”Ilmoittauduin kansalaisopiston karaokeryhmään, vaikka olen kova jännittämään. Nyt olen jo osallistunut moneen konserttiin ja selvinnyt niistä hengissä. Samalla olen huomannut, että jännittämistä on turha hävetä. Muut jännittävät ihan yhtä lailla.”
Näin kertoo 56-vuotias nainen kokemuksistaan epämukavuusalueella.
Epämukavuusalueelle meneminen tuntuu olevan yksi suorituskeskeisen yhteiskunnan kulmakivistä. Kysyimme hiljattain Me Naisten lukijoilta, millaisissa tilanteissa he ovat käyneet epämukavuusalueellaan ja oliko siitä heille hyötyä.
Me Naisten kyselyyn vastanneista noin 60 prosenttia kertoo, että omalta mukavuusalueelta poistuminen kannatti. 30 prosentille sukelluksesta oli sekä hyötyä että haittaa. Vain kymmenisen prosenttia oli sitä mieltä, että epämukavuusalueelle menosta oli pelkkää haittaa.
Omista kokemuksistaan tässä jutussa kertoo heistä seitsemän.
”Käynti epämukavuusalueella kannatti”
”Olen kärsinyt ujoudesta ja esiintymiskammosta etenkin opiskeluvuosieni aikana. Työelämään siirryttyäni sain kutsun tulla puhumaan yliopiston opiskelijoille omasta työstäni. Kurssi oli iso ja auditorio lähes täynnä opiskelijoita.
Esitykseni alussa muistin vanhan neuvon katseen nostamisesta esitysmateriaaleista yleisöön. Yllätyksekseni se onnistui hienosti! Esitys meni hyvin, enkä sen jälkeen ole juuri pelännyt pitää esitelmiä. Käynti epämukavuusalueella kannatti.
Uskon, että omia pelkoja kannattaa yrittää voittaa. Parhaimmillaan käy niin, että onnistuu ja pelko häviää, tai ainakin sen merkitys vähenee.” –Nainen, 44.
”Opin käyttämään luovuuttani uusilla tavoilla”
”Haastan itseäni mielelläni, vaikka teen työkseni tavallista palkkatyötä. Vien itseni säännöllisesti epämukavuusalueelle burleskiesiintyjänä. Burleski on monipuolinen taidemuoto, jonka harrastaminen antaa paljon onnistumisen kokemuksia.
Valitsen itse musiikit, mietin koreografiat ja ompelen esiintymisasut. Vaikka harjoittelen numeroitani paljon, on ennen esiintymislavalle nousua melkoinen jännitys. Parasta on burleskiyhteisön ystävät, kanssakäyminen yleisön kanssa ja esityksen jälkeinen huumaava tunne!
Esiintyminen ja jännityksen voittaminen antaa rohkeutta ja itseluottamusta kaikkeen tekemiseen. Olen oppinut korostamaan vahvuuksiani ja käyttämään luovuuttani uusilla tavoilla.” –Nainen, 59.
Toiset sietävät uusia ja epämukavia tilanteita paremmin, toiset huonommin. Omaa mukavuusaluettaan voi kuitenkin laajentaa. Tähän ajatukseen perustuvat erilaiset motivaatiolauseet siitä, kuinka todellinen tai oikea kehitys tapahtuisi epämukavuusalueella.
Oikeasti ihminen joutuu epämukavuusalueelleen aina, kun hän kokeilee elämässään jotain uutta, psykoterapeutti Mia Stellberg kertoi Helsingin Sanomille viime elokuussa.
Epämukavuuden sietämisessä on kyse henkilön resilienssistä eli siitä, kuinka hyvin ihminen palautuu muutoksista ja sopeutuu uuteen.
”Rajojen ylittäminen ajoi burnoutiin parikymppisenä”
Enää itsensä puskemista epämukavuusalueelle ei pidetä yhtä tärkeänä kuin vielä vuosikymmen sitten. Tiedetään, että liikaa epämukavuutta sietämällä polttaa itsensä nopeasti loppuun.
”Päädyin puolivahingossa kotikaupunkini nuorisovaltuustoon 2010-luvun lopulla ylioppilaskirjoitusten aikaan. Siellä kokeilin lopulta vaikka mitä edustamista nuorisotalon tapahtumista lautakunnan kokouksiin, vaikka jännitin sosiaalisia tilanteita kiusaamistaustani vuoksi.
Opin, että pystyn moneen asiaan, mutten loputtomasti. Jatkuva rajojen ylittäminen aiheutti minulle burnoutin 21 vuoden kypsässä iässä. Palautumiseen meni aikaa. Suhtaudun nykyään skeptisesti epämukavuusalueella olemiseen. Aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää omat rajansa.” -Nainen, 24.
”Epämukavuusalue vahvistaa – ja kuluttaa”
”Minulla on diagnosoitu masennus ja ahdistus. Epämukavuusalueeni alkaa heti, kun astun ovesta ulos lähteäkseni töihin tai kauppaan – oikeastaan minne tahansa, missä joudun olemaan muiden ihmisten seurassa. Myös etäopiskelu on tuonut omat haasteensa. Ahdistun, jos luennoilla on pidettävä päällä kameraa, tai vielä pahempaa, sanottava jotain.
Olen oppinut selviäväni hengissä, vaikka muiden ihmisten joukossa oleminen olisi kuinka ahdistavaa. Tiedän myös, että epämukavuusalueella kasvaa vahvemmaksi. Samaan aikaan se on todella kuluttavaa – jos vietän ihmisten seurassa pidemmän aikaa, olen illalla henkisesti aivan loppu.” –Nainen, 31.
”Kaikesta selviää”
Kun epämukavuusalueen hyödyistä on pitkään puhuttu, moni puskee itseään tietoisesti mukavuusalueensa ulkopuolelle. Pieni kurkistus epämukavuusalueelle voi olla parempi strategia kuin loikka todella kauas totutusta.
Esimerkiksi Susanne Valkeakari ja Petteri Korkala kirjoittavat teoksessa Löydä liikunnan ilo – liiku omalla tyylilläsi (Gummerus), että muutoksia kannattaisi tehdä enemmänkin pienillä mikromuutoksilla suurten elämänmuutosten sijaan.
”Onnistuminen on todennäköistä, jos emme lähde tekemään jotain täysin uutta ja erilaista sekä järjestelyitä, organisointia, energiaa ja sankarihahmojen itsekuria vaativaa,” kirjassa opastetaan.
”Auton käyttäminen katsastuksessa vei aikanaan epämukavuusalueelle. Pelkästään auton ajaminen rampille ahdisti. Nykyisin homma hoituu helposti, kun löysin katsastuspaikan, jossa voin itse vain istua kahvilla ja odotella. Kaikesta selviää.” –Nainen, 53.
”Aiemmin jännitin ihan perusasioiden jakamista”
”Uskaltauduin vuosia sitten tekemään ensimmäisen vlogityyppisen videoni YouTubeen. Ennen sitä en pitänyt esiintymisestä. Oikeastaan jännitin ihan perusasioiden jakamista tuntemattomille ihmisille. Tai ainakaan se ei ollut luontevaa. Kuitenkin silloisen harrastukseni puolesta ajattelin, että olisi parempi totutella tykkäämään esiintymisestä.
Pikku hiljaa esiintymisestä tuli luontevaa, piti vain löytää itselleen oikea tapa. Samalla opin, että kun uskaltautuu kokeilemaan jotain itselle tärkeää, jännittävääkin asiaa, siitä voi avautua myöhemmin vaikka uusi ura. Tuntuu hassulta, että nyt videoita on suoratoistopalveluissa satoja, ja toimin niissä juontajana, esittelijänä, näyttelijänä tai jopa mentorina.” –Mies, 29.
