Aija Töykkälä oli 27-vuotias, kun hän kävi elämänsä ensimmäisessä työterveystarkastuksessa. Hoitaja pyysi Aijaa nousemaan vaa’alle. Se näytti 206 kiloa.
Aija ryhtyi pudottamaan painoa työterveyshoitajan ohjeiden avulla. Hän aloitti ENE-dieetin, eli hyvin niukkaenergisen ruokavalion, ja alkoi käydä kuntosalilla. Niiden myötä Aija laihtui lähes 50 kiloa.
Kun Aija eräänä aamuna palasi kuntosalitreenin jälkeen suihkusta pukukaapilleen, sen eteen oli jätetty lappu. Tuntematon kuntosalin asiakas kirjoitti, että Aijan kokoisen ihmisen pitäisi pysyä poissa salilta, koska hän aiheutti pahaa oloa muille treenaajille.
Aijan innokas ja säännöllinen kuntosaliharrastus loppui seinään.
Syöminen suruun
Nyt 33-vuotias Aija kertoo oppineensa syömään suruun jo lapsena. Rankka koulukiusaaminen oli helpompi peittää vanhemmilta herkkujen avulla.
Kun yläkoulussa huudeltiin, että Aija on niin iso, ettei mahdu edes käytävälle, Aija haki kaupasta suklaata ja lohdutti itseään sillä.
– Kun naamani upotettiin lumihankeen matkalla koulusta kotiin, hain munkkeja pahaan mieleen. En halunnut kertoa vanhemmille, vaan söin munkit ja piilotin jäljet.
Tilanne karkasi käsistä Aijan vanhempien avioeron myötä. Samoihin aikoihin hän vaihtoi naapurikunnan kouluun, eikä hänellä ollut ystäviä, joille puhua kipeästä tilanteesta. Koska isä oli jo muutenkin kovilla, ylikiltti Aija ei halunnut kuormittaa häntä omalla surullaan.
– Kävin joka ilta mopolla Mäkkärin autokaistalla, jotta isän ei tarvinnut huolehtia ruoan laittamisesta. Jälkkäriksi hain vielä karkkia jostain.
”Kuntosalilla saatu lappu sai jälleen syömään ikäviin tunteisiin.
Vielä kolme vuotta sitten Aijan suurin kuukausittainen kulu oli noutoruoka. Paikalliseen pizzeriaan ja Hesburgeriin kului satoja euroja joka kuukausi. Kaupasta Aija haki pieniä asioita, kuten maitoa, mutta ei koskaan ruokaa.
Tavat olivat muuttuneet parempaan päin terveystarkastuksen jälkeen, mutta kuntosalilla saatu asiaton lappu sai Aijan jälleen syömään ikäviin tunteisiin.
Keväällä 2020, noin puoli vuotta lapun saamisen jälkeen, Aija nousi kotonaan vaa’alle. Siihen tuli teksti error, minkä Aija tiesi merkitsevän, että paino on noussut jälleen yli 185 kilon.
– Mietin, että olen kohta samoissa lukemissa kuin urakkani alussa.
Uusi alku
Eräänä aamuyönä Aija heräsi, eikä saanut enää unen päästä kiinni. Kännykkää selatessaan hän huomasi, että uuteen tv-ohjelmaan haettiin ihmisiä, jotka haluavat tehdä elämäntapamuutoksen. Aija täytti hakemuksen sen enempää miettimättä.
Yllätys oli suuri, kun Aija valittiin osallistujaksi Hurja painonpudotus Suomi -ohjelmaan. Aija sai personal trainerin, ja hänen ruokavalionsa pistettiin uusiksi.
Kuntosalille palaaminen tuntui erityisen pahalta. Personal trainer ei kuitenkaan antanut vaihtoehtoja.
– Se oli ensimmäinen hetki, kun tajusin, että sisälläni on suuri möykky, joka pitää avata. Ei normaali ihminen koe alkukantaista pakokauhua kuntosalin ovella.
Lähes kahden kuukauden treenaamisen jälkeen Aija punnittiin. Paino oli noussut 800 grammaa edelliskerrasta, vaikka Aija treenasi kolmesti viikossa ja noudatti hänelle laadittua ruokavaliota. Aija purskahti itkuun.
Silloin personal trainer ilmoitti, että tämän kerran treeni onkin erilainen.
Hän vei Aijan kuntosalin takahuoneeseen ja keitti kahvit. Sitten hän pyysi Aijan istumaan ja ilmoitti, että nyt voisi olla hyvä hetki puhua.
”Tajusin, että sisälläni on suuri möykky, joka pitää avata.
– Jouduin kohtaamaan ensimmäisen kerran ne asiat, joita olin työntänyt suun kautta sisään ja yrittänyt piilottaa.
Aija ymmärsi, että vääristynyt ruokasuhde johtui juuri siitä, ettei hän osannut puhua tunteistaan. Hän totesi tarvitsevansa lisäapua tunteiden käsittelyyn. Hän sai kerättyä voimansa, soitti työterveyteen ja pyysi saada puhua jonkun kanssa.
Terapia oli avain muutokseen
Aija sai ajan terapiaan ja diagnoosin ahmimishäiriöstä. Omasta syömiskäyttäytymisestä puhuminen tuntui pahalta.
– Ensimmäisen käynnin jälkeen ajattelin, että haluan vain nopeasti syömään jotain, jotta voin unohtaa kaiken äsken puhutun. En halunnut puhua aiheesta enää koskaan.
Aija soitti lääkäriasemalle ja perui seuraavan terapiatapaamisen.
– Onneksi kohdalleni sattui hyvä työterveyshoitaja. Hän soitti perään ja kysyi lempeästi, miksi olin perunut aikani. Hän sai minut suostuteltua menemään uudelleen.
Terapiassa asiat alkoivat hiljalleen ratketa. Aija tajusi, miten paljon kuonaa hän oli padonnut sisälleen 30 vuoden puhumattomuuden aikana.
– Sata salitreeniä tuntuu kevyemmältä kuin se, mitä kaikkea jouduin suustani päästämään.
”Tein aina kaiken, mitä pyydettiin, vaikka en olisi halunnut tai jaksanut.
Aija oli piilotellut koulukiusaamisen jättämiä arpia ja pieleen menneitä ihmissuhteita. Hän tajusi, että lähes kaikki hänen aiemmat ihmissuhteensa olivat perustuneet siihen, että hän miellytti toista osapuolta hyväksyntää saadakseen. Oma hyvinvointi oli toissijainen asia, jota hän paikkasi syömällä.
– Olin perinteinen klisee siitä, että lihavat ovat leppoisia. Tein aina kaiken, mitä pyydettiin, vaikka en olisi jaksanut tai halunnut.
Terapian myötä Aija kertoo ymmärtäneensä, miksi aiemmat painonpudotukset olivat epäonnistuneet.
– Juju ei ollutkaan siinä, että syön ja liikun oikein. Minun oli käytävä läpi ne syyt, miksi syön ja miksi en liiku.
Asiantuntija
Painonhallintalääkäri André Heikius Mehiläisestä kertoo, että suuren laihtumisen taustalla on usein psykologisia oivalluksia.
– Henkilöt, joille on kertynyt sata kiloa tai enemmänkin ylipainoa, sairastavat usein syömishäiriötä. Heillä voi olla myös muita mielen ja mielialan haasteita, kuten traumoja. Siksi elintapojen muuttaminen vaatii todella paljon mielen työstämistä.
Heikiuksen mukaan itse lääkäriin ylipainon vuoksi hakeutuvalla on usein jo käsitys syistä, jotka ovat johtaneet lihavuuteen.
– Moni sanoo, että osaa laskea kaloreita ja on onnistunut aiemmin laihduttamaan paljonkin, mutta ei onnistu tekemään tavoista pysyviä mielen haasteiden vuoksi.
Ratkaiseva oivallus onkin usein se, että tunnistaa kaipaavansa tukea ja uskaltaa hakea sitä. Siten tiedot saa muutettua taidoiksi.
Kun esimerkiksi kiusaamiskokemukset ja tunnesyömisen syyt käsittelee, saa voimavaroja tehdä pysyviä muutoksia elämässään.
”Juju ei ollutkaan siinä, että syön ja liikun oikein.
Monet ylipainoiset kertovat kohtaavansa terveydenhuollossa vihamielisiä asenteita ja syyllistämistä.
– Ketään ei voi neuvoa vain laihduttamaan, etenkään, jos taustalla on syömishäiriö. Lihavuutta on hoidettu pitkään väärin, ja se on edelleen alihoidettua. Onneksi asenteet ovat muuttumassa.
Heikius sanoo, että terveydenhuollossa on monia keinoja auttaa ylipainosta kärsiviä. Tärkeintä on kuunnella ja kannustaa. Ennen neuvojen antamista on ymmärrettävä potilaan tuntemuksia ja kertomaa, hän painottaa.
– Ylipainon taustalla voi olla monia syitä ja tekijöitä. Niiden selvittämiseksi lääkäri voi tehdä esimerkiksi erilaisia kyselyitä. Ihmistä ei pidä syyllistää lihavuudesta, eikä aiempia epäonnistumisia saa kääntää häntä vastaan. Ammattilaisten tehtävä on antaa keinot ja tuki, joiden avulla onnistutaan pysyvästi.
Ensimmäinen toppavaate
Aiemmin Aijalla oli aina kuuma. Hän osti elämänsä ensimmäisen talvitakin vasta tänä vuonna, 33-vuotiaana.
– Pärjäsin ennen pakkasellakin fleecellä tai tuulitakilla, kun koko ajan oli hiki.
Painonpudotuksen myötä yöunet ovat parantuneet. Ennen Aija nukkui 12 tuntia, mutta oli silti väsynyt koko ajan. Nyt kahdeksan tunnin unet riittävät.
Myös suhde ruokaan on muuttunut. Ennen ruoka oli Aijalle lohtu ja lohduttaja, nykyään se on keino jaksaa arjessa.
Rankan työpäivän Aija nollaa sipsien sijaan lähtemällä pitkälle kävelylle. Uusien tapojen myötä myös Aijan koira on laihtunut. Aiemmin 14-kiloisesta mäyräkoiran ja labradorinnoutajan risteytyksestä on tullut ”atleettinen herrasmies”.
Suurin muutos on silti tapahtunut henkisellä puolella. Vaikka tunteista, koulukiusaamisesta, hylätyksi tulemisen pelosta ja muista kipeistä asioista puhuminen on ollut vaikeaa, Aijaa ei kaduta.
Puhumisen ansiosta hän on vihdoin oppinut sanomaan ei.
– Välillä on vieläkin vaikeaa sanoa, että en jaksa, pysty tai halua. Mutta tiedän, että jos alan lainata omasta patteristani energiaa muille, tie ei ole kestävä.
Vaikka elämäntapamuutos onkin kannattanut, uusi peilikuva ei herätä Aijassa pelkästään positiivisia tunteita. Pää ei ole ollut aina pysyä mukana muutoksessa.
– Ensimmäistä kertaa elämässäni olen kokenut komplekseja ulkonäöstäni. Kun kahden vuoden aikana laihtuu 100 kiloa, niin on selvää, että ylimääräistä nahkaa jää. Sen hyväksyminen on ollut vaikeaa.
Nyt Aija keskittyy liikunnasta saamaansa iloon ja harjoittelee armollisuutta kehoaan kohtaan.
– Se on kestänyt minua 200-kiloisena, kestänyt kaikki treenit ja miljoonat pizzeriakäynnit. Opettelen rakastamaan itseäni tällaisena kuin olen.
Paino laskee edelleen hitaasti, mutta Aija ei enää katso juurikaan vaakaa. Hän haaveilee silti pääsevänsä 99,99 kilogramman tavoitteeseensa.
– Tällä hetkellä keskityn ensisijaisesti siihen, että hankkimani lihasmassa säilyy, ja että voin itse hyvin. Toki neljän kilon päässä oleva sadan kilon laihtuminen on yksi etappi matkalla. Seitsemän kilon päässä oleva 50 prosentin painonpudotus on toinen. Sisäinen hyvä olo on kuitenkin tärkeämpi kuin painon tippuminen.
Entä pelottaako se, että laihdutetut kilot tulevat takaisin? Aija myöntää, että ajatus pyörii välillä päässä.
– Toki voi tapahtua jotain sellaista, mikä toisi kilot takaisin, mutta olen entistä vahvempi. Uskon, että jos kiloja tulee, ne myös lähtevät.
Aija yrittää olla miettimättä kilojen mahdollista palaamista liikaa. Hän kokee, että nyt elämäntavat ovat sellaiset, joita hän jatkaa loppuelämänsä.
”Sisäinen hyvä olo on tärkeämpi kuin painon tippuminen.
– Kaksi vuotta sitten tekemäni muutos ei ollut mikään pika- tai pussikeittodieetti, vaan puhtaasti sitä, että katson, mitä suuhuni laitan. En enää tilaa ruokaa, vaan teen sen itse.
Aija muistuttaa myös, että kukaan ei syö aina terveellisesti ja suositusten mukaan. Hän herkuttelee välillä pullalla, karkilla tai hampurilaisella.
Tough Viking tähtäimessä
Aija treenaa nykyään toiminnallisella OCR-salilla, jossa hän harjoittelee estejuoksukisa Tough Vikingia varten.
Kun Aija seitsemän vuotta sitten näki ensimmäisen kerran mainoksen Tough Vikingistä, hän totesi työkaverilleen, että haluaisi osallistua siihen vielä joskus. Uneksi vain, et pääsisi edes maaliin asti, työkaveri vastasi.
Nyt Aija aikoo todistaa itselleen ja kaikille häntä epäilleille, että hän pystyy mihin vain, jos niin päättää.
– Kukaan tai mikään ei enää rajoita minua. Teen sen meidän kaikkien ylipainoisten vuoksi.
Aija on juossut jo onnistuneesti viiden kilometrin lenkin. Se on puolet Tough Vikingin kymmenen kilometrin matkasta.
– Enää tarvitsee selvitä niistä esteistä, Aija sanoo ja nauraa.
Onneksi niidenkin osalta treenit ovat jo hyvällä mallilla. Salilta Aija on saanut paremman kunnon ja itsevarmuuden lisäksi vertaistukea ja ympärilleen kannustavan porukan. Niiden avulla hän aikoo ylittää maaliviivan ensi syyskuussa.
Lue lisää: Jos tunnistat itsesi tästä jutusta, liikuntasuhteesi ei välttämättä ole kunnossa
