Anni muutti rakkauden perässä Kolumbiaan ja hämmästyi machokulttuuria – miehet saivat käydä vieraissa ja naiset pesivät pikkuhousunsa suihkussa

Pohjois-Savossa kasvanut Anni Valtonen muutti 90-luvulla sisällissodan ja Pablo Escobarin huumekartellin runtelemaan Kolumbiaan. Kokemuksista syntyi teos Elämäni Kolumbia, joka on rakkaudenosoitus Valtosen toiselle kotimaalle.

– Maan historia on väkivaltainen ja raaka, mutta samaan aikaan siellä näkee myös valtavaa elinvoimaa, kauneutta ja hyvyyttä, halua muutokseen, Anni Valtonen kertoo.

25.9.2020 15:45

”Harva se päivä jossain räjähti pommi, ihmisiä kidnapattiin, busseja ryöstettiin. Autoilijat eivät uskaltaneet pysähtyä liikennevaloihin yöllä, kadulla uhkailtiin aseella, kuka tahansa saatettiin ryöstää koska tahansa.”

Näin Anni Valtonen, 49, kuvailee elämäänsä Kolumbiaan pääkaupungissa Bogotássa, jonne Pohjois-Savossa kasvanut nainen muutti ollessaan vain 25-vuotias. Elettiin 90-luvulla ajanjaksoa, josta Kolumbia nyt parhaiten tunnetaan: väkivaltaisesta sisällissodasta ja Pablo Escobarin kokaiinikartellista.

Toukokuussa, yli 20 vuotta myöhemmin Valtonen julkaisi teoksen Elämäni Kolumbia (Like), jossa hän kertoo tasapainottelusta kahden erilaisen kotimaan, kielen ja kulttuurin välillä.

Rauhattomaan Latinalaiseen Amerikkaan suomalaisnaisen vei rakkaus, kun hän lähti tutustumaan silloisen poikaystävänsä kotimaahan. Pari oli tavannut Suomessa vuotta aiemmin.

– Vanhempani olivat jo tottuneet siihen, että teen mitä haluan. Toki he varmaankin olivat huolissaan, mutta ovat aina luottaneet minuun. Tiesin pärjääväni, sillä puhuin sujuvaa espanjaa, Valtonen kertoo Me Naisille.

Rakkaus vei Anni Valtosen Kolumbiaan. Hän lähti tutustumaan silloisen poikaystävänsä kotimaahan.

Vaaleaverikkönä maailman vaarallisimmassa kaupungissa

Valtonen asui maassa ensin vuoden, mutta palasi sinne kerta toisensa jälkeen ensin poikaystävänsä, sitten perustamansa perheen kanssa pidemmiksi ajoiksi. Kolumbiassa tottui nopeasti elämään, jossa väkivallan uhka vaani kaikkialla.

– Pelko ei ole koskaan määritellyt elämääni. 90-luvulla Bogotá oli maailman vaarallisin kaupunki, mutta en minä sitä ajatellut. Sisällissodan taisteluja käytiin paljolti maaseudulla ja vuoristossa. Kun eli paikallisten keskellä, olosuhteisiin tottui hirveän nopeasti, Valtonen muistelee.

– Vaikeiden asioiden keskellä olin huumaantunut ihmisistä ja maan monimuotoisuudesta, intensiivisestä energiasta ja rytmeistä.

Vaaleatukkaisena länsimaalaisena Valtonen ryöstettiin, useitakin kertoja, kuten jokainen ulkomaalainen siihen aikaan.

Syvälle mieleen on painautunut vaellus vuorille, jolloin Valtosen seurue joutui miesryhmän hyökkäämäksi. Yksi miehistä painoi macheten naisen kaulalle ja työnsi kätensä tämän alushousuihin. Roistot veivät koko porukalta kaiken rahan arvoisen vaatteita myöten.

– Koin sen tietenkin valtavana intimiteetin loukkauksena, olin vihainen ja pettynyt. Minulta vei jonkun aikaa toipua. Tosiasia on kuitenkin se, että elin perustuksiaan myöten epätasa-arvoisessa maassa, jossa edustin rikasta länsimaalaista ihmistä.

Törmäyksissä machomiesten kanssa

Valtonen toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi kumppaninsa kolumbialaiseen perheeseen ja sukuun. Vaikka Valtonen oli elänyt jo aiemmin Latinalaisessa Amerikassa, perhekeskeisyys tuli nyt kuitenkin eri tavalla vastaan.

– On täysin tavallista, että aikuiset lapset asuvat vanhempiensa luona pitkään eikä side katkea koskaan. Äidit pitävät aikuisiakin lapsia lujassa otteessa. Siinä mielessä me itsenäisyyttä ihannoivat suomalaiset olemme aika harvinaisia ja omituisia koko maailman mittakaavassa.

 Jos mies huitelee vieraissa, se mielletään helposti naisen omaksi syyksi.

Länsimaalaisena naisena Valtonen joutui joskus törmäyskurssille paikallisen machokulttuurin kanssa. Tuntui vaikealta, miten kaikki pyöri miesten ympärillä.

– On tavallista, että miehellä on ulkoisia suhteita ja rinnakkaisperheitä. Miehen ei ole myöskään sopivaa näyttää heikkouttaan tai itkeä. Helposti sanotaan no seas marica, älä nyt ole homo.

– Jos mies huitelee vieraissa, se mielletään helposti naisen omaksi syyksi, jos hän ei saanut pidettyä miestä rinnallaan. Omalla kohdallani en ole tätä kuitenkaan kokenut. Pettämisestä kiinni jäävä nainen on usein huora. Miehen maine ei tahraannu lainkaan samalla tavalla, Valtonen selittää.

– Vanhempani olivat jo tottuneet siihen, että teen mitä haluan. Toki he varmaankin olivat huolissaan, mutta ovat aina luottaneet minuun. Tiesin pärjääväni, sillä puhuin sujuvaa Espanjaa, Valtonen kertoo.

Machokulttuurin vastavoima on marianismi, neitsyt Marian ihannointiin pohjaava naiskäsitys, joka on esikuva miljoonille katolilaisille naisille. Naisihanne on perheelle omistautunut, miestään moraalisempi olento.

”On esimerkiksi hyvin tavallista, että naisten alushousuja ei laiteta pesukoneeseen perheen muun pyykin kanssa. Naiset on opetettu siihen, että alushousut pestään suihkussa käynnin yhteydessä käsisaippualla”, Valtonen kuvailee kirjassa. Näkyvällä paikalla kuivuvat alushousut symbolisoivat puhtautta.

Vaikka muutokset ilmapiirissä ovat hitaita, jotain on silti tapahtunut. Vieraillessaan Bogotássa lokakuussa 2019 Valtonen huomasi selvän asennemuutoksen, minkä ansiosta sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ja monimuotoisuus ovat entistä enemmän esillä.

Lämpimän latinokulttuurin tärvelemä

Historiastaan huolimatta Kolumbia on saanut mahdollisuuden aloittaa alusta vuonna 2016 solmitun rauhansopimuksen jälkeen. Maa on nyt mainettaan turvallisempi.

– Maan historia on väkivaltainen ja raaka, mutta samaan aikaan siellä näkee myös valtavaa elinvoimaa, kauneutta ja hyvyyttä, halua muutokseen. Olen tuntenut sen nahoissani ja sydämessäni yli kahdenkymmenen vuoden ajan.

 Sanonkin aina ystävilleni, että olen latinokulttuurin tärvelemä.

Toisinaan Valtonen haaveilee muutosta takaisin rakkaille kulmille. Kolumbialainen näkökulma vaikuttaa hänen arkeensa edelleen, vaikka elämä on asettunut Helsinkiin.

– Miesten ja naisten välisessä ystävyydessä on hellyyttä ja läheisyyttä, joka puuttuu Suomesta kokonaan. Jos täällä vaikkapa pörrötän miespuolista työkaveria hiuksista, hän luulee helposti, että olen ihastunut.

– Sanonkin aina ystävilleni, että olen latinokulttuurin tärvelemä, Valtonen nauraa.

Juttu on julkaistu menaiset.fi:ssä ensimmäisen kerran toukokuussa 2020.

Kerro rakkaustarinanne!

Oletko sinä tavannut kumppanisi jossain epätavallisessa paikassa tai tilanteessa?

Jos suostut haastateltavaksi omalla nimelläsi, kerro lyhyesti rakkaustarinastanne sähköpostilla annakaisa.vaaraniemi@sanoma.com

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?