Susanna Laine kertoo Me Naisille, miten töiden loppuminen aiheutti taloushuolia: ”Kävi mielessä, olenko tehnyt elämäni virheen” - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Susanna Laine kertoo Me Naisille, miten töiden loppuminen aiheutti taloushuolia: ”Kävi mielessä, olenko tehnyt elämäni virheen”

Susanna Laine jättää rakastamansa pestin Puoli seitsemän -ohjelman juontajana, koska työ alkoi olla koko elämän sisältö. – Niin käy helposti, kun ei ole perhettä viemässä ajatuksia pois työstä.

Susanna Laine jättää Puoli seitsemän -ohjelman lokakuussa.­

12.9. 7:45

Ajatus juontajantyöstä luopumisesta käväisi Susanna Laineen, 39, mielessä varsinkin viikonloppuisin, kun ystävät houkuttelivat menoihin. Vapaalla Susannasta tuntui, ettei hän oikein jaksanut nähdä ihmisiä, ja vähitellen kaikki sosiaaliset kontaktit alkoivat vähentyä.

Työ viitenä päivänä viikossa suorassa Puoli seitsemän -ohjelmassa ja juontokeikat ympäri Suomea vaativat veronsa. Viikon ainoana vapaapäivänä Susanna ei jaksanut kuin laittaa verhot kiinni ja hautautua kotiin.

– Työt viihdealalla ovat kiinnostavia, eikä niistä malta kieltäytyä. Mutta viime syksynä aloin tuntea entistä vahvemmin, että ei kai koko loppuelämä voi olla pelkkää työtäkään.

Maaliskuussa, yli puoli vuotta myöhemmin, Susanna meni lopulta Puoli seitsemän -ohjelman tuottajan puheille ja irtisanoi itsensä. Kuusi vuotta kestänyt unelmapesti päättyy virallisesti lokakuun lopussa.

– Mietin usein, että pitää vain jaksaa painaa, sillä eihän minulla ole kotona mitään tai ketään, joka vaatisi minulta energiaa töiden jälkeen. Mutta helposti käy niin, että kun ei ole vaikkapa perhettä viemässä ajatuksia pois työstä, työ saa elämässä aivan liian suuren roolin, Susanna sanoo.

– Viime vuodet olen tuntenut itseni välillä robotiksi, joka juoksee kello kaulassa paikasta toiseen. Nyt on ehkä aika antaa mahdollisuus myös jollekin muulle, ensi vuonna neljäkymmentä täyttävä Susanna toteaa.

Kello viiden kuoppa

Kun Susanna kuusi vuotta sitten palkattiin radiojuontajan paikalta Puoli seitsemän -ohjelmaan, hän oli täynnä intoa. Hän oli noussut julkisuuteen aikoinaan missinä, opiskellut teatterialaa ja saanut juonto- ja radiotöitä. Joka arkipäivä nähtävässä suorassa lähetyksessä hän pääsi yhdistämään monipuolisesti kaikkea osaamistaan.

Työyhteisö on ollut mahtava, Susanna kehuu, ja homma on toiminut alusta asti juontajapari Mikko Kekäläisen kanssa. Ohjelma on palkittu Kultaisella Venlalla, ja katsojaluvut ovat nousseet vuosien aikana tasaisesti.

Työn ainoa huono puoli on liittynyt sen kokonaisvaltaisuuteen; työpäivät kestävät usein aamupäivästä iltaseitsemään. Käytännössä se tarkoittaa, että Susannalla on aamulla hetki aikaa hoitaa juoksevia asioita ja ilta menee lähetyksestä palautuessa ja valmistautuessa seuraavaan päivään. Lähetys on enemmän tai vähemmän mielessä koko päivän.

– Alkuaikoina kävin usein vielä illalla urheilemassa suoran lähetyksen tuottamalla adrenaliinilla, mutta sitten saatoin päivän lopuksi rojahtaa makaamaan eteisen lattialle. Jossain kohtaa jatkuvat adrenaliinipiikit alkoivat käydä kuluttaviksi, ja siirryin urheilemaan aamulla.

– Sellaisella elämäntyylillä ja aikataululla työstä tulee helposti koko elämän sisältö.

Kuuden vuoden aikana Susannan kroppa on alkanut elää ohjelman tahtiin.

– Viiden kuoppa iskee lähes aina. Viiden aikoihin iltapäivällä olen jo tehnyt koko päivän töitä ja keho olisi valmis lähtemään kotiin. Mutta siinä vaiheessa edessä on itse päätyö, suora lähetys, johon on koko päivä tähdätty.

”En halua toteuttaa toisten haaveita, vaan omiani. Nelikymppisenä tietää, että elämä ja haaveet ovat omissa käsissä.”­

Susanna kuvailee ohjelman tekemistä junaksi, jonka kelkkaan hypätään elokuussa ja siitä pois toukokuussa. Monena kesänä Susanna on aloittanut myös kesäteatteriharjoitukset heti seuraavana päivänä ohjelman päättymisestä. Viidenkymmenen kesäteatteriesityksen jälkeen hän on taas elokuussa aloittanut työt tv:ssä.

– Vuoden aikana ei ole monta mahdollisuutta juhlia tai bailata. Enkä juhlimista enää varsinaisesti kaipaakaan, mutta haaveilen mahdollisuudesta tehdä vielä joskus jotain spontaania.

Viime syksynä Susanna palasi teatterikesän jälkeen töihin väsyneenä. Jossain vaiheessa syksyä hän huomasi, ettei palaudu töistä samalla tavalla kuin ennen.

– Olen aikaisemminkin ollut vuosien varrella väsynyt, en vain ole halunnut lähteä niin ihanasta työstä. Mutta kun en viime vuonna palautunut parin viikon joulutauolla, oli pakko tehdä päätös lopettamisesta. Vaikka surenkin sitä jo etukäteen.

– Jos olisikin mahdollisuus jäädä artistien tapaan vain vuoden keikkatauolle, hän heittää.

Äitiys ei olekaan itsestään selvää

Viimeksi Susanna kävi läpi kriisin täyttäessään kolmekymmentä. Hän arvelee, että tarve elämänmuutokselle saattaa liittyä nyt lähestyviin nelikymppisiin.

– Kyllä jo kolmekymppisenäkin tajusi kuolevaisuutensa, mutta neljääkymmentä lähestyessä sitä haluaa unohtaa elämästä viimeisetkin sellaiset asiat, joita tekee vain muiden vuoksi. En halua toteuttaa toisten haaveita, vaan omiani. Nelikymppisenä tietää, että elämä ja haaveet ovat omissa käsissä.

Työt ovat vaikuttaneet myös Susannan ihmissuhteisiin. Monet ystävistä ovat samalla alalla ja ymmärtävät kiireen. Väliin ovat jääneet esitysten takia ystävien häät, kummipojan rippijuhlat ja useita läheisten juhlia ja ensi-iltoja.

– Nuorempana kuvittelin, että tässä iässä minulla olisi lapsia. Sitten tajusin, ettei se olekaan itsestään selvää. Totta kai jossain vaiheessa biologinen kello näyttää liikaa. Itse olen vähän hätkähtänyt, että ohhoh, olen jo 39, enkä välttämättä saakaan lapsia. Sen läpikäyminen voi olla aikanaan kova paikka, mutta vielä en ole asiaa kriiseillyt.

Susanna sanoo, että hän ei ole tyyppi, joka miettisi tai suunnittelisi tarkasti tulevaa.

– Nuorempana olin spontaani, mutta se puoli minusta on kadonnut iän tai elämäntilanteen myötä. Sitä kaipaan ja sen toivon nousevan taas pintaan. Tykkään kyllä ideoida, mutta uusien ideoiden nouseminen vaatii tilaa ja aikaa.

Myös kunnianhimo on muuttanut iän myötä muotoaan.

– En ole ikinä ollut laskelmoiva, mutta nuorempana olin kunnianhimoisempi. Ajattelin, että uralla pitää saavuttaa parempaa ja parempaa. Nyt mietin, että miksi pitää aina nousta ylöspäin, eikö uralla voisi mennä välillä myös sivusuunnassa.

Säännöllisten kuvausten päätyttyä Susanna toivoo elämäänsä enemmän vapaa-aikaa ja tilaa uusille asioille.

– Olen onnekas, että olen saanut esiintyä ja muutenkin tehdä elämässäni paljon. Nyt haluan pysähtyä hetkeksi ja antaa itselleni mahdollisuuden miettiä, onko minulla yhä palo esiintymiseen vai syttyykö intohimo johonkin muuhun. Välillä mielessä on käynyt ajatus, että myös kameran takana voisi olla kivaa, Susanna sanoo.

– Voi olla, että mikään ei muutu isosti, mutta ainakin annan itselleni aikaa pohtia, mitä oikeasti haluan ja mikä on paikkani tässä maailmassa.

Aah, ihanan tylsää!

Elämänmuutos alkoi osittain jo viime vuonna, kun ­Susanna piti usein perjantait vapaata ohjelman kuvauksista. Hän osti uuden asunnon, remppasi sen ja aloitti työt Tuttu juttu show’n juontajana Timo Koivusalon parina.

Susanna huomasi, että hänelle ei sovi vapaapäivinäkään jäädä neljän seinän sisään omien ajatustensa kanssa.

– Kun aloin nähdä ystäviä ja käydä heidän kanssaan vaikka lenkillä, huomasin, että palauduin paremmin, kuin jos olisin jäänyt vain omaan kuplaani.

Viime kesän jälkeen Susanna päätti pitää kesälomaa ja kieltäytyi kesäteatterirooleista. Menneelle kesälle hän oli sopinut vain muutamia juontokeikkoja, mutta kesästä tulikin vapaampi kuin hän oli osannut kuvitella. Kun Susanna oli maaliskuussa irtisanoutunut, iski korona. Samalla peruuntuivat kaikki kesän työkeikat.

– Tiesin odottaa tyhjempää kalenteria, mutta nyt putosin yhtäkkiä ihan tyhjän päälle. Viimeksi olin ollut samanlaisessa tilanteessa 28-vuotiaana. Tietysti siinä kävi mielessä, olenko nyt tehnyt elämäni virheen. Taloudellinen tilanne aiheutti pientä sydämentykytystä, onhan laskut ja asuntolaina jollakin maksettava.

Täydellinen aikatauluttomuus teki kuitenkin lopulta hyvää.

– Nautin pienistä asioista, kuten uimassa käymisestä tai siitä, että saatoin piipahtaa kauppakeskuksessa keskellä päivää. Ystävät sanoivat, että ihana kun minua voi nähdä spontaanisti ilman kalenterijärjestelyjä.

– Teki mielelle hyvää, kun välillä oli jopa tylsää.

”Olen tietyllä tapaa turvallisuushakuinen, mutta nyt on pakko heittäytyä.”­

Kestää kuitenkin aikansa ennen kuin kroppa päästää irti työrytmistä.

– Lomallakin keho alkoi automaattisesti viiden kuuden aikaan valmistautua lähetykseen. Saa nähdä, kauanko sisäisen kellon uudelleen ajastaminen kestää.

Viimeiset kymmenen vuotta Susannalla on ollut tiivis työyhteisö. Sen poistuminen elämästä kerralla surettaa.

– Muistan, että keikkailevan freelancerin työ oli aika paljon autossa istumista, yksinäistä puuhaa. Työyhteisö on ollut henkinen tuki, säännöllinen palkka taas taloudellinen turva, Susanna sanoo.

– Olen tietyllä tapaa turvallisuushakuinen, mutta nyt on pakko heittäytyä. Minua kuitenkin kutkuttaa ajatus, että marraskuusta eteenpäin elämä on tyhjä taulu. Haluan vanhana kiikkustuolissa ajatella, että olipa hyvä, kun tuli elettyä täysillä!

Susanna Laine

39-vuotias pitkän linjan juontaja ja näyttelijä asuu Helsingissä.

Juontaa taas lokakuusta lähtien Tuttu juttu show’ta Timo Koivusalon kanssa MTV3-kanavalla.

Luetuimmat

Tuoreimmat Me Naiset