Timanttiset muijat ovat kautta aikain jääneet keskinkertaisten miesten varjoon – Maria Pettersson tarttui epäkohtaan ja päätti kertoa meille naisista, joista historiantunnilla vaiettiin - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Timanttiset muijat ovat kautta aikain jääneet keskinkertaisten miesten varjoon – Maria Pettersson tarttui epäkohtaan ja päätti kertoa meille naisista, joista historiantunnilla vaiettiin

Historian jännät naiset -uutuuskirja nostaa esiin yli sata uskomatonta tarinaa naisista, joista emme ole kuulleet. – Kuinka kehittyneitä olisimmekaan, jos olisimme kaikki nämä tuhannet vuodet valjastaneet ihmiskunnan käyttöön kaikkien aivot emmekä vain miesten, Maria Pettersson pohtii.

8.9. 13:30

Mongolia 1100-luvun lopulla. Tšingis-kaani ryöstää nuoren naisen vaimoksi pojalleen. Nainen ei alistu kohtaloonsa, vaan huomaa, että hänen on helppo ohjailla viinaan menevää miestään. Kun Tšingis-kaani kuolee, määrätietoinen miniä ottaa ohjat käsiinsä. Naisesta kasvaa häikäilemätön hallitsijatar. Kuuden vuoden ajan hän pitää vallassaan maailman suurinta valtakuntaa. Naisen rinnalla hallitsee hänen elämänkumppaninsa, entinen orjatar, jonka hän ylentää ministeriksi.

Nainen oli kaanitar Töregene. Onko nimi tuttu?

Ei se mitään, eipä ole monelle muullekaan.

Töregene on yksi lukemattomista mielenkiintoisista naisista, jotka ovat jääneet historian suurmiesten varjoon. Nyt hän saa vihdoin ansaitsemansa parrasvalot: Töregenen tarina kuullaan Maria Petterssonin uutuuskirjassa Historian jännät naiset.

Alaviitteistä kirjaksi

Toimittaja Maria Petterssonin lapsuuden haaveammatti oli kansainvälinen seikkailijatar. Maria muistaa kelanneensa edestakaisin ne harvat Olipa kerran ihminen -piirretyn jaksot, joissa mainittiin joku nainen, ja kuluttaneensa puhki kodin tietosanakirjan sivut, jotka kertoivat kuuluisista naisista. Teini-iän roolipeliharrastuksen myötä hän alkoi kerätä talteen tositarinoita naisista.

– Historia on intohimoni ja harrastukseni. Jos jossain alaviitteessä mainittiin nainen, otin nimen ylös ja etsin hänestä lisää tietoa. Lopulta minulla oli parin-kolmensadan naisen lista. Ajattelin, että miksi en kertoisi heistä muillekin, Maria sanoo.

Sophie Blanchard (s. 1778) oli Napoleonin pääaeronautti, joka suunnitteli Britannian valloituksen kuumailmapallohyökkäykset.­

Syntyi Twitter-projekti Historian jännät naiset. Maria alkoi kertoa tarinoita yksi kerrallaan. Sitten pyydettiin kirjaa, joka keräsi lopulta taakseen Suomen historian toiseksi suurimman kirjan joukkorahoituksen.

Historian jännät naiset marssittaa esiin yli sata naista. Heidän tarinansa ovat toinen toistaan uskomattomampia: on natseja harhauttanut brittiagentti, tekoparrassa pelannut baseball-tähti, modernin kemian äiti, maailman mahtavin merirosvokapteeni...

Projektin suosio on ollut Maria Petterssonille yllätys – ja toisaalta ei.

– Meillä on luontainen halu kuulla mielenkiintoisten ihmisten tarinoita. Huomasin pian, että monet jakoivat kanssani saman palon saada tietää lisää naisista, joista ei historiantunneilla kerrottu.

Suomalaisia naisia ei kirjassa nähdä, sillä heidän joukostaan Marian oli mahdotonta valita vain pari. Heistä saatamme kuulla lisää myöhemmin.

Harriet Tubman (s. n. 1822) oli entinen orja, joka karkasi omistajaltaan ja auttoi pakoon noin sata muuta orjaa. Hänestä tuli Yhdysvaltain sisällissodan sankari ja suffragetti.­

Skandalöösiä!

Miten on mahdollista, että näistä naisista kuullaan vasta nyt? Miksi historiankirjat eivät kerro Törögenestä ja siitä, että maailman suurinta valtiota hallitsi aikanaan kaksi ryöstettyä naista, todennäköisesti rakastavaiset?

Osasyy liittyy Maria Petterssonin mukaan siihen, mitä on pidetty tärkeänä historian kirjoituksessa. Pitkään ajateltiin, että olennaisia ovat kuninkaat ja sotapäälliköt. Vasta viime aikoina on oivallettu, että jos halutaan ymmärtää, millainen maailma on todella ollut, on tutkittava muidenkin kuin kaikkein rikkaimpien ja vallassa olevien elämää.

– Se on vähän sama, kuin jos nykymaailmaa tutkittaisiin vain Trumpin, Putinin ja Boris Johnsonin elämän kautta. Se antaisi aika kapean kuvan siitä, mitä maailmassa tapahtuu.

Maria Anna Mozart (s. 1751) oli musiikillinen ihmelapsi, jonka piti lopettaa uransa 18-vuotiaana sukupuolensa vuoksi.­

Toinen syy on puhtaasti seksistinen.

– On ajateltu, että jos rajoja rikkovan, skandalöösin naisen tarina kerrotaan, niin muut naiset saattavat saada siitä inspiraatiota. Naiset ovat toiminnallaan ja jopa olemassaolollaan uhanneet yhteiskuntajärjestystä, joten oli parempi vaientaa heidät ja teeskennellä, ettei heitä koskaan ollutkaan.

Joskus naisten saavutuksia on pantu miesten nimiin. On mahdollista, että osa Wolfgang Amadeus Mozartin sävellyksistä on hänen siskonsa Annan tekemiä. Annaa pidettiin jopa veljeään lahjakkaampana, mutta hän ei voinut tehdä musiikista ammattia sukupuolensa vuoksi. Samoin kävi Fanny Mendelssohnille, jonka kappaleita on julkaistu Felix-veljen nimissä.

Myös tiedemaailmassa tutkijaparien löydöt merkittiin usein vain miehen tekemiksi, vaikka naiset olivat tutkimuksessa yhtä isossa tai jopa isommassa roolissa. Niin kävi ydinfyysikko Lise Meitnerille, joka keksi miten ydinreaktio toimii ja selitti asian kollegalleen Otto Hahnille. Koska Lise ei voinut juutalaisuutensa vuoksi julkaista tutkimustaan, Nobelin palkinnon ydinfission keksimisestä sai Otto. Lisen palkinnotta jäämistä pidetään yhtenä ­Nobel-komitean suurimmista virheistä.

Ydinfyysikko Lise Meitner (s. 1878) keksi, miten ydinreaktio toimii. Nobelin sai miespuolinen kollega.­

Moraalittomat ja sopimattomat

Sopimaton käytös. Sellaista naisilta ei ole suvaittu, ja sen varjolla naisia on painettu alaspäin. Se, mikä on ollut sopimatonta, on vaihdellut eri aikoina ja yhteiskuntaluokittain. Naisia eivät ole lytänneet pelkästään miehet, vaan myös muut naiset.

– Joskus sopimatonta on ollut opiskelu, joskus urheilu tai taiteen tekeminen. Myös mielipiteiden ilmaiseminen, avoin seksuaalisuus ja vallan tavoittelu ovat olleet sopimattomia naiselle.

Näin on yhä.

– Samanlaista törkyä naispoliitikot saavat niskaansa edelleen. Sama kaava, samat epäilyt ja samat hiljentämismetodit ovat toistuneet vuosituhansia.

Afganistanin kuningatar Soraja Tarzi (s. 1899) riisui julkisesti huntunsa ja siirsi maansa nykyaikaan, kunnes fundamentalistit nitistivät hänet.­

Myös moraalin kyseenalaistaminen on Maria Petterssonin mukaan ikivanha tekniikka, jolla nainen yritetään pitää ruodussa.

– Jos nainen toimii miesten tahtoa vastaan, klassinen tapa on todeta, että katsokaapa tuota lutkaa.

Myös kähmiminen on ollut vuosituhansien ajan tapa, jolla miehet ovat yrittäneet osoittaa olevansa naisia ylempänä. Kirjassa kerrotaan maailman ensimmäisestä tekstissä esiintyneestä #metoo-tapauksesta yli 4000 vuoden takaa. Maailmanhistorian ensimmäinen nimeltä tunnettu kirjailija oli mesopotamialainen ylipapitar Enheduanna, joka kertoi teksteissään erään kaupungin hallitsijan ahdistelleen häntä seksuaalisesti.

Aktiivinen ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut nainen on nähty uhkana, joten naisille ei ole haluttu antaa valtaa. Sillä on joskus ollut räjähtäviäkin seurauksia. 1800-luvun jälkipuoliskolla monet Venäjän yliopistokoulutuksen saaneet aatelisnaiset ryhtyivät vallankumoukseen ja lopulta suunnittelivat tsaari Aleksanteri II:n murhan, koska yhteiskunnalla ei ollut heille mitään muuta annettavaa kuin lastensynnyttäjän rooli.

– Tarinan opetus: jos naisille ei anneta valtaa, he ottavat sen vaikka väkisin, Maria Pettersson sanoo.

Sotakirjeenvaihtaja Martha Gellhorn (s. 1908) raportoi maailman konflikteista 40 vuoden ajan ja lähti sotaan vielä 81-vuotiaana.­

Usein ajatellaan, että naisilla ei ole historiassa ollut mitään oikeuksia, ja niitä on pikkuhiljaa saatu, kunnes tasa-arvo on saavutettu. Se ei pidä paikkaansa, Maria Pettersson oikaisee.

– Tasa-arvon tila on vaihdellut ajankohdasta ja maailmankolkasta riippuen. Tasa-arvo ei ole asia, joka kerran saavutetaan ja pidetään, vaan historiassa on nähty, että se on mahdollista menettää. On hyvä pohtia, missä kohdassa aaltoliikettä olemme nyt menossa.

Tukijoita taustalla

Pelkkää tuulimyllyjä vastaan taistelua historian jännien naisten elämä ei sentään ollut. Monella heistä oli takanaan kannustava tukijoukko, joka uskoi naisen lahjoihin.

– On ollut ihanaa ja luottamusta herättävää huomata, että kaikkina historian aikoina on ollut myös miehiä, jotka ovat tukeneet naisia ja kokeneet, että lahjakkaiden naisten on saatava tehdä töitä. Toki myös naiset ovat tukeneet toinen toisiaan.

Kuurosokea Helen Keller (s. 1880) oli kirjailija, radikaali sosialisti sekä vammaisten ja työväenluokan puolustaja.­

Helpointa menestyminen on ollut heille, joilla on ollut etuoikeuksia. Raha, valta ja valkoinen ihonväri ovat auttaneet niin naisia kuin miehiäkin etenemään.

Kirjan naisia yhdistävät myös tietyt luonteenpiirteet. Heiltä on vaadittu sisua, uskallusta ja kehtaamista polkea normeja vastaan. Heidän on ollut pakko olla pioneereja omalla alallaan.

Hyvä esimerkki on vuonna 1850 syntynyt Sonja Kovalevskaja. Sonja rakasti matematiikkaa pienestä asti. Venäjällä naisia ei päästetty yliopistoon, joten Sonjan oli muutettava maasta. Se onnistui vain holhoojan luvalla. Isältä ei lupaa herunut, joten Sonja solmi valeavioliiton ystävänsä kanssa, jotta pääsi matkustamaan. Jos Sonjaa ei päästetty luentosaleihin, hän kuunteli ovien ulkopuolella tai vaati yksityisopetusta professoreilta. Lopulta Sonjasta tuli maailman ensimmäinen matematiikan naisprofessori.

– Jos mies oli tuohon aikaan kiinnostunut matematiikasta ja lahjakas, urapolku oli selvä. Naisena Sonjan oli kyet­tävä mitä ihmeellisimpiin keplotteluihin, jotta sai opiskella. Ei Sonja halunnut valeavioliittoon tai matkustaa pois kotimaastaan, häntä vain kiinnosti matematiikka.

Venäläinen Sonja Kovalevskaja (s. 1850) solmi valeavioliiton, jotta pääsi opiskelemaan. Hänestä tuli maailman ensimmäinen naispuolinen matematiikan professori.­

Historian hirmunaiset

Kaikki historian jännät naiset eivät ole olleet menestyneitä matemaatikkoja tai hyväntekijöitä. Mongoliassa hallinnut Töregene-kaanitar salli kidutuksen ja juonitteli päiviltä sukulaisiaan. Hän ei ollut sen puhtoisempi tai toisaalta julmempi kuin muutkaan mongolihallitsijat.

– Naisia pidetään hoivaajina, säilyttäjinä, lempeinä ja rakastavina. Siksi on ekstrakauheaa, jos nainen on julma tai rikollinen.

Marian mielestä on tärkeää nostaa esiin historian rikollisnaisia siinä missä miehiäkin. Suurin osa maailman ihmisistä kun ei ole sankareita tai hirviöitä, vaan jotain siltä väliltä. Vaikkapa ”Yhdysvaltojen vaarallisimpana naisena” pidetty ammattiyhdistysaktiivi Äiti Jones paransi työläisten oikeuksia merkittävästi, mutta myös kannusti heitä väkivaltaisiin lakkoihin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa.

”Amerikan vaarallisin nainen” Äiti Jones (s. n. 1837) johti satoja työläisten lakkoja.­

Nyt maailma on Marian mielestä kypsä hyväksymään naiset kokonaisina ihmisinä, joilla on sekä hyviä että huonoja puolia. Siksi hän valitsi kirjaansa naiset tarinan kiinnostavuuden, ei naisen hyvyyden perusteella.

– Tarvitsemme tietysti sankarillisia esikuvia. Tarvitsemme kuitenkin myös kokonaisten, monitasoisten ihmisten tarinoita. Muuten naiskuva jää melkoisen pinnalliseksi ja yksipuoliseksi.

Potentiaali esiin

Jänniä naisia on ollut historian kaikkina aikoina. Vanhimmat kirjan tarinat ovat neljän tuhannen vuoden takaa, mutta yksi naisista, australialainen kulttijohtaja Anne Hamilton-Byrne, kuoli vasta viime vuonna.

– Jos osa näistä naisista olisi ollut miehiä, heistä olisi tehty jo useampi elokuva. Hollywood on kuitenkin takapajuinen siinä missä yhteiskuntakin. Naisten tarinoita ei uskalleta kertoa, koska ajatellaan, että ne eivät kiinnosta eivätkä tuo rahaa. Se on harhaluulo. Yleisöä kyllä olisi, kuten vaikka Wonder Woman -elokuvan suosio osoitti.

Nykypäivänäkään jännät naiset eivät aina pääse nousemaan esiin. Joissakin yhteisöissä on yhä skandaali, jos nainen lähtee yksin kotoa tai hankkii ammatin. Mediassa esiintyvistä vain kolmasosa on naisia.

Naiset katoavat kartalta myös ikänsä vuoksi, sillä nuoret naiset pääsevät esiin vanhoja helpommin.

Muslimiprinsessa Noor Inayat Khan (s. 1914) oli ujo lastenkirjailija, josta tuli toisen maailmansodan vastarinnan sankari.­

– Naisten tarinoita ei edelleenkään koeta kertomisen arvoisiksi. Ja jos koetaankin, sukupuoli on aina se tärkein määrittävä tekijä. Puhutaan naiskapellimestarista, naisjalkapalloilijasta, naistutkijasta. Naiset eivät välttämättä vieläkään pääse esille vain ansioillaan, vaan on painotettava, että kyseessä on nainen.

Maria Petterssonin mielestä on valtava sääli, että monet tarinat jäävät kertomatta – tai kokonaan elämättä – vain siksi, että niiden päähenkilö on nainen.

– Kuinka kehittyneitä olisimmekaan, jos olisimme kaikki nämä tuhannet vuodet valjastaneet ihmiskunnan käyttöön kaikkien aivot emmekä vain miesten? Tälläkin hetkellä menetetään valtavasti potentiaalia, koska tytöt ja köyhät eivät kaikkialla pääse opiskelemaan. Se tutkija, joka olisi voinut ratkaista ilmastonmuutoksen, kuoli ehkä viisivuotiaana pikkutyttönä polioon.

Pelkästään ideologisista syistä Maria ei kuitenkaan kirjaansa tehnyt.

– Vaikka tämä on tasa-arvokysymys, yhtä suuri syy on se, että historian jännien naisten elämäntarinat ovat yksinkertaisesti liian mielenkiintoisia jäädäkseen kertomatta.

Luetuimmat

Tuoreimmat Me Naiset