Silikoni-implanttien terveysriskit ovat puhuttaneet vuosia. Huolta ovat aiheuttaneet niin implantteihin liittyvän harvinaisen imusolmukesyövän riski kuin implanttien mahdollinen yhteys erilaisiin autoimmuunisairauksiinkin, kuten Sjögrenin oireyhtymään tai systeemiseen skleroosiin.
Plastiikkakirurgi Hilkka Peltoniemi kertoo, että yhä useampi nainen harkitseekin nyt rintojen suurentamista luonnollisemmin keinoin, kuten siirtämällä kehon omia rasvasoluja vatsasta, vyötäröltä tai reisien syrjistä rasvaimun avulla rintoihin.
Operaationa rasvansiirto ei suinkaan ole uusi innovaatio. Peltoniemi on tehnyt rasvansiirtoja rintoihin jo vuodesta 2008 lähtien, arviolta 1200–1300:lle potilaalle.
”Tietoisuus implantteihin liittyvistä komplikaatioista on saanut osan vierastamaan vierasesineiden laittamista omaan kehoon.
– Viime vuosina naisten kiinnostus maltillisempaa rintojen suurennusta kohtaan vaikuttaisi kasvaneen sitä mukaa, kun luonnollisuus on alkanut värittää universaaleja kauneusihanteita. Myös lisääntynyt tietoisuus implantteihin liittyvistä komplikaatioista on saanut osan vierastamaan vierasesineiden laittamista omaan kehoon.
Rintojen suurennuksen lisäksi rasvansiirto sopii esimerkiksi rintojen eriparisuuden tai alikehittyneisyyden hoitamiseen.
Rasvansiirto karisti pois vuosien epävarmuudet
Ainomaria Harjunpäälle, 25, rintojen rasvansiirrolla oli merkittävä vaikutus omaan itsetuntoon ja hyvinvointiin.
Rinnat olivat olleet hänelle suuri ahdistuksen ja epävarmuuden aihe jo alakouluikäisestä asti. Rintoja hädin tuskin oli, ja ne näyttivät Ainomarian mielestä kummallisilta suurine, ketunnenää muistuttavine nänneineen.
”Oman peilikuvan näkeminen sai minut purskahtamaan monia kertoja itkuun.
– Rinnat nakersivat itsetuntoani hirvittävästi, ja käytin paksusti topattuja rintaliivejä peitelläkseni asiaa muilta. Kun päivän päätteeksi riisuin liivit pois, oman peilikuvan näkeminen sai minut purskahtamaan monia kertoja itkuun.
– Rippileirillä porukalla saunominen ahdisti, ja jenkkifutistreenien jälkeen pukuhuoneessa muiden nähden riisuutuminen oli aina ihan hirveä paikka, Ainomaria kertoo.
17-vuotiaana Ainomaria päätti käydä asiantuntijan konsultaatiossa äitinsä rohkaisemana. Selvisi, että Ainomarian rinnat olivat tubulaariset eli rintojen rintarauhaskudos on alikehittynyt ja rintojen muoto on putkimainen.
”Suhtauduin toimenpiteeseen luottavaisin mielin.
Kun lääkäri ehdotti rintojen korjaamista rasvansiirrolla Tampereen yliopistollisessa sairaalassa, Ainomaria ei epäröinyt sekuntiakaan.
– 17-vuotiaana ajatus silikonien ottamisesta tuntui ajatuksena kaukaiselta, jopa hurjalta. Oman rasvan käyttäminen rintojen muokkaamiseen taas tuntui luonnolliselta. Suhtauduin toimenpiteeseen luottavaisin mielin.
Ainomaria kävi rasvansiirrossa sekä julkisella että yksityisellä puolella. Kokemus kummastakin klinikasta oli hyvä, eikä kehoon jäänyt näkyviä arpia toimenpiteen jäljiltä.
Pyöreyttä ja kokoa vähä vähältä rakentaen
Tubulaaristen rintojen korjaaminen vaatii tyypillisesti useita rasvansiirtoja. Ainomarian rintoja operoitiin kolmesti. Ensimmäisen kerran rasvansiirto tehtiin keväällä 2015.
– Ensimmäisellä kerralla tarkoituksena oli pitkälti testata, miten kehoni reagoi rasvansiirtoon ja miten sisäreisistäni ja vatsan alueelta otettu rasva pysyy rinnoissa. Lisäksi nänneille tehtiin pienennysleikkaus.
Runsas puoli vuotta myöhemmin rintojen muotoa korjailtiin rasvansiirrolla pyöreämmäksi.
”Kolmannen operaation jälkeen olin maailman onnellisin.
Kolmas ja viimeinen rasvansiirto tehtiin julkisen sairaalan sijaan yksityisellä plastiikkaklinikalla vuoden 2016 alkupuolella.
– Kolmannen operaation jälkeen olin maailman onnellisin tyttö. Heikko A-kuppini kasvoi lopulta D-kupiksi, ja rinnat näyttivät kaikin puolin juuri siltä, mitä olin toivonutkin.
Järisyttäviä muutoksia toivova joutuu pettymään
Koska Ainomaria oli saanut lääkärin lausunnon kehityshäiriöksi luokiteltavista tubulaarisista rinnoista, vakuutusyhtiö kattoi rasvansiirtojen kulut.
Tavallisesti yhden rinnan suurentaminen rasvansiirrolla maksaa Hilkka Peltoniemen mukaan 4 000 euroa, ja molempien 6 800 euroa. Hintoihin ei ole sisällytetty arvonlisäveroa.
Silikoneihin verrattuna kyse ei siis ole halvemmasta lystistä. Toisaalta kustannukset jäävät useimmiten kertaluontoisiksi, sillä toisin kuin silikoni-implantteja, kehon omalla rasvalla suurennettuja rintoja harvemmin tarvitsee enää jälkikäteen operoida.
Toki toisinaan on tapauksia, joissa rasvansiirron lopputulos koetaan turhan vaisuna, ja rintoja on jouduttu suurentamaan useammalla rasvansiirrolla.
”Rasvansiirto ei ole heikkohermoisten prosessi.
Plastiikkakirurgi Hilkka Peltoniemi uskoo tyytymättömyyden johtuvan useimmiten siitä, että odotukset ja toiveet rintojen ulkonäköä kohtaan ovat olleet turhan korkeat tai jopa epärealistiset.
– Pyrin olemaan jopa tylyn rehellinen siitä, millaisia tuloksia rasvansiirrolla voidaan saada aikaan. Nyrkkisääntöni kuuluu, että yhdellä rasvaimukerralla rinnan kokoa voidaan suurentaa yhden kuppikoon verran.
Peltoniemi myös korostaa, että rasvansiirron tulos ei välttämättä jää pysyväksi esimerkiksi silloin, jos paino tapaa jojoilla suuresti lukemista toiseen.
Hidas ja työläs paraneminen turhauttaa
Ainomaria kertoo rintojensa pysyneen samoissa mitoissa seitsemän vuoden ajan.
Lopputuloksen onnistumista on osittain edesauttanut se, että Ainomaria noudatti kuuliaisesti jälkihoito-ohjeita jokaisen rasvansiirron jälkeen, vaikka toisinaan hidas paranemisprosessi tuskastutti ja koetteli hermoja. Varsinkin nuoressa iässä toipumiseen liittyviä varjopuolia oli vaikea hyväksyä.
– Rasvansiirto ei ole heikkohermoisten prosessi. Jokainen toimenpide veti minut vuodepotilaaksi, ja tavallinen arki jäi tauolle pitkiksikin ajoiksi. Paranemisen aikana urheilu oli visusti kielletty, joten harrastukseni amerikkalaisen jalkapallon parissa sai jäädä. Varsinkin nuoressa iässä toipumiseen liittyviä varjopuolia oli vaikea hyväksyä.
”Rintojen ilmeen kohentaminen rasvansiirrolla on ollut jokaisen kivun ja itkun arvoinen.
Rasvansiirron jälkeen Ainomarian oli käytettävä tukipukua päivittäin muutaman kuukauden ajan. Etenkin kesäkeleillä paksu, shortsilahkeinen kokovartaloasu tuntui epäkäytännölliseltä ja tukalalta.
– Lisäksi rintoja piti pitää alati lämpiminä, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että talvisin saatoin pukea kolmekin fleece-takkia päällekkäin.
Työläästä parantelusta huolimatta Ainomaria ei ole katunut rasvansiirtoja kertaakaan, sillä toimenpiteillä on ollut merkittävä vaikutus hänen itsetuntoonsa ja jopa mielenterveyteen.
– On surullista ajatella, miten moni nainen saattaa kokea rinnoistaan samanlaista epävarmuutta kuin minkä kanssa itsekin kamppailin vuosia. Minulle rintojen ilmeen kohentaminen rasvansiirrolla on ollut jokaisen kivun ja itkun arvoinen.
Rintojen rasvansiirto
Rintojen rasvansiirto yleistyi Suomessa 2000-luvun alussa.
Rasvansiirtoa käytetään rintojen suurentamisen ohella muun muassa rintojen muokkaamiseen rintasyöpäleikkauksien jälkeen, rintaimplanttien poiston yhteydessä sekä tubulaaristen rintojen ja rintojen epäsymmetrian korjaamiseen. Rasvansiirto sopii myös naisille, joiden haaveena on saada lapsia, sillä imettäminen lisää silikoni-implanttien kapseloitumisriskiä.
Rasvasiirre tuo rintaan muotoa kerroksittain, joten suurten muutosten aikaansaaminen vaatii toimenpiteen toistamista riittävän monesti. Yhdellä kerralla rintoja saa suurennettua noin 1-1,5 kuppikoon verran. Alkuun rinnoissa on reilusti turvotusta, mutta muutaman kuukauden aikana turvotus häviää ja osa siirretystä rasvasta sulaa pois.
Silikonirintoihin verrattuna rasvansiirron etuja ovat muun muassa vierasesineistä aiheutuvilta komplikaatioilta välttyminen sekä hyvin huomaamattomat arvet kehossa.
Rasvansiirron riskejä ovat verenpurkaumat, haavatulehdukset sekä rasvan tarttumattomuuteen liittyvät öljykystat tai rasvakuoliot, jotka eivät tavallisesti ole vaarallisia vaan enemmänkin häiritseviä.
Lähde: Plastiikkakirurgi Anna-Stiina Meriläisen ja Hilkka Peltoniemen haastattelut
