Kun Piritta ja Niklas Hagman tekivät eroa, he kokeilivat useita eri asumiskuvioita – nyt koteja on neljä, ja lapset pysyvät koko ajan niistä yhdessä - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Kun Piritta ja Niklas Hagman tekivät eroa, he kokeilivat useita eri asumiskuvioita – nyt koteja on neljä, ja lapset pysyvät koko ajan niistä yhdessä

Piritta ja Niklas Hagman ovat tehneet paljon töitä lähentyäkseen uudelleen eronsa jälkeen. Ennen sitä Niklaksen piti kohdata masennuksensa ja hakea siihen apua.

Hagmanit eivät ole aiemmin esiintyneet yhteisjutussa tai puhuneet suhteestaan yhdessä julkisesti. ”Kiekkoilijana ajattelin, että pelini oli puhetta. Nyt koen, että mulla on muutakin sanottavaa. Voimme esimerkillämme kertoa, että eroperhekin voi onnistua.”­

7.11.2020 7:00

Faskiakäsittely kesti 60 minuuttia ja se toi tuntuvaa helpotusta Niklas Hagmanin, 40, olotilaan. Lihasjumit olivat tuttuja jo jääkiekkoilijavuosilta, mutta nyt Tanssii tähtien kanssa -ohjelman treenisumassa ne juilivat eri kohdissa kehoa kuin peliuralla. Silloinkin Piritta Hagman, 41, oli hoitanut niitä fysioterapeutin osaamisellaan, mutta tällä kertaa kosketus oli erilainen, puhtaasti ammatillinen, ei enää vaimon. Hoitopöydän ääreen tultiin nyt tauon jälkeen, etäisyyden ja välirikon voittaneina.

Piritta ja Niklas Hagman erosivat vuoden 2018 joulukuussa 12 vuotta kestäneen avioliiton jälkeen. Tai miten sen nyt ottaa. Paperilla ero tapahtui silloin, päätös oli tehty jo keväällä ja henkinen välimatka oli kasvanut sitäkin aiemmin. Fyysinen irtiotto tapahtui kuitenkin vasta keväällä 2019, kun Piritta lähti yhteisestä kodista.

Hagmanit kokeilivat monta versiota eroperheen arkijärjestelyistä, ensin asumista saman katon alla.

– Mutta eihän niin voi elää. Olimme siinä kuin jossain oudossa limbossa, välitilassa, ollaanko yhdessä vai ei, Niklas sanoo.

– Se oli varmasti omituista aikaa ystävillemmekin, Piritta jatkaa.

Piritta halusi palata Poriin, juurilleen ja lähelle tukiverkkoaan. Kuopus aloittaisi siellä koulun, ja Niklas muuttaisi perässä vanhempien lasten kanssa. Jakautuminen ei toiminut, mutta kokeilusta jäi kakkoskoti, jonka Piritta omistaa Porissa yhä. Oikeasti se on neloskoti, sillä arki pyörii nyt kolmen osoitteen välillä Helsingissä. Lapsilla ja lemmikeillä on pysyvä kotinsa, jota Piritta ja Niklas huushollaavat vuoroviikoin. Lapsettomilla viikoillaan he asuvat omissa osoitteissaan. Järjestely on käytännöllinen, sillä kolmen lapsen, kahden koiran, kahden kissan ja jemeninkameleontin siirtely olisi silkkaa hulluutta.

– Ei ole lastemme vika, että me epäonnistuimme ­pariskuntana. Siksi yritämme minimoida heidän menetyksensä ja säilyttää mahdollisimman paljon tuttua. Minua harmittaa, kun hoetaan, että lapset kyllä sopeutuvat. Ei heidän tarvitse sopeutua kaikkeen vain siksi, että heidän vanhempansa mokasivat, Piritta sanoo erojärjestelyistä.

Omilla viikoillaan Piritta tekee pidempiä työpäiviä ja suhaa yleensä Poriin, missä hänellä on Femmefysio-yrityksensä toinen vastaanotto. Niklas treenaa, tapaa ystäviään ja auttaa lasten kuljetuksissa tarpeen mukaan. Perhe voi viettää yhteistä pitsaperjantaita riippumatta siitä, kumpi on vastuussa lapsiviikosta.

– Tähän on kuitenkin tarvittu paljon työtä, eikä homma ole ollut aina ruusuista tai helppoa. Oli aikoja, kun emme puhuneet, välttelimme toisiamme ja pystyimme hoitamaan vain välttämättömimmät asiat, Niklas kertoo.

Miten sellainen jumi avataan?

”Olemme päässeet vaiheeseen, missä pystymme taas toivomaan toisillemme hyvää. Se onnistui vasta, kun päästimme irti surusta, pettymyksestä ja katkeruudesta”, Piritta sanoo.­

Ei enää mitään odotettavaa

Piritta Hagman oli raivona. Nyt piti alkaa elämänvaihe, jota hän oli odottanut: yhteiset vuodet Niklaksen peliuran jälkeen. Hypätessään parikymppisenä kiekkotähden puolisoksi hän ei ollut kuvitellut itseään kotiäidiksi norovirusten keskelle tai kulkemaan puolison uran perässä. 15 vuoden ajan Piritta kuitenkin mahdollisti miehensä keskittymisen jääkiekkoon ja Niklas mahdollisti perheelleen lavean elintason.

 On parisuhteen hirvein hetki, kun puoliso sanoo, ettei hänellä ole enää mitään hienoa odotettavaa.

Uuteen elämänvaiheeseen oli ladattu odotuksia. Sen sijaan sohvalla makasikin mies, joka ei innostunut enää mistään.

– On parisuhteen hirvein hetki, kun puoliso sanoo, ettei hänellä ole enää mitään hienoa odotettavaa. Se on ahdistavaa, surullista ja loukkaavaa. Mites me muut tässä vierellä? Piritta sanoo.

– Vaikeinta oli ymmärtää, ettei Niklas tuntenut kiitollisuutta mistään, vaikka hänellä oli ihan kaikki. Se oli yhtä aikaa raivostuttavaa ja sydäntä särkevää. Emme pystyneet enää tuomaan toistemme elämään mitään positiivista emmekä löytäneet tapoja ratkaista sitä.

”Olemme siitä jännää sukupolvea, että tiedostamme käytösmallien periytymisen, mutta emme vielä osaa kauheasti tehdä sille mitään”, Piritta sanoo.­

Masennuksen merkit olivat tunnistettavissa Niklaksessa kauan ennen virallista diagnoosia. Piritta näki ne miehessään jo silloin, kun tämä vielä kiekkoili, mutta alkoi kadottaa kipinäänsä treenaamiseen. Hän puhui tälle hyvinvoinnista, terveellisistä elämäntavoista ja kehotti hakemaan apua ja tuputti työkaluja, joista oli itse saanut tukea omissa synkissä vaiheissaan. Mutta kun mieli sairastuu masennukseen, siihen pätee sama sääntö kuin päihteiden kanssa: auttaa voi vasta, kun ihminen on valmis ottamaan avun vastaan. Muutos lähtee itsestä.

– Minun piti käydä pohjalla ennen kuin olin valmis hakemaan apua. Totuus iski vasten kasvoja, kun Piritta lähti. Päiväni olivat menneet sellaisiksi, että kun aamulla vein lapset kouluun ja palasin kotiin sohvalle tai nukkumaan, siihen jäin, Niklas kertoo.

– Minua ei kiinnostanut yhtään mikään. Tunteet lykkäsin loitommalle päihteillä. Tiedostin, että pitäisi skarpata, mutta se oli aina että aloitan huomenna tai että parin vuoden päästä kaikki on hyvin. Yhtäkkiä oli mennyt vuosi eikä mikään ollut muuttunut.

Niklas on käynyt terapiassa noin puolitoista vuotta. ”Työ on vielä kesken.”­

Niklaksen masennus oli seurausta käsittelemättömistä vastoinkäymisistä. Hänen isänsä, kiekkolegenda Matti Hagman menehtyi, avioliitto ontui, rakas koirakin kuoli ja ura tähtipelaajana päättyi. Kiekkosuvun poika oli kasvanut jäähalleilla, elänyt kiekolle ja saanut siltä kaiken.

– Kun on 35 vuotta elänyt pelkästään jääkiekkoa, on vaikea paikka miettiä, olenko mä mitään muuta. Tuntui, etten voisi saavuttaa mitään niin hienoa kuin urallani olin saanut. Lähestyin vasta neljääkymppiä, ja loppuelämä näytti vain lopun odottelulta.

Tyypilliseen tapaansa Niklas ei purkanut ahdistustaan kenellekään. Puhumattomuus oli selkärankareaktio, sukupolvien perinne.

– Vaikeista asioista kasvaa aikamoinen möykky, kun ne pakkautuvat tuohon, Niklas hieraisee sydämensä kohtaa.

Se möykky sai Niklaksen psykiatrille noin puolitoista vuotta sitten. Ensin tulivat masennusdiagnoosi ja mielialalääkkeet, sitten stoppi pahimmalle synkkyydelle ja taas voimaa nousta sohvasta.

– Terapiassa opettelin viimein puhumaan ja tunnistamaan, miten mulla menee. Ei minusta ole voinut tietää, mitä mieltä olen, kun en ollut hahmottanut sitä itsekään. En tykännyt peilikuvastani enkä siitä, miten olin kohdellut muita, Niklas sanoo.

Piritta lisää, että työstettävää oli puolin ja toisin.

– Ero on niin suuri pettymys, että siinä alkaa helposti rikkoa toista, vaikka ei haluaisi. Minä provosoin Nikkeä, kun yritin saada hänet puhumaan tai sitten sanoitin tilanteet hänen puolestaan. Tiedän, ettei hänkään koskaan tarkoituksella loukannut. Lopulta en jaksanut enkä halunnut olla Nikken tukena, kun koin ettei hänkään ollut minun tukenani. Silloin mentiin niillä resursseilla, mitä käytettävissä oli. Parhaamme yritimme.

Jes, hyvä, sano mulle!

Avioeroperheiden lapsina Pirittalla ja Niklaksella oli ollut ajatus, että omalla kohdalla pitää pystyä parempaan. Ero silti tuli, mutta sen jälkivaiheissa he ovat päättäneet onnistua.

– En halua, että lapsemme joutuisivat ikinä valitsemaan puoliaan tai häissään miettimään, kuka voi istua kenenkin vieressä, Piritta sanoo.

Niklas katsoo Pirittaan ja herkistyy.

– Koen aina kohdelleeni sua hyvin, mutta tässä tilanteessa on lasten kannalta vieläkin tarkemmin mietittävä, millaista mallia näytän heille. On tärkeää, että puhumme toisistamme kunnioittaen. Sinä olet heille aina se maailman tärkein ihminen.

Piritta havahtuu:

– Olemme jännää sukupolvea, että tiedostamme käytösmallien periytymisen, mutta emme vielä osaa kauheasti tehdä sille mitään. Kun ei ole ollut hyvin toimivan parisuhteen mallia, oman rakentaminen on ollut hapuilua pimeässä. Samalla yritämme katkaista sukujemme vanhat kaavat. Minä ainakin haluan, että ne loppuvat tähän.

Nikke palaa terapiansa tuloksiin, puhumiseen ja hyvän kierteeseen, mikä siitä on seurannut. Kommunikointi ei ole parantunut vain suhteessa Pirittaan vaan muutenkin, lapsiin, ystäviin ja läheisiin.

– Edes mutsille en ollut koskaan sanonut vastaan. Hänellä on ollut huolehdittavaa autistisessa siskossani ja ajattelin, etten halua kuormittaa häntä lisää.

Kumpikin aina oletti, että toisella on kaikki ookoo.

– Tässä taannoin pistin sitten mutsille kampoihin ja hirveät herneethän siinä ensin vedettiin. Vähän aikaa oli mykkäkoulua, mutta nyt suhteemme on parantunut paljon. Olen saanut sanottua äidille joitain mielipiteitäni ensi kertaa, Niklas kertoo.

– Sumun jälkeen valkeni, että mullahan on asiat tosi hyvin. Odotan innoissani tulevaisuutta, vaikka en tiedä, mitä se tuo. Voin olla itsestäni ylpeä ja se on tunne, jota ei ole ollut pitkään aikaan.

 Nytkö sä sitten opit sen, mitä aina pyysin!

Piritta kuuntelee vieressä.

– Niklas on ottanut isoja askeleita, ja olen varoen seurannut, mikä kaikki mahtaa olla pysyvää. Se on herättänyt minussa paljon tunteita, olo on ylpeä mutta samalla katkeransuloinen: Nytkö sä sitten opit sen, mitä olin aina pyytänyt!

Tänään Hagmanit ovat tulleet tapaamiseen yhtä matkaa. Autossa Niklas on antanut palautetta Pirittalle tavasta, joka on aiheuttanut hänessä mielipahaa.

– Olin siinä, että jes, hyvä, sano mulle! En osaa muuttaa käytöstäni, jos en tiedä loukanneeni sinua. Juuri tällaiset askeleet ovat tervetulleita, Piritta sanoo.

Hän arvioi, että vaikenemisen rinnalla toisen vähättely on parisuhteen tuho.

– Mikä siinä onkin, että parisuhteessa aletaan puhua kumppanille rumemmin kuin yhdellekään ystävälle. Tiuskitaan, puhutaan alentavasti, nalkutetaan. Nyt kun meidän on saatava yhteispelimme toimimaan, olemme tarkempia sanoissamme. Pitää valita taistelut, mistä nalkutetaan ja mistä ei.

Mutta hetkinen – eikö ryhtiliike tule myöhässä? Miksi panostaa väleihin nyt enemmän kuin avioliiton aikana? Pirittassa kysymys herättää reaktion.

– En halua kuulostaa assholelta, mutta voin kyllä sanoa panostaneeni. Vastuun tasapaino ei varsinaisesti kuulu huippu-urheilijaperheeseen, missä mennään toisen ura edellä. Pitkiä jaksoja esitin supernaista enkä antanut väsymykseni näkyä. Samalla koin, etten tullut nähdyksi tai arvostetuksi, Piritta vastaa.

– Minä kyllä tiedostin epäsuhdan ja podin siitä huonoa oloa, mutta en osannut ilmaista sitä, Niklas vastaa.

– On surullista, ettet osannut sanoa sitä silloin.

Niklas on noussut Tanssii tähtien kanssa- ohjelman suosikiksi heittäytymisellään ja tavallaan rikkoa mielikuva tunteettomasta kiekkoilijasta. ”Aiemmin sanoin ei kaikelle vieraalle enkä haastanut itseäni. On mieletön tunne huomata, että voin muuttua.”­

Mites se yhteen paluu?

Kaiken kompastelunsa jälkeen Hagmanit näkevät nyt ­liittonsa ongelmat kirkkaammin ja työkalujakin niihin on löytynyt. Kommunikointi pelaa, omat rajat ovat selkiytyneet ja kuten Niklas sanoo, vanha on kuollut ja kuopattu. Mitä he ajattelevat yhteen paluun mahdollisuudesta?

– Onhan se mielessä käynyt. Meillä on taas hauskaa keskenämme, Niklas aloittaa.

– Toisaalta, oma kuntoutumiseni ja se, että tulemme näin hyvin toimeen ovat uusia juttuja. Minulla on vielä työstettävää enkä halua mitenkään sotkea sitä, mikä on nyt hyvin. Olen vain äärimmäisen kiitollinen Pirittalle, että voimme olla tekemisissä näin. En aseta odotuksia enkä paineita mihinkään suuntaan enkä mieti tulevaisuutta tätä päivää pidemmälle.

Piritta muistuttaa, että irtiotossa kumpikin on muuttunut.

– Olemme nyt hyvällä tavalla eri ihmisiä. Yhteen palaaminen kuitenkin edellyttäisi, että tutustuisimme toisiimme ihan uudestaan.

– Mietin myös paljon perhekokonaisuutta, ehkä problematisoin sitä liikaakin. Lapset olisivat paluusta tietysti innoissaan, mutta mitä jos kämmäisimme taas ja tuottaisimme pettymyksen uudelleen?

 Päästimme irti surusta, pettymyksestä ja katkeruudesta, ja uskalsimme taas luottaa toiseen.

Niklas nyökkää vieressä. Tuntuisi karmealta vetää lapset toistamiseen eromankelin läpi.

– En näe mitään syytä, miksi emme voisi olla toistemme tukena ja jatkaa ystävyyttä lastemme vanhempina. Kun ero oli tuore, tuntui hirveän vaikealta ajatukselta, että Piritta löytäisi jonkun uuden. Nytkin se kirpaisisi, mutta tiedän, että minussa olisi voimaa käsitellä asia eikä maailma enää kaatuisi siihen. Haluan, että Piritta on onnellinen ja toivon hänelle pelkkää hyvää.

Piritta nauraa, että nyt he ovat kuin se vitsien vanha aviopari, joka on hioutunut sietämään toisiaan hyvin. Sitten hän vakavoituu.

– Olemme päässeet vaiheeseen, missä pystymme taas toivomaan toisillemme vain hyvää. Se onnistui, kun päästimme irti surusta, pettymyksestä ja katkeruudesta, ja uskalsimme taas luottaa toiseen. Kun Nikke oli herkimmillään, olin huolissani, tekeekö hän järkeviä ratkaisuja. Nyt en ole siitä enää huolissani, Piritta sanoo.

– Pitkään koin, etten pystynyt tekemään Nikkeä onnelliseksi. Toivon kuitenkin, että joku muu pystyy sen tekemään. Mitä onnellisempi hän on, sitä onnellisempia myös lapsemme ovat. Jos elämä jotain on opettanut, se on, että älä suunnittele mitään.

Piritta Hagman ja Niklas Hagman

Piritta on 41-vuotias fysioterapeutti, luennoitsija ja juontaja. Kolmen lapsen äiti pyörittää Femmefysio-vastaanottoaan, jonka erikoisalaa on naisten fysioterapia.

Vuoden 2003 Miss Suomi -perintöprinsessa ja 2004 Miss Skandinavia.

Naimisissa Niklas Hagmanin kanssa 2006–2018. Juontaa Dplay:n Sinkkuäidille sulhanen -ohjelmaa.

Niklas on 40-vuotias jääkiekkoilija, joka lopetti peliuransa 2017 pelattuaan 20 vuotta NHL:ssä, KHL:ssä sekä SM-liigassa. Neljä arvokisamitalia Suomen maajoukkueissa.

Lapset Lukas (2007), Lila (2009) ja Eliana (2012) liitosta Piritta Hagmanin kanssa.

Esiintyy Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa ja aloittaa Discoveryn asiantuntijana Leijonien tv-otteluissa.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?