Anu Vehviläisen poika toivoi, että äiti saisi potkut ministerin paikalta – puhemies kertoo nyt, miten työn ja perhearjen yhdistäminen onnistui - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Anu Vehviläisen poika toivoi, että äiti saisi potkut ministerin paikalta – puhemies kertoo nyt, miten työn ja perhearjen yhdistäminen onnistui

Eduskunnan puhemies Anu Vehviläinen on oivaltanut, että hyvä johtaja antaa alaistensa loistaa, että suru korostaa elämän arvokkuutta ja että ilman äitiyttä hän olisi puolikas ihminen.

14.9. 10:30

Menetykset

”Surun myötä vahvistuu elämän arvokkuus”

”Kukaan ei selviä elämästä ilman menetyksiä. Minä olen kokenut kaksi kovaa menetystä, sekä isäni että mieheni Timo menivät oman käden kautta. Olin yksitoistavuotias, kun isäni kuoli, ja poikani Tatu oli saman ikäinen Timon kuollessa.

Kokemillani menetyksillä on ollut paljon vaikutusta siihen, miten asennoidun elämään. Olen ymmärtänyt, että läheisensä voi menettää aivan hetkessä. Surun myötä vahvistuivat oman elämäni merkityksellisyys ja arvokkuus. Elämä on lahja.

Isäni kuollessa ei ollut mitään terapia-apua, ja tuki tuli kyläläisiltä, jotka tulivat auttamaan heinänteossa. Isän kuolema oli niin kipeä asia, että koin siitä häpeää ennen kuin sain tapahtuneeseen etäisyyttä.

Timon kuoleman jälkeen äiti ja ystäväni tulivat heti luokseni. Olin ensimmäisinä päivinä sokissa. Eduskunnan työterveyslääkäri ja ystäväni lähettivät minulle tekstiviestejä joka ilta. Menin hyvin nopeasti terapiaan. Minun oli oltava tolpillani ja selvittävä itseni ja varsinkin Tatun takia.

Ihmisenä jollakin tavalla vakavoiduin. Olin lähemmäs viisikymppinen ja kokenut elämässä paljon. Koen, että läheisen kuolemassa näkee myös oman kuolemansa. Varsinkin Timon kuolema teki kuoleman läheisemmäksi.

Näen Timosta yhä unia, ja Tatun ja minun puheissa Timo on yhä läsnä. Höytiäisen rannalla oleva mökkimme oli alun perin Timon, ja siellä hän on monissa muistossa yhä läsnä. En tunne enää surun kipua, vain haikeutta.”

Ristiäiset. Anun ja Timon Tatu-poika syntyi loppuvuodesta 2000.­

Juuret

”Yhteisöllisyys avartaa elämänkatsomusta”

”Olen karjalaissavolaista talonpoikaissukua ja oikein vehviläisten vehviläinen, sillä kolmesta isovanhemmastani kaikki olivat Vehviläisiä. Olen kotoisin Leppävirran Kotalahdesta ja pitäjärajan toisella puolella, Suonenjoella, on Vehvilän kylä.

Kotalahti oli hyvin savolainen maalaiskylä, jonka elämään ja hyvinvointiin vaikutti nikkelikaivos. Kylässä asui eri poliittista taustaa olevia ihmisiä ja siirtokarjalaisia, eikä ketään mielestäni katsottu syrjäkarein. Maalaisliitto eli nykyinen keskusta oli vahvasti edustettuna, mutta myös Skdl:ää ja Sdp:tä äänestettiin. Opin juuristani sen, miten pitää ymmärtää ja kunnioittaa toisenlaisiakin mielipiteitä kuin vain omaansa.

Kotoani oli matkaa kansakouluun viisi kilometriä. Ekaluokkalaisena eksyin kerran jäälle yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Olin menossa parin kilometrin päähän koulutaksille. Yritin nähdä pimeässä, missä tuttu mäki on. Palelin hirveästi ja päälläni ollut punainen tekonahkatakki jäykistyi ympärilleni. Päästyäni maitolaiturille koulukyyti oli jo mennyt. Onneksi naapurin emäntä tuli paikalle ja vei minut kouluun.

Tämä osoittaa, miten kaikista huolehdittiin, myös naapureiden lapsista.”

Äitiys

”Huono omatunto syö ihmistä”

”Poikani Tatu on niukasti millenium-lapsi, hän syntyi tapaninpäivänä vuonna 2000. Olin jo 37-vuotias, enkä ollut aiemmin ollut paljon pienten vauvojen kanssa. Olin nuorempana laittanut ajatukset äitiydestä syrjään ja keskittynyt opiskeluihin ja työntekoon. Vasta tavattuani Timon vuonna 1996 ajatus lapsesta nousi mieleeni. Timolla oli kaksi lasta edellisestä avioliitostaan, ja mentyämme naimisiin ajattelimme, että jos lapsi on tullakseen, hän on enemmän kuin tervetullut. Ja lapsi tuli!

Ylioppilas 2019. "Rakas poikani Tatu kirjoitti ylioppilaaksi, kävi armeijan ja aloitti tänä syksynä opiskelut Helsingissä."­

Tatu syntyi, kun Timo oli saanut opintonsa loppuun Espoossa poliisiammattikorkeakoulussa. Minulle oli puhjennut raskauden aikana rasitusastma. Synnytys oli melko hankala, ja Tatulle tuli pieni verenvuoto päähän. Kun meidän piti lähteä synnytyssairaalasta kotiin, huomattiin, että vauvan raajat nykivät. Tatu ei siinä vaiheessa oppinut syömään rintaa, ja huolemme oli kova. Tatulle ei jäänyt mitään pysyvää vammaa, ja rintaruokinnankin hän oppi.

Olin vain puoli vuotta äitiyslomalla, ja Timo hoiti Tatua. En nähnyt poikani ensiaskeleita, Tatu otti ne perhepäivähoidossa. Vuoden 2003 eduskuntavaalien alla minusta tuntui monta kertaa siltä, että olin väärässä paikassa eduskuntatalossa ja Tunturikadun kämpässäni.

Ikävöin iltaisin Tatua ja minulla oli usein huono omatunto. Se syö ihmistä. Sinä vuonna putosin eduskunnasta, mutta minut valittiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminnanjohtajaksi Joensuuhun. Sain takaisin menettämääni yhteyttä Tatuun.

Kuhmo 2010. Liikenneministeri vihkimässä Tönölänsalmen siltaa. ”Pojastani oli paljon hienompaa se, että isä oli rikosylikomisario kuin äiti ministeri.”­

Vuonna 2006 minut valittiin takaisin eduskuntaan ja Vanhasen toisen hallituksen liikenneministeriksi. Tatu sanoi, että sano sille Vanhaselle, että antaa sulle potkut. Meillä molemmilla oli Tatun kanssa pienet ”ikäväalbumit”, joissa oli valokuvia toisistamme.

Tatusta oli paljon hienompaa se, että isä oli rikosylikomisario kuin äiti ministeri. Kun Timo kuoli vuonna 2011, Tatun ja äitini välille muodostui tiivis suhde. Lukiovuosinaan Tatu asui yksin kotonamme Joensuussa ja oppi itsenäiseksi.

On hienoa, että eduskunnassa on nykyään paljon pienten lasten vanhempia. Tunnen erityistä myötätuntoa niitä maakuntien edustajia kohtaan, joilla on satojen kilometrien päässä pieniä lapsia. Eduskunnan tulisi pohtia, voisiko se kehittää toimintatapojaan nykyistä perheystävällisemmiksi.

Itse olisin ollut puolikas ihminen ilman äitiyttä.”

Ystävyys

”Hyvässä ystävyydessä ei tarvita pelisääntöjä”

”Olen kokenut monenlaisia vaiheita ystävyydessä siksi, että elämänpiirini ja asuinpaikkani ovat muuttuneet. Muutama kymmenen vuotta sitten solmitut ystävyydet ovat ne tärkeimmät. Vanhemmiten saa harvoin aivan uusia ystäviä, ja olen ollut myös laiska niitä hakemaan.

Hyvän ystävyyden tunnusmerkki on, että vaikka olisi välimatkaa, niin juttu lähtee heti liikkeelle. Hyvän ystävän kanssa voi olla avoin, ja keskinäinen luottamus, tasavertaisuus ja rehellisyys ovat molemminpuolisia. Sellaisessa ystävyyssuhteessa ei ole sitä rasitetta, että toinen vain kuuntelisi tai ottaisi vastuulleen toisen tekemiä päätöksiä. Oman mielipiteensä voi sanoa, vaikka se olisi eri kuin toisella. Hyvässä ystävyydessä ei tarvita sovittuja pelisääntöjä.

Joensuun torilla. Yksi Anun parhaita ystäviä on Sari Kaasinen. ”Vaikka olisi välimatkaa, niin juttu lähtee heti liikkeelle.”­

Ystävistäni läheisiä ovat kulttuurivaikuttaja Sari Kaasinen ja eläkkeellä oleva Helsingin ortodoksisen hiippakunnan metropoliitta Ambrosius, jonka kanssa viestittelemme joka viikko.

Myös politiikan puolella, kuten joka työyhteisössä, saa ystäviä. Sellainen on esimerkiksi kokoomuksen Petteri Orpo, jonka kanssa olimme viime kaudella seinänaapureita valtiovarainministeriössä.”

Kodin perintö

”Hyvät tavat ja rehellisyys ovat tärkeitä arvoja”

”Lapsena sain vuotta vanhemmalta veljeltäni vaatteita ja tyydyin siihen. Sitten kerran näin kylän kaupassa vaaleanpunaiset farkut, jotka maksoivat 25 markkaa. Isä osti ne minulle nähdessään, miten kovasti minun teki niitä mieli. Äiti ei ollut hankinnasta iloinen, koska meille ei ostettu koskaan mitään turhaa.

Kansanedustaja 1995. Nuorena Anu opiskeli kotimaista kirjallisuutta Joensuun yliopistossa. Nykyään hän on eduskunnan puhemies. ”Toivon, että olen helposti lähestyttävä.”­

Kotitilallamme oli metsää ja kymmenen hehtaaria peltoa, navetassa seitsemän lehmää. Työtä tehtiin aina muulloin paitsi pyhinä. Lapsetkin osallistuivat talon töihin, ja olin monesti tappityttönä heinäpellolla. Hyvät tavat ja rehellisyys olivat tärkeitä arvoja, eikä kiroilla saanut. Toden puhuminen ja muiden auttaminen olivat tärkeitä asioita. Aina kaikki ei mennyt ihan nappiin, ja minä ja veljeni saimme joskus tukkapöllyä.

Varhaisimpia muistojani on, kun menin aamulla äidin ja isän ollessa navetassa Anni-mummin viereen turvaan ja lämpimään.

Meille tuli televisio aika myöhään, ja ihana hetki koitti, kun tulin perjantaina koulusta kotiin. Äiti oli leiponut pullaa, söin sitä lämpimänä, join kylmää maitoa ja katsoin televisiosta Mustaa oria.”

Johtajuus

”Hyvä johtaja antaa alaisilleen tilaa loistaa”

”On tärkeää oppia ensin itsensä johtaminen. Jos ei itseään osaa johtaa, ei osaa muitakaan! Itsensä johtaminen tarkoittaa sitä, että osaa keskittyä työhönsä, priorisoida asiat ja tuntee itsensä.

Minulla on ollut hyviä johtajia, esimerkiksi kansanedustaja Timo Kalli aikanaan eduskuntaryhmämme johtajana. Hän sanoi aina, että jokainen kansanedustaja tarvitsee oman tähtihetkensä. Hyvä johtaja ei omi itselleen menestystä, vaan antaa muille tilaa loistaa ja onnistua. Tämä pätee mihin työhön tahansa. Ihminen saa merkitystä työlleen, kun hänen panoksensa huomataan ja siitä osataan kiittää.

Vuosi 2018. ”Olin valtioneuvostossa pääministeri Juha Sipilän sijaisena.”­

Puhemiehen pesti tuli minulle viime keväänä yllätyksenä. Suhtaudun siihen nöyrästi ja iloitsen siitä, että sain hyvän luottamuksen vaalissa. En mieti asemaani tai johtajuutta työarjessani. Kuluneen kesän aikana olen makustellut asiaa – hyvä puhemies on tasapuolinen, sillä jokainen kansanedustaja on yhtä arvokas, ja jokaiselle on suotava onnistumisen hetkiä.

Puhemies ei politikoi, ja haluan, että työ sujuu hyvin. Toivon, että olen helposti lähestyttävä ja yhteistyö kanssani on mutkatonta.”

Terveys

”Kaikki mielenterveysongelmat eivät johdu itsestä”

”Fyysisestä terveydestä puhutaan paljon, mutta henkisestä hyvinvoinnista olisi puhuttava enemmän ja ymmärrettävä, etteivät kaikki mielenterveysongelmat johdu vain itsestä. Se tuo armollisuutta itseä kohtaan.

Nukun onneksi hyvin, olen iltauninen ja välttelen valvomista. Herään yleensä ennen kuutta, ja aamuhetket ovat varsinkin kesällä tärkeitä. Mökillä nukun usein päiväunia.

Terveyttään miettii iän myötä enemmän. Aloin viime talvena lenkkeillä enemmän. Polveni eivät enää pidä juoksemisesta, ja siksi ulkoiluni on kävelyä. Sitä harrastan talvisin nastalenkkarit jalassa.

Yritän myös syödä terveellisesti. Ruokavaliooni kuuluvat kasvikset, marjat, kana, ja punaisen lihan syönti on vähentynyt. Aamuisin syön kaurapuuroa ja juon neljä kuppia kahvia. Kyllä ihminen oppii tuntemaan, mikä hänelle on hyväksi.”

Unelmat

”Ihminen ei ole koskaan valmis”

”Höytiäisen järvimaisema ja mökkimme siellä on minulle tärkeä paikka. Olin koko heinäkuun siellä, ja unelmani toteutuu, kun saan olla luonnon keskellä. Minulle on tärkeää, että näen metsää, järven, sinistä taivasta ja kuulen linnut. Ajatus lentää mökillä paremmin kuin missään muualla.

Pohjois-Karjala. Höytiäisen järvimaisemassa mieli rauhoittuu. ”Mökillä nukun usein päiväunia.”­

Voi kun saisi elää vielä pitkästi eteenpäin ja huomenna voisi tapahtua jotain ihanaa. Uskon siihen, että tulevaisuudessakin edessäni voi olla uutta ja merkityksellistä.

Minulla on nyt upea työ Helsingissä. Silti ikävöin jatkuvasti luontoon. Minussa on jonkin verran introverttiä, ja tarvitsen omaa aikaa. Nautin lukemisesta ja hyvistä kirjoista. Viime jouluna, kun Tatu oli armeijassa, olin yksin mökillä ja luin Dostojevskin Karamazovin veljekset.

Ihminen ei ole koskaan valmis. Yksi unelmani on kehittää itseäni lisää ja ymmärtää paremmin elämää. Ehkä jossain vaiheessa kirjoitan enemmän.

Minulla on meneillään nyt kuudes kausi eduskunnassa, ja aina vuotta ennen vaaleja olen tehnyt ratkaisun lähteäkö vai ei. Nykyään en purista mailaa niin lujaa kuin nuorempana. Kannattaa vähentää omaa pyrkyä ja nähdä elämää muuallakin. Olen utelias elämää kohtaan.”

”On tärkeää oppia ensin itsensä johtaminen. Jos ei itseään osaa johtaa, ei osaa muitakaan!”­

Anu Vehviläinen

Eduskunnan puhemies ja keskustan kuudennen kauden kansanedustaja.

Syntyi 9.9.1963 Leppävirralla. Koti Joensuussa ja Helsingissä. Poika Tatu.

Oli naimisissa rikosylikomisario Timo Hiltusen kanssa, jäi leskeksi 2011.

Toiminut liikenne- sekä kunta- ja uudistus­ministerinä.

Luetuimmat

Tuoreimmat Me Naiset