Talviliikunta, mikä ihana yhdistelmä ulkoilua ja rehkimistä! Luonnossa liikkuminen auttaa tutkitusti palautumaan stressistä, kohentaa mielialaa, virkistää ja rentouttaa – vai miten on? Onko sittenkin kivempi odottaa kesäkelejä kuin nähdä kaikki se vaiva, mitä talvivarusteluun, talvipukeutumiseen, liukasteluun, kaatuiluun ja sivuluisuun liittyy?
Keräsimme talviliikuntaan liittyviä myyttejä ja selvitimme asiantuntijoiden avulla, onko niissä mitään perää.
Myytti 1: Laskettelu ei ole oikeaa liikuntaa, koska siinä mennään hissillä ylös ja tullaan painovoimalla alas.
Laskettelu voi olla tehokasta koko vartalon harjoittelua. Toki teho riippuu osittain laskettelijan tasosta, olosuhteista ja intensiteetistä.
Laskettelu haastaa tehokkaasti tasapainoa ja koordinaatiota sekä etenkin alaraajojen ja keskivartalon lihaskuntoa. Sykekin yleensä nousee, mutta maksimaalista hapenottoa ei useimmiten kehitetä ainakaan kuntoilijoiden tasolla.
Liikuntaa voi hissistä huolimatta tulla määrällisesti hyvinkin paljon, jos päivän tai vaikkapa iltapäivän laskettelee.
Myytti 2: Hiihtäminen on välineurheilua.
Hyvät hiihtovälineet lisäävät varmasti jossain määrin nautintoa, mutta kuntohiihtäjä ei tarvitse huipputason välineitä saadakseen lajista iloa ja terveyshyötyjä. Kilpahiihtovälineillä voi olla kuntoilijalle jopa hankalampaa ja epämukavampaa hiihtää. Olennaista on, että välineet ovat sopivat juuri itselle: omalle pituudelle, painolle ja hiihtotaidolle.
Toisaalta kannattaa muistaa, että hiihtovälineet, kuten sukset, sauvat, monot, siteet ja vaatteet, ovat useimmiten monen talven investointeja. Yksittäisen käyttökerran hinta voi olla loppujen lopuksi pieni.
Myytti 3: Talviurheiluvälineiden hoitaminen vaatii tilaa ja työkaluja, ja on lisäksi vaikeaa.
Ei välttämättä. Esimerkiksi suksihuolto: lähestulkoon kaikilla voidevalmistajilla on nykyään pikavoiteita, joilla suksia voi huoltaa vaikka tuulikaapissa. Mikäli ei hiihdä tuhansia kilometrejä talvessa, niillä pärjää hyvin. Jos hiihtää likaisella lumella, suksia on välillä putsattava kunnolla. Silloin ne voi viedä esimerkiksi suksi- tai voitelukauppiaalle, ja teettää siellä kerran vuodessa myös suuremman suksihuollon. Apua voi pyytää myös paikalliselta hiihtoseuralta tai voitelumestarilta.
Muutkin talviurheiluvälineet voi viedä hoidettaviksi urheilukauppaan. Niissä hoidetaan esimerkiksi luistinten teroituksia, laskettelusuksien, lumilautojen ja talvipyörien huoltoja.
Myytti 4: Kovalla pakkasella ei voi urheilla.
Kovalla pakkasella voi urheilla, mutta kannattaa punnita mahdolliset hyödyt ja haitat. Kerrospukeutuminen ja matalan intensiteetin rauhallinen liikunta voi olla hyvä yhdistelmä kovalla pakkasella. Kovan intensiteetin harjoittelua on suositeltavaa välttää, sillä esimerkiksi hengitystiet joutuvat kylmässä koville.
Kovilla pakkasilla kannattaa kiinnittää huomiota myös energiansaantiin, sillä lihasvärinä – elimistön tapa tuottaa itse lämpöä liikunnan lisäksi – lisää energiankulutusta. Tyhjillä tai vajailla energiavarastoilla on nimittäin haastavampi pysyä lämpöisenä.
Myytti 5: Jos käyttää pipoa, pärjää vähemmillä vaatteilla, sillä pään kautta haihtuu eniten lämpöä.
Tämä on myytti. Pipoa kannattaa ehdottomasti käyttää, kun on pakkasta, jotta muun muassa korvat pysyvät lämpöisinä. Suuremmassa roolissa lämpöhukassa on kuitenkin ylipäänsä pakkaselle altistettu iho. Keho kannattaa suojata kauttaaltaan pakkasilla, vaikka pipo onkin päässä.
Pakkassäällä pukeutumisessa kannattaa kiinnittää huomiota etenkin sormiin, varpaisiin ja kasvoihin, sillä niillä alueilla on suurin riski paleltua. Lisäksi on fiksua käyttää aluskerroksia, jotka siirtävät kosteutta ihon pinnalta eteenpäin. Esimerkiksi merinovilla on hyvä vaihtoehto.
Myytti 6: Kaikki suomalaiset osaavat hiihtää.
Jos pystyy kävelemään, pystyy todennäköisesti myös hiihtämään. Välineet ovat kuitenkin kehittyneet takavuosista. Monen perusongelma on nykyään siinä, että ei ihan tiedetä, miten tekniset nykyvälineet toimivat kehon kanssa yhteen ja miten niistä saa enemmän irti. Koska sukset ja sauvat ovat jaloissa ja käsissä, raajoilla tehdään usein hirveästi töitä, vaikka hiihdossakin liike lähtee keskivartalosta. Kun osaa nojata oikealla tavalla hieman eteenpäin, hiihtoon ei tarvitse niin paljon voimaa kuin luulisi.
Myytti 7: Talvipyöräilyyn tarvitaan Fatbike.
Ei tarvita. Tietyissä olosuhteissa, kuten lumihangessa, Fatbike saattaa toimia jonkin verran paremmin. Maastopyörä tai esimerkiksi hybridipyörä nastarenkailla on hyvä vaihtoehto talviolosuhteisiin tavallisilla teillä.
Myytti 8: Hokkarit ovat paremmat kuin kaunoluistimet, joiden piikit tökkivät ja hidastavat menoa.
Kaunoluistinten piikit on tarkoitettu hyppyihin, joten jos luistelutekniikka on kunnossa, niiden ei pitäisi olla tiellä. Luistellessa vauhtia kuuluu potkaista sivulta niin, että luistimen koko terä on jään pinnassa, jolloin piikit eivät osu jäähän. Kyse on todennäköisemmin väärästä tekniikasta kuin jalkoihin valituista luistimista, jos piikit tuntuvat olevan tiellä.
Myytti 9: Laskettelemaan ei voi oppia aikuisena.
Totta kai laskettelemaan voi oppia myös aikuisiällä! Oppiminen vaatii ehkä pientä nöyrtymistä, sillä kaatumisia tapahtuu taatusti, ja ensikosketukset suksiin kannattaa tehdä loivissa (lasten-)rinteissä.
Kaatumista kannattaa harjoitella, vaikka tasapaino pitäisi. On hyvä oppia kaatumaan niin, että ei ota käsillä vastaan, jotta ei murra rannettaan.
Nopein tapa oppia laskettelemaan on hiihtokoulu. Opettaja osaa neuvoa kunkin tasolle sopivat harjoitukset, joiden avulla kehittyy laskijana. Pian kutsuvat jo siniset, sitten punaiset ja nopeasti mustatkin rinteet!
Myytti 10: Avantouinnin hyödyt saa vasta, jos on avannossa yli 20 sekuntia.
Avantouinti supistaa verisuonet ääreisverenkierrossa ja nostaa hetkellisesti verenpainetta. Lisäksi se saa aikaan hormonaalisia vasteita, jotka tuovat talviuimareille esimerkiksi hyvän olon tunnetta.
Osa avantouimareista kertoo myös sietävänsä paremmin kylmää ja sairastuvansa flunssiin harvemmin kuin ennen harrastuksen aloittamista.
Siitä ei ole tutkittua tietoa, kuinka kauan avannossa pitäisi viettää aikaa, jotta terveyshyödyt saa. Tutkijat pitävät kylmäaltistumisen säännöllisyyttä tärkeämpänä. Avannossa suositellaankin käymään vähintään kolme kertaa viikossa, jotta saa terveyshyödyt. Etenkin aloittelijoille suositellaan vain sekunnin kastautumista alkuun. Pikkuhiljaa aikaa voi pidentää, jos se tuntuu itsestä hyvältä.
Kysymyksiin vastasivat Jyväskylän yliopiston liikuntafysiologian yliopistonlehtori Ritva Mikkola, valmennuspäällikkö Laura Jarva Hiihtokoulu.fi:stä sekä jutun kirjoittaja, jolla on alppihiihdon opettajan pätevyys ja taitoluistelutausta.
