"En tiedä soitinko oikeaan paikkaan...”
”En tiedä, onko mulla mitään kriisiä, mutta tuntuu tosi pahalta.”
Esimerkiksi näin saattaa alkaa puhelu, kun apua tarvitseva soittaa Mieli ry:n päivystävään Kriisipuhelimeen.
Vaikka mielenterveyteen liittyvistä haasteista puhuminen on viime vuosina normalisoitunut huomattavan paljon, epäröi moni silti puhua ongelmistaan ääneen.
– Kyllä avun hakemisen kynnys on suomalaisilla ilman muuta korkealla. Yhä pätee vanha eetos, että itsekseen täytyy pärjätä, sanoo Mieli ry:n kriisipuhelintoiminnan päällikkö Susanna Winter.
Onneksi muutosta on havaittavissa: etenkin nuoret osaavat hakea ja vaatia apua yhä herkemmin. Siitä huolimatta moni nuorikin kertoo Kriisipuhelimeen soittaessaan, että on kantanut numeroa mukanaan ja tarttunut siihen vasta viimeisenä oljenkortena.
Winterin mukaan soittamisen ei tarvitse olla se viimeinen apukeino. Vaikka Mieli ry:n Kriisipuhelin on perustettu erityisesti itsemurhien ehkäisemiseksi, voi numeroon soittaa minkä tahansa kriisin, ahdistuksen tai pahan olon vuoksi.
– Meille voi soittaa, jos tarvitsee keskusteluapua, ei pärjää omien ajatustensa tai tuskansa kanssa, pelottaa, ei pysty nukkumaan tai menemään töihin tai itkettää lounastauolla.
Puheluiden määrä räjähti
Kriisipuhelimeen saapuvien puheluiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Kun vuonna 2020 soittoyrityksiä oli 219 000, viime vuonna niitä oli jo 309 000.
Huimat määrät tarkoittavat sitä, että soittaessa joutuu usein jonottamaan. Kaikkiin puheluihin ei ehditä vastata – siitäkään huolimatta, että Kriisipuhelimessa päivystää noin 800 henkilöä. He ovat kriisityön ammattilaisia, alan opiskelijoita sekä vapaaehtoisia.
– Teemme paljon töitä, jotta vastausprosentti paranisi. Moni soittaa onneksi uudestaan eikä jää siis kokonaan ilman apua.
”Nuorista meille soittavat erityisesti naiset.
Noin kaksi kolmasosaa kriisipuhelimeen soittavista on naisia. Eniten soittavat yli 50-vuotiaat, mutta nuorten eli alle 30-vuotiaiden soittajien määrä on kasvanut ja kasvaa edelleen.
– Se on pandemian tuomaa eroa. Vielä vuonna 2015 alle 30-vuotiaita soittajia oli noin 4 000, kun viime vuonna heitä oli jo 10 000. Nuorista meille soittavat erityisesti naiset.
Kriisipuhelimeen soitetaan useimmiten alkuyöstä ja viikonloppuisin. Myös loma-ajat luovat piikkejä. Esimerkiksi kesällä soitot lisääntyvät juhannuksen alla ja jatkuvat elokuun alkuun.
– Moni kokee suurta yksinäisyyttä lomakausina, jos itsellä ei ole paljon ystäviä ja muut ovat lähteneet mökille perheiden ja kavereiden kanssa. Lisäksi kesällä Suomi menee kiinni, eivätkä omat, tutut hoitotahot ole välttämättä auki.
4 tavallisinta syytä soitoille
Kysyimme Susanna Winteriltä, mitkä ovat erityisesti nuorten eli alle 30-vuotiaiden naisten yleisimpiä kriisipuhelimeen soittamisen syitä. Tiedot ovat huhti- ja toukokuulta 2022.
1. Paha olo
Joka viides nuori nainen soittaa kriisipuhelimeen pahan olon vuoksi. Syyt sen taustalla ovat monenlaisia. Kriisi voi liittyä esimerkiksi läheisen kuolemaan tai muuhun vastoinkäymiseen, opiskeluissa pärjäämiseen tai työelämässä koettuun kiusaamiseen.
Lisäksi nuoria huolettaa tulevaisuus, kuten opiskelu- tai harjoittelupaikan saaminen. Viime aikoina monet ovat kertoneet ahdistuksestaan, kun eivät ole saaneet kesätöitä.
Myös juhlapyhien alla monilla nousee pintaan vaikeita ja ahdistavia tunteita.
– Soittaja saattaa olla esimerkiksi ahdistunut tulevasta juhannuksesta, jota pitäisi mennä viettämään lapsuudenperheen kanssa, mutta ajatuskin tuntuu sietämättömältä. Voi olla, että on joutunut kokemaan lapsena liiallista päihteidenkäyttöä, eikä siihen tunnelmaan haluaisi palata enää aikuisiällä.
”Päivystäjät on koulutettu kysymään soittajan itsetuhoisista ajatuksista.
2. Itsetuhoisuus
Toiseksi yleisin syy nuorten naisten soitoille on itsetuhoisuus. Se on poikkeuksellista, sillä kun tarkastellaan yleisesti kaikkia puheluita, itsetuhoisuus on vasta kuudenneksi yleisin soittojen syy.
Kriisipuhelimessa käydään vuorokaudessa noin 16 keskustelua, joissa puhutaan itsetuhoisuudesta. Niistä keskimäärin kolme on sellaisia, joiden itsemurhariski arvioidaan suureksi, eli soittajalla on konkreettinen itsemurhasuunnitelma tai taustalla lähiaikoina tehty itsemurhayritys.
Yle kertoi hiljattain, että itsetuhoisuus jää usein tunnistamatta terveydenhuollossa, koska asiaa ei oteta puheeksi. THL:n tutkimuksen mukaan itsemurhan tehneistä joka viides kävi vastaanotolla kuolinpäivänään.
Kriisipuhelimen päivystäjät on koulutettu kysymään hanakasti soittajan itsetuhoisista ajatuksista, vaikka tämä ei itse ottaisi niitä puheeksi.
– Moni on siitä kiitollinen. Soittaja saattaa jopa kertoa olevansa jonkinlaisessa hoitosuhteessa ja vihjailleensa ajatuksistaan, mutta vasta meillä on kysytty itsetuhoisuudesta suoraan. Itsetuhoisista ajatuksista puhuminen ei ole helppoa, mutta Kriisipuhelimessa se on keskustelun ytimessä.
”Hän melkein kävi kiinni kumppaniinsa, mutta päättikin lähteä metsään kävelylle ja soitti meille.
3. Ihmissuhdeongelmat
Nuoret ja etenkin 30–40-vuotiaat naiset soittavat Kriisipuhelimeen paljon myös ihmissuhdeongelmien vuoksi. Tavallisesti ne liittyvät parisuhteeseen, sen vuorovaikutukseen ja riitatilanteisiin. Myös erilaiset erotilanteet ovat yleisiä soiton syitä.
Sitten on erityisen hurjia soittoja – niitä, jotka soitetaan vessasta väkivaltatilanteen keskellä.
Winterin mieleen on jäänyt puhelu, jossa nuori nainen kertoi riidelleensä kumppaninsa kanssa.
– Hän oli huomannut olevansa niin vihainen, että melkein kävi kiinni kumppaniinsa. Hän päättikin lähteä metsään kävelylle ja soitti meille. Puhelun jälkeen hän oli löytänyt ratkaisuja pattitilanteeseen ja kykeni palaamaan puolisonsa luokse ihan eri mielentilassa.
Kaikki ihmissuhdeongelmat eivät liity parisuhteeseen. Soiton syynä voivat olla myös omiin tai puolison vanhempiin tai omiin lapsiin liittyvät haasteet.
4. Arjessa selviytymiseen liittyvät haasteet
Opiskeluun, työelämään ja muuhun arjessa selviytymiseen liittyvät teemat nousevat nekin esiin naissoittajien puheluissa. Tällaisissa puheluissa puhutaan usein paljon jaksamisesta.
– Nuoret naiset tuntuvat olevan hyvin uupuneita opinto- ja työtaakkaan liittyen. Ollaan oltu etänä ja vailla kontakteja, ehkä muutettu uudelle paikkakunnalle ja tutustuminen uusiin ihmisiin on ollut koronapandemian takia vaikeaa.
Pandemia-aikana moni nuori on kertonut tunteneensa ahdistusta ja harmia siitä, että ikävaiheeseen liittyvät, kauan odotetut riitit ovat jääneet kokematta.
– He puhuvat paljon siitä, että elämässä ei ole mitään järkeä, kun kaikki menee ohi. Että tätäkö se aikuisuus on.
Yksikin keskustelu voi auttaa
Kriisipuhelun tyypillinen kesto on 20–30 minuuttia. Sen päätteeksi päivystäjä käy soittajan kanssa läpi puhutut asiat.
– On tärkeää luoda toivoa tulevaan, että kyllä tästäkin selviää. On ehkä etsitty voimavaroja ja mietitty, miten soittaja on aiemmin vastaavassa tilanteessa selvinnyt tai kuka lähipiiristä voisi olla tukena.
Jos päivystäjä kokee, että soittajan kannattaisi jatkaa asian pohtimista ammattilaisen kanssa, hän antaa vinkkejä jatkon suhteen. Joissakin tapauksissa tarvitaan viranomaisapua.
”Jokainen ansaitsee tulla kuulluksi.
Useimmiten jo yksi jutteluhetki riittää. Viime vuonna yli 60 prosenttia puheluista oli sellaisia, joissa soittajaa ei ohjattu eteenpäin lisäavun pariin. Vaikkei puhelu yleensä poista kaikkia ongelmia, se voi rauhoittaa ja tarjota toisen näkökulman omaan tilanteeseen.
– On voimauttava tunne, kun pääsee puhaltamaan höyryt pihalle, itkemään itkut ja saa myötätuntoa. Monet sanovat, etteivät halua kuormittaa läheisiään ja siksi on helpompi soittaa anonyymiin palveluun.
Susanna Winter toivoo, että mielenterveyden pulmiin liittyvä avun hakeminen nähtäisiin yhtä tavallisena ja arvokkaana kuin hammaslääkäriin hakeutuminen.
– Jokainen ansaitsee tulla kuulluksi.
”Apu, jonka sain oli ratkaiseva – ongelmani ei olisi ratkennut ilman sitä.
”Ajattelin viillellä itseäni, mutta sit päätin yrittää soittaa eka tänne.”
”Keskustelu auttoi minut elämään takaisin.”
Viimeiset sitaatit ovat Kriisipuhelimeen soittaneiden palautteista.
Tarvitsetko apua? Täältä sitä saa
Jos tarvitset viranomaisapua esimerkiksi hengenvaarallisen tilanteen takia, soita hätänumeroon 112, hakeudu lähimpään päivystykseen tai ota yhteys asuinpaikkakuntasi sosiaali- ja kriisipäivystykseen.
Mieli ry:n valtakunnallinen Kriisipuhelin päivystää 24/7 numerossa 09 2525 0111. Voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti.
Mielenterveyden keskusliiton neuvontapuhelin tarjoaa apua arkisin klo 10–15 numerossa 0203 91920.
Netissä apua tarjoavat verkkokriisikeskus Tukinet sekä Mielenterveyden keskusliiton Valoa-chat.
Sekasin-chat tarjoaa apua netissä 12–29-vuotiaille. Chat päivystää ma-pe klo 9-24 ja viikonloppuisin klo 15-24.
Naisten linjan neuvonta- ja tukipuhelin tarjoaa apua väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille naisille ja tytöille sekä heidän läheisilleen numerossa 0800 02400 ma–pe klo 16–20.
Nollalinja auttaa lähisuhdeväkivaltaa kokeneita 24/7 numerossa 080 005 005.
Kriisikeskukset ympäri Suomen antavat keskusteluapua kasvokkain, etäyhteyksin ja ryhmissä maksutta ja ilman lähetettä.
Itsemurhien ehkäisykeskukset Helsingissä ja Kuopiossa antavat tukea itsemurhaa yrittäneille ja heidän läheisilleen.
