Ulla, 35, sai häiden jälkeen tietää, että mies oli koko ajan pyörittänyt toista perhettä – sitten hän ajoi mies kyydissään tämän ex-vaimon pihaan

Ahdistaa ja sattuu niin paljon, että on vaikeaa hengittää. Keho lakkaa toimimasta, eikä edes käsi nouse. Itku ei meinaa loppua. Kyynelvirta muuttaa muotoaan välillä raivoksi tai tyrehtyy kokonaan niin, että silmiä kirveltää. Makasin seuraavan päivän kylpyhuoneen lattialla alastomana sikiöasennossa. En muista, miten olin siihen päätynyt. Tuijotin valkoista kaakelia ja kuvittelin mielessäni heidät sänkypuuhissa.

Näin Ulla Feldscher kirjoittaa esikoiskirjassaan.

Ullan omiin kokemuksiin perustuva Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti ilmestyi syyskuussa 2019 Otavalta. Kirjaan on muutettu henkilöiden nimet, paikkakunnat sekä perherakenteet. Muuten tapahtumat ja keskustelut ovat kirjassa pääpiirteissään niin kuin ne tapahtuivat.

Kirja on kuvaus petoksesta, romahduksesta ja siitä selviämisestä.

Vain kolme kuukautta häiden jälkeen Ulla sai tietää, että hänen miehensä oli elänyt kaksoiselämää. Mies, jota kutsutaan kirjassa Kariksi, eli samaan aikaan Ullan ja entisen puolisonsa ja perheensä kanssa.

Ulla pyysi toistuvasti, että saisi tavata Karin lapset. ”Odotin vuoden. Kahden vuoden paikkeilla luovutin.” Kuva: Amanda Aho

Hurmaavat sokkotreffit

Kaikki alkoi sokkotreffeistä.

− Tapasimme yhteisen naispuolisen ystävän kautta. Ne olivat elämäni ensimmäiset sokkotreffit. Minusta oli kivaa, että koko juttu oli ystäväni järjestämä. Siitä tuli sellainen olo, että voin luottaa tyyppiin, Ulla kertoo.

Treffeillä Kari kertoi Ullalle olevansa asumuserossa silloisesta vaimostaan. Ulla pyrki varmistamaan, että he olivat oikeasti myös eroamassa: hän kysyi asiasta sekä treffit järjestäneeltä ystävältään että Karin kaveripiiriltä. Ulla halusi pelata varman päälle.

Ensitreffit sujuivat hyvin, ja Karin herrasmiesmäisyys hurmasi.

− Kari oli sellaisia miehiä, jotka laittaisivat vaikka takkinsa lätäkön päälle, jotta voit kävellä siitä yli. Sellainen on nyky-Suomessa harvinaista. Sanoisin, että Kari on edelleen ainoa kunnon herrasmies elämässäni. Se vei silloin jalat alta.

Suhteen alkuvaihe oli hauska ja intohimoinen. Kari järjesti romanttisia yllätyksiä, ja Ullasta tuntui välillä siltä, voiko kaikki olla edes totta. Kari oli noin viisitoista vuotta Ullaa vanhempi, mutta Ulla päätti, ettei ikäero haittaisi. Ulla kaipasi ennen kaikkea turvallisuuden tunnetta ja pysyvyyttä.

− Hänen persoonansa oli valloittava. Enkä tarkoita tällä sitä, että hän olisi joku malli- tai kansikuvapoika, vaan hänen kanssaan oli ihana jutella.

Pariskunta asui eri kaupungeissa, ja olosuhteiden vuoksi he elivät kaukosuhteessa. Ullalla oli edellisestä liitosta kaksi kouluikäistä lasta, eikä toiseen kaupunkiin muuttaminen ollut vielä mahdollista. Karilla oli toisessa kaupungissa oma yritys. Kari kertoi asuvansa asumuseronsa takia toimistollaan ja myöhemmin myös kaverinsa mökillä. Se ihmetytti Ullaa, koska Karilla tuntui kuitenkin olevan rahaa. Miksei hän hankkinut omaa asuntoa? Kari sai kuitenkin selitettyä järjestelynsä käytännöllisyydellä ja käänsi huomion aiheesta pois huumorilla.

Myös Ullan lapset ihastuivat nopeasti Kariin. Karilla itsellään oli kaksi lasta, ja Ulla halusi kovasti tavata heidät. Alakoulun opettajana toimiva Ulla kertoo olevansa hyvin lapsirakas. Hänen haaveenaan oli normaali uusperheen arki, jossa sunnuntai-iltaisin voitaisiin pelata lautapelejä ja tilata pitsaa. Sopivaa hetkeä lapsiin tutustumiseen ei kuitenkaan koskaan tuntunut tulevan.

− Sain kuulla aina selityksiä, kuinka entinen vaimo on vihainen erosta ja nyt ei kannattaisi sohaista ampiaispesää. Odotin vuoden. Kahden vuoden paikkeilla luovutin. En jaksanut koko ajan riidellä asiasta. Aina oli jokin selitys, miksi tapaaminen ei ollut mahdollista.

Ensimmäiset merkit

Ensimmäiset epäilykset heräsivät, kun Kari ei koskaan vastannut heti puhelimeen. Mies soitti aina takaisin.

− Joskus mittasin ihan kellolla, että kolmen minuutin kuluttua hän soittaa. Miksi? Mihin sinä tarvitset ne kolme minuuttia?

Jälkikäteen Ulla on tajunnut, että hänen vatsanpohjassaan oli pieni epäilyksen siemen jo heti ensi hetkistä lähtien. Miksi hän muuten olisi alkanut varmistella Karin kaveripiiriltä avioerosta?

Kaukosuhteessa elänyt pariskunta vietti öitä usein eri kaupungeissa, ja joskus epäilys valtasi sijaa Ullan mielessä. Oliko mies öisin siellä missä väitti olevansa? Muitakin merkkejä ilmaantui tiputellen. Kari sai kuitenkin aina karkotettua epäilykset huumorilla, selityksillä ja romanttisilla eleillä.

− Sitä varmaan sulkee silmänsä, kun kaikki muu on niin ihanaa ja sellaista, mistä ei halua luopua, Ulla sanoo.

− Äidilläni on ollut huonoja kokemuksia parisuhteista, ja ehkä minutkin on kasvatettu ennemmin epäilemään kuin luottamaan. Siksi aloinkin miettiä, johtuvatko epäilyni minusta ja kasvatuksestani ja kuvittelenko vain asioita.

– Kerran naurahdin Karille, että ”onko sinulla toinen perhe?” Sekin kuitattiin huumorilla ja mentiin eteenpäin.

Karin avioero oli tullut voimaan, ja Ulla oli helpottunut. Ehkä nyt he voisivat rakentaa elämää kunnolla yhdessä. Karin kosiessa Ulla vastasi myöntyvästi, ajoittaisista epäilyistä ja riidoista huolimatta. Kari ei halunnut kutsua sukulaisiaan häihin, ja se aiheutti parin välille kinastelua. Loppujen lopuksi Ullakin päätyi siihen, etteivät häät olleet oikea paikka tavata Karin lapsia ensimmäistä kertaa.

Pienten ja tunnelmallisten kirkkohäiden jälkeen vastanaineet lähtivät häämatkalle Toscanaan.

− Menimme suoraan kirkosta taksiin. Minulla oli valkoinen häämekko päällä, ja lentokentällä kaikki katselivat meitä ja taputtivat. Se tuntui paljon hienommalta kuin jos olisin järjestänyt isot juhlat. Häämatka oli yltiöromanttinen, ja upea hotelli sijaitsi aivan meren rannalla.

Avioliitto jäi kuitenkin lyhyeksi.

”Sitä varmaan sulkee silmänsä, kun kaikki muu on niin ihanaa.” Kuva: Amanda Aho

Kaikki romahtaa

Häiden jälkeen suunnitelmana oli, että Kari muuttaisi vihdoin Ullan luokse. Osoitteenmuutosilmoituksen lähettäminen kuitenkin venyi. Kun se sitten viimein oli saatu yhdessä tehtyä, Ulla alkoi jälkikäteen muistella, mikä osoite ilmoitukseen olikaan kirjoitettu. Minne Karin postit olivat näiden vuosien aikana menneet?

Ulla oli matkalla valokuvausliikkeeseen hakemaan hääkuvien vedoksia, kun hän näppäili numerotiedustelun numeron. Järkytyksekseen hän sai kuulla, että kyseisessä osoitteessa asui Karin entinen vaimo.

”...maailmani romahti ja pimeni. Istuin autossa ja aloin täristä. En tiedä, kauanko olin istunut siinä, mutta viisi vuotta vilisi filminä silmieni edessä. − − Tähän oli pakko olla jokin järkevä selitys. En halunnut käsittää, miksi Karin posti olisi mennyt hänen ex-vaimonsa kotiin, vaikka heidän ei pitänyt olla missään tekemisissä tulehtuneiden välien vuoksi”, Ulla kirjoittaa kirjassaan.

Ulla laati suunnitelman. Totuus piti selvittää, eikä Kari todennäköisesti tekisi sitä vapaaehtoisesti. Kari kyydissään Ulla ajoi suoraan osoitteeseen, johon Karin postit olivat menneet. Perillä sinisen omakotitalon pihalla selvisi, että Karin entinen vaimo oli ollut yhtä tietämätön Ullasta kuin Ulla hänestä. Kari oli elänyt kaksoiselämää kahden naisen kanssa ja kahdessa perheessä.

− Romahdin, kun totuus selvisi. Mietin, että herran­jestas, miten tästä voi edes selvitä.

Painajainen, josta ei herää

Totuuden paljastumisen jälkeen päivät kuluivat sumussa. Välillä Ulla huusi ja raivosi. Välillä pari keskusteli, koska Ulla janosi tietoa ja yksityiskohtia tapahtuneesta. He eivät eronneet heti, vaan yrittivät ensin käydä parisuhdeterapeutilla.

− Yritin kovasti. En kuitenkaan enää pystynyt katsomaan sitä ihmistä silmiin. Jos hänellä olisi ollut joku yhden illan juttu, sen olisi ehkä vielä voinut katsoa sormien läpi. Mutta kun kyse on viiden vuoden valehtelusta, sitä on ihan mahdotonta antaa anteeksi, Ulla sanoo.

− Hävetti kauheasti, koska olimme olleet vasta kolme kuukautta naimisissa. Mietin, mitä ihmisetkin sanoisivat. Onneksi en ollut ehtinyt mainostaa hirveästi kavereille, että tässä on menty naimisiin.

Ullasta tuntui siltä, ettei hän tuntenut ollenkaan ihmistä, jonka kanssa oli mennyt naimisiin. Hän muistaa sanoneensa Karille: ”Herätä minut tästä painajaisesta, jotta saan mieheni takaisin. Sinä et ole hän.”

Terapiasta ei ollut tilanteessa apua, ja Ulla päätti lopettaa sekä terapian että parisuhteen. Terapeutti oli sitä mieltä, että Kari oli patologinen valehtelija. Sen jälkeen joka kerta, kun Kari yritti puhua yhteen palaamisesta, Ulla näki vain valehtelijan, joka hurmaavasti hymyillen keksi uusia valheita. Kari perusteli käyttäytymistään sillä, ettei halunnut menettää puolisoaan.

− En halunnut istua enää terapiassa ja itkeä joka kerta, kun kaikki asiat nostetaan esille. Siksi valitsin uuden suunnan. Vaikka se teki ihan helkkarin kipeää. Kokemuksesta suosittelen sitä, että mieluummin lähtee ja alkaa rakentaa jotain uutta.

Karilla ei ole psykopaatin diagnoosia. Monet psykopaatin tuntomerkeistä alkoivat kuitenkin tuntua Ullasta tutuilta.

− Ihminen, jolla on psykopaatin piirteitä, voi vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta. Hän voi olla hurmaava ja lipevä ja osata sopeutua jokaiseen tilanteeseen helposti. Kari todella erottautui. En ole tavannut toista hänenlaistaan ihmistä, Ulla sanoo.

– Tällaista henkilöä leimaa myös jatkuva jännityksen etsintä ja seksuaalinen kevytmielisyys. Suhteita viritellään vähän sinne ja tänne.

Kokemus jätti myös fyysiset jäljet. Yhä edelleen Ulla saattaa huomata käsiensä alkavan täristä, jos elämässä on esimerkiksi ihmissuhteisiin liittyviä paineita. Saman käsien tärinän hän muistaa siltä illalta, jolloin totuus paljastui. Lääkäri totesi myöhemmin, että myös Ullan hormonit olivat heitelleet ja vastustuskyky alentunut.

− Jos olisin jatkanut suhteessa, olisin pilannut terveyteni lopullisesti.

”Halusin kirjan ytimen olevan se, että kaikesta voi selvitä.” Kuva: Amanda Aho

Tarina kansien väliin

”Lopulta otin etäisyyttä kaikkeen ja lähdin kahdeksi kuukaudeksi Kanarialle. Se oli elämässäni merkittävä käännekohta. Päätin, että mieluummin matkustan ja nautin elämästäni kuin käyn terapiassa lopun ikäni. Ja tavallaan se matka pelasti minut”, Ulla kirjoittaa.

Maisemanvaihto helpotti traumaattisen kokemuksen käsittelemistä. Myös kirjan kirjoittamisen Ulla koki hyvin terapeuttisena ja voimaannuttavana.

− Kun kokemuksensa kirjoittaa paperille, voi ihan konkreettisesti sulkea kirjan. Joskus saatan katsoa tarinaa ja palata siihen ajatuksissani, mutta sitten annan sen olla.

Kirja syntyi nopeasti ja voimalla. Viimeisen sivun kirjoitettuaan Ullasta tuntui, että nyt hän on sanonut asiasta kaiken.

− Terapeutti sanoi minulle terapian lopettaessani, että lähde nyt jatkamaan omaa elämääsi ja anna uusille ihmisille mahdollisuus. Ei saa jämähtää siihen, että epäilee jokaista, joka tulee kättelemään.

Ullaa ei kaduta, että hän lähti ystävänsä ehdotuksesta sokkotreffeille. Kokemus on kasvattanut ja tehnyt hänestä sellaisen kuin hän nyt on.

− Halusin kirjan ytimen olevan se, että kaikesta voi selvitä. Viikon voi maata sängyn pohjalla tai velloa asiaa päässään jonkun kuukauden. Mutta sitten täytyy antaa olla. Ihmisen on pakko mennä eteenpäin.

Juttu on julkaistu alun perin Me Naisten sivuilla syyskuussa 2019.