Huippusuosittu puhuja Alf Rehn jännitti kovasti ensimmäisiä luentojaan – sitten hän keksi, miten pelosta pääsee eroon - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Huippusuosittu puhuja Alf Rehn jännitti kovasti ensimmäisiä luentojaan – sitten hän keksi, miten pelosta pääsee eroon

Nykyään Kööpenhaminassa asuva professori puhuu muun muassa tasa-arvon puolesta. – Voin ylpeänä sanoa olevani feministi, ja kehottaisin muitakin miehiä samantyyppiseen kannanottoon.

”Olen valkoihoinen länsimainen mieshetero, jolla ei ole toimeentulohuolia ja joka sai proffan tittelin jo nuorena. Jos minun kaltaiseni ihminen ei uskalla olla mieltä ja ottaa kantaa, kuka sen sitten tekisi?” Alf Rehn sanoo.­

14.12.2020 7:00

Mielikuva putoamisesta ei jättänyt Alf Rehniä rauhaan.

Se olisi niin pelottavan helppoa.

Hän näki mielessään itsensä astumassa hotellin hissiin. Painamassa ylimmän kerroksen nappulaa. Hissin saavuttua sinne hän vilkaisisi vielä kerran peiliin, astuisi ulos ovesta, kulkisi pitkää käytävää, kunnes löytäisi katolle johtavan oven.

Ulkona viima purisi ihoa, mutta vain hetken. Yksi pitkä askel katon reunan yli, ja se olisi siinä.

Tyhjyys. Helpotus. Pysyvä hiljaisuus.

Tilanteessa ei olisi uhmakasta näyttämisen halua, ei dramatiikkaa. Itsemurha olisi vain väsyneen miehen vaisu yritys lopettaa kaikki se, mikä sen hetkisessä elämässä turrutti.

Ei helvetti. Nyt minulla viiraa ihan oikeasti, Alf oivalsi äkkiä. Pelästys katkaisi itsetuhoiset mielikuvat onneksi joka kerta.

Hän päätti sittenkin painaa hissin nappulaa alaspäin. Mennä syömään ravintolan kirkkaisiin valoihin. Sinne, missä olisi muitakin ihmisiä, hälyä ja puheensorinaa.

Kipinä kateissa

Professori Alf Rehn, 48, muistaa yhä selvästi reilun kymmenen vuoden takaiset, itsetuhoiset ajatuksensa. Olotila, jossa mikään ei tuntunut miltään, on kuitenkin nyt poissa.

Ainakin toistaiseksi.

– Olen paininut masennuksen demonien kanssa nuoresta asti. Avuksi olen kokeillut kaikkea mielialalääkkeistä terapiaan. Lääkkeet vain pahensivat oloa, enkä yrityksistäni huolimatta koskaan onnistunut löytämään itselleni sopivaa terapeuttia, hän kertoo.

Keskivaikea masennus, burn out, lievä neuroottisuus – sanat jäivät Alfin mieleen häntä hoitaneiden lääkäreiden lausunnoista.

Omin sanoin hän kuvailee kokemustaan näin:

– Tuli aamuja, jolloin ei tehnyt enää mieli nousta sängystä. Asiat tuntuivat merkityksettömiltä, mikään ei innostanut. Kuin aivojen bensa olisi äkkiä loppunut.

– En tuntenut enää olevani oma, oikea itseni. Sisäinen kipinäni oli sammunut, enkä tiennyt, kuka sen sammutti. Enkä sitä, miten helvetissä sytyttäisin sen uudelleen.

”Kerran havahduin siihen, että oli kulunut yhdeksän päivää, joista yhtenäkään en ollut ollut vesiselvä. Varsinaista alkoholiongelmaa minulla ei ollut, mutta tyhmempikin ymmärtää, että väsymys, alkoholi ja suorituspaineet yhdessä ovat oikotie masennukseen.”­

Niinä synkkinä päivinä näppiksen ääressä istuessa mitään ei syntynyt, eikä työ muutenkaan maistunut. Mielikuvat kuolemasta hiipivät ajatuksiin. Läheiset, kuten Alfin silloinen puoliso, alkoivat huolestua hänestä. Usein itketti ilman syytä. Ruoka ja juoma eivät maistuneet, vaikka ne olivat aiemmin olleet yksi elämän suurista iloista. Ajatus siitä, että pitäisi astua yleisön eteen innostamaan ja motivoimaan puheellaan muita, tuntui suunnattoman väsyttävältä. Ammattiylpeys kuitenkin pakotti hoitamaan sovitut työt.

Parhaiten tunnetta kuvaa Alfin mielestä Ison-Britannian entisen pääministerin Winston Churchillin omasta ajoittaisesta masennuksestaan käyttämä sanapari.

Musta koira.

Menestys tuli nuorena

Jälkeenpäin Alf Rehn on miettinyt paljon sitä, mikä sairastumiseen johti.

Vielä lapsena masennusta ei ollut. Ei, vaikka perhe muutti usein, ja kirjoja rakastava poika joutui olemaan aina koulussa ”se uusi poika”. Ei, vaikka hän oli vähän ujo, arasteli tyttöjä ja viihtyi yksikseen. Ei, vaikka kieli vaihtui kotona lennossa suomesta ruotsiin ja takaisin ja kotimaakin Suomesta Ruotsiksi alakouluiässä. Aksentti tuntui aina olevan vähän vinksallaan ja herätti myös kiusaajien huomiota.

Alf pärjäsi silti koulussa mainiosti alakoulusta tohtorinväitökseen asti. Vuonna 2004 hän sai Åbo Akademin liiketaloustieteen professuurin.

– Keskittymiskykyni on aina ollut surkea mutta muistini hyvä. Teen usein seitsemää asiaa yhtaikaa. Epäsuotuisissa oloissa minusta olisi saattanut tulla alkoholisti tai rikollinen. Akateeminen maailma on kuitenkin onneksi perinteisesti sallinut moninaisuuden. Uteliaisuuttani ja hyppelehtimistäni asiasta toiseen on suorastaan palkittu, Alf Rehn sanoo.

Kolmekymppinen professori on Suomessa harvinaisuus, ja räväkästä puhujasta tuli pian julkkis, jonka luennoille oli kysyntää ja jonka kommentteja hinguttiin tiedotusvälineisiin.

– Median tuntema Alf Rehn syntyi, kun olin viittä vaille valmis maisteri. Jännitin ensimmäisiä luentojani kovasti kunnes oivalsin, että puhuminen suurille joukoille on eräänlainen performanssi. Jos et ole oikeasti itsevarma, voit näytellä sellaista kunnes homma alkaa sujua.

Pian häntä alettiin värvätä puhujaksi yhä isompiin tilaisuuksiin ja mitä erilaisimmille foorumeille. Yritysmaailma ilahtui akateemisesta osaajasta, joka oli suorasanainen, särmikäs, kansantajuinen ja hauska.

– Opin, miten älyttömän hieno fiilis on puhua tuhannelle ihmiselle ja saada heidät taputtamaan ja nauramaan juuri sillä hetkellä kuin itse haluaa. Siihen tunteeseen jää helposti koukkuun.

Menestyksessä piili myös vaaroja. Vei aikansa, ennen kuin Alf Rehn huomasi, että mieleen ajoittain hiipivä alakulo syveni ja alkoi haukata yhä isompia paloja elämästä.

Musta koira oli herännyt.

Roolista toiseen

Kun tahti oli kolmekymppisenä kiivaimmillaan, Alf Rehnin kalenteri sisälsi parisataa matkapäivää vuodessa. Se tarkoitti lukemattomia yksinäisiä iltoja hyvin ilmastoitujen hotellien sviiteissä, loputtomia dinnereitä vieraiden ihmisten kanssa. Alituista virittäytymistä kuulijoiden herättelyyn ja innostamiseen. Ja pitkiä viikkoja kaukana kotoa, etäällä lapsista ja puolisosta.

– Se oli kuin Lost in Translation mutta ilman Scarlett Johanssonia. Aika murheellinen elokuva, Alf Rehn hymähtää.

Kun hän sitten palasi kotiin, hyppy juhlitusta puhujasta arkiseksi isäksi Sean-pojan ja Line-tyttären kurahousu- ja koululaisarkeen oli jyrkkä.

Tuli avioero, joka ei ainakaan helpottanut masennuksen oireita.

– Jouduin miettimään paljon sitä, kuka oikeastaan olen. Mikä näistä rooleista on se oikea minä?

Sitten tuli kiinnostavia työtarjouksia Ruotsista ja Tanskasta. Tuli uusi avioliitto ja vielä yksi lapsi, poika Noël.

Työtahti ei kuitenkaan helpottanut.

– Olin jatkuvasti jetlagissa ja uupunut. Ja kyllä – join liikaa. Se ei ollut humalahakuista, yksinäistä dokaamista, vaan pikemminkin sitä, että alkoholia tarjottiin koko ajan: kuohuviinimaljoja, punaviinilasillisia, drinkkejä.

– Cocktailtilaisuuksissa, bisnesloungeissa ja dinnereillä juominen kuului ikään kuin kuvaan. Hotellihuoneissa odotti aina minibaari, Alf Rehn kuvailee.

– Kerran havahduin siihen, että oli kulunut yhdeksän päivää, joista yhtenäkään en ollut ollut vesiselvä. Varsinaista alkoholiongelmaa minulla ei ollut, mutta tyhmempikin ymmärtää, että tuo resepti – väsymys, alkoholi ja suorituspaineet – on oikotie masennukseen.

Paremman elämän eväät

Kun terapiasta ja lääkityksestä ei ollut Alf Rehnille apua, hän alkoi etsiä helpotusta toisin keinoin. Vähensi tietoisesti juomistaan ja kevensi työtahtiaan, tyhjensi kalenteria. Alkoi kuunnella mahdollisimman paljon musiikkia, erityisesti Edith Piafia, ja ahmi pian dekkareita samanlaisella lukemisen riemulla, jollaista oli tuntenut viimeksi lapsena.

Myös yksityiselämän harmonia, nykyinen avoliitto brittiläisen Katen kanssa ja mukava elämä Kööpenhaminassa, on tuonut rauhaa.

– Aloin kuunnella oloani paremmin ja lopetin armottoman suorittamisen. Tärkeää oli myös uudenlainen rehellisyys itselle: sen myöntäminen, että pidän puhujakeikoista, ne ovat osa minua siinä missä professuurinikin.

– Se lievitti häpeää, jota olin tiedostamattani tuntenut tästä osasta työtäni – akateemisessa maailmassa kun populaari suosio ei välttämättä ole mikään sulka hatussa, Alf sanoo.

Mikään näistä asioista ei yksinään ollut ihmelääke, mutta yhdessä ne paransivat kuin huomaamatta oloa.

Musta koira vetäytyi taka-alalle.

”Tunnistan, koska mielialani alkaa synkentyä. Silloin on jälleen aika hienosäätää elämäntapoja ja ajankäyttöä.”­

– Olen monin tavoin hyväosainen ihminen, ja taisteluni on varmasti ollut paljon helpompi kuin monella syvästi masentuneella. Silti koen, että tästä, kuten muistakin mielenterveyden ongelmista, on tärkeä puhua. Se on ainoa keino poistaa turhaa häpeää aiheen ympäriltä, Alf Rehn sanoo.

Nykyään hän osaa kuulostella oloaan.

– Tunnistan, koska mielialani alkaa synkentyä, ja niin tunnistaa myös Kate. Silloin on jälleen aika hienosäätää elämäntapoja ja ajankäyttöä, hän sanoo.

– Koronan myötä elämäni ei enää muistuta Lost in Translationia. Pikemminkin se on kuin Groundhog Day (Päiväni murmelina), jokainen päivä on tismalleen edellisen kaltainen. Junnaava mielentila syö aikaansaavuutta ja tuotteliaisuutta. Sama tilanne on tietysti pandemian myötä monilla muillakin.

Naisten ja miesten asia

Alf Rehn ei arkaile tuoda esiin tasavertaisuutta korostavaa, liberaalia arvomaailmaansa. Hän kirjoittaa kärkkäitä tekstejä someen ja kolumneja eri lehtiin kuten Hufvudstadsbladetiin.

– Koen, että asemani tuo mukanaan myös vastuuta. Koska olen saanut paljon, minulla täytyy olla rohkeutta myös pistää itseni likoon oikeiksi katsomieni asioiden puolesta, Alf sanoo.

– Olen valkoihoinen länsimainen mieshetero, jolla ei ole toimeentulohuolia ja joka sai proffan tittelin jo nuorena. Jos minun kaltaiseni ihminen ei uskalla olla mieltä ja ottaa kantaa, kuka sen sitten tekisi? hän kysyy.

– Jos näen vääryyttä maailmassa, minun on helpompi vastustaa sitä kuin monen muun. Olen esimerkiksi sitä mieltä, että feministinen liike tarvitsee lisää miehiä: sukupuoleen liittyvien stereotypioiden murtaminen ei todellakaan ole vain naisten asia, Alf sanoo.

– Voin ylpeänä sanoa olevani feministi, ja kehottaisin muitakin miehiä samantyyppiseen kannanottoon.

Rohkeat mielipiteet ovat nostattaneet myös vastustusta.

– Olen saanut parikin tappouhkausta, mutta en sellaisia, jotka olisivat aidosti pelästyttäneet. Pahin tilanne sattui, kun vanhan puhelinnumeroni perineelle tyttärelleni tuli inhottava, minulle tarkoitettu puhelu. Otin yhteyttä soittajaan ja sanoin, että minulle voit öyhöttää niin paljon kuin jaksat, mutta jätä lapseni rauhaan, Alf Rehn puuskahtaa.

Hän myöntää, että välillä taistelu uuvuttaa ja turhauttaa. Aina ei jaksaisi vängätä, ja usein tekisi mieli olla vuorovaikutuksessa vain toisten akateemisen alan ihmisten kanssa.

Mutta sitten tulee taas se hetki, kun sanomisen kipinä syttyy ja pakottaa näppiksen ääreen.

– Yritän kuitenkin välttää kolumnieni kommenttikenttien lukemista. Se päätös on ollut tärkeä myös mielenterveyteni kannalta.

Alf Rehn

Syntyi 21.3.1972 Turussa. Asuu ­Kööpenhaminassa avopuolisonsa kanssa.

Bisnesajattelija, kirjailija ja innovaation, designin ja johtamisen professori Syddansk Universitetissa.

Ollut kahdesti naimisissa, 24-, 20-, ja 8-vuotiaiden lasten isä.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?