Kirsi Piha kertoo, miten edesmenneen isän alkoholismi vaikuttaa häneen edelleen - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Kirsi Piha kertoo, miten edesmenneen isän alkoholismi vaikuttaa häneen edelleen

Kirsi Piha on oivaltanut, että hankalatkin asiat on syytä kertoa heti, että riidatkin voivat sitoa ihmisiä yhteen ja että mielenrauha ei todellakaan ole elämän tarkoitus.

”Olen ehkä huomaavaisempi ja kiltimpi kuin ihmiset ajattelevat. Suoruus ja rohkeus yleensä liitetään siihen, ettei ihminen piittaa muiden mielipiteistä.”­

3.10. 7:45

Tässä juttusarjassa tunnetut suomalaiset kertovat elämänsä oivalluksista.

Suoruus

”Asioista pitää puhua niin kuin ne ovat”

”Lapsuudessani on tiettyjä juttuja, joiden takia minun on pakko saada sanottua asiat niin kuin ne ovat. Minulla on valtava oikeudenmukaisuuden tarve – myös väärällä tavalla. Saatan joskus seota asiasta, joka on mielestäni epäreilu.

Oikeudenmukaisuus, suoruus ja rehellisyys ovat peräisin isäkokemuksestani. Minulla on ollut alkoholisti-isä. Sellaisia lapsia usein piinaa tunne, että on asioita, joita et voi tökkiä. On pelko, että jos käyttäydyn väärin, vanhempi raivostuu tai rupeaa juomaan. Sellaisen sietokyky on minulla tosi pieni.

6-vuotiaana. ”Olin pohdiskeleva pieni tyttö.”­

Vanhempani erosivat, kun olin kaksivuotias. Muistan viikonlopun isän luona, kun olen viisi tai kuusi. Olemme isän kanssa baarissa kaksistaan, ja hän on juonut kaljaa. Se ei ole minusta ollenkaan kivaa, mutta en tietenkään voi sanoa sitä. Isä kysyy, voiko hän ottaa vielä yhden. Ajattelen, että tämä on ikävää, mutta en uskalla sanoa ei. Tiedän kuitenkin, että jos isä juo liikaa, siitä ei hyvää seuraa. Sitten joudun sanomaan sellaista, jota mieltä en oikeasti ole.

Luulen, että näistä kokemuksista minulle on tullut pakonomainen tarve sanoa asiat suoraan. Tämä on piirre, joka ei aina ollenkaan ole hyvä.”

Isän kuolema

”Vaikeaakaan viestiä ei pidä viivytellä”

”Äitini meni uusiin naimisiin ja sain pikkuveljen. Toinen veljeni on isän puolelta. Olin seitsemänvuotias, kun isäni kuoli. Isä teki itsemurhan. Kerron sen tuoreessa kirjassa, jonka olen kirjoittanut Hannu Mäkelän kanssa. Pimeän yli – Kirjeitä ihmisenä olemisen taidosta on meidän välistämme kirjeenvaihtoa. Olen yrittänyt kuvata rehellisesti ja avoimesti tunteita ja elämää sillä tavalla kuin ymmärtävälle ystävälle asioita kerrotaan. Hannusta tuli minulle tämän projektin aikana tosi läheinen ja uskottu ystävä.

Isän itsemurhasta ei kerrottu minulle hänen kuolemansa yhteydessä, vaan vasta vuosia myöhemmin. Äitini ei kertonut sitä koskaan. Hän väitti, että olisi kertonut, jos en olisi muuten saanut tietää. En ole siitä varma, mutta hyvä, että sain kuitenkin tietää. Minä olen se tyyppi, joka mieluummin menee päin tosiasioita kuin ei tiedä niitä.

Luulen, että itselleni on ollut tosi traumaattista se, että en saanut tietää myöskään isän kuolemasta heti, kun se oli tapahtunut. Tilanne oli vielä sellainen, että minulla oli voimakas ja hyvä tunne ja yhtäkkiä kuulin, että isäni on kuollut. Siitä on jäänyt päälle ajatus, että jotain kauheaa on juuri nytkin voinut tapahtua, mutta minä en vain sitä tiedä.

Muistikuvani mukaan isäpuoleni kertoi minulle, että isä on kuollut. Isäni toinen vaimo kertoi vuosia myöhemmin, miten. Luulen, että olin tuolloin 12- tai 13-vuotias.

Nämähän ovat sellaisia asioita, että jokainen tekee päätöksen parhaan arvionsa mukaan. Ymmärrän sen, että pienelle lapselle on hirveän vaikeaa kertoa sellaista.”

Vuosi 1967. ”Ristiäispäivänä äidin ja isän sylissä.”­

Konfliktit

”Läheiset välit voi rakentua riitojenkin kautta”

”Kun tyttäreni Siiri oli 15–17-vuotias, tappelimme tosi paljon. Huusimme hulluna, mutta parin tunnin kuluttua kaikki oli hyvin.

Nykyään psykologiaa opiskeleva tyttäreni on superrohkea tunteiden käsittelyssä. Ihailen häntä yli kaiken siinä, että hän uskaltaa olla auki ja lähestyä toista pahassa tilanteessa. Se taito voi olla kehittynyt osin myös sen kautta, että olemme olleet avoimia ja käyneet asioita läpi. Kun vituttaa, niin sanoo että vituttaa eikä piilota sitä. Se on johtanut siihen, että meillä on tosi läheiset välit.

En tarkoita, että tarvitsee riidellä, vaan että uskaltaa mennä päin vaikeita asioita. Uskoo, että tästä selvitään. Ongelmat ratkeavat siinä matkan varrella.

Mieheni Marco Mäkinen ei ole yhtään tykännyt konfliktitilanteista, mutta hän on sanonut minulle, että ’jotenkin tämä on sinun kanssasi turvallista. Tilanteita tulee, niistä päästään ohi ja asiat ovatkin aivan hyvin.’

Siiri ja Marco ovat tosi rohkeita tunnetilojensa käsittelyssä. Katson heitä ihaillen. Itse olen suora, mutta sisintäni pidän tosi isosti itselläni. Minussa on tosi varautunut piirre, myös lähisuhteissa.”

Vuosi 2016. ”Tyttäreni Siiri, äitini ja minä perinteisellä viikonloppumatkallamme.”­

Raha ja talous

”Oma paikka pitää täyttää”

”Olen kirjanpitäjien sukua. Mummi ja äiti olivat molemmat talousihmisiä. Suunnittelu on meillä verissä. Yksi ystäväni piti minua hippiholtittomana. Kun kerroin hänelle, että minä jopa värikoodaan to do -listoja, hän ei ollut uskoa. Näkisitpä mun listat! Pitkään laskin firmassa kaikki itse, jotta tiesin tarkkaan, missä mennään. Myös toimeliaisuus ja työteliäisyys ovat kodin peruja. Olen siivonnut kodin 12-vuotiaasta ja saanut siitä myös rahaa.

Äidin puolelta olin suvun ensimmäinen korkeakoulutettu. Isäni oli töissä valtion tietokonekeskuksessa, ja isän puolella on enemmän oppineita. Molemmat vanhempani olivat jättäneet kuitenkin korkeakoulut kesken.

Jossain vaiheessa kauppakorkeakouluopintojani minulla oli laiska olo, enkä jaksanut mennä tentteihin. Mummi pauhasi minulle, että kesken et jätä – sinulle on annettu mahdollisuus. Hän itsekin olisi halunnut opiskella, mutta hänen isänsä oli sitä mieltä, että tytöt menevät naimisiin, ja se riittää niille hyvin. Olen oppinut, että jos saa mahdollisuuksia, ne täytyy myös käyttää. On täytettävä paikka, jonka on itselleen halunnut.”

”Haluan elämää, jossa saan tehdä asioita, jotka hyödyttävät jotakin muutakin kuin minua itseäni.”­

Elämännälkä

”Elämästä on saatava irti kaikki, mikä on saatavissa”

”Isän kuoleman jälkeen olen varmaan koko ikäni ajatellut, että elämästä on saatava irti kaikki, mikä on saatavissa. Ajattelen myös, että elämässä on joka tapauksessa vähän yksin, eikä kukaan voi pelastaa ketään. Sinun pitää itse löytää itsestäsi voimaa. Totta kai on ystäviä ja perhettä, mutta itse sinä kuitenkin joudut elämään oman elämäsi.

Kuolemanpelko voi myös ajaa ihmistä tekemään asioita. Jos olen aina halunnut kirjoittaa kirjan, niin jumalauta, milloin minä sen kirjoitan – tämä aika alkaa loppua kesken. Kohta se on jo matemaattinen todennäköisyys.”

Vuonna 2020. ”Sirkus on suuri rakkauteni. Rohkeaa, kokeilevaa, hikeä ja naurua. Elämää.”­

Mielenrauha

”Mielenrauha ei ole elämän tarkoitus”

”Minua ärsyttää älyttömästi, että kiireestä elää tehdään pahe. Siinä on elämä ymmärretty mielestäni niin väärin kuin ikinä voi olla, jos ajatellaan, että mielenrauha on elämän tarkoitus. Mielenrauha on väline, jonka avulla me elämme onnellista elämää, mutta ei se ole elämän tarkoitus.

Elämän tarkoitus on tehdä asioita, joilla on merkitystä, mielellään vielä sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa on kiva tehdä ja joiden kanssa oppii uusia asioita. Se on elämän tarkoitus eikä se, kuinka saatanan monta tuntia meditoin ja joogaan päivässä, että varmasti olisin rauhallinen.

Aina sanotaan, että kukaan ei varmaan kuolinvuoteella sure tekemättömiä töitä. En tiedä. Kyllä sinä voit kuolinvuoteella ajatella, että miksi en kirjoittanut sitä kirjaa, josta unelmoin tai miksi en perustanut yritystä tai mennyt Afrikkaan vapaaehtoistyöhön.

Me varjelemme ja varmistelemme liikaa. Olemme liian jumissa arkikuvioissa tai liian pitkään typerissä työpaikoissa tai huonoissa ihmissuhteissa, kun meidän pitäisi uskaltaa irrottautua. Suurin muutoksen este on menettämisen pelko. Sen kanssa meidän kannattaisi työskennellä tosi paljon, sillä joka tapauksessa me voimme menettää tosi paljon asioita. Emmekä välttämättä huomaa, että menetämme niitä.

Olen minäkin tehnyt tyhmiä ratkaisuja ja rynnännyt liian nopeasti jonnekin. Sen takia minäkin olen joogannut jo yli 20 vuotta ja tarvitsen mielenrauhaa, totta helvetissä. Mutta en halua elämää, joka keskittyy oman mielenrauhani ympärillä pyörimiseen. Haluan elämää, jossa kykenen tekemään asioita, jotka hyödyttävät jotakin muutakin kuin minua itseäni. On se hyöty sitten tosi naurettavan pientä tai isoa.”

15-VUOTIAS. ”Tässä eletään Elvis-vaihetta.”­

Erot

”Kaikkia väärinymmärryksiä ei voi korjata”

”Tutustuin ensimmäiseen mieheeni 15-vuotiaana. Erosimme neljän avioliittovuoden jälkeen. Luulen, että olimme molemmat tyytyväisiä siihen, että suhteen kaari meni niin kuin meni.

Parisuhteissani toinen on aina ollut myös paras ystävä. Yhteyden katkeaminen itselle tosi tärkeään ihmiseen on kova paikka. On jännä, että vaikka ihmiset vaikuttavat normaaleilta, kukoistavilta ja onnellisilta, heidän sisällään voi olla vaikka minkä näköistä ristiriitaa ja kipua. Jossain vaiheessa ennen eroamista havaitsee, että väliin on tullut niin paljon väärinymmärrystä, että sitä ei voikaan enää korjata. Se on kauheaa.

Toisessa liitossani meille syntyi lapsi. Se kokonaisuus oli osa omaa identiteettiä. Kyllähän erotessa menettää tosi ison palan, ja kestää aika kauan ennen kuin siitä toipuu.

Perheen hajoaminen on kauheaa. Jälkeenpäin mietin monta kertaa, että ’olisiko pitänyt ’ja ’olisimmeko voineet’ – pelkästään jo lapsen näkökulmasta. Olen itsekin avioerolapsi. Kaikkihan me jostain kärsitään lapsena. En ajattele, että yhdessä pitäisi olla lapsen takia, mutta kyllä minä senkin ymmärrän.”

2017. ”Vuosi häiden jälkeen Johanneksen kirkon portailla pussaamassa, kun meitä jännitti häissä niin paljon, että juoksimme portaat autoon ja unohdimme koko jutun.”­

Rakkaus

”Rakkaudessakin oma tila on tärkeää”

”Tapasin Marcon työkuvioissa. Olen todella sitoutuva tyyppi mutta samalla tosi itsenäinen. Huomaan, että kun me asuimme Marcon kanssa pitkään erillään ja nyt yhdessä, se jotenkin välillä risoo mua (nauraa). En ole se tyyppi, jonka pitää kulkea toisen kanssa koko ajan kuin paita ja perse. Olen tosi mielelläni sen minun ihmiseni kanssa, mutta minulla on myös oma identiteetti, joka ei sotkeudu sellaiseksi kummalliseksi sotkuksi.

Vierastan sitäkin ajatusta, että nyt kun ollaan vanhempia ja oltu yhdessä jo pidempään, niin eihän tässä enää tunteita näytetä. Joka päivä pitäisi olla hyvä parisuhdepäivä, edes jotenkin. Tärkeää on, että on ihminen, jonka kanssa voi puhua.”

Äitiys

”Äitiys on kaiken paljastava peili”

”Äitiys on mielestäni elämän merkityksellisin ja vaikein ihmissuhde. Siinä sinulla on kyllä sellainen saatanan peili edessä, että sitä ei pääse pakoon mitenkään. Se opettaa nimenomaan itsestäsi asioita, joista on valtavasti hyötyä muissakin ihmissuhteissa. Huomaa mitä tekee väärin. Sitä ei ole yksinkertaista korjata, mutta se on jo jotain, että sen tajuaa.

36-vuotiaana. ”Äidin ja tyttären hetki. Siiri on tässä kolmevuotias.”­

Kun erosimme, Siiri asui aina kaksi viikkoa kerrallaan isällään. Naiset aina sanovat, että on mahtavaa, kun lapsi on isällään: on vapaa tekemään omia asioita ja olemaan ulkona kavereiden kanssa. Minusta siinä ei ollut mitään hyvää. Siirin huone oli tyhjä. Ostin sinne kukkia aina niinäkin viikkoina, kun hän ei ollut kotona, jotta se olisi asutun näköinen.

Kun hän sitten täysi-ikäisenä muutti pois, sekin oli jännää, että hän ei tullut illalla himaan. Minua pelotti, että entä jos emme näe ollenkaan. Niin ei ole käynyt. Olemme lähes päivittäin yhteydessä.

Kun Siiri tulee käymään, täytän hänelle ruokakassit. Hän saa jääkaapistani kaiken; parmesaanit ja vissyt. Olen todella onnellinen, että voin tehdä sellaista. Hänellä taas on siitä syyllinen olo. Sanon, että näin se menee. Itsekin sain aina mummilta ja äidiltä mukaan viikon ruuat.

Olemme katsoneet Netflixistä Gilmore Girlsiä. Siinä äiti ja tytär ovat ensin ystäviä ja sitten vasta äiti ja tytär. Kysyin Siiriltä, mitä mieltä hän on. Hänestä on aika kova taakka lapselle, jos tämän pitää olla äidin paras ystävä. Olen samaa mieltä. Ihmisellä pitää olla äidinturva. Se on erilainen kuin ystävän. Äiti – ja isä – on aina sun puolella. Se on hirmu tärkeää.”

Kirsi Piha

52-vuotias viestintä­toimisto Ellun Kanojen perustaja. Kirjailija ja kolumnisti.

Asuu Helsingissä. Aviomies Marco Mäkinen. Tytär Siiri, 20, edellisestä liitosta Saku Tuomisen kanssa.

Pimeän yli – Kirsi Pihan ja Hannu Mäkelän kirjeenvaihtoa (WSOY) ilmestyy 1.10.

Luetuimmat

Tuoreimmat Me Naiset