin vähemmän kuin miesvaltaisissa. Tosin positiivisia esimerkkejä löytyy myös miehisiltä aloilta.

– Eräs hyvä kaverini on metallimies. Töissä hänellä on haalarit päällä kuten muillakin, mutta pienellä paikkakunnalla hänet kyllä tunnetaan – ja se on työkavereille ihan fine.

Töissä Anukatariinasta on tullut yksi porukan naisista.

– Työasioiden lisäksi puheet ovat nykyisin mutkattomammin myös henkilökohtaisissa asioissa, kuten perheessä.

Toisintekijät-juttusarjassa oman uransa kulkijat kertovat poikkeuksellisista valinnoistaan.

Anukatariina Solonen

62-vuotias sosiaali- ja terveysalan opettaja Metropolia-ammattikorkeakoulussa.

Transihmisten tukiyhdistys Dreamwear Club ry:n puheenjohtaja.

Asuu Espoossa puolisonsa kanssa.

Perheeseen kuuluu myös kolme aikuista lasta edellisistä liitoista ja lapsenlapsia. ”Lapsenlapseni tietävät, että heillä on vähän erilainen ukki.”

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?