Rakastunut Sami Yaffa hehkuttaa, kuinka puoliso Meeri Koutaniemi muutti koko elämän – terveys koheni ja ihokin parantui

Sami Yaffa oli jo luopunut etsimisestä, kun tapasi elämänsä rakkauden. – Mulla on tapana sanoa, että kun katson taivaalle, näen vain Meerin.

”Puhuimme naimisiinmenosta jo toisella viikolla tapaamisesta. Olimme molemmat sitä mieltä, että tämä on ihan sekopäistä, että nyt easy, easy. Mutta tunne ei ikinä kadonnut”, Sami Yaffa kertoo.

8.11.2020 7:00

Rakkaus

”Klisee mutta totta: rakkaus voi muuttaa kaiken”

Meeri tuo minulle onnea. Joka aamu, päivä ja ilta. Meeri on muuttanut elämäni kertaheitolla. Elän paljon terveellisimmin, olen terveempi ja tasapainoisempi. Ihoni on parantunut. Nuoruuden eliksiiri tämä Koutaniemi. Joku noita se on.

Kun tapasin Meerin, meillä oli kummallinen yhteisymmärrys monissa asioissa.

En tiennyt, että Meeri on niin nuori. Luulin, että hän on 38-vuotias, mutta hän olikin vain 28.

Vuosi 2019. ”Ilon hyppy, kun saimme vihdoin yhteisen loman. Kaksi viikkoa pienellä saarella keskellä ei mitään teki hyvää.”

Meeri on kummallinen vanha sielu. Hän on vetänyt 13 vuotta ympäri maapalloa tosi hevien aiheiden äärellä. Meeri on vanhempi ja viisaampi kuin monet vanhat ja viisaat ja ihan poikkeuksellinen ihminen. En ole ikinä tavannut tuollaista tyyppiä. Hän on niin moniulotteinen, että sanat eivät oikeasti riitä. Mulla on tapana sanoa, että kun katson taivaalle, näen vain Meerin.

Herään joka aamu kiitollisena. Sanon oikeasti joka päivä kiitos, että tällainen ihminen on pystynyt tulemaan elämääni. Saapui, otti ja vei ja toi minut takaisin himaan.

En olisi ikinä uskonut, että muuttaisin takaisin Suomeen. Olin ajatellut, että minut on tarkoitettu muualle, mutta ehkä ei olekaan niin. Se on ollut jännää ja helpompaa kuin luulin.

Suomalaisuus on asia itsessään. Olemme erityinen kansa, outo ja omalaatuinen. Välillä se saattaa minut raivon partaalle – ja sitten otan huumorilla.”

Kodin perintö

”Elämä ja ihmiset vaihtuvat – musiikki pysyy”

”Meillä on ollut aina taiteellinen hima. Isä teki 50-luvulla töitä Timo Sarpanevan ja muiden suomalaisten designereiden kanssa ennen kuin hänestä tuli taiteellinen johtaja Taucherille ja Interplanille.

Siskoa, veljeä ja minua kannustettiin kotona lukemaan, maalaamaan ja piirtämään, tekemään kaikkea luovaa. Myös urheiluun, sillä faija oli täysi urheiluhullu. Hän juoksi joka aamu 10 kilometriä. Minä pelasin lätkää, jalkapalloa, korista, tennistä ja uin.

Vuosi 1978. ”14-vuotias basistinalku leijuu. Kuvaajana Janne Haavisto.”

Käänteentekevä hetki minulle oli, kun veljeni Jone alkoi soittaa saksofonia. Olin 8-vuotias, hän 16. Yhtäkkiä meillä oli elävää musiikkia kotona. Veli treenasi 6–8 tuntia päivässä. Hänestä tulikin hirmu muusikko.

Meillä oli himassa vähän kova meno juuri ennen kuin mutsi ja faija erosivat. Musiikki oli minulle henkireikä ja kuulokkeet pakoreitti.

Edelleenkin musiikki antaa minulle paitsi leivän suuhun myös sielunrauhan ja hyvyyden, pitää minut järjissään. Soittaminen on minulle täysin psykiatrinen homma. Kun pääsee soittamaan kovaa, kaikki mikä on patoutunut sisään, katoaa.

Kaikki muu on elämässä vaihtunut, mutta musiikki on aina ollut minulle tuki ja turva.”

Uran alku

”Jos tanssii nuoralla, pitää olla hyvä balanssi”

”Lepakkoluola Helsingissä imi minut sisäänsä vuosina 1978–79, eikä päästänyt ulos pitkään aikaan. Siitä tuli toinen hima. Sieltä Pelle Miljoona löysi minut vuonna 1980. Olin 16-vuotias. Se oli koko elämän muuttava juttu.

Mutsi oli ihan jees asian kanssa. Asuimme kahdestaan Tapiolassa. Systeri ja broidi olivat muuttaneet jo pois kotoa. Äiti oli Raha-automaattiyhdistyksessä duunissa. Pidin itsestäni huolta. Tein aamiaiset ja koulun jälkeen läksyt ja ruuan.

Yhtäkkiä olin rundilla viikonloppuisin. Joskus tulin vasta maanantaiaamuna, enkä voinut mennä kouluun, mutta takatasku oli täynnä satasia. Äiti näki miten tosissaan olin soittamisen kanssa ja kannusti. Syksyllä 1980, 17-vuotiaana, lähdin Ruotsiin Hanoi Rocksin kanssa. En kertonut sitä ensin mutsille. Menin lomalle ja katosin kahdeksi viikoksi. Vieläkin pyydän sitä häneltä anteeksi.

Vuosi 1977. ”Kotona Tapiolassa. Meidän kissan nimi oli Kissa."

Isä ei aluksi digannut asiasta. Hän sanoi, että olet kuin nuorallatanssija ja voit pudota koska tahansa. Minä sanoin, että ni-ii-in – paras olla hyvä balanssi.

En kuunnellut ketään enää siinä vaiheessa. Me olimme nuoria ja todellisia sekopäitä. Nykyajan nuoriso on jotenkin kilttiä ja hyvä niin.

Ne olivat kovat 4–5 vuotta. Kun ystäväni, yhtyeemme rumpali Razzle kuoli, kaikki räjähti palasiksi. Olin vasta 21-vuotias, ihan pikkunen – ja luulin, että vanha ukko jo.

Samaan aikaan sain lapsen. Se sai minut lopettamaan huumeidenkäytön. Putosin tyhjiöön, lopetin soittamisen. Lapsen kasvattamisesta tuli paljon tärkeämpi asia kuin mistään muusta. Tuona aikana oli paljon onnea, hyvää ja helpotusta.”

Isyys

”Vaikeudet voi tajuta vasta vuosien päästä”

”Tapasin poikani äidin, Anna Jederbyn, Hanoi Rocksin aikoihin. Olimme tosi nuoria ja hulluja. Ekat kolme vuotta olin kotona enemmän kuin rouva. Yritin tehdä hanttihommia, kun en osannut muuta kuin soittaa. Jossakin vaiheessa tajusin, että turha pyristellä vastaan: minut on tehty soittamista varten. Sain pestin Los Angelesista. Muutin sinne. New Yorkissa asuin 24 vuotta.

Kun perhe hajosi ja suhde loppui, sydämeni särkyi pahemmin kuin koskaan. Olin siitä huonona monta vuotta. Minun on edelleen hankala puhua siitä. Olemme kuitenkin Annan kanssa olleet ystäviä ja pitäneet poikaamme Nikkeä mielessä. Anna teki hyvän duunin hänen kanssaan.

New York City, 1992. “Ystävyys Michael Monroen kanssa on kestänyt yli 40 vuotta. Se on yksi hienoimmista asioista elämässäni, arvostan sitä valtavasti.”

Olen kiitollinen, että ollessaan 17-vuotias poika tuli elämääni takaisin. Nyt hän on 35-vuotias ja asuu Tukholmassa. Hänestä ei tullut rockmuusikkoa, luojan kiitos. Hän on personal trainer. Meillä on sama huumori. Sen takia meillä klikkaa hyvin.

Isyys ei ole helppoa. Olen yrittänyt olla rakastava ja kannustava, niin hyvä kuin mahdollista, mutta isäksi tulo ­tapahtui hyvin stressaavassa elämänvaiheessa. Emme huomanneet sitä trauman määrää silloin. Olimme vasta 21-vuotiaita. Se oli aivan liian heviä.

Onneksi tässä on jotenkuten kunnialla selviydytty, ja Nikestä on tullut tasapainoinen ihminen, kiitos luojan.”

Yhteiselo

”Joskus sen tietää heti”

”Olin Karmen Guyn kanssa 14 vuotta yhdessä. Se oli syvä ja hieno suhde. Meillä oli yhteinen bändikin. Mutta ihmiset kai kasvavat erilleen ja tahtovat eri asioita. Lähdimme ystävinä erilleen. Sen jälkeen minulla oli lyhyempiä, muutaman vuoden suhteita. Sitten tapasin Meerin.

Maailma on todella ihmeellinen. Olin jo antanut periksi. Ajattelin, että en jaksa enää suhteita, niissä on liikaa duunia. Elämäntyylini ei ole mikään helpoin. Olen aika paljon lennossa, eivätkä yö ja päivä välttämättä määritä nukkumistani. Sellainen saattaa tuottaa normaaliin elämään tottuneelle todella paljon kummastusta ja vaikeutta.

Meeri tietää, mitä rundaaminen on. Välillä kuvausmatkoiltaan tullessaan hän vain kaatuu sänkyyn kahdeksi päiväksi. Minulla ei ole siitä nalkutettavaa. Jeesaan hänet ylös ja palautan arkeen. Ja päinvastoin. Teemme ruokaa toisillemme. Pidämme huolta väsyneestä.

Syyskuu 2017. ”Ystävät ja perhe tulivat Mallorcan saarelle juhlimaan rakkauttamme.”

Tapasimme Meerin kanssa, kun olin laittanut hänelle Facebookiin viestin yhteisestä työprojektista. Hän ei vastannut vuoteen. Laitoin uuden viestin, mutta kun hän ehdotti tapaamista, minulla oli 40 astetta kuumetta ja olin juuri lähdössä Espanjaan Mallorcan-kotiini. Sanoin, etten jaksa nähdä ja minun pitää lähteä lentokentälle aamulla puoli kuusi.

Meeri sanoi, että ’ihan tunti vaan’. Siinä se sitten oli. Tunti venyi viideksi. Sitten koko juttu meni ihan täysin out of control.

Asia oli todella selvä. Ihan ihme. Viikko sen jälkeen Meeri tuli Mallorcalle. Otti kansikuvat kirjaani ja jäi sinne.

Puhuimme naimisiinmenosta jo toisella viikolla tapaamisesta. Olimme molemmat sitä mieltä, että tämä on ihan sekopäistä, että nyt easy, easy. Mutta tunne ei ikinä kadonnut.

Ajattelin, että kosinnan pitää tapahtua jossakin spesiaalipaikassa. Minulla oli sormus ostettuna jo aika pitkän aikaa. Kun olimme El Salvadorissa uimassa tulivuorijärvessä, tulivuoren huipulla, ajattelin: tämä olisi aika kova. Mutta ei se tuntunutkaan oikealta.

Oikea hetki koitti mökillä Kuusamossa joulupäivänä. Ajattelin: tämä se on. Kosin avannosta noustessani. Olimme ilkosillamme laiturilla. Meeri sanoi: ’Joo! Mennään saunaan’.

Häät pidimme syyskuun 9. päivä 2017 kartanossa Välimeren rannalla. Halusimme ison ja lämpimän tapahtuman Mallorcalla. Kutsuvieraita oli 125.

Bändille kerättiin kolehtia Meerin kenkään, ja se sysättiin monta kertaa lavalle, jotta bändi ei lopettaisi soittamista! Aamuneljältä klarinetistin huulet ja rumpalin kädet olivat sen verran sohjona, että oli pakko lopettaa. Sitten alkoi DJ-setti. Bileet jatkuivat puoli seitsemään asti aamulla.

Minun ei ole ikinä ollut näin helppo ja hyvä olla. Meillä on toisen täysi ymmärrys.

Rakastaja, kumppani ja paras ystävä. Sitähän sitä aina hakee ja toivoo. Että ne olisi kaikki yhdessä. Meerissä on.”

Luovuus

”Normaalimpi reitti on toivoton”

”On tämä kummallinen elämä – että 50-vuotiaana alkaa vääntää sarjakuvaa ja tehdä keramiikkaa. Ahmin pienestä pitäen kaikki mahdolliset sarjakuvat. Tuhersin koulukirjat täyteen karikatyyrejä ja pilakuvia kavereista ja opettajista. Ensin opettajat olivat vihaisia, sitten alkoivat nauraa.

Idea sarjakuvakirjasta syntyi, kun olimme Meerin kanssa Balilla lomalla. Mennessämme snorklaamaan jäimme keskelle paska-aaltoa – kelluvaa, leijuvaa muoviroskaa. Sitä oli tajuton määrä. Järkytyimme.

Aloin kirjoittaa Punkin seikkailut: Taistelu plastimiestä vastaan -kirjaa ennen kuin olin kuullut Greta Thunbergista. Kun hän nousi esiin, ajattelin, että olen oikealla tiellä. Lapsissa on voimaa. Ne perivät meidät. Meidän täytyy huolehtia, ettei maailma mene täyteen perikatoon.

Olen innoissani myös keramiikasta, jota olemme Meerin kanssa tehneet. Teemme uniikkikappaleita, joissa käytämme lasitteita, joita olemme noukkineet eri puolilta maapalloa.

Haluan säilyttää elämässä lapsenomaisuuden, uteliaisuuden ja ajatuksen, että voin tehdä mikä minua huvittaa. Joskus yritin mennä sitä normaalimpaa reittiä, mutta huomasin, että se on toivotonta.”

Rocktähteys

”Mieluummin vapaus kuin miljoonien tulot”

”Tänä kesänä minulta meni koronan takia alta 30 festaria. Niistä neljä oli Guns N’ Rosesin stadionikeikkoja: Lontoossa, Münchenissä, Lissabonissa ja Sevillassa. Ensin ajattelin, että tämä on syvältä, mutta kun rauhoituin ja juttelin rakkaan vaimoni kanssa, hiffasimme, että kyllä tästä selvitään. Yhtäkkiä kävikin niin, että tästä tuli paras kesä pitkään aikaan. Minulla ei ole ollut vapaata kesää 18 vuoteen. Sai löhötä landella.

Olin aikoinaan kolme vuotta Joan Jettin basistina ja kuusi vuotta New York Dollsin basistina. Olen saanut soittaa Carnegie Hallissa, Bruce Springsteenin kanssa ja päässyt levyttämään Slashin kanssa.

Rocktähteys on konsepti muille ihmisille, ei minulle. Tykkään soittamisesta, mutta en minä jaksa mikään rocktähti olla. Se tuntuu rasittavalta. Käyn paikallisissa baareissa, en tarvitse henkivartijoita.

Vuosi 2020. ”Soolo-LP:n teossa Inkfish Studiolla. Kuvassa kanssani vanhat ystäväni Rane Raitsikka ja Janne Haavisto.”

Välillä olen miettinyt, että mitä jos elämä olisi mennyt niin, että olisi myynyt 10 miljoonaa levyä, kuten monet ystäväni – vaikkapa Guns N’ Rosesin jätkät. Kuten Axl Rose, joka asuu viiden tähden hotelleissa ja huviloissa, mutta ei pysty perkele menemään minnekään leipomoon.

Onhan siinä uhrannut jotain. Minkä takia? Rahanko? Onko se valtava määrä rahaa niin tärkeää? Ei minun mielestäni. Kunhan pärjää ja pystyy elämään jotenkuten hyvin. Ei tarvi olla ökymiljonääri. Minulla on soutuvene, ei mikään öky­vene. Pysynpähän kunnossa.”

Sami Yaffa

Syntyi Espoossa 4.9.1963.

Puoliso valokuvaaja Meeri Koutaniemi.

Punkin seikkailut: Taistelu plastimiestä vastaan -sarjakuvakirja (Like) ilmestyi syksyllä. Tekee Punkista animaatiosarjaa.

Soolo-LP tulossa vuoden 2021 alkupuolella.

Keikkailee Mike Monroen kanssa.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?