Arkikielessä traumoiksi voidaan nimittää hyvin monenlaisia, pieniäkin, ikäviä kokemuksia.
Psykologi ja traumapsykoterapeutti Soili Poijulan mukaan psyykkisen trauman synnyttää kuitenkin poikkeuksellinen tapahtuma, johon sisältyy esimerkiksi kuolemanvaara, fyysinen loukkaantuminen tai fyysisen koskemattomuuden vaarantuminen.
Myös toiselle ihmiselle tapahtunut onnettomuus, väkivallan tilanne, vakava sairastuminen tai tiedon saaminen läheisen ihmisen kuolemasta voivat olla traumatisoivia tapahtumia.
– Trauman kriteereinä on äkillinen, yllättävä ja poikkeuksellinen tapahtuma, joka aiheuttaisi voimakkaita reaktioita lähes kenessä tahansa, Poijula kertoo.
Trauman syntyyn vaikuttaa kuitenkin myös aina se, miten yksilö tulkitsee tilanteen ja selviytyy tilanteessa sekä sen jälkeen.
– Suurin osa, noin 65 prosenttia meistä kokee elämänsä aikana vähintään yhden trauman, mutta vain pieni osa ei toivu luonnollisesti siitä kokemuksesta.
”Välttely voi johtaa siihen, että menettää kiinnostuksen arkipäivän toimintoihin tai ihmissuhteisiin.
Poijulan mukaan hyvin resilientit ihmiset reagoivat traumaattisiin tapahtumiin lievemmin ja palautuvat paljon nopeammin tapahtuneesta kuin muut saman kokeneet.
Resilienssi tarkoittaa ihmisen henkistä selviytymiskykyä ja joustavuutta. Se auttaa selviytymään ja palautumaan elämässä koetuista haasteista ja vaikeista tapahtumista, sekä tukee uudelleen orientoitumista muutoksissa.
Vaikka esimerkiksi irtisanominen tai avioero voi olla järisyttävä, äkillinen elämänmuutos ja kriisin paikka, ei potkuja tai jätetyksi tulemista Poijulan mukaan lueta traumatisoivaksi tapahtumaksi.
Minkä tahansa vaikean elämäntapahtuman jälkeen on kuitenkin hyvä hakea keskusteluapua, jos sitä tuntee tarvitsevansa.
Traumaattinen tapahtuma on henkeä uhkaava tilanne, joka aiheuttaa voimakkaan pelon, avuttomuuden tai kauhun tunteen.
– Ei ole normaalia joutua auto-onnettomuuteen, raiskauksen tai väkivallan uhriksi. Nämä ovat tapahtumia, joista todennäköisemmin seuraa psyykkinen traumatisoituminen.
Joskus trauman syntyyn voi johtaa myös odotettu tapahtuma, johon yllättäen liittyy fyysisen koskemattomuuden rikkoutuminen tai hengenvaara. Esimerkiksi synnytys voi joskus olla traumaattinen kokemus. Jopa 1–3 prosentille synnyttäjistä kehittyy traumaperäinen stressihäiriö, kerrotaan Duodecimin artikkelissa.
Trauman kokenut voi työntää muita pois
Vaikka ihmiset yleensä muistavat yksittäiset traumansa, voi niitä olla vaikea tunnistaa traumoiksi, koska mieli saattaa pyrkiä välttelemään, mitätöimään tai unohtamaan tapahtuneen.
Oireina voi olla myös ärtyisyyttä ja jopa aggressiivisuutta. Trauman kokenut saattaa kokea vaikeuksia ylläpitää ihmissuhteita ja työntää toisia pois luotaan, vaikka oikeastaan tarvitsisi heiltä tukea.
Osalle trauman kokeneista voi kehittyä traumaperäinen stressihäiriö, joka tunnetaan myös englanninkielisellä lyhenteellään PTSD, ja sen rinnalle oheishäiriöitä kuten unihäiriö, syömishäiriö, masennus, ahdistuneisuushäiriö tai addiktio.
Soili Poijulan mukaan traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivä kokee seuraavia traumareaktioita, jotka voivat toistua vuorotellen:
Mieleen tunkeutuminen. Trauman kokenut ei voi olla ajattelematta tapahtunutta, vaan altistuu tapahtuneelle ei-toivottujen muistojen tai painajaisten kautta. Tapahtuman muistamisen yhteydessä voi kokea esimerkiksi hikoilua, sydämentykytystä tai paniikkia.
Ylivireisyys tai jännittyneisyys. Tähän liittyy univaikeuksia, ärsyyntyvyyttä, keskittymisvaikeuksia ja jatkuvaa ympäristön ja vaaran merkkien havainnointia.
Välttely. Kun traumaattiseen tapahtumaan liittyvien asioiden, ihmisten ja tunteiden muistamista välttää, on helpompi kestää.
– Välttely voi johtaa siihen, että menettää kiinnostuksen arkipäivän toimintoihin tai ihmissuhteisiin, tai se voi aiheuttaa erillisyyden, turtuneisuuden ja latteuden tunteita, Poijula kertoo.
Perheväkivalta tai kiusaaminen voi aiheuttaa toistuvia traumoja
Yhdestäkin traumatapahtumasta voi kehittyä traumaperäinen häiriö, mutta on myös ihmisiä, jotka toistuvasti altistuvat traumoille, kuten perheväkivallalle, seksuaaliselle hyväksikäytölle, kiusaamiselle tai sodan kokemuksille.
Jatkuvasta altistumisesta voi seurata monimuotoinen traumaperäinen stressihäiriö, jossa ihmisen oma psyykkinen ja fyysinen säätely sekä käsitys itsestä, toisista ja maailmasta rikkoutuu.
– Tällainen häiriö on jo huomattavasti vaikeammin tunnistettava, persoonallisuushäiriön tasoinen häiriö, ja vaatii paljon pidempää hoitoa, Soili Poijula kertoo.
Useampi koettu trauma moninkertaistaa sekä fyysisten sairauksien että psyykkisten häiriöiden riskin.
Milloin hakea apua traumaan?
Traumat tulisi tunnistaa ja hoitaa mahdollisimman nopeasti, minkä vuoksi apua kannattaa hakea niin pian kuin suinkin mahdollista.
– Kun traumasta on kulunut yli puoli vuotta, on se jo vaikeammin hoidettavissa, sillä traumasta aiheutuvat oireet kroonistuvat, Poijula sanoo.
Jos tuntuu, että traumaattisesta tapahtumasta toipuminen ei etene, Poijula suosittelee hakemaan apua terveyskeskuslääkäriltä. Lääkäri voi diagnosoida traumaperäisen stressihäiriön ja tehdä lähetteen psykoterapiaan. Lähete voidaan tehdä myös työ- tai opiskelijaterveydenhuollossa tai yksityisen lääkärin tai psykologin vastaanotolla.
”Kun trauman kokenut sitten puhuu traumasta, kestääkö toinen ihminen kuunnella?
Traumoja hoidetaan ensisijaisesti psykologisilla hoidoilla, eli psykoterapialla. Suositelluin hoito on traumakeskeinen kognitiivinen terapia ja EDMR-terapia. Traumojen hoitomallit ovat lyhytpsykoterapioita, mutta terapian kesto riippuu traumasta ja yksilöstä.
Traumoja voi jossain määrin käsitellä myös itse ilman ammattilaisen apua.
Esimerkiksi ihmissuhteet voivat auttaa luonnollisessa toipumisessa. Ydinkysymys on Poijulan mukaan se, millaista sosiaalista tukea henkilö saa tapahtuman jälkeen.
– Onko traumatisoituneella turvallista ja luotettavaa läheistä, joka välittää, kuuntelee ja auttaa? Ja kun trauman kokenut sitten puhuu traumasta, kestääkö toinen ihminen kuunnella?
Traumaperäinen stressihäiriö voi kehittyä myös siitä, että ihminen itse pelkää omia traumareaktioitaan ja arvioi tilanteensa paljon pahemmaksi kuin se onkaan.
– Olisi ehdottoman tärkeää ymmärtää, että kun on kokenut trauman, eli vaikka onnettomuuden tai väkivallan uhriksi joutumisen, niin on täysin tervettä reagoida näin, Poijula painottaa.
Luonnollisessa traumasta toipumisessa traumareaktiot lieventyvät ja harventuvat. Traumaperäisessä stressihäiriössä taas traumareaktiot jatkuvat edelleen voimakkaina yli kuukauden kuluttua tapahtuneesta.
Itseapukeinoista helpotusta
Lisäksi on olemassa traumaterapiassakin käytettyjä itseapukeinoja, joilla voi lievittää reaktioita ja edesauttaa toipumisprosessia:
1. Hengitysharjoitukset
– Kun keho rauhoittuu, laantuvat myös tunteet. Esimerkiksi palleahengitys, lihasrentoutus ja mindfulness voivat auttaa, mikä niistä parhaiten itselle sopiikaan.
2. Mieleen tunkeutuvuuden hallinta
– On olemassa itseapukeinoja, joilla voi itse aktiivisesti työstää häiritseviä mieleen tunkeutuvia aistimuistoja ja painajaisunia, joista seuraa traumareaktioita. Oli kyse sitten trauman aiheuttamaan tapahtumaan liittyvästä kuvasta, hajusta tai äänestä.
3. Pelolle altistaminen
Olisi tärkeää tunnistaa trauman tapahtuessa läsnä olleet asiat, joita trauman jälkeen pyrkii välttelemään – ja ymmärtää, etteivät ne ole enää vaaraksi. Pelottavia asioita, jotka eivät ole oikeasti vaarallisia, voi opetella sietämään.
– Jos pelottaa olla pimeässä, voi tavoitteellisesti harjoitella ja käyttää aluksi vaikka 30 sekuntia valoja pois päältä ja seuraavalla kerralla minuutin. Harjoittelua voi jatkaa oman kestokyvyn mukaan.
4. Käsittely yksin ja muiden kanssa
Tapahtuneesta voi tehdä kuvia, kirjoittaa tai pyrkiä puhumaan muille. Nämä ovat osa luonnollista toipumista.
– Useampi meistä tarvitsisi turvakseen muiden ihmisten tukea. Olisi tärkeää tehdä niitä asioita, jotka helpottavat omaa oloa ja vievät toipumisen suuntaan.
