Aluksi kaikki oli hyvin, mutta kun kondomit kaivettiin esiin, tilanne pysähtyi. Hanna Pakasta alkoi turhauttaa, sitten itkettää. Kiinnostus seksiin lopahti täysin, kun hän näki ehkäisyvälineet.
– Ajattelin, että siinä pitäisi olla tekemässä lapsia, mutta nyt tilanne ei voisi johtaa raskauteen, Hanna, 31, muistelee nyt seitsemän vuoden takaista tilannetta.
Puoliso Anttia, 33, kumppanin itku ahdisti.
– Pahaltahan se tuntui, kun näki, että toinen kärsii. Itku vei omat fiilikset, ja harmitti kovasti, koska tiesin, mistä se johtui.
Tuolloin pari oli ollut yhdessä kuutisen vuotta. He rakastivat toisiaan kovasti. Oli vain yksi ongelma: Hanna haaveili lapsista, Antti ei.
Mummun kysymys käynnisti keskustelun
Hanna ja Antti ovat kotoisin samalta kylältä. Hanna oli aina tiennyt Antin, joka oli hänen siskonsa kanssa samalla luokalla. Kunnolla kaksikko tutustui, kun Antti sai kesätöitä Hannan lapsuudenkodista, maatilalta rehunteosta. Hanna oli 18-vuotias, Antti 19.
– Minä kokkailin ja keitin kahvia pojille, kun he työskentelivät. Eräänä päivänä oli puhetta, että mennään illalla paikalliseen karaokeen. Antti saapui myös paikalle, tyttöystävää etsimään. Minä olin hakemassa kesäheilaa. Tällä tiellä ollaan yhä, Hanna kertoo nauraen.
Nuoren ikänsä vuoksi pariskunta ei ensimmäisten seurusteluvuosiensa aikana juuri perheen perustamisesta keskustellut. Hannalle ajatus perheestä oli kuitenkin luonnollinen, olihan hänellä viisi sisarusta.
Kesällä 2009 kolme vuotta seurustellut kaksikko oli mökillä, kun Antin mummu totesi, ettei hän taida nähdä sitä päivää, kun saa lapsenlapsenlapsia.
– Minä tuumasin siihen, että kyllä sinä kai niitä kohta saat. Myöhemmin kotona selvisi, että Antti ei ollut iloinen siitä, että lupailin sellaista hänen mummulleen, Hanna kertoo.
Sitten Antti pudotti pommin ja sanoi, ettei taida haluta lapsia ollenkaan.
Se oli Hannalle järkytys.
– Olin vain olettanut, että toinenkin haluaa lapsia. Emme olleetkaan ollenkaan samalla aaltopituudella asiassa. Itselleni äitiys oli luonnollinen asia, jota halusin.
– Minä en ollut ollenkaan valmis hankkimaan lapsia. Vastuu mietitytti, ja kai sitä jotenkin ajatteli, että maailma on aika julma paikka. En sanonut ehdotonta eitä, mutta olin aika jyrkkä kannassani, Antti kertoo.
Eropuheet pysäyttivät miettimään
Hanna pohti, että voisi yrittää sopeutua ajatukseen siitä, että lapsia ei tulisi. Antin suvussa oli useampia vapaaehtoisesti lapsettomia, joiden kanssa pariskunta vietti aikaa. Hanna tiesi, että lapsetonkin elämä voisi olla hyvää ja onnellista.
– Päätimme antaa asian hautua ja palata siihen muutaman vuoden päästä, kun molemmat olivat käsitelleet asiaa. Olimme vielä niin nuoria, ettei ollut kiirettä. Ja halusimme jatkaa yhdessä.
Pari vuotta kaikki sujui hyvin, mutta vähitellen Hannaa alkoi ahdistaa. Tunne tuli kausittain ja purkautui usein itkuna seksin aikana, kun ehkäisyvälineet kaivettiin esiin.
– Pelkäsin, että jos jatkaisimme yhdessä ja päättäisimme olla perustamatta perhettä, katuisin myöhemmin. Selitin Antille, että vaikka nyt vapaaehtoisesti sopeutuisin lapsettomuuteen, se ei kuitenkaan lopulta olisi sitä, mitä haluan. Pelkäsin, että katkeroituisin ja syyttäisin siitä Anttia. En kokenut, että voisimme jatkaa yhdessä.
Eropuheet säikäyttivät Antin.
– Se oli pysähtymisen paikka. Minun oli mietittävä uudestaan, mitä halusin, ja tiesin, etten halunnut luopua Hannasta. Lopulta pohdin, että jos pystyn tekemään toisen onnelliseksi, kai sitä voi muuttaa omia ajatuksiaan.
– Sekin ajatus käytiin läpi, että mitä jos saamme lapsen ja Antti toteaa, ettei niitä halunnutkaan. Mietimme lasten hankkimista monelta kantilta ja kävimme monet keskustelut, Hanna sanoo.
Lopulta päätös syntyi itse tilanteessa. Hanna muistaa hakeneensa vastahakoisesti kondomia ja kysyneensä, onko sitä ihan pakko käyttää. Voisi sen jättää poiskin, totesi Antti yllättäen.
– Kysyin Antilta, onko hän nyt ihan varma. Että sitten ei voi enää perua, jos tärppää. Hän sanoi olevansa. Olin yllättynyt ja iloinen, ja heti tuntui jotenkin jännittävältä. Jälkikäteen minua vähän mietitytti ja epäilytti, oli päätös liian hätäinen, ja kävimme vielä keskusteluja aiheesta, Hanna muistelee.
– Minä vain päätin, että voimme yrittää. Enkä ole katunut sitä koskaan, Antti sanoo.
Lapsihaaveet muuttuivat iän myötä
Nykyään Hannalla ja Antilla on kaksi tytärtä: Ronja, 5, ja Enni, 3. Perhe asuu omakotitalossa. Hanna on osa-aikainen sairaanhoitaja, Antti rakennusalalla. Tytöt käyvät päiväkodissa. Arki on normaalia ja onnellista.
Antti kertoo, ettei muista kovinkaan paljon esikoisen raskausajasta. Jännityksen, toiveikkuuden.
Kun oman tyttären sai syliin, Hannasta tuntui, että nyt he olivat Antin kanssa perhe.
– Minä kävin läpi tunteet kauhusta onneen ja kaiken siltä väliltä. Onnellisuus ja rakkaus olivat varmasti päällimmäisenä mielessä, Antti sanoo.
Moni nuori pariskunta miettii nykyään perheen perustamista ja lapsen hankkimista aiempia sukupolvia tarkemmin. Se on Hannan mielestä hyvä asia.
– Jokaisen on itse mietittävä, haluaako lapsia vai ei. Perheen perustamiseen liittyy paljon vastuuta. Uskon, että osaan arvostaa perhettäni erityisen paljon, kun olen joutunut miettimään tarkkaan, että haluanko ihan oikeasti lapsia eikä niitä vain tullut ajattelematta.
Antti painottaa, että hänen kohdallaan ikä teki tehtävänsä ja muutti ajatuskuvaa.
– Nuorempana en osannut kuvitella itselleni lapsia, mutta mielipide muuttui, kun vuodet vierivät, työelämä oli turvallista ja elämä alkoi olla vakaalla pohjalla. Kai olen vähän sellainen, että pitää olla hyvä pohja, että lasta voi edes alkaa harkita, Antti miettii.
Vanhemmuus ja perhe-elämä on ollut Antin mielestä sellaista kuin hän ajattelikin. Huolta ja vastuuta, mutta myös onnea ja naurua.
– En ole koskaan katunut lasten tekemistä. On niin mukavaa seurata, kun he touhuavat keskenään. Isänä olo tuntuu sellaiselta elämän tarkoitukseltakin.
Juttu on julkaistu menaiset.fi:ssä ensimmäisen kerran toukokuussa 2020.
